Lue keskustelun säännöt.
Ihana korona - isovanhemmille vapaata lastenhoidosta!
10.05.2020 |
On tosiaan kuin lomaa, kun yli 70-vuotiaille iso-/isoisovanhemmille ei nyt tuoda lasten-/lastenlastenlapsia hoitoon vanhempien lähtiessä juhlimaan! Saavat vanhatkin elää vain omaa elämäänsä ilman turhaa painolastia!
Kommentit (211)
Minusta on hyvin omituisia nämä heitot, että lälläslää, en tapaa vanhempiani sitten kun ovat vanhoja, kun eivät olleet kiinnostuneita MUN lapsien hoitamisesta.
Siis wtf? Vanhempani hoitivat minut aikuiseksi ja siinä syntyi side meidän välille. Minun lapseni taas eivät ole minun jatkeita. Minusta oli mahtavaa että vanhempani saivat eläkkeelle jäätyään hetken nauttia vapaudesta. Oli mukava kuulla kuulumisia Espanjasta ja käydä tapaamassa heitä kesämökillä, jossa asuivat puolet vuodesta. Sitten ikääntyivät enemmän, talvet Espanjassa jäivät taakse ja mökkikesätkin jäivät menneisyyteen. Toinen heistä nukkui pois, toinen asuu nyt yksin. Soitan päivittäin ja vien ruokakassin kerran viikossa oven taakse. Ja odotetaan aikaa, että voidaan taas nähdä kasvokkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki isovanhemmat ole vanhoja. Itse olen vielä työelämässä ja pidän säännöllisesti yhteyttä lastenlapsiin koska itse haluan olla heidän elämässä mukana ja saan paljon iloa heidän seurasta. Mitään velvoitetta ei ole ja otan heitä yökylään muutaman kerran vuodessa minkä työ kiireiltä ja muilta menoilta ehdin ja jaksan. Joskus he ovat vain muutaman tunnin/päivän luonani. Lastenlapset ovat minulle tosi tärkeitä ja rakkaita ja olen kaikkien kanssa läheinen. En silti ymmärrä vanhempia jotka olettavat että isovanhemmilla ei ole muuta tekemistä vapaa-aikana kun hoitaa lastenlapsia. Moni käy vielä töissä ja viikonloppuna pitää ladata akkuja, ja aina ei tarvitse jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvin omituisia nämä heitot, että lälläslää, en tapaa vanhempiani sitten kun ovat vanhoja, kun eivät olleet kiinnostuneita MUN lapsien hoitamisesta.
Siis wtf? Vanhempani hoitivat minut aikuiseksi ja siinä syntyi side meidän välille. Minun lapseni taas eivät ole minun jatkeita. Minusta oli mahtavaa että vanhempani saivat eläkkeelle jäätyään hetken nauttia vapaudesta. Oli mukava kuulla kuulumisia Espanjasta ja käydä tapaamassa heitä kesämökillä, jossa asuivat puolet vuodesta. Sitten ikääntyivät enemmän, talvet Espanjassa jäivät taakse ja mökkikesätkin jäivät menneisyyteen. Toinen heistä nukkui pois, toinen asuu nyt yksin. Soitan päivittäin ja vien ruokakassin kerran viikossa oven taakse. Ja odotetaan aikaa, että voidaan taas nähdä kasvokkain.
Tyypillinen hyvän perheen lapsi, et tajunnut mistä puhuttiin. Mun vanhempani ovat laittaneet lapsensa pihalle kun ne täytti 18v ja jättäneet selviämään elämässä yksin. Lastenlasten syntymä ei saanut heitä kiinnostumaan yhtään enempää. Kyse on KOKO ELÄMÄNI kestäneestä välinpitämättömyydestä, ei siitä että eivät hoida lapsiani. Tajusitko että he eivät tapaa ollenkaan lapsenlapsia? Siis ikinä. Kyse ei ole nyt siitä että eivät hoida. Vaan eivät välitä lainkaan lapsestaan tai lapsenlpsistaan eivätkä pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki isovanhemmat ole vanhoja. Itse olen vielä työelämässä ja pidän säännöllisesti yhteyttä lastenlapsiin koska itse haluan olla heidän elämässä mukana ja saan paljon iloa heidän seurasta. Mitään velvoitetta ei ole ja otan heitä yökylään muutaman kerran vuodessa minkä työ kiireiltä ja muilta menoilta ehdin ja jaksan. Joskus he ovat vain muutaman tunnin/päivän luonani. Lastenlapset ovat minulle tosi tärkeitä ja rakkaita ja olen kaikkien kanssa läheinen. En silti ymmärrä vanhempia jotka olettavat että isovanhemmilla ei ole muuta tekemistä vapaa-aikana kun hoitaa lastenlapsia. Moni käy vielä töissä ja viikonloppuna pitää ladata akkuja, ja aina ei tarvitse jaksaa.
Mutta niitä ymmärrät sitten jotka ei halua nähdä lapsenlapsia koskaan?
Mun vanhemmat ei ole nähneet kahta lastani koskaan ja muut ovat nähneet seitsemän vuotta sitten ohimennen. Siinä kaikki ”kiinnostus”.
Useinmiten oletus on se että isovanhempia kiinnostaa lapsenlapset. Erittäin usein ei näin ole, varsinkin nykypäivän isovanhemmista moni sanoo suoraan että ei kiinnosta, emme halua olla lastenlasten elämässä mukana.
Pitäisi jo ymmärtää että se vanha stereotypia ei enää päde. Itsekkyys on lisääntynyt, isovanhemmat menee ja viipottaa, sukupolvien ketju löystynyt tai katkennut. Ajat muuttuu ja isovanhemmuus sen myötä.
Monilla on edelleen ihmeellinen 50 vuoden takainen käsitys isovanhemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusavuttomat ja uushaluttomat äidit ja isät hoidattavat lapsensa isovanhemmilla. Nyt koronapandemian aikana nämä äidit ja isät ovat vaikeuksissa, kun ilmaiset lastenhoitajat ja ilmainen kotiapu on kotikaranteenissa.
On erittäin ajattelematonta ja tyhmää mennä koronapandemian aikana mummolaan kylään tai kutsua isovanhempia kylään. En todellakaan ymmärrä, miksi jotkut vanhemmat jopa vievät lapsiaan koronapandemian aikana isovanhemmille hoitoon! Yhteyttä voi pitää puhelimella. Kukaan meistä ei varmasti halua koronavirustartuntaa! Luulisi, että pienten lasten ja koululaisten äideillä ja isillä olisi vahva halu suojella omia lapsiaan ja vältellä kaikkia kyläilyjä ja ihmiskontakteja. Miksi pitää riskeerata oman perheen ja muitten ihmisten terveys kyläilyjen takia???
Tämä on hyvin yleistä että isovanhemmat joutuu kasvattamaan lasten lapsetkin.
Lapsi kotonaan saa syödä jos muistetaan ruokaa laittaa.
Miksi niitä lapsia pitää tehdä kun ei lapsistaan viitsitä huolehtia?
Millaisen kasvatuksen ovat saaneet lapset jotka eivät aikuisina omia lapsiaan jaksa kasvattaa? "Joutuu kasvattamaan lasten lapset"? Aina voi kieltäytyä, mutta onhan se vaikeaa jos on pienestä asti lastaan opettanut siihen, että vanhemmat passaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvin omituisia nämä heitot, että lälläslää, en tapaa vanhempiani sitten kun ovat vanhoja, kun eivät olleet kiinnostuneita MUN lapsien hoitamisesta.
Siis wtf? Vanhempani hoitivat minut aikuiseksi ja siinä syntyi side meidän välille. Minun lapseni taas eivät ole minun jatkeita. Minusta oli mahtavaa että vanhempani saivat eläkkeelle jäätyään hetken nauttia vapaudesta. Oli mukava kuulla kuulumisia Espanjasta ja käydä tapaamassa heitä kesämökillä, jossa asuivat puolet vuodesta. Sitten ikääntyivät enemmän, talvet Espanjassa jäivät taakse ja mökkikesätkin jäivät menneisyyteen. Toinen heistä nukkui pois, toinen asuu nyt yksin. Soitan päivittäin ja vien ruokakassin kerran viikossa oven taakse. Ja odotetaan aikaa, että voidaan taas nähdä kasvokkain.
Tyypillinen hyvän perheen lapsi, et tajunnut mistä puhuttiin. Mun vanhempani ovat laittaneet lapsensa pihalle kun ne täytti 18v ja jättäneet selviämään elämässä yksin. Lastenlasten syntymä ei saanut heitä kiinnostumaan yhtään enempää. Kyse on KOKO ELÄMÄNI kestäneestä välinpitämättömyydestä, ei siitä että eivät hoida lapsiani. Tajusitko että he eivät tapaa ollenkaan lapsenlapsia? Siis ikinä. Kyse ei ole nyt siitä että eivät hoida. Vaan eivät välitä lainkaan lapsestaan tai lapsenlpsistaan eivätkä pidä yhteyttä.
Tajuan tuon ja meinasinkin lisätä loppuun, että tilanne eri, jos vanhemmat eivät ole olleet kiinnostuneita omastakaan lapsestaan. Koska siitä musta tuossa on kyse, puutteellisesta vanhemmuudesta, ei isovanhemmuudesta. Ja aikuisesta lapsesta , joka toivoo, että vanhempi paikkasi isovanhemmuudella tuon tilanteen. Vaikka ei tule paikkaamaan. Jos ei ole ollut kunnolla vanhempi, ei tule olemaan isovanhempikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy miksi lapsiperheet vaikenevat huonoista isovanhemmista tai salaavat esim neuvolassa sen kokonaan on juuri se että on tämä myytti ”isovanhemmat aina rakastaa lapsenlapsia ja ovat kiinnostuneita”. Jos sitten näin ei olekaan niin ikävä kyllä - aiheetta ja syyttä - siitä jotenkin syytetään sitä lapsiperhettä, sillä pakkohan se vika on olla niissä koska ilman muutahan ne isovanhemmat ovat hyviä ja rakastavia.
Muistutan että monilla pienten lasten vanhemmilla omat vanhemmat on juoppoja, väkivaltaisia, luonnevikaisia, ahdistelevia, mt-ongelmaisia.... näistä sitten äkkiä muka kuoriutuukin hyviä ja lämpimiä ja auttavia ihmisiä sen myötä kun tulevat isovanhemmiksi.
Meillä isovanhemmat itkee kun eivät voi nähdä lapsenlastaan ja haluaisivat kovasti hoitaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuossa kiteytti loistavasti: huonoista vanhemmista tulee huonoja isovanhempia.
Se on juuri näin. Ja asian ihmettelijät voivat pohtia, miten paljon huonoja vanhempia suomesta oikein löytyykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki isovanhemmat ole vanhoja. Itse olen vielä työelämässä ja pidän säännöllisesti yhteyttä lastenlapsiin koska itse haluan olla heidän elämässä mukana ja saan paljon iloa heidän seurasta. Mitään velvoitetta ei ole ja otan heitä yökylään muutaman kerran vuodessa minkä työ kiireiltä ja muilta menoilta ehdin ja jaksan. Joskus he ovat vain muutaman tunnin/päivän luonani. Lastenlapset ovat minulle tosi tärkeitä ja rakkaita ja olen kaikkien kanssa läheinen. En silti ymmärrä vanhempia jotka olettavat että isovanhemmilla ei ole muuta tekemistä vapaa-aikana kun hoitaa lastenlapsia. Moni käy vielä töissä ja viikonloppuna pitää ladata akkuja, ja aina ei tarvitse jaksaa.
Mutta niitä ymmärrät sitten jotka ei halua nähdä lapsenlapsia koskaan?
Mun vanhemmat ei ole nähneet kahta lastani koskaan ja muut ovat nähneet seitsemän vuotta sitten ohimennen. Siinä kaikki ”kiinnostus”.
Ei he tule isovanhempina paikkaamaan sitä vajetta minkä jättivät suhun vanhempina. Älä haikaile sitä, siirrät vain niin toimimalla omat traumasi lapsillesikin. Ehkä olisi kannattanut käsitellä nuo omat traumat ennen lapsien saamista. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempi aina rakastaa -myytti on samalla lailla vahingollinen ja väärä, kuin äiti aina rakastaa -myytti.
Tästä vähän syytän myös perhelehtiä, mediaa ym koska siellä aina pyörii vain pullantuoksuiset äidit ja rakastavat isovanhemmat. Tämä median kuva jättää ulkopuolelle sen ison osan ihmisiä joilla asiat eivät olekaan niinkuin annetaan julkisuudessa ymmärtää.
Huomaatteko esim koronan aikana, kaikkialla toistettu miten on nyt rankkaa kun isovanhemmat ei pääse halaamaan ja suukottamaan lapsenlapsia. Kun tosiasiassa on ihan valtava määrä sellaisia lapsia joita isovanhemmat ei ole halanneet tai suukottaneet (tai edes nähneet) koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi lapsiperheet vaikenevat huonoista isovanhemmista tai salaavat esim neuvolassa sen kokonaan on juuri se että on tämä myytti ”isovanhemmat aina rakastaa lapsenlapsia ja ovat kiinnostuneita”. Jos sitten näin ei olekaan niin ikävä kyllä - aiheetta ja syyttä - siitä jotenkin syytetään sitä lapsiperhettä, sillä pakkohan se vika on olla niissä koska ilman muutahan ne isovanhemmat ovat hyviä ja rakastavia.
Muistutan että monilla pienten lasten vanhemmilla omat vanhemmat on juoppoja, väkivaltaisia, luonnevikaisia, ahdistelevia, mt-ongelmaisia.... näistä sitten äkkiä muka kuoriutuukin hyviä ja lämpimiä ja auttavia ihmisiä sen myötä kun tulevat isovanhemmiksi.
Niiden aikuisten lasten velvollisuus nyt vaan on kasvaa vanhemmiksi omille lapsilleen. Ei neuvolassa katsota isovanhempia, vaan vanhempia. Joista osa on lisääntynyt, vaikka on vielä täysin kiinni omissa lapsuuden perheensä ongelmissa ja siirtävät niitä omille lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi lapsiperheet vaikenevat huonoista isovanhemmista tai salaavat esim neuvolassa sen kokonaan on juuri se että on tämä myytti ”isovanhemmat aina rakastaa lapsenlapsia ja ovat kiinnostuneita”. Jos sitten näin ei olekaan niin ikävä kyllä - aiheetta ja syyttä - siitä jotenkin syytetään sitä lapsiperhettä, sillä pakkohan se vika on olla niissä koska ilman muutahan ne isovanhemmat ovat hyviä ja rakastavia.
Muistutan että monilla pienten lasten vanhemmilla omat vanhemmat on juoppoja, väkivaltaisia, luonnevikaisia, ahdistelevia, mt-ongelmaisia.... näistä sitten äkkiä muka kuoriutuukin hyviä ja lämpimiä ja auttavia ihmisiä sen myötä kun tulevat isovanhemmiksi.Niiden aikuisten lasten velvollisuus nyt vaan on kasvaa vanhemmiksi omille lapsilleen. Ei neuvolassa katsota isovanhempia, vaan vanhempia. Joista osa on lisääntynyt, vaikka on vielä täysin kiinni omissa lapsuuden perheensä ongelmissa ja siirtävät niitä omille lapsilleen.
No eiköhän ne väkisinkin kasva vanhemmiksi joiden isovanhemmat ei osallistu mitenkään elämään. Sellainen lapsiperhe hoitaa lapsensa itse 24/7/365. Todella kummallinen kommentti sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki isovanhemmat ole vanhoja. Itse olen vielä työelämässä ja pidän säännöllisesti yhteyttä lastenlapsiin koska itse haluan olla heidän elämässä mukana ja saan paljon iloa heidän seurasta. Mitään velvoitetta ei ole ja otan heitä yökylään muutaman kerran vuodessa minkä työ kiireiltä ja muilta menoilta ehdin ja jaksan. Joskus he ovat vain muutaman tunnin/päivän luonani. Lastenlapset ovat minulle tosi tärkeitä ja rakkaita ja olen kaikkien kanssa läheinen. En silti ymmärrä vanhempia jotka olettavat että isovanhemmilla ei ole muuta tekemistä vapaa-aikana kun hoitaa lastenlapsia. Moni käy vielä töissä ja viikonloppuna pitää ladata akkuja, ja aina ei tarvitse jaksaa.
Joku on tätäkin alapeukuttanut, joku typerys.
Minä olen 65-vuotias eläkeläinen, toinen lapsenlapsi tulossa ihan pian. En tiedä mitään muuta niin ihanaa (paitsi tietysti tuleva vauva myös) kuin tulevan isosisko, poikani 1,5 vuotias tytär. Mutta kyllä poikani perhe tietää että autan jaksamisen mukaan. Meillä puhutaan asiat kiihkoilematta jatketaan toisiamme.
Meilläkään ei ole tilanne muuttunut ollenkaan, koska olemme aina hoitaneet omat lapsemme itse. Isovanhemmat ovat auttaneet hyvin minimaalisesti, koska kaikki heidän aikansa on mennyt "tärkeämpien lasten" perheiden auttamisessa. Suomeksi sanottuna koska me olemme töissä ja pärjäämme omillamme isovanhempien aika ja raha menee ei niiden elämässään hyvin pärjänneiden lasten hyväksi. Mummi ostaa vaatteet, mummi vie etelään, mummi hoitaa. Kalliit syntymäpäivälahjat kuten läppärit jne annetaan piilossa ettei serkut näkisi jne.
Tämä onkin ollut varmaan isompi ongelma niissä perheissä joiden aikuiset lapset ovat tottuneet aina pyytämään eläkeikäisen äitinsä apuun.
Myös joillakin äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajilla on kummallinen oletus, että jokaisella lapsiperheellä asuu naapurissa noin 50-60-vuotias, kovakuntoinen isoäiti. Tämä kuvitteellinen "isoäiti" käy tekemässä lapsiperheessä kotitöitä aina tarvittaessa. Ilmaiseksi tietysti. Ja "isoäiti" hoitaa lapsia 24/7 ilmaiseksi. Voisitte neuvoloissakin siirtyä jo 2000-luvulle!
Ei saada mitään apua isovanhemmilta, jotka ovat vanhoja ja raihnaisia, monisairaita yli 70-vuotiaita vanhuksia. Päinvastoin. Eivät ole luotettavia ja turvallisia lastenhoitajia. Siis eivät hoida meidän lapsia. Isoisä on aikapommi, joka on liikenteessä vaaraksi itselleen ja muille. Mummola on masentava työleiri, jossa on kaikki paikat rempallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvin omituisia nämä heitot, että lälläslää, en tapaa vanhempiani sitten kun ovat vanhoja, kun eivät olleet kiinnostuneita MUN lapsien hoitamisesta.
Siis wtf? Vanhempani hoitivat minut aikuiseksi ja siinä syntyi side meidän välille. Minun lapseni taas eivät ole minun jatkeita. Minusta oli mahtavaa että vanhempani saivat eläkkeelle jäätyään hetken nauttia vapaudesta. Oli mukava kuulla kuulumisia Espanjasta ja käydä tapaamassa heitä kesämökillä, jossa asuivat puolet vuodesta. Sitten ikääntyivät enemmän, talvet Espanjassa jäivät taakse ja mökkikesätkin jäivät menneisyyteen. Toinen heistä nukkui pois, toinen asuu nyt yksin. Soitan päivittäin ja vien ruokakassin kerran viikossa oven taakse. Ja odotetaan aikaa, että voidaan taas nähdä kasvokkain.
Tyypillinen hyvän perheen lapsi, et tajunnut mistä puhuttiin. Mun vanhempani ovat laittaneet lapsensa pihalle kun ne täytti 18v ja jättäneet selviämään elämässä yksin. Lastenlasten syntymä ei saanut heitä kiinnostumaan yhtään enempää. Kyse on KOKO ELÄMÄNI kestäneestä välinpitämättömyydestä, ei siitä että eivät hoida lapsiani. Tajusitko että he eivät tapaa ollenkaan lapsenlapsia? Siis ikinä. Kyse ei ole nyt siitä että eivät hoida. Vaan eivät välitä lainkaan lapsestaan tai lapsenlpsistaan eivätkä pidä yhteyttä.
Tajuan tuon ja meinasinkin lisätä loppuun, että tilanne eri, jos vanhemmat eivät ole olleet kiinnostuneita omastakaan lapsestaan. Koska siitä musta tuossa on kyse, puutteellisesta vanhemmuudesta, ei isovanhemmuudesta. Ja aikuisesta lapsesta , joka toivoo, että vanhempi paikkasi isovanhemmuudella tuon tilanteen. Vaikka ei tule paikkaamaan. Jos ei ole ollut kunnolla vanhempi, ei tule olemaan isovanhempikaan.
Ja jatkanpa vielä, että mieheni kautta nuo ongelmat on mulle tuttuja. Hän varttui yksinhuoltajaäidin poikana ja kaipasi läpi lapsuuden , että poissa ollut päihdeongelmainen isä olisi välittänyt ja ollut kiinnostunut hänestä. Tuo tuska hänen vain piti käsitellä. Ja mulle taas oli tärkeää, että hän käsitteli sen tarpeeksi pitkälle ennen kuin saimme lapsia. Vaikka toki oma vanhemmuus on nostanut kipupisteitä muistista, mutta ei kuitenkaan ole haaveillut siitä että isänsä olisi nyt läsnä lastemme elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi lapsiperheet vaikenevat huonoista isovanhemmista tai salaavat esim neuvolassa sen kokonaan on juuri se että on tämä myytti ”isovanhemmat aina rakastaa lapsenlapsia ja ovat kiinnostuneita”. Jos sitten näin ei olekaan niin ikävä kyllä - aiheetta ja syyttä - siitä jotenkin syytetään sitä lapsiperhettä, sillä pakkohan se vika on olla niissä koska ilman muutahan ne isovanhemmat ovat hyviä ja rakastavia.
Muistutan että monilla pienten lasten vanhemmilla omat vanhemmat on juoppoja, väkivaltaisia, luonnevikaisia, ahdistelevia, mt-ongelmaisia.... näistä sitten äkkiä muka kuoriutuukin hyviä ja lämpimiä ja auttavia ihmisiä sen myötä kun tulevat isovanhemmiksi.Niiden aikuisten lasten velvollisuus nyt vaan on kasvaa vanhemmiksi omille lapsilleen. Ei neuvolassa katsota isovanhempia, vaan vanhempia. Joista osa on lisääntynyt, vaikka on vielä täysin kiinni omissa lapsuuden perheensä ongelmissa ja siirtävät niitä omille lapsilleen.
No eiköhän ne väkisinkin kasva vanhemmiksi joiden isovanhemmat ei osallistu mitenkään elämään. Sellainen lapsiperhe hoitaa lapsensa itse 24/7/365. Todella kummallinen kommentti sinulta.
Henkistä ongelmien siirtämistä tarkoitin. Vanhempien kivut ja kaipaukset siirtyy herkästi lapselle, jos vanhempi ei ole käsitellyt traumojaan.
Monissa perheissä on dysfunktionalisuutta, asia vain on tabu ja siitä ei puhuta. Esim mun omat vanhemmat on suorastaan vaarallisia, väkivaltainen luonnevikainen isä (äiti olisi normaali mutta isäni ei päästä äitiä vierailemaan aikuisten lastensa luona). Emme siis ole tekemisissä.
Puolison perheessä taas ollut lapsuudesta asti kuvio missä äiti hyysää ja palvoo tytärtään ja on hylännyt poikansa täysin. Nyt aikuisina anoppi auttaa ja tukee vain tytärtään ja molemmille pojille sanonut suoraan että ei välitä poikien lapsista, ainoita oikeita lapsenlapsia ovat tyttären lapset ja hän suostuu olemaan mummo vain heille. Ei siis tapaa poikiensa lapsia oikeastaan ikinä.
Tämä on yllättävän yleistä ja tavallaan normaalia. Siis tarkoitan että on normaalia olla läheinen isovanhempiin mutta yhtä normaalia olla myös etäinen tai jopa välit poikki. Jälkimmäistä asiaa vaan moni häpeää, eikä puhu siitä, ja siksi tulee se perspektiiviharha että tällainen olisi muka tavattoman harvinaista.
Ennen tämä harmitti mua kovasti ja ponnistelin muuttaakseni tilannetta, mutta mikään ei auttanut kun toinen osapuoli ei jousta eikä välitä. Nyt suhtaudun tyynesti ja olen jo hyväksynyt tilanteen. Tappio on isovanhempien, jäävät paljosta paitsi kun eivät halua/viitsi lapsenlapsiaan tavata.