Lue keskustelun säännöt.
Rupesin selvittämään, miksi painoa on kertynyt, ja herranen aika mikä lannistus, miten vähän lyhyt nainen "saa" syödä!
07.05.2020 |
Itselläni on käynyt se klassinen, eli yliopisto-opintojen aikana painoa alkoi pikkuhiljaa kertymään. Vielä ylioppilaskuvissani olen silminnähden hoikka, 160/47, nyt normaalipainon ylärajalla 160/63. Ja sen kyllä näkee. Kilot ovat tulleet kuin hiipien, toki osa selittyy ihan hormonitoiminnan muutoksilla ja yleisellä aikuistumisella, kun keho ei ole enää teinin, mutta missään vaiheessa en ole mielestäni syönyt mitenkään leimallisen epäterveellisesti. Mitään sellaisia perinteisiä helppoja muutoksia ei ole minulle luvassa: en käytä alkoholia kuin ehkä 1-2 annosta/kk, en juo limuja, en osta suklaapatukkaa jokaiselta kauppareissulta, en käy lounaalla pizzeriassa.
Mutta kyllähän se selitys löytyi, kun latasin kännykkään tuollaisen kalorinlaskentasovelluksen. Siis halleluja, muutama Boltsi-kaurapyörykkä ja koossa oli neljäsosa päivän kilokaloreista!!! Pieni annos tuorejuustoa leivälle, 60 kcal. Veteen tehty suolaton kaurapuuroannos, 150 kcal. Nyt kun mulla on tuolla sovelluksessa tavoitteena painonpudotus, niin katsoin, että jos syön kerran viikossa karkkipussin, niin minun on karsittava yli sata kilokaloria joka ainoalta päivältä saadakseni sen karkkipussin anteeksi. Jos terassit olisivat auki ja menisin after workeille sinne, olisi yhdessä makulonkerossa yli 300 kcal! Aivan tajutonta. 75 minuuttia reipasta lenkkeilyä, niin olen "tienannut" 100 grammaa leipäjuustoa. V*ttu jes.
Ei tällä sen kummempaa tarkoitusta ole, kunhan halusin avautua. Täytyy näköjään alkaa todelliseksi himourheilijaksi, jos haluaa jatkossakin syödä jäätelöä tai laittaa fetajuustoa salaattiin.
Kommentit (301)
Faith kirjoitti:
Olen keskipituinen nainen, 165 cm, sekä hoikka. En ole koskaan joutunut rimpuilemaan pysyäkseni normaalipainossa. Syön mitä huvittaa, enimmäkseen terveellisesti.
Seurattuani reilusti ylipainoisen tuttavani syömisiä huomasin, että hänellä on säännöllinen, normaaliruoan sisältävä ateriarytmi ja sen lisäksi hän syö herkkuja (koska ei pysty vastustamaan niitä). Tämä ehkä selittää sen, miksi hän aina vain on ylipainoinen ja joutuu rimpuilemaan syömisen ja painon kanssa jatkuvasti? Hän siis valitsee molemmat (normaaliruoan ja herkut), minkä takia kokonaiskalorimäärä on suuri.
Minulla se menee niin, että jos jonain päivänä syön herkkuja paljon, syön terveellistä normaaliruokaa automaattisesti vähemmän sinä päivänä. Yleensä myös syön seuraavana päivänä automaattisesti vähemmän tai ei ollenkaan herkkuja, ja pelkästään terveellistä normaaliruokaa. Näin kalorimäärät pysyvät ajanjaksolla tasaisen normaaleina.
Eli jos haluaa herkutella silloin tällöin, täytyy olla noudattamatta orjallisesti ateriarytmiä normaaliruokineen.
Nämä tällaiset minäminä-pysyn hoikkana - jutut ei paljon auta. Ihminen, jolla ei ole ollut koskaan paino-ongelmia, ei niitä ymmärrä.
