HS 30–34-vuotiaista suomalaismiehistä ilman puolisoa oli 42 prosenttia ja 28–32-vuotiaista naisista 36 prosenttia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että asiansa hoitavat ihmiset ovat niitä jotka hankkivat jälkikasvua. Harmi, jos joku jää ilman kumppania koska ei ole oppinut vastuulliseksi ihmiseksi. Vapaa kasvatus ja liika paapominen on jättänyt porukkaa tyhjän päälle.

Trollihan tämä on. Mutta kysyn siltikin, eikö parisuhteen laadulla ole mitään väliä?

Vastuullisuutta on ottaa joku puolisoksi, tehdä lapsia ja elää onnettomana elämänsä loppuun asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.

Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.

Huvittavaa, että kirjoitus, johon vastasit oli asiallinen, omakohtainen kertomus siitä, miksi nuorta miestä ei parisuhde kiinnosta ja sinä päätit vastata siihen haukkumalla kirjoittajaa ja vetämällä johtopäätöksiä, joita kirjoituksen perusteella ei edes voi vetää, tämän luonteesta.

Se, että ei ole koskaan rakastunut niin, että erossa vietetty aika on kidutusta ei kerro tunnevammaisuudesta, vaan siitä, ettei tyyppi ole vielä elämänsä aikana kohdannut tämmöistä ihmistä. Eikä kaikki koskaan kohtaakaan, koska elämä ei ole mitään romanttista elokuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.

Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.

Huvittavaa, että kirjoitus, johon vastasit oli asiallinen, omakohtainen kertomus siitä, miksi nuorta miestä ei parisuhde kiinnosta ja sinä päätit vastata siihen haukkumalla kirjoittajaa ja vetämällä johtopäätöksiä, joita kirjoituksen perusteella ei edes voi vetää, tämän luonteesta.

Se, että ei ole koskaan rakastunut niin, että erossa vietetty aika on kidutusta ei kerro tunnevammaisuudesta, vaan siitä, ettei tyyppi ole vielä elämänsä aikana kohdannut tämmöistä ihmistä. Eikä kaikki koskaan kohtaakaan, koska elämä ei ole mitään romanttista elokuvaa.

Useimmat kuitenkin toivovat kohtaavansa sen romanttisen rakkauden, joka saa polvet veteliksi ja sukat pyörimään jaloissa. Nimimerkillä onnellisesti aviossa romanttisen rakkautensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suomen julkisen talouden käy tätä menoa todella huonosti, kun lapsiluku painuu alas.

Minusta pitäisi kiireen vilkkaa saada lapsettomille ylimääräinen vero, näin alkuun vaikka 5% kaikista käytettävissä olevista tuloista (ml. pääomatulot), jotta valtion tulopohjaa saataisiin vähän levennettyä ja rahaa kerättyä niiltä, joiden ei tarvitse elättää alaikäistä.

Eläkeikää täytyisi myös nostaa ja eläkkeitä leikata, etenkin sieltä yläpäästä, mutta myös vappusataset täytyisi haudata niin syvälle, etteivät ne enää sieltä nousisi. Ansiosidonnaisen kestoa täytyisi rajata reippaasti nykyisestä, ainakin parilla kuukaudella. Yksinelävien asumistuen ylärajaa tulisi laskea n. 15% välittömästi.

Terveyskeskusmaksuja täytyisi korottaa heti 10%:lla, tietullit täytyisi ottaa käyttöön, samoin noin 1000€:n suuruinen lukukausimaksu yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin (ei toisen asteen kouluihin).

Kai sinä nyt ymmärrät, että 5% lisäveroja minun 3000e/kk kuukausipalkasta on kaikki pois kulutuksesta?

Ihan idioottimainen ehdotus. Eikö kuitenkin olisi parempi, että minä voi ostaa ne kampaamopalvelut siltä perheelliseltä kampaajalta, kuin maksaa noi veroina valtiolle ja leikata hiukseni itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.

Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.

Huvittavaa, että kirjoitus, johon vastasit oli asiallinen, omakohtainen kertomus siitä, miksi nuorta miestä ei parisuhde kiinnosta ja sinä päätit vastata siihen haukkumalla kirjoittajaa ja vetämällä johtopäätöksiä, joita kirjoituksen perusteella ei edes voi vetää, tämän luonteesta.

Se, että ei ole koskaan rakastunut niin, että erossa vietetty aika on kidutusta ei kerro tunnevammaisuudesta, vaan siitä, ettei tyyppi ole vielä elämänsä aikana kohdannut tämmöistä ihmistä. Eikä kaikki koskaan kohtaakaan, koska elämä ei ole mitään romanttista elokuvaa.

Useimmat kuitenkin toivovat kohtaavansa sen romanttisen rakkauden, joka saa polvet veteliksi ja sukat pyörimään jaloissa. Nimimerkillä onnellisesti aviossa romanttisen rakkautensa kanssa.

Täältä ohiksena huutelen etten koskaan miehillä ole havainnut tätä romanttista rakkautta, aina on selvinnyt ettei sitä ollutkaan. Me naiset kyllä tykkäämme siihen uskoa, mutta onkohan tuota nyt...

Vierailija kirjoitti:

Parittomiksi näyttävät jäävän erityisesti kehnosti koulutetut. Samaan aikaan avioliitot ovat romahtaneet lukumäärällisesti ja siirtyneet hyväosaisten asiaksi. Hyväosaiset myös perheellistyvät. Mitä mieltä?

Tuohon liittyy osin tiedostamatontakin vallankäyttöä, kun sanotaan jonkun olevan "kehnosti koulutettu". Voi olla enemmän kursseja, opintopisteitä ja tietoa kuin 'hyvin koulutetulla', mutta koska lomakkeeseen pitää ilmoittaa oma koulutus tutkinnon perusteella, todellisuuskuva vääristyy. 

Tulos kuvastaa itsekkyyden huippua. Vielä nuorena lopputulemaa ei näe tai halua tunnustaa, mutta vanhuus voi olla melkoisen yksinäistä. Viereltä poistuvat kaverit yksi toisensa jälkeen. Dementia voi silloin helpottaa...

Lapset ovat elämän suola, parasta, mitä on. Ja lapsenlapset. On niitäkin, kun luulivat haluavansa elää yksin. Lapsen saatuaan huomasivat elämän rikastuneen.

Kuopion Hannalla onnisti. Onneksi. Hän on kypsä siihen tehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.

Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.

Huvittavaa, että kirjoitus, johon vastasit oli asiallinen, omakohtainen kertomus siitä, miksi nuorta miestä ei parisuhde kiinnosta ja sinä päätit vastata siihen haukkumalla kirjoittajaa ja vetämällä johtopäätöksiä, joita kirjoituksen perusteella ei edes voi vetää, tämän luonteesta.

Se, että ei ole koskaan rakastunut niin, että erossa vietetty aika on kidutusta ei kerro tunnevammaisuudesta, vaan siitä, ettei tyyppi ole vielä elämänsä aikana kohdannut tämmöistä ihmistä. Eikä kaikki koskaan kohtaakaan, koska elämä ei ole mitään romanttista elokuvaa.

Useimmat kuitenkin toivovat kohtaavansa sen romanttisen rakkauden, joka saa polvet veteliksi ja sukat pyörimään jaloissa. Nimimerkillä onnellisesti aviossa romanttisen rakkautensa kanssa.

Tämän perusteella naiset niitä autisteja ovat kun sinkkuna viihtyvät. Vai niinqu eri asia?

Elämässä parasta on kyllä naisten vanheneminen. :)

Nuorena saatte kaiken, mutta katsotaan kun se naama rupsahtaa, kellä on varaa vaatia ja mitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Sama juttu täälläkin, olen 30-vuotias korkeakoulutettu nainen, palkka 5500 euroa kuussa. Olen ollut sinkkuna pitkään ja aionkin pysyä, koska elämässäni on valtavasti sisältöä muutenkin. Sopivaa miestä ei vain sattunut kohdalle enkä sellaista loppujen lopuksi ole ymmärtänyt kaivatakkaan. Aika menee harrastuksissa, yhdistystoiminnassa, matkustellessa ja ystävien kanssa oleskelussa. Hyvän palkan vuoksi elintasoni on korkea ja se mahdollistaa mukavan elämäntyylin ilman että tarvitsee puolison tukea jokapäiväisessä elämässä. Voisin juuri tästä syystä kuvitella väitteen matalatuloisten naisten pariutumisyleisyydestä pitävän paikkansa, sillä naisvaltaisilla aloilla palkat ovat usein pieniä koska niissä vallitsee vanhanaikainen oletus siitä, että hyväliksainen insinöörimies elättää pikkurouvansa puuhastelun.

En tietty pahaksenikaan panisi jos sattuisi vastaan "se oikea" ja voisi ryhtyä parisuhteeseen, mutta en myöskään sitä että vakavaa parisuhdetta ei löydy epämääräisiä säätöjä lukuunottamatta. Ainoa mikä harmittaa on perheen puuttuminen, mutta perheellisenä varmaan haikailisin sinkkuelämän loputonta vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä on jonkin verran enemmän, koulutetut naiset asuvat mieluummin kaupungeissa ja osa vähemmän koulutetuista miehistä jää maaseudulle. Oliko tässä jotain uutta?

Artikkelin mukaan syrjäseutujen miehiä on silti niin olematon määrä ettei vaikuta lopputulemaan mitenkään. Itse pariuduin parikymppisenä. Olen nyt lähemmäs viisikymppinen. Mikä saa aikuisen hengaamaan yksin vielä päälle kolmikymppisenä?

"Mikä saa aikuisen hengaamaan yksin vielä päälle kolmikymppisenä?"

Jaa-a. Olisikohan vaikka tuo Hesarinkin jutussa mainittu vaikeus löytää sopivaa kumppania?

Olen vielä jutun perusteella outolintu, koska olen korkeakoulutettu, vakityössä, omistan asuntoni ja olen taloudellisesti vakaa. Haluaisin kaltaiseni koulutetun ja itsenäisesti toimeentulevan naisen. En vain kelpaa heille.

Minkäs teet?

M31

Jos puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niin harva korkeakoulutettu nainen on valmis seurustelemaan alemman koulutustason/tuloluokan miehen kanssa. En nyt väitä, että tämä koskisi kaikkia naisia, mutta yleistäen asia on näin.

Korkeakoulutettuja miehiä ei riitä kaikilla ja siitä tämä johtuu. Sinkku naisista iso osa on korkeakoulutettuja. Miehistä taas alemman koulutuksen omaavat. Ja tämä johtuu siitä, että miestä ei kiinnosta parin valinnassa mikään muu kuin nätti naama. Eli ihan sama onko tohtorin papereilla vai ammattikoulun käynyt, niin miehelle se on yksi ja sama. Naiselle taas merkkaa sekä miehen komeus että koulutus/tulotaso.

En väitä, että siinä olisi mitää väärin, mutta tästä syystä tämä asia johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31-v mies, korkeakoulutettu, palkka lähelle 4000 eur/kk. Eli minun pitäisi nyt oletettavasti tehdä kaikkeni, jotta voisin löytää oman naisen ja pariutua hänen kanssaan. Oletushan on se, että koska minulla ei toistaiseksi ole tuota unelmieni kaunotarta, niin elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. 

Omalla kohdalla ongelma kuitenkin on se, että koska minulla on ihan hauskaa näinkin, en ole juuri nyt hirveän kiinnostunut kaikesta siitä säädöstä, mitä pariutuminen toisi tullessaan. Ekaksi pitäisi jaksaa pelata hirveät määrät deittailuleikkiä, ja sen jälkeen vielä rakentaa yhteistä elämää sen toisen kanssa! Jotenkin ei nyt jaksa, ennemmin panostan uraani ja pidän hauskaa vapaa-ajalla. Enemmän kiinnostaa matkailu kuin paikalleen asettuminen. Haluaisin niin paljon kierrellä mm. Etelä-Amerikassa ja Ausseissa.

Kuulostat jonkin sortin autistilta tai tunnevammaiselta, joka ei ole koskaan rakastunut/rakastanut toista ihmistä sillä tavalla, että kaikki hänestä erossa vietetty aika on kuin kidutusta.

Puhut parisuhteesta säätämisenä, rasittavasta deittailuleikistä ja yhteisen elämän rakentamisesta kuin pakkotyönä. Tuommoisen kannattaakin pysyä sinkkuna.

Huvittavaa, että kirjoitus, johon vastasit oli asiallinen, omakohtainen kertomus siitä, miksi nuorta miestä ei parisuhde kiinnosta ja sinä päätit vastata siihen haukkumalla kirjoittajaa ja vetämällä johtopäätöksiä, joita kirjoituksen perusteella ei edes voi vetää, tämän luonteesta.

Se, että ei ole koskaan rakastunut niin, että erossa vietetty aika on kidutusta ei kerro tunnevammaisuudesta, vaan siitä, ettei tyyppi ole vielä elämänsä aikana kohdannut tämmöistä ihmistä. Eikä kaikki koskaan kohtaakaan, koska elämä ei ole mitään romanttista elokuvaa.

Useimmat kuitenkin toivovat kohtaavansa sen romanttisen rakkauden, joka saa polvet veteliksi ja sukat pyörimään jaloissa. Nimimerkillä onnellisesti aviossa romanttisen rakkautensa kanssa.

Rakkaudenkaipuu on luonnollista, mutta joillain onnekkailla ei tällaista kaipuuta ole. Parisuhde ei ole kuitenkaan nyky-yhteiskunnassa mikään normi. Se että sinä olet tyytyväinen omaan rakkauselämääsi, on hyvä asia, mutta älä yleistä omia halujasi ja ideaaliasi muitten haluiksi. Sinkku voi hyvinkin olla onnellinen ja täysin tyytyväinen omaan elämäntilanteeseensa. 

Vierailija kirjoitti:

Elämässä parasta on kyllä naisten vanheneminen. :)

Nuorena saatte kaiken, mutta katsotaan kun se naama rupsahtaa, kellä on varaa vaatia ja mitä.

Harmi vaan kun ikääntymisen ohella oppii näkemään miehet realistisemmin. Aika moni eronnut on mieluummin yksin kuin parisuhteessa (pl ennen sotia syntyneet).

Vierailija kirjoitti:

Elämässä parasta on kyllä naisten vanheneminen. :)

Nuorena saatte kaiken, mutta katsotaan kun se naama rupsahtaa, kellä on varaa vaatia ja mitä.

Kuinka paljon pitää vielä rupsahtaa? Olin 50+ kun tapasin nykyisen puolisoni, enkä edes näytä nuorekkaalta. Hän on hyvännäköinen, moottoripyöräilevä, matkusteleva, musikaalinen, kulttuuria ja jalkapalloa harrastava, useita kieliä sujuvasti puhuva yrittäjämies. Akateemisesti koulutettu, tuloja tai varallisuutta en tiedä mutta ei hän ainakaan kertaakaan ole kieltäytynyt lähtemästä mukaani matkoille siksi, ettei olisi varaa.

Tosin en ole koskaan liioin kiertänyt ihmisten ilmoilla vaatimalla keneltäkään yhtään mitään. Minusta se olisi aika hassua mennä sanomaan ihan random-ihmisille, että "vaadin sinulta, että sinun on oltava sellainen tai tällainen".

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutettuja miehiä ei riitä kaikilla ja siitä tämä johtuu. Sinkku naisista iso osa on korkeakoulutettuja. Miehistä taas alemman koulutuksen omaavat. Ja tämä johtuu siitä, että miestä ei kiinnosta parin valinnassa mikään muu kuin nätti naama. Eli ihan sama onko tohtorin papereilla vai ammattikoulun käynyt, niin miehelle se on yksi ja sama. Naiselle taas merkkaa sekä miehen komeus että koulutus/tulotaso.

En väitä, että siinä olisi mitää väärin, mutta tästä syystä tämä asia johtuu.

Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Kyllä minä yliopiston käyneenä miehenä etsin lähtökohtaisesti yliopiston (tai sitten amk:n) käynyttä naista. Tämä ihan sen takia että koulutus korreloi yleensä keskustelu- ja ajattelutaitojen kanssa. Huom. poikkeuksiakin  toki löytyy, mutta kyllä mulle ainakin yliopiston käyminen on naisessa toivottava piirre, koska silloin on todennäköisempää, että hänen kanssaan on hyvä keskustella.

Jostain random seksikumppanista puhuttaessa toki ihan se ja sama. Olen saanut yhden elämäni parhaista seksikokemuksista parturi-kampaajalta, jonka kanssa minulla oli aika vähän yhteistä. Parisuhteessa kuitenkin yhteisten maailmankuvan jakaminen tärkeämpää ainakin minulle.

Vierailija kirjoitti:

Tulos kuvastaa itsekkyyden huippua. Vielä nuorena lopputulemaa ei näe tai halua tunnustaa, mutta vanhuus voi olla melkoisen yksinäistä. Viereltä poistuvat kaverit yksi toisensa jälkeen. Dementia voi silloin helpottaa...

Lapset ovat elämän suola, parasta, mitä on. Ja lapsenlapset. On niitäkin, kun luulivat haluavansa elää yksin. Lapsen saatuaan huomasivat elämän rikastuneen.

Kuopion Hannalla onnisti. Onneksi. Hän on kypsä siihen tehtävään.

Ottakaa välillä te miehet koppi. Naiset empii syystä. Kopin otolla tarkoitan aktiivisempia yhteydenottoja läntisiin naapureihin. Edustetaan jotakuinkin samaa ajatusmaailmaa. Työllistyvätkin varmasti nopeammin ellette itse muuta heidän maahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin tähän alkaa pohtia ratkaisua täytyy selvittää onko tämä ylipäätään ongelma! Kaikki eivät parisuhdetta edes halua, osa srurustelee, muttei halua muuttaa yhteen tai perhettä. Meitä on moneen junaan.

On se ongelma. Pariton yksilö ei jatka sukuaan ja siten pahentaa syntyvyys ongelmaa. Valtiolta loppuu veronmaksajat.

Ei maailmasta ihmiset lopu!

Ei mutta suomalaiset loppuu.

Se on toki mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että asiansa hoitavat ihmiset ovat niitä jotka hankkivat jälkikasvua. Harmi, jos joku jää ilman kumppania koska ei ole oppinut vastuulliseksi ihmiseksi. Vapaa kasvatus ja liika paapominen on jättänyt porukkaa tyhjän päälle.

Katsoppa joskus vaikka jakso supernannya tai toisenlaisia teiniäitejä, niin huomaat, että kyllä ne muutkin osaa lisääntyä kuin asiansa hyvin hoitavat.

Eli joskus lahjaton jonnekin on saanut reikää. Teiniäidiksihän ei yksinään tulla. Siinä on taas joku ùli ollut vailla "kumppania", "parisuhdetta" ja kondomia asialla.

Ja sinä ilmeisesti syytät siitä näitä tyttöjä? Näetkö, kuka kantaa vastuun seurauksista? Tyttö, nainen, äiti.

En syyttänyt ketään.

Näin kyllä. Vastuuta ei kantanut kukaan. Joillain oli vähän yritystä, osalla ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomen julkisen talouden käy tätä menoa todella huonosti, kun lapsiluku painuu alas.

Minusta pitäisi kiireen vilkkaa saada lapsettomille ylimääräinen vero, näin alkuun vaikka 5% kaikista käytettävissä olevista tuloista (ml. pääomatulot), jotta valtion tulopohjaa saataisiin vähän levennettyä ja rahaa kerättyä niiltä, joiden ei tarvitse elättää alaikäistä.

Eläkeikää täytyisi myös nostaa ja eläkkeitä leikata, etenkin sieltä yläpäästä, mutta myös vappusataset täytyisi haudata niin syvälle, etteivät ne enää sieltä nousisi. Ansiosidonnaisen kestoa täytyisi rajata reippaasti nykyisestä, ainakin parilla kuukaudella. Yksinelävien asumistuen ylärajaa tulisi laskea n. 15% välittömästi.

Terveyskeskusmaksuja täytyisi korottaa heti 10%:lla, tietullit täytyisi ottaa käyttöön, samoin noin 1000€:n suuruinen lukukausimaksu yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin (ei toisen asteen kouluihin).

Tuo 5% ei tuntuisi sinkkuna miltään verrattuna siihen, paljonko typerä keskiluokkainen perhe-elämä on minulle kustantanut. Kun olisikin tajunnut jäädä sinkuksi, siitä hyvästä olisi voinut maksaakin jotain.