Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS 30–34-vuotiaista suomalaismiehistä ilman puolisoa oli 42 prosenttia ja 28–32-vuotiaista naisista 36 prosenttia.
13.05.2020 |
Parittomiksi näyttävät jäävän erityisesti kehnosti koulutetut. Samaan aikaan avioliitot ovat romahtaneet lukumäärällisesti ja siirtyneet hyväosaisten asiaksi. Hyväosaiset myös perheellistyvät. Mitä mieltä?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kehittyy hiljalleen henkisemmäksi ja älyllisemmäksi olennoksi ja löytää elämäänsä mielekkäämpää sisältöä kuin alkukantaisten apinaviettien orjallisen noudattamisen.
Jotkut nopeammin, toiset hitaammin,
Sinusta henkinen kehittyminen on sitä, että viettää elämänsä mielummin kissan kanssa 12m2 betonikuutiossa, ystävien kanssa kahvilassa juoruten sekä instaa netflixiä illat maanisesti rämpäten?
Aito läheisyys vastakkaisen sukupuolen ja lasten kanssa, ahh niin pinnallista ja epähenkistä?Parisuhde ja varsinkin lisääntyminen on aina naiselle pska nakki, joten yhä useampi ei halua sitoutua ja ottaa riesaa itselleen kun kerran voi elää vapaana niinkuin haluaa.
Ei voi muuta sanoa kuin, että olette te naiset niin ihania uniikkeja lumihiutaleita ajatuksinenne. Parisuhde on naiselle paska nakki 😃
Melko voimaantunutta menoa, ei paremmasta väliä. Nainen on niin henkinen että hänelle riittää kissa, kännykkä, nettikaupat, sormi ja gogo sali. Mies kaipaa kumppania, mutta nainen on henkisesti kehittynyt! Eiku...
Pillua tuossa edelliset oli vain vailla, vai onko mies-suomi-sanakirjassa pillu=kumppani? Monessako parisuhteessa mies haluaa oikein erityistä henkistä yhteyttä, ystävyyttä ja yhdessäoloa kumppaninsa kanssa?
Lisääntyminen on naiselle terveysriski. Parisuhde miehen kanssa on edelleen riski joutua lähinnä kodinkoneen ja vakireiän viranhaltijaksi. Sitten on ehkä se kissa, kännykkä, nettikaupat, sormi ja gogo sali lisäksi. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurustellut muutaman vuoden, mutta kumppanin kanssa ei kannata muuttaa yhteen, koska hänellä on vielä useampi vuosi opiskeluja jäljellä ja itse käyn töissä. Korkeakoulutuksesta huolimatta työni ovat määräaikaisia, ja tällä hetkellä soppari on joulukuun alkuun asti. Jos muuttaisimme yhteen, kumppanin tuet laskisivat, ja minä joutuisin maksamaan isomman asunnon vuokran yksin. Niin ja olemme kolmekymppisiä. Ehkä sitten opiskelujen jälkeen pääsemme muuttamaan yhteen, jos emme kumpikaan silloin ole työttöminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin tähän alkaa pohtia ratkaisua täytyy selvittää onko tämä ylipäätään ongelma! Kaikki eivät parisuhdetta edes halua, osa srurustelee, muttei halua muuttaa yhteen tai perhettä. Meitä on moneen junaan.
On se ongelma. Pariton yksilö ei jatka sukuaan ja siten pahentaa syntyvyys ongelmaa. Valtiolta loppuu veronmaksajat.
Ei maailmasta ihmiset lopu!
Ei mutta suomalaiset loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Eli miehellä saa olla fyysisiä ominaisuuksia koskevia kriteereitä ja nainen saisi vaatia vaan että mies on 'kiva'. Niimpä tietysti! Tasapuolisuuden nimissä se voisi olla naisella siis 'hoikka yli 180cm mies'.
Miehen Oma Polku Onneen = MOPO. Tämä on käännös MGTOW:sta.
Sillä pystyy kätevästi ajamaan päin tiiliseinää. Ja sitä nämä itse itsensä syrjäyttävät vollokkaat tekevät.
Käyttäisivät edes murto-osan tuosta ajasta ja energiasta itsensä kehittämiseen, niin eivät talloisi rinkiä umpihangessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehissä nyt vaan on voittajia ja häviäjiä. Voittajat saavat muodostettua parisuhteen, häviäjät eivät.
Parisuhteen muodostaneet miehet voivat jatkaa sukuaan, tai ainakin siihen on hyvä tilaisuus.
Häviäjät karsiutuvat pois. Usein heidän elämänsä muodostuu epätyydyttäväksi (ei läheskään aina), ja kuvioihin saattavat tulla mm. päihteet ja muut ongelmakäyttäytymisen muodot. Yhteiskunta tietenkin yrittää pehmentää näitä vaikutuksia.
Parasta, mitä näille elämässään häviölle joutuneille miehille voisi järjestää, olisi jonkinlainen ase- ja yhdyskuntapalvelun välimuoto, jossa näistä parisuhdetta vailla olevista miehistä voitaisiin muodostaa yhteiskunnan voimavara ja samalla saada rakennettua heidän välilleen toimiva yhteisöllisyys.
Luostarilaitoksen kaltaisia suljettuja yhteisöjä etupäässä miehille on muodostunut eri aikakausina ja eri puolille maailmaa ihan syystä: saadaan nämä "ylijäämämiehet" sijoitettua yhteiskunnallisesti ja yksilöllisesti kestävällä tavalla.
Yhteiskunnallinen pärjääminen ja parisuhteen saaminen ovat ihan eri asioita
Aika paljon ihmisissä on puutteita - sen vuoksi pitemmät parisuhteet ovat nykyisin niin vaikeita.
Aikanaan ilmeisesti osattiin paikata parisuhteiden puutteita edes hyvällä ja toista ihmistä huomioivalla käytöksellä, mutta se taitaa nykyisin olla katoava luonnonvara (ainakin useilla miehillä ja osalla naisia).
Ahkeruus, sinnikkyys ja epäitsekkyys ovat myös katoavia luonnonvaroja. Kukaan ei halua tai viitsi panostaa mihinkään, ei edes itseensä. Tai jos panostaa, panostetaan lähinnä ulkonäköön. Elämäntavoitteita ei ole tai niiden toteutumiseen ei uskota. Töissä tai töiden ulkopuolella ei juuri ahkeroida. Empaattisuutta ja aitoa ystävällisyyttä on entistä vähemmän - ihmiset voivat kyllä rupatella toistensa kanssa kivasti, mutta aito avun antaminen toiselle ihmiselle on ulkoistettu yhteiskunnalle.
Erityisesti miesten osalle on tullut minäkeskeisyys, laiskuus, osaamattomuus ja välinpitämättömyys jopa itsestä, saati toisista ihmisistä.
Katselin ihmeissäni 50-luvun miesten kuvia ja kuuntelin tarinoita. Yllätyin siitä, kuinka aidosti nuoret miehet jaksoivat tansseihin tai muihin sosiaalisiin tilanteisiin lähtiessään laittautua ja harjoitella kohteliasta käyttäytymistä ja tanssitaitoa. Ja heistä suurin osa oli kouluttamattomia, fyysisissä duunarihommissa niukan elantonsa hankkivia "juntteja". Kuulostaa ummehtuneelta, tiedän, mutta tähän verrattuna nykymiehet ovat suurimmaksi osaksi säälittäviä otuksia, jotka eivät panosta naisten kohtaamiseen, pukeutumiseen tai ulkoasuunsa, saati huomioivaan käytökseen ja ulosantiin. Olkoot tuon ajan miehet arvomaailmaltaan ym. muuten millaisia hyvänsä, niin ainakin tuolloin nuoret miehet ymmärsivät edes peruskäytöstapojen, siistin ulkoasun ja sosiaalisten taitojen merkityksen naisiin tutustuessa.
Moniko nykyisen nettiajan perushikkyjamppa jaksaisi yksin tai kaverinsa kanssa harjoitella vaikka polkan tai jiven askelia tehdäkseen vaikutuksen naisiin? Tai käyttää koko kuukauden kaikki käteen jäävät ansiot edes yhden, siistin ja laadukkaan vaatekerran hankkimiseen? Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että asiansa hoitavat ihmiset ovat niitä jotka hankkivat jälkikasvua. Harmi, jos joku jää ilman kumppania koska ei ole oppinut vastuulliseksi ihmiseksi. Vapaa kasvatus ja liika paapominen on jättänyt porukkaa tyhjän päälle.
Katsoppa joskus vaikka jakso supernannya tai toisenlaisia teiniäitejä, niin huomaat, että kyllä ne muutkin osaa lisääntyä kuin asiansa hyvin hoitavat.
Eli joskus lahjaton jonnekin on saanut reikää. Teiniäidiksihän ei yksinään tulla. Siinä on taas joku ùli ollut vailla "kumppania", "parisuhdetta" ja kondomia asialla.
Ja sinä ilmeisesti syytät siitä näitä tyttöjä? Näetkö, kuka kantaa vastuun seurauksista? Tyttö, nainen, äiti.
Just vasta saanut elämän mukavaan pisteeseen - olen saanut kuntoon pienen kaksion, pahimmista nuoremman iän haasteista, opiskeluista ja työuran luomisesta on selvitty. Olen juuri päässyt alkuun itseni hoitamisen kanssa - en todellakaan kaipaa tähän ketään parisuhteeseen aiheuttamaan ylimääräsiä liikkuvia osia, just kun ois aikaa rauhottua ilman stressiä. terv. N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat yksinäisiä koska ovat vastuuttomia vellihousuja.
Naiset ovat yksinäisiä koska eivät tietenkään mitään vastuutonta vellihousua halua eivätkä tarvitse.
Kannattaa siis hommata itsensä siihen parhaimmistoon, joka ei jää jämäksi. Aika paljon pystyy itse tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon ihmisissä on puutteita - sen vuoksi pitemmät parisuhteet ovat nykyisin niin vaikeita.
Aikanaan ilmeisesti osattiin paikata parisuhteiden puutteita edes hyvällä ja toista ihmistä huomioivalla käytöksellä, mutta se taitaa nykyisin olla katoava luonnonvara (ainakin useilla miehillä ja osalla naisia).
Ahkeruus, sinnikkyys ja epäitsekkyys ovat myös katoavia luonnonvaroja. Kukaan ei halua tai viitsi panostaa mihinkään, ei edes itseensä. Tai jos panostaa, panostetaan lähinnä ulkonäköön. Elämäntavoitteita ei ole tai niiden toteutumiseen ei uskota. Töissä tai töiden ulkopuolella ei juuri ahkeroida. Empaattisuutta ja aitoa ystävällisyyttä on entistä vähemmän - ihmiset voivat kyllä rupatella toistensa kanssa kivasti, mutta aito avun antaminen toiselle ihmiselle on ulkoistettu yhteiskunnalle.
Erityisesti miesten osalle on tullut minäkeskeisyys, laiskuus, osaamattomuus ja välinpitämättömyys jopa itsestä, saati toisista ihmisistä.
Katselin ihmeissäni 50-luvun miesten kuvia ja kuuntelin tarinoita. Yllätyin siitä, kuinka aidosti nuoret miehet jaksoivat tansseihin tai muihin sosiaalisiin tilanteisiin lähtiessään laittautua ja harjoitella kohteliasta käyttäytymistä ja tanssitaitoa. Ja heistä suurin osa oli kouluttamattomia, fyysisissä duunarihommissa niukan elantonsa hankkivia "juntteja". Kuulostaa ummehtuneelta, tiedän, mutta tähän verrattuna nykymiehet ovat suurimmaksi osaksi säälittäviä otuksia, jotka eivät panosta naisten kohtaamiseen, pukeutumiseen tai ulkoasuunsa, saati huomioivaan käytökseen ja ulosantiin. Olkoot tuon ajan miehet arvomaailmaltaan ym. muuten millaisia hyvänsä, niin ainakin tuolloin nuoret miehet ymmärsivät edes peruskäytöstapojen, siistin ulkoasun ja sosiaalisten taitojen merkityksen naisiin tutustuessa.
Moniko nykyisen nettiajan perushikkyjamppa jaksaisi yksin tai kaverinsa kanssa harjoitella vaikka polkan tai jiven askelia tehdäkseen vaikutuksen naisiin? Tai käyttää koko kuukauden kaikki käteen jäävät ansiot edes yhden, siistin ja laadukkaan vaatekerran hankkimiseen? Niinpä.
Kenenköhän kanssa se perushikkyjamppa niitä harjoittelee? En ole hikky, en oikeastaan lähelläkään, mutta silti tanssikurssi ei sopisi minulle ollenkaan. Kerran aikoinaan kävin kääntymässä, ja siellä oli enemmän miehiä kuin naisia, ja parittomien naisten olisi sitten pitänyt tanssia vuorotellen meidän rumempien ja vähemmän karismaattisten miesten kanssa (3 naista 5 miestä), niin hommahan meni ihan nyrpistelyksi niiden naisten puolelta. Sen jälkeen en ole jalkaani astunut enää mihinkään tanssiin viittaviin kursseihin tai harrastuksiin.
m 38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin tähän alkaa pohtia ratkaisua täytyy selvittää onko tämä ylipäätään ongelma! Kaikki eivät parisuhdetta edes halua, osa srurustelee, muttei halua muuttaa yhteen tai perhettä. Meitä on moneen junaan.
On se ongelma. Pariton yksilö ei jatka sukuaan ja siten pahentaa syntyvyys ongelmaa. Valtiolta loppuu veronmaksajat.
Ei maailmasta ihmiset lopu!
Ei mutta suomalaiset loppuu.
Niin? Lukemattomat kansakunnat ovat "loppuneet", miksi suomalaiset olisivat jotenkin muita parempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Mikä kenellekin on mukava tai herrasmies. Ja miksi nainen ei saa vaatia pituusrajaa? Itse määrittäisin herrasmiehen hyvin pukeutuneeksi, suhteellisen vauraaksi, korkeakoulutetuksi, sivistyneeksi mieheksi.
Kerroin vain 3 esimerkki-kriteeriä. Toki nainen saa vaatia pituusrajan jos siltä tuntuu. Mut jokainen kriteeri karsii potentiaalisia miesystävä-ehdokkaita. Mitä vähemmän kriteereitä, sen enemmän mahiksia löytää parisuhde. Jos siis parisuhdetta todella tahtoo.
Tämä on asia, joka ei tunnu menevän miehille mitenkään jakeluun. Normaali nainen saa jatkuvasti tarjouksia miehiltä. Naisten on pakko rajata sitä ikkunaa miehistä, joilta tarjouksia halutaan. Naiselle on luontevaa rajata. Jos nainen haluaa esimerkiksi lapsen, hänen ei kannata ottaa vastaan edes tarjouksia miehiltä, joille lapsitoiveet eivät ole vaihtoehto. Tai, jos nainen on akateeminen ja haluaa taosisensa miehen, hänen kannattaa mainita etsivänsä akateemista miestä. Ja edelleen, miehet eivät ymmärrä noudattaa naisten toiveita ikinä. Etsin itse nelikymppisenä leskenä uutta aviomiestä ikäisistäni miehistä. Sain silti valtavasti tarjouksia esim. parikymppisiltä seksiseuran vonkaajilta.
Ymmärrän kyllä tälläiset kriteerit. Näillähän on joku peruste. Mut mitenkäs perustelet että haluat miehesi olevan rikas, lihaksikas, komea, muodikas jne.? Kuten varmaan meistä kaikki hyvin tietää, tälläiset kriteerit on täysin turhia. Oikeasti pitäisi valita juuri se mies jonka kanssa viihtyy, joka saa nauramaan, hymyilemään jne. eikä sitä miestä joka näyttää ihan komealta ja kulkee tonnin puvussa mutta joka ei saa nauramaan jne. Myös miehillä on täysin turhia kriteereitä joilla ei ole parisuhteen kanssa mitään tekemistä. Lyhyesti: vähemmän on enemmän.
Miesten on ihan turhaa aina kitistä naisten 'vaatimuksista'. Fakta on kuitenkin se, että jokainen mies haluaa mahdollisimman hyvännäköisen naisen ja piste. Luonteella tai muulla tälläisellä henkisellä piirteellä ei ole tässä mitään väliä. Eli naiset haluaa komean, raamikkaan ja pitkän miehen, miehet lyhyemmän, laihan ja upean näköisen naisellisen naisen. Näin se yleensä menee. Siitä on turha itkeä jos ei sovi nykyihanteisiin. Jonkun kumppanin voit silti joskus löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat sinkkuja tahtomattaan, naiset ovat sinkkuja omasta valinnastaan. Naiset valitsevat miehen ominaisuuksien perusteella kuin jonkin monitoimikoneen. Jos ei ole ominaisuuksia X, Y ja N, niin he eivät ota ollenkaan. Rakkaudesta he eivät ymmärrä mitään.
Aika moni mies on sinkku ihan omien valintojen seurauksena. Halutaan parisuhde, mutta ei kuitenkaan olla oikeasti valmiita sitoutumaan tai tekemään yhtään mitään suhteen eteen. Läträtään viinan kanssa, ei haluta aikuistua, vaan edelleen 35+ ikäisenä eletään parikymppisen elämää.
Halutaan parisuhde.
Ei miehet mitään parisuhdetta halua vaan pillua. Nyt kun miesten hormonitasot on laskeneet ja netistä löytyy vaikka mitä materiaalia niin pillunsaanti ei ole enää niin tärkeää.
Arvaa mihin se johtaa? Aivan oikein, naisissa ei ole miesten kannalta juuri mitään kiinnostavaa. => Aloituksen sinkkuprosentit.Mistä kumpuaa viikottaiset ’en saa naista’ aloitukset?
Lue: en saa pillua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kehittyy hiljalleen henkisemmäksi ja älyllisemmäksi olennoksi ja löytää elämäänsä mielekkäämpää sisältöä kuin alkukantaisten apinaviettien orjallisen noudattamisen.
Jotkut nopeammin, toiset hitaammin,
Niinhän sitä kuvittelisi, mutta tosiasiassa 80 prosenttia miehistä vemputtaa ruudun valon ääressä yhtä paljon elleivät enemmänkin kuin simpanssiserkkunsa.
Se onkin tosi ällöä!!, toisin kuin kauniisti ja turvalllisesti sinut seksuaalisuutensa kanssa oleva nainen kun sinkkuna itsensä tyydytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhä useammalla naisella on entistä kovemmat kriteerit parisuhteelle niin on yhä enemmän miehiä jotka ei mene niihin. Kun on mahdollisuus valita ulkonäöltään vähintään kasin miehiä niin miksi sitten ottaisi sen kutosen ukkelin? Lisäksi moni nainen ei ehdi seurustella kun pitää luoda uraa.
Muutenkin tuntuu ettei naisten ja miesten arvot, mielenkiinto ja muut oikeen kohtaa enää.
Ainoa missä komppaan netin tasoteoreetikkoja on lähinnä siinä että yleisemmin pienituloiset naiset kokee tarvetta avioliitolle sekä perheelle. Note: tutkimusten mukaan painosanalla usein vaikkakin tiedettävästi rikkaat menee yhtälailla yhteen.
Mitä itse huomannut parisuhdetta etsivänä niin lähes jokainen nainen keksii ulkonäöstäni jotain kriittistä miksi minun kanssani ei voi edes kahvilla käydä. Rumat hiukset, rumat silmät, rumat kulmat, liian lyhyt, liian laiha, liian lihava liian sitä liian tätä. Ymmärtääkseni naiset kun haluaa elää "luxus-elämää" niin eihän siihen mikään "ruma" mies voi silloin kuulua vaan sen pitää olla pitkä tumma ja komea pankkiiri paksulla lompakolla. Luonnehan on ihan se ja sama. Ehkä on vaan parempi elää sinkkuna ja sitten 30 vuoden päästä kokeilla etsiä joku kiva nainen itselleen. 60+ naisilla kun ei niitä pitkiä kriteeri-listoja tunnu olevan.
Typerät kriteerilistat ovat vain merkki kokemuksen puutteesta. Maailmaa vähän enemmän nähneet naiset, kuten miehetkin, uskaltavat ottaa pieniä riskejäkin, myös parinvalinnassa. Monet nuoret vaan ovat eläneet niin pumpulissa, etteivät ole ikinä oppineet tuntemaan itseään eikä muita. Eipä siinä sitten uskalla valita muuta kuin täydellisen kumppanin, jota ei tietenkään koskaan tule.
Tämä on kyllä totta. Naisilla, iältään 18-25v, on hyvinkin pitkät kriteerilistat joihin kukaan ei mahdu. Aina 5 vuoden välein sieltä pitää ottaa pari kriteeriä pois kun huomataan että vaihtoehtoja on vähän. Ehkei sen miehen tarviikkaan olla mikään rikas, tai pitkä, tai lihaksikas, tai parrakas jne.
Toki miehilläkin on näitä samoja turhia kriteereitä mm. rinnoile ja pepulle. Jos ihmisillä olisi vain 2-3 kriteeriä niin olisi huomattavasti vähemmän sinkkuja kuin nyt. Eikä asiaa paranna se, että monilla hieman syrjäytyneillä miehillä on naispelkokin.
Kerropa, mitkä 2-3 kriteeriä hyväksyisit. Enempää ei siis saisi olla.
No miehenä esimerkiksi suomalainen siro alle 170cm nainen esimerkiksi. Naisen hakuprofiilissa voisi olla kriteereinä mukava suomalainen herrasmies. Iisiä vai mitä? On paljon helpompaa keksiä 20 kriteeriä mitä ihmisen pitää olla kuin vain 3. Kolmella kriteerillä vaihtoehtoja on tosin yli 10 kertaa enemmän kuin 20 kriteerillä.
Eli miehellä saa olla fyysisiä ominaisuuksia koskevia kriteereitä ja nainen saisi vaatia vaan että mies on 'kiva'. Niimpä tietysti! Tasapuolisuuden nimissä se voisi olla naisella siis 'hoikka yli 180cm mies'.
Puhuttekohan te nyt edes samasta asiasta? Mielestäni tuo mies puhuu siitä deittipalstan profiilista, ja sinä niistä lopullisista valintakriteereistä.
Tuo mies ei vain tajua että naisille niitä vastauksia tulee enemmän, ja tulee taatusti muiltakin kuin profiilissa toivotuilta, joten karsintaa voi käyttää.
Toki minä nyt en tiedä tindereistä että rajaako nämä sovellukset sitten osan kokonaan näkymättömiin, mutta perinteisillä deittipalstoillahan näkyy nekin joiden kriteereihin et osu. Ne vaan voi lukea, mutta miehet eivät niistä näytä piittaavan.
Ja minäkin vaikka neuvoin että jättää sen siron pois, olen sitä mieltä että vapaasti voi pitää sitä, mitä sillä ikinä tarkoittaakaan, kriteerinään. Mutta jos se ilmoituksessa lukee ei tarvitse ihmetellä jos vastauksia tulee vähän, ja jopa ne oikeasti mieluisetkin menevät ohi.
Sama koskee vaikka 47-vuotiasta miestä joka hakee 18-45 -vuotiaita. Suuri osa tuohon haarukkaan menevistä lukee tuosta jotain sellaista jonka kokee olevan omasta maailmasta liian kaukana eikä kiinnostu tutustumaan sen enempää.
Tältä palstalta, ja myös iltiksen kommenteista olen myös lukenut jonkun herrashenkilön vetäneen tölkin herneitä nenuunsa jos naisella on pituuskriteeri ilmoituksessa. Hän ilmoitti olevansa yli 180, ja että ehkä on sopivan mittainen, mutta ohittaa naiset jotka mainitsevat pituuden.
Tämä minusta on järjettömintä mitä olen kuullut.
Miksen minä 174-pituisena voisi laittaa heti että pitää olla yli 174? Ja sitten joku 183-senttinen siitä niin pahastuu, miksi?
Ja sitten voi tietysti miettiä että on paljon meitä jotka eivät enää varsinaisesti viitsi lähteä edes yrittämåän, jos se tyyppi ei ole just (tai ainakin melkein) täydellinen, ja jos kukaan ei ylitä niitä kymmentä kriteeriä niin ihan sama.
Olen jo elämässäni tarpeeksi monesti lähtenyt siltä pohjalta että kunhan hengittää. Mutta en enää.
Moni valitsee nykyään elää elämänsä itselleen, kuten itse haluaa. Se vaatii munaa, sillä pskaa tulee niskaan joka käänteessä perheellisiltä jotka pitävät itseään jotenkin parempina, koska heillä on perhe. Vähän käy sääliksi heitä, jotka elävät elämänsä noiden perinteisten vaimo-lapset-talo -oletusten mukaan, tyytyen siihen että "näin tämän elämän pitää mennä", ja jotta näyttäisi ulospäin hyvältä ja hyväksytyltä, mutta eivät uskalla koskaan elää kuten oikeasti haluaisivat. Tuo on pahinta kohtaloonsa tyytymistä mitä on, eikä todellakaan mitään omien polkujen kulkemista.
Vierailija kirjoitti:
Miehissä nyt vaan on voittajia ja häviäjiä. Voittajat saavat muodostettua parisuhteen, häviäjät eivät.
Parisuhteen muodostaneet miehet voivat jatkaa sukuaan, tai ainakin siihen on hyvä tilaisuus.
Häviäjät karsiutuvat pois. Usein heidän elämänsä muodostuu epätyydyttäväksi (ei läheskään aina), ja kuvioihin saattavat tulla mm. päihteet ja muut ongelmakäyttäytymisen muodot. Yhteiskunta tietenkin yrittää pehmentää näitä vaikutuksia.
Parasta, mitä näille elämässään häviölle joutuneille miehille voisi järjestää, olisi jonkinlainen ase- ja yhdyskuntapalvelun välimuoto, jossa näistä parisuhdetta vailla olevista miehistä voitaisiin muodostaa yhteiskunnan voimavara ja samalla saada rakennettua heidän välilleen toimiva yhteisöllisyys.
Luostarilaitoksen kaltaisia suljettuja yhteisöjä etupäässä miehille on muodostunut eri aikakausina ja eri puolille maailmaa ihan syystä: saadaan nämä "ylijäämämiehet" sijoitettua yhteiskunnallisesti ja yksilöllisesti kestävällä tavalla.
Jeesus mitä paskaa taas.
Mihinkäs ne miehistä mitään ymmärtäämättömät naiset laitetaan jos ei luostareihin?
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon ihmisissä on puutteita - sen vuoksi pitemmät parisuhteet ovat nykyisin niin vaikeita.
Aikanaan ilmeisesti osattiin paikata parisuhteiden puutteita edes hyvällä ja toista ihmistä huomioivalla käytöksellä, mutta se taitaa nykyisin olla katoava luonnonvara (ainakin useilla miehillä ja osalla naisia).
Ahkeruus, sinnikkyys ja epäitsekkyys ovat myös katoavia luonnonvaroja. Kukaan ei halua tai viitsi panostaa mihinkään, ei edes itseensä. Tai jos panostaa, panostetaan lähinnä ulkonäköön. Elämäntavoitteita ei ole tai niiden toteutumiseen ei uskota. Töissä tai töiden ulkopuolella ei juuri ahkeroida. Empaattisuutta ja aitoa ystävällisyyttä on entistä vähemmän - ihmiset voivat kyllä rupatella toistensa kanssa kivasti, mutta aito avun antaminen toiselle ihmiselle on ulkoistettu yhteiskunnalle.
Erityisesti miesten osalle on tullut minäkeskeisyys, laiskuus, osaamattomuus ja välinpitämättömyys jopa itsestä, saati toisista ihmisistä.
Katselin ihmeissäni 50-luvun miesten kuvia ja kuuntelin tarinoita. Yllätyin siitä, kuinka aidosti nuoret miehet jaksoivat tansseihin tai muihin sosiaalisiin tilanteisiin lähtiessään laittautua ja harjoitella kohteliasta käyttäytymistä ja tanssitaitoa. Ja heistä suurin osa oli kouluttamattomia, fyysisissä duunarihommissa niukan elantonsa hankkivia "juntteja". Kuulostaa ummehtuneelta, tiedän, mutta tähän verrattuna nykymiehet ovat suurimmaksi osaksi säälittäviä otuksia, jotka eivät panosta naisten kohtaamiseen, pukeutumiseen tai ulkoasuunsa, saati huomioivaan käytökseen ja ulosantiin. Olkoot tuon ajan miehet arvomaailmaltaan ym. muuten millaisia hyvänsä, niin ainakin tuolloin nuoret miehet ymmärsivät edes peruskäytöstapojen, siistin ulkoasun ja sosiaalisten taitojen merkityksen naisiin tutustuessa.
Moniko nykyisen nettiajan perushikkyjamppa jaksaisi yksin tai kaverinsa kanssa harjoitella vaikka polkan tai jiven askelia tehdäkseen vaikutuksen naisiin? Tai käyttää koko kuukauden kaikki käteen jäävät ansiot edes yhden, siistin ja laadukkaan vaatekerran hankkimiseen? Niinpä.
Tanssi on itselle vähän ongelmallinen juttu. Olen kuin rautakanki ja minulle on tultu sanomaankin asiasta, joten olen katsonut parhaaksi kaikkien kannalta olla tanssimatta askeltakaan enää. Vaatetukseen olen panostanut aina.
M37
Alue: Aihe vapaa
Älä jauha p**kaa. Taidat itse haluta niitä missin näköisiä naisia eikä ns. 'ruma', lähinnä omaa ulkonäköäsi oleva nainen kelpaa.