Olin kerran yhdeksän päivää ystävälläni kylässä ulkomailla. Liikuimme saman verran, koska vietimme koko ajan kuin paita ja peppu, emme olleet vuosiin tavanneet. Söimme aivan samat annokset, joimme yhtä paljon, yleensä kuohispullo meni puoliksi jne. Eli kalorimäärissä ei ollut päivittäin juurikaan eroa. Minä lihoin hänen tavallaan syödä tuona aikana 3kg.
Ruokavalio ei ollut mitään huippumättöä, kotiruokaa oli, enemmän lihaa kuin syön normisti jne. Makeata emme juuri kumpikaan syöneet. Tämä kokemus avasi silmäni todella siihen, miten yksilöllisesti elimistömme käsittelee ja pilkkoo ruokaa.
En voisi koskaan syödä kuin ystäväni, eikä hänkään syö mitenkään epäterveellisesti, ei koskaan paino-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä se peruskulutus ole pituudesta pelkästään kiinni, enemmän merkkaa lihas- ja rasvamassan määrä.
esim. 160 cm/90 kg nainen voi syödä paljon enemmän lihomatta entä 170 cm/60 kg nainen. Ikä myös toki merkkaa jonkun verran.
Vierailija kirjoitti:
Jotta pystyisi tiputtamaan 10kg, pitäisi salilla käydä 7000 kertaa. Eli ei riitä vaikka kävisi jokaikinen päivä vuodessa.
Tiputin 14kg neljässä kuukaudessa liikkumatta, fodmap-ruokavaliolla.
Se mitä syöt on tärkeämpää painon pudotuksessa.
Tämä tieto ihan ravintoterapeutilta, joka on itse ollut ylipainoinen ja nykyään hoikka.
Mitä ihme matikkaa oikein harjoitat?
Jos käy joka päivä salilla ja kuluttaa siellä esim. 300 kaloria, mikä on ihan realistinen määrä, kuluttaa 109500 kaloria lisää vuodessa. Se vastaa yli 15 kiloa. Jos siis kävisi vain joka toinen päivä, mikä on ihan normaali tahti, laihtuisi siis seitsemisen kiloa vuodessa.
Ongelmahan on sitten se, että usein liikunta lisää ruokahalua, ja ihminen syö ihan huomaamattaan hieman lisää. Tuon 300 kaloria tekee tyhjäksi jo pari voikkaria.
Mutta totta kai liikunta on keskeinen osa painonhallintaa, varsinkin kun normaalipainossa pysymisestä puhutaan. Tietenkin jos on herkkuja ahmiva megaläski, niin toki on paras keskittyä syömiseensä.
Vierailija kirjoitti:
Pätkäpaasto, 1-2 ateriaa päivässä.
1400 kaloria jaettuna 1000 kcal päivälliseen ja 400 kcal iltapalaan lämmittää kummasti enemmän kuin välipalojen puputtamiseen tuhlattuna.
Painoni on tippunut tähän mennessä 11 kg. Olen 163 cm pitkä.
Sama täällä, olen lyhyt nainen (157 cm). Ja kun ikä alkoi kolmosella, huomasin että kiloja vaan kertyy. Oma ruokaikkuna on klo 11-17. Syön päivän kalorit tuon aikana. Siinä vaiheessa se 1400 on aika kivasti. Keho tottuu aika äkkiä uuteen rytmiin, eikä minulla ole enää nälkä aikaikkunan ulkopuolella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän niin, että ihmistä ei ole luotu istumaan ja möllöttämään. Keho tarvitsee liikuntaa. Olen etsinyt itselleni 4 mieluista liikuntaharrastusta. Lisäksi teen paljon pihahommia omalla pihalla, pyrin olemaan aktiivinen. Syön kasvispainotteista tavallista ruokaa. Herkkuja syön välillä. Ei missään nimessä mitään kevyt-tuotteita. En napsi pitkin päivää välipaloja, syön 2-3 kertaa päivässä. Tämä toimii ainakin minulle. Tuntuu että elämän ihan normaalia elämää ja saan syödä aikalailla mitä haluan, en tietenkään rajattomasti. Mutta koska tykkään syödä, niin täytyy olla aktiivinen, koska tämmöisen pienen naisen kulutus olisi muuten tosiaan aika pientä :)
Mitäs niille ihmisille pitäisi mielestäsi tehdä jotka eivät voi urheilla ja liikkua tunteja päivässä? Olisiko itsestäsi kenties mukava istuskella kaiket päivät, kuten esim itse olen joutunut tekemään viimeiset 3kk kun jalkani on murtunut? Vittuttaa tämmöiset joilla ei ole normaalista elämästä mitään käsitystä, vain kultalusikkaelämästä. Ja tällä tarkoitan sitä että ollaan niin terveitä ja kykeneviä ettei tajuta että kaikki ei ole. Kannattaisi musitaa aina lisätä kommenttiin jotain muutakin kuin Tafaa, liiku enemmän, kuten minnä teen!. juttuja.
Kurjaa kuulla että jalkasi on murtunut ja se varmasti harmittaa. En kuitenkaan ymmärrä, miten minulla ei ole käsitystä normaalista elämästä kommenttini perusteella. Tottakai olen kiitollinen siitä että olen terve ja voin harrastaa asioita joista nautin. Aika ikävä tuo kommenttisi. Jos on liikuntarajoitteita, niin sitten mielestäni kannattaa etsiä sellaisia lajeja joita voi rajoitteista huolimatta harrastaa. Esim. jos on käsi paketissa niin jotain jaloilla tehtävää, tai jos on jalka rikki niin jotain käsipainotteista :) Jos ei pysty liikuntaa juuri harrastamaan, niin sitten edes jotain aktiviteettia, vaikka maalausta. Sekin auttaa ainakin henkisesti, ei niinkään energian kulutukseen kyllä. Mikäli on niin sairas että on aivan toimintakyvytön, se on todella ikävää, mutta ei mikään normaalitilanne, ja silloin tarvitseekin katsoa tarkemmin mitä syö, jotta paino ei nouse liikaa.
Se mitä tarkoitin, on että minua ainakin on auttanut se, kun olen löytänyt sellaiset liikuntaharrastukset joita haluan tehdä. Siis todella haluan ja odotan että pääsen niitä harrastamaan. Silloin se on niin kivaa, että se ei todellakaan tunnu miltään pakkopullalta. Omalla kohdallani esim. juoksulenkki tai kuntosali olisi juuri sellaista pakkopullaa ja kurjuutta. Sen sijaan kiipeily, laskettelu, jousiammunta ja pyöräily ovat sellaisia, joita tekeisin niin paljon kun jaksan ja pystyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä käytin kanssa joskus tuollaista kalorilaskinta ja olihan se hirveää enkä edes laihtunut. Tuolloin oli niin 10kg ylipainoa. Koko ajan katselin kaloreita ja mietin kuinka vähän saa syödä enää ja jätin menemästä kavereiden kanssa yhteisille illalliselle ja lounaille kun en tiennyt, miten saan ne kirjattua siihen laskimeen. Oli kyllä kurjaa, mutta sen siitä oppi, että kuinka paljon suunnilleen saa syödä ja missä ruoka-aineissa on paljon tyhjiä kaloreita.
Lopetin kun en laihtunut ja siirryin syömään kolme kertaa päivässä: aamupala, lounas ja illallinen. En enää sallinut itselleni napostelua välissä paitsi mustaa kahvia, vettä ja purkkaa. Jos halusin jotain makeaa, se oli sitten jälkiruoan muodossa näiden aterioiden yhteydessä. Söin kerralla vähän enemmän kuin ennen, ettei tulisi kiljuva nälkä ja houkutus naposteltua. Ja lopputulos: laