Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauneuskirurgia + parisuhteen saaminen
10.05.2020 |
Onko täällä linjoilla ketään rumia, jotka olisivat onnistuneet parantamaan markkina-arvoaan esimerkiksi kauneuskirurgialla? Vähemmän viehättävänä naisena koen olevani täysin näkymätön, ja sitä olenkin. Nyt taas ilman seksiä melkein puoli vuotta eikä tämä todellakaan ole edes pisin aika... Suurin vika on todellakin naamassa, varsinkin nenä on hirveä. Toisaalta tiedän että nenäleikkaus on massiivinen operaatio... Tiedän että kuitenkin on olemassa kevempiäkin kauneuskirurgisia keinoja joilla voi muuttaa ulkonäköään siedettävämmäksi.
Kaipaisin siis muiden rumien, onnistuneiden kokemuksia, mitä teit jotta sait itsestäsi paremman näköisen. Ja joo, turha sanoa että laihduta, olen normaalipainoinen ja urheilen tavoitteellisesti. Toki vartalossakin on isoja puutteita, mutta ainahan sitä voi vaikka harjoittaa rakkautta pimeässä, jos ei toinen muuten kestä katsella. Kun vaan ees jotenkin onnistuisi saamaan rakastavan ja kunnioittavan kumppanin.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ruma. Otsarypyt, sellaiset syvät uurteet rentonakin, kyömynenä, painavat luomet ja etikokoiset silmät, ohuet huulet ja lautarinta.
Päädyin käyttämään rahani muuhun kuin kauneuskirurgiaan, koska oikeasti en tiedä, mitä kannattaiso korjata kun korjattavaa olisi koko pärstä. Näillä mennään, rintalasta rottingilla.
Monesti olen miettinyt, millaista kauniin elämä on. Ainakin olisin kauniina edennyt ammatissani pidemmälle.
Onnistuitko löytämään parisuhdetta vai porskutatko sinkkuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kauniit, tehkääpä kokeilu: pyytäkää jotain ammattimaita maskeeraajaa meikkaamaan teidät rumemmiksi. Litistäkää rintanne vaatteilla jne. Katsokaa mitä on muiden suhtautuminen sen jälkeen. Voitte huomata olevanne yhtäkkiä oikeasti näkymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Te kauniit, tehkääpä kokeilu: pyytäkää jotain ammattimaita maskeeraajaa meikkaamaan teidät rumemmiksi. Litistäkää rintanne vaatteilla jne. Katsokaa mitä on muiden suhtautuminen sen jälkeen. Voitte huomata olevanne yhtäkkiä oikeasti näkymättömiä.
Pelottavaa jopa et jotkut suhtautuu suhun miehenä ja tulevat herjan lisäksi ihoon kiinni. Hirvittää oikein mikä vaikutus ulkoisella olemuksella oikeastaan onkaan.
Ymmärrän sinua ap, itselläni on järkyttävä perunanenä ja olen kärsinyt siitä ikäni. Nätit silmäni jäävät ison ja rustoisen nenänpään varjoon täysin, nuorena haaveilin nenäleikkauksesta. Olen kuullut huomautteluja ja haukkumista nenästäni jopa läheisiltä ihmisiltä. Luojan kiitos tyttäreni peri isältään kapean nenän, tätä haittaa en kenenkään naamaan toivo.
Ikää minulla on jo 45 joten näillä mennään.
Ap täällä linjoilla moi. Kiitos kaikille teille jotka ymmärrätte ongelman laajuuden ja vaikeuden. Olen päättänyt kuitenkin aloittaa ensin kevyemmistä operaatioista, nenäleikkaus on myös kallis ja tällä hetkellä työni on loppu koronatilanteen vuoksi. Olen päättänyt ensimmäisenä tehdä jotain parille otsajuonteelle. Myös hiusten tyylin muuttamista mietin hetken, mutta sitten muistin taas tämän hiustenlähtöongelman, minulla jopa kuultaa yhdestä kohtaa päänahka enkä halua että hiuksia lähtee enää yhtään, joten värjäykselle on varmaan pakko heittää hyvästit koko loppuelämäksi...
Onko täällä porukka kuinka paljon kokeillut botoxia tai täyteaineita? Tuliko komplikaatioita? Myös nuo mesolangat kuulostavat erittäin mielenkiintoisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha täällä muiden jeesustella. Kyllä Suomi on täynnä rumia naisia ja ihan oikeasti se hankaloittaa parisuhteen löytämistä. Tietenkin on myös rumia miehiä mut on veitsi vaihtoehto. Nenä on varsin massiivinen elementti kasvoissa jota useimmat julkimotkin pienentää. Eikä ne ainakaan rumemmilta näytä
Sellaisella miehellä ei tee mitään jonka mielestä suhde kaatuu nenään.
Sellaisella naisella ei tee mitään jonka mielestä suhde kaatuu alle 180/185cm pituuteen.
En juurikaan tapaile pitkiä miehiä, toisaalta en myöskään hylkää miestä vaikka hän sattuisikin olemaan pitkä. Pisimmän suhteeni eksä oli 172 cm ja omenavartaloinen ja ylipainoinen. Silti minusta ihan kelvokas. Mutta hänpä vaihtoi minut toiseen heti kun tuli parempi tarjolle. Luulin että hänkin olisi ollut rakastunut, mutta ilmeisesti sitten ei...
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä kärsin vuosia isosta nenästäni ja siitä, että ihan aikuiset ihmiset kokivat oikeudekseen kommentoida sitä minulle niin kännissä kuin selvin päinkin. Ei tarvitse varmaan erikseen kertoa, että minua kiusattiin ja haukuttiin aika rankasti koko yläasteaika ulkonäköni vuoksi. Aikuisena sitten käytin noin 10 000 eur ja korjautin sen paljon pienemmäksi Bulevardin Klinikalla Kaarlo Ståhlbergin leikkaamana (en tiedä saako täällä mainostaa, mutta mainostan silti!). Paras käyttötapa rahalle ikinä! Leikkaushan on suht kivuton, saat hyvä lääkkeet ja paranet viikossa parissa melko normaaliksi. Nenä jatkaa muotoutumistaan vuoden verran, sitten se ei enää turpoa omia aikojaan. Leikkauksen jälkeinen viikko on "veikeää", kun on mustelmaa siellä-täällä ja nenässä tuppoa ja harsoa, mutta sitten helpottaa.
Voimia AP, olen ollut tilanteessasi ja olen tehnyt asialle jotain. Nyt olen ihan nätti :)
Kiitos rohkaisevasta viestistä! Katsoin eri nenäleikkausten kuvia ja uskon että voisin saada huomattavasti paremman ulkonäön uuden nenän avulla. Minulla isoin ongelma on että nenä on tosi leveä ja aika pysty myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nenä kallis operaatio, mutta ei nyt erityisen iso operaatio. Minulle on tehty vain yksi kauneus kirurginen operaatio ja se lopetti syömishäiriön. Silloin tajusin, että olen kärsinyt vuosia täysin turhaan. Koittanut tsempata, käynyt terapiassa ja syönyt mielialalääkkeitä eikä ongelma kadonnut minnekään. Kun ei se ruma kauniiksi muutu vaikka miten mieltäsi manipuloisit ja koittaisi hankia itsetunnon asian suhteen kun muut sanoo, että olet oksettava ruma. Ainoa mitä kadun oli asioiden odottaminen ja pitkittäminen. Aion teettää vielä muutaman operaation elämäni aikana. Onhan se turhamaista mutta jos se minun mieltäni virkistää ja tuottaa iloa niin ei se raha hukkaankaan ole laitettu. Onhan se oma kehokin ihan kiva projekti. Toiset harrastaa jotain muuta. Niin ja se parisuhde ei sitten hyvän näköisenä ole enää niin tärkeää. En vaihda itseni tuunaamista johonkin ihmiseen joka on hetken elämässä tai jaksa panostaa aikaani sellaiseen. Mieluummin hemmottelen itseäni. Minä sentään osaan arvostaa mukavia asioita. Miehet yleensä ei muuta tee kuin valittavat jos ei ole täydellinen miss universum ja sellainen en sentään aio olla.
Mikä operaatio sinulle tehtiin? Missä teetit, suomessa vai ulkomailla?
En vähäksy ap:n ongelmaa, mutta joskus näissä tapauksissa on taustalla sairaus nimeltä BDD. Tiedän, koska minulla on se. Kuuluu pakko-oireiseen häiriöön, vaikea hoidettava.
En väitä että ap sinulla olisi tämä, tuli vaan mieleen. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa positiivisesti: joskun jonkun löydät, hän on sinun kanssasi siksi, että sinä olet juuri sinä. Eli sinun luonteesi tähden, se mitä sinä olet sisältä.
Mulla ongelma on päinvastainen. Kasvoiltani olen kai jotakuinkin kaunis, mutta vartalo on hyvin sopusuhtainen ja klassisen naisellinen. Mulla on teinivuosista lähtien pörrännyt ympärillä jos jonkinmoisia kosiskelijoita, yrittäjiä ja onkijoita. Helposti saattaisi kuvitella, että mun olisi helppoa sitten päältä raakata itseä miellyttävin. Tunteet eivät vain toimi niin. Sydän on särkynyt liian monta kertaa sen tähden, että sen jälkeen kun ulkonäön hohto on karissut ja vastapuoli on huomannut, että olenkin ihminen siinä missä muutkin. Suhteessa ei ole ollutkaan koskaan mitään todellista kantavaa voimaa. Olen kuitenkin ehtinyt kiintyä tuohon ihmiseen ja se satuttaa todella, jos minut hylätään sen tähden mitä minä olinkin ihmisenä. Elämä suoraan sanoen olisi ollut helpompaa, jos oma ulkonäkö ei toimisi liian suurena houkuttimena. Ja en todellakaan meikkaa tai pukeudu tyrkysti. Hiukset ponnarilla ja Tpaita+farkut -tyylillä mennään.
Ihan suoraan sanoen: sulla on paremmat mahdollisuudet saada vakaa ja hyvä parisuhde. Jos siis "saamisesta" voidaan puhua.
Mutta tosiaan: ole iloinen, että sulla ei ole sellaista "esinearvoa".
Uskomattoman törkeä viesti.
Miten? Kerro.
Vierailija kirjoitti:
En vähäksy ap:n ongelmaa, mutta joskus näissä tapauksissa on taustalla sairaus nimeltä BDD. Tiedän, koska minulla on se. Kuuluu pakko-oireiseen häiriöön, vaikea hoidettava.
En väitä että ap sinulla olisi tämä, tuli vaan mieleen. Tsemppiä.
Ymmärrän pointtisi. Kuitenkin minua on kiusattu näistä tietyistä rumista ulkonäköpiirteistä jo ala-asteelta lähtien. Olen myös ihan aikuisiällä saanut törkeitä kommentteja ja monet miehet näyttävät sen avoimesti että olen heidän mielestään vastenmielisen näköinen. Koen että ulkonäön parantaminen on tässä vaiheessa ainut keino parantaa elämänlaatua, kun olen kaikkea muuta jo kokeillut ja sama perusongelma pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa positiivisesti: joskun jonkun löydät, hän on sinun kanssasi siksi, että sinä olet juuri sinä. Eli sinun luonteesi tähden, se mitä sinä olet sisältä.
Mulla ongelma on päinvastainen. Kasvoiltani olen kai jotakuinkin kaunis, mutta vartalo on hyvin sopusuhtainen ja klassisen naisellinen. Mulla on teinivuosista lähtien pörrännyt ympärillä jos jonkinmoisia kosiskelijoita, yrittäjiä ja onkijoita. Helposti saattaisi kuvitella, että mun olisi helppoa sitten päältä raakata itseä miellyttävin. Tunteet eivät vain toimi niin. Sydän on särkynyt liian monta kertaa sen tähden, että sen jälkeen kun ulkonäön hohto on karissut ja vastapuoli on huomannut, että olenkin ihminen siinä missä muutkin. Suhteessa ei ole ollutkaan koskaan mitään todellista kantavaa voimaa. Olen kuitenkin ehtinyt kiintyä tuohon ihmiseen ja se satuttaa todella, jos minut hylätään sen tähden mitä minä olinkin ihmisenä. Elämä suoraan sanoen olisi ollut helpompaa, jos oma ulkonäkö ei toimisi liian suurena houkuttimena. Ja en todellakaan meikkaa tai pukeudu tyrkysti. Hiukset ponnarilla ja Tpaita+farkut -tyylillä mennään.
Ihan suoraan sanoen: sulla on paremmat mahdollisuudet saada vakaa ja hyvä parisuhde. Jos siis "saamisesta" voidaan puhua.
Mutta tosiaan: ole iloinen, että sulla ei ole sellaista "esinearvoa".
Rakkauden löytäminen on kaikille vaikeaa. Mutta sinulla sentään on valinnanvaraa. Monilla ei yhden yhtä ihmistä joka olisi lainkaan kiinnostunut. Et selvästikään tajua miten näkymättömiä suurin osa naisista on.
Siis, periaatteessa on valinnanvaraa. Mutta pysähdy nyt miettimään hetkeksi: miltä sinusta tuntuisi rakentaa parisuhdetta 2-3 vuotta ja sitten taas sydän särkyy. Ei ole ollenkaan mukavaa, että huomaa, että minun "glamour" karisee sitä mukaa, mitä enemmän minuun tutustuu. Ja enkä edes tiedä miten toimisin toisin! Tuntuu, että kauniiseen naiseen ehkä sijoitetaan jotain mielikuvia ja kun en vastaakkaan niitä mielikuvia, niin sitten vastapuoli pettyy. Ja lopputulos on ikävä.
Ja sitten se sama rumba uudelleen. En tiedä onko minussa jotain syvempää vikaa, kun en tunnista onko se Ville, Kille vai Kalle se ihminen, joka jää rinnalle jakamaan arkea ja katsoo kanssani samaan suuntaan. En ole diiva, en ole prinsessa vaan ihan tavallinen ihminen. Kieltämättä olen alkanut tulla epäluuloiseksi ja en voi enää oikein luottaa. Ja se oikeasti sattuu, kun tietää että olen pettymys ja minut hylätään sen takia, mitä olen ihmisenä.
En tiedä mitä oikeasti siinä on törkeää, mutta oikeasti "ruma" ulkonäkö toimii suotimena vastaavassa asiassa. Mieluusti oikeasti ottaisin sen, että minun kanssani halutaan olla siksi, että mitä olen ihmisenä eikä se, että miltä näytän.
Tänä keväänä taas särkyi sydän. Pari kuukautta tässä on nuoltu haavoja ja itketty silmiä turvoksiin. Älkää lyökö lyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa positiivisesti: joskun jonkun löydät, hän on sinun kanssasi siksi, että sinä olet juuri sinä. Eli sinun luonteesi tähden, se mitä sinä olet sisältä.
Mulla ongelma on päinvastainen. Kasvoiltani olen kai jotakuinkin kaunis, mutta vartalo on hyvin sopusuhtainen ja klassisen naisellinen. Mulla on teinivuosista lähtien pörrännyt ympärillä jos jonkinmoisia kosiskelijoita, yrittäjiä ja onkijoita. Helposti saattaisi kuvitella, että mun olisi helppoa sitten päältä raakata itseä miellyttävin. Tunteet eivät vain toimi niin. Sydän on särkynyt liian monta kertaa sen tähden, että sen jälkeen kun ulkonäön hohto on karissut ja vastapuoli on huomannut, että olenkin ihminen siinä missä muutkin. Suhteessa ei ole ollutkaan koskaan mitään todellista kantavaa voimaa. Olen kuitenkin ehtinyt kiintyä tuohon ihmiseen ja se satuttaa todella, jos minut hylätään sen tähden mitä minä olinkin ihmisenä. Elämä suoraan sanoen olisi ollut helpompaa, jos oma ulkonäkö ei toimisi liian suurena houkuttimena. Ja en todellakaan meikkaa tai pukeudu tyrkysti. Hiukset ponnarilla ja Tpaita+farkut -tyylillä mennään.
Ihan suoraan sanoen: sulla on paremmat mahdollisuudet saada vakaa ja hyvä parisuhde. Jos siis "saamisesta" voidaan puhua.
Mutta tosiaan: ole iloinen, että sulla ei ole sellaista "esinearvoa".
Rakkauden löytäminen on kaikille vaikeaa. Mutta sinulla sentään on valinnanvaraa. Monilla ei yhden yhtä ihmistä joka olisi lainkaan kiinnostunut. Et selvästikään tajua miten näkymättömiä suurin osa naisista on.
Siis, periaatteessa on valinnanvaraa. Mutta pysähdy nyt miettimään hetkeksi: miltä sinusta tuntuisi rakentaa parisuhdetta 2-3 vuotta ja sitten taas sydän särkyy. Ei ole ollenkaan mukavaa, että huomaa, että minun "glamour" karisee sitä mukaa, mitä enemmän minuun tutustuu. Ja enkä edes tiedä miten toimisin toisin! Tuntuu, että kauniiseen naiseen ehkä sijoitetaan jotain mielikuvia ja kun en vastaakkaan niitä mielikuvia, niin sitten vastapuoli pettyy. Ja lopputulos on ikävä.
Ja sitten se sama rumba uudelleen. En tiedä onko minussa jotain syvempää vikaa, kun en tunnista onko se Ville, Kille vai Kalle se ihminen, joka jää rinnalle jakamaan arkea ja katsoo kanssani samaan suuntaan. En ole diiva, en ole prinsessa vaan ihan tavallinen ihminen. Kieltämättä olen alkanut tulla epäluuloiseksi ja en voi enää oikein luottaa. Ja se oikeasti sattuu, kun tietää että olen pettymys ja minut hylätään sen takia, mitä olen ihmisenä.
En tiedä mitä oikeasti siinä on törkeää, mutta oikeasti "ruma" ulkonäkö toimii suotimena vastaavassa asiassa. Mieluusti oikeasti ottaisin sen, että minun kanssani halutaan olla siksi, että mitä olen ihmisenä eikä se, että miltä näytän.
Tänä keväänä taas särkyi sydän. Pari kuukautta tässä on nuoltu haavoja ja itketty silmiä turvoksiin. Älkää lyökö lyötyä.
Tuo on erittäin normaali hetki parisuhteen kariutua kun alkuhuuma on ohi ja pitää miettiä jatkoa. Mieti kuitenkin sitä, että olet saanut kokea nuo kaikki suhteet. Moni ei saa kokea ainuttakaan, kun on liian vastenmielinen tai ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa positiivisesti: joskun jonkun löydät, hän on sinun kanssasi siksi, että sinä olet juuri sinä. Eli sinun luonteesi tähden, se mitä sinä olet sisältä.
Mulla ongelma on päinvastainen. Kasvoiltani olen kai jotakuinkin kaunis, mutta vartalo on hyvin sopusuhtainen ja klassisen naisellinen. Mulla on teinivuosista lähtien pörrännyt ympärillä jos jonkinmoisia kosiskelijoita, yrittäjiä ja onkijoita. Helposti saattaisi kuvitella, että mun olisi helppoa sitten päältä raakata itseä miellyttävin. Tunteet eivät vain toimi niin. Sydän on särkynyt liian monta kertaa sen tähden, että sen jälkeen kun ulkonäön hohto on karissut ja vastapuoli on huomannut, että olenkin ihminen siinä missä muutkin. Suhteessa ei ole ollutkaan koskaan mitään todellista kantavaa voimaa. Olen kuitenkin ehtinyt kiintyä tuohon ihmiseen ja se satuttaa todella, jos minut hylätään sen tähden mitä minä olinkin ihmisenä. Elämä suoraan sanoen olisi ollut helpompaa, jos oma ulkonäkö ei toimisi liian suurena houkuttimena. Ja en todellakaan meikkaa tai pukeudu tyrkysti. Hiukset ponnarilla ja Tpaita+farkut -tyylillä mennään.
Ihan suoraan sanoen: sulla on paremmat mahdollisuudet saada vakaa ja hyvä parisuhde. Jos siis "saamisesta" voidaan puhua.
Mutta tosiaan: ole iloinen, että sulla ei ole sellaista "esinearvoa".
Rakkauden löytäminen on kaikille vaikeaa. Mutta sinulla sentään on valinnanvaraa. Monilla ei yhden yhtä ihmistä joka olisi lainkaan kiinnostunut. Et selvästikään tajua miten näkymättömiä suurin osa naisista on.
Siis, periaatteessa on valinnanvaraa. Mutta pysähdy nyt miettimään hetkeksi: miltä sinusta tuntuisi rakentaa parisuhdetta 2-3 vuotta ja sitten taas sydän särkyy. Ei ole ollenkaan mukavaa, että huomaa, että minun "glamour" karisee sitä mukaa, mitä enemmän minuun tutustuu. Ja enkä edes tiedä miten toimisin toisin! Tuntuu, että kauniiseen naiseen ehkä sijoitetaan jotain mielikuvia ja kun en vastaakkaan niitä mielikuvia, niin sitten vastapuoli pettyy. Ja lopputulos on ikävä.
Ja sitten se sama rumba uudelleen. En tiedä onko minussa jotain syvempää vikaa, kun en tunnista onko se Ville, Kille vai Kalle se ihminen, joka jää rinnalle jakamaan arkea ja katsoo kanssani samaan suuntaan. En ole diiva, en ole prinsessa vaan ihan tavallinen ihminen. Kieltämättä olen alkanut tulla epäluuloiseksi ja en voi enää oikein luottaa. Ja se oikeasti sattuu, kun tietää että olen pettymys ja minut hylätään sen takia, mitä olen ihmisenä.
En tiedä mitä oikeasti siinä on törkeää, mutta oikeasti "ruma" ulkonäkö toimii suotimena vastaavassa asiassa. Mieluusti oikeasti ottaisin sen, että minun kanssani halutaan olla siksi, että mitä olen ihmisenä eikä se, että miltä näytän.
Tänä keväänä taas särkyi sydän. Pari kuukautta tässä on nuoltu haavoja ja itketty silmiä turvoksiin. Älkää lyökö lyötyä.
Mikset perusta näille kauniiden ongelmille omaa keskustelua? Aikamoista veitsen kääntämistä haavassa ja suolan ripottelua päälle. Itse olen kolmekymppinen enkä ole ikinä päässyt noin pitkään suhteeseen kuin sinä. Pisin suhteeni on 2 vuotta ja siinäkin minua petettiin itseäni kauniimman kanssa.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap, itselläni on järkyttävä perunanenä ja olen kärsinyt siitä ikäni. Nätit silmäni jäävät ison ja rustoisen nenänpään varjoon täysin, nuorena haaveilin nenäleikkauksesta. Olen kuullut huomautteluja ja haukkumista nenästäni jopa läheisiltä ihmisiltä. Luojan kiitos tyttäreni peri isältään kapean nenän, tätä haittaa en kenenkään naamaan toivo.
Ikää minulla on jo 45 joten näillä mennään.
Kiitos ystävällisestä viestistä. Ja tosiaan, et ole 45-vuotiaana edelleenkään liian vanha korjaamaan nenääsi jos niin toivot.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa positiivisesti: joskun jonkun löydät, hän on sinun kanssasi siksi, että sinä olet juuri sinä. Eli sinun luonteesi tähden, se mitä sinä olet sisältä.
Mulla ongelma on päinvastainen. Kasvoiltani olen kai jotakuinkin kaunis, mutta vartalo on hyvin sopusuhtainen ja klassisen naisellinen. Mulla on teinivuosista lähtien pörrännyt ympärillä jos jonkinmoisia kosiskelijoita, yrittäjiä ja onkijoita. Helposti saattaisi kuvitella, että mun olisi helppoa sitten päältä raakata itseä miellyttävin. Tunteet eivät vain toimi niin. Sydän on särkynyt liian monta kertaa sen tähden, että sen jälkeen kun ulkonäön hohto on karissut ja vastapuoli on huomannut, että olenkin ihminen siinä missä muutkin. Suhteessa ei ole ollutkaan koskaan mitään todellista kantavaa voimaa. Olen kuitenkin ehtinyt kiintyä tuohon ihmiseen ja se satuttaa todella, jos minut hylätään sen tähden mitä minä olinkin ihmisenä. Elämä suoraan sanoen olisi ollut helpompaa, jos oma ulkonäkö ei toimisi liian suurena houkuttimena. Ja en todellakaan meikkaa tai pukeudu tyrkysti. Hiukset ponnarilla ja Tpaita+farkut -tyylillä mennään.
Ihan suoraan sanoen: sulla on paremmat mahdollisuudet saada vakaa ja hyvä parisuhde. Jos siis "saamisesta" voidaan puhua.
Mutta tosiaan: ole iloinen, että sulla ei ole sellaista "esinearvoa".
Rakkauden löytäminen on kaikille vaikeaa. Mutta sinulla sentään on valinnanvaraa. Monilla ei yhden yhtä ihmistä joka olisi lainkaan kiinnostunut. Et selvästikään tajua miten näkymättömiä suurin osa naisista on.
Siis, periaatteessa on valinnanvaraa. Mutta pysähdy nyt miettimään hetkeksi: miltä sinusta tuntuisi rakentaa parisuhdetta 2-3 vuotta ja sitten taas sydän särkyy. Ei ole ollenkaan mukavaa, että huomaa, että minun "glamour" karisee sitä mukaa, mitä enemmän minuun tutustuu. Ja enkä edes tiedä miten toimisin toisin! Tuntuu, että kauniiseen naiseen ehkä sijoitetaan jotain mielikuvia ja kun en vastaakkaan niitä mielikuvia, niin sitten vastapuoli pettyy. Ja lopputulos on ikävä.
Ja sitten se sama rumba uudelleen. En tiedä onko minussa jotain syvempää vikaa, kun en tunnista onko se Ville, Kille vai Kalle se ihminen, joka jää rinnalle jakamaan arkea ja katsoo kanssani samaan suuntaan. En ole diiva, en ole prinsessa vaan ihan tavallinen ihminen. Kieltämättä olen alkanut tulla epäluuloiseksi ja en voi enää oikein luottaa. Ja se oikeasti sattuu, kun tietää että olen pettymys ja minut hylätään sen takia, mitä olen ihmisenä.
En tiedä mitä oikeasti siinä on törkeää, mutta oikeasti "ruma" ulkonäkö toimii suotimena vastaavassa asiassa. Mieluusti oikeasti ottaisin sen, että minun kanssani halutaan olla siksi, että mitä olen ihmisenä eikä se, että miltä näytän.
Tänä keväänä taas särkyi sydän. Pari kuukautta tässä on nuoltu haavoja ja itketty silmiä turvoksiin. Älkää lyökö lyötyä.
Mee muualle uhriutumaan. Tää ketju on meille rumille. Some, insta, p o r n o, media, ihmissuhteet, ihmisten arvostus, kaikki tämä on teille kauniille. Tämä ketju ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa positiivisesti: joskun jonkun löydät, hän on sinun kanssasi siksi, että sinä olet juuri sinä. Eli sinun luonteesi tähden, se mitä sinä olet sisältä.
Mulla ongelma on päinvastainen. Kasvoiltani olen kai jotakuinkin kaunis, mutta vartalo on hyvin sopusuhtainen ja klassisen naisellinen. Mulla on teinivuosista lähtien pörrännyt ympärillä jos jonkinmoisia kosiskelijoita, yrittäjiä ja onkijoita. Helposti saattaisi kuvitella, että mun olisi helppoa sitten päältä raakata itseä miellyttävin. Tunteet eivät vain toimi niin. Sydän on särkynyt liian monta kertaa sen tähden, että sen jälkeen kun ulkonäön hohto on karissut ja vastapuoli on huomannut, että olenkin ihminen siinä missä muutkin. Suhteessa ei ole ollutkaan koskaan mitään todellista kantavaa voimaa. Olen kuitenkin ehtinyt kiintyä tuohon ihmiseen ja se satuttaa todella, jos minut hylätään sen tähden mitä minä olinkin ihmisenä. Elämä suoraan sanoen olisi ollut helpompaa, jos oma ulkonäkö ei toimisi liian suurena houkuttimena. Ja en todellakaan meikkaa tai pukeudu tyrkysti. Hiukset ponnarilla ja Tpaita+farkut -tyylillä mennään.
Ihan suoraan sanoen: sulla on paremmat mahdollisuudet saada vakaa ja hyvä parisuhde. Jos siis "saamisesta" voidaan puhua.
Mutta tosiaan: ole iloinen, että sulla ei ole sellaista "esinearvoa".
Lihoa 20 kg ja kaada happoa naamalle.
Tai sitten ei...
Vierailija kirjoitti:
Psykologi voisi olla toimiva ratkaisu kirurgin sijaan.
Mitä se psykologi rumuudelle voi?
Olisi kiva kuulla lisää botoxista yms, varmasti täälläkin on joitain jotka ovat saaneet naamaansa vähän kohennettua.
Alue: Aihe vapaa
Olen myös ruma. Otsarypyt, sellaiset syvät uurteet rentonakin, kyömynenä, painavat luomet ja etikokoiset silmät, ohuet huulet ja lautarinta.
Päädyin käyttämään rahani muuhun kuin kauneuskirurgiaan, koska oikeasti en tiedä, mitä kannattaiso korjata kun korjattavaa olisi koko pärstä. Näillä mennään, rintalasta rottingilla.
Monesti olen miettinyt, millaista kauniin elämä on. Ainakin olisin kauniina edennyt ammatissani pidemmälle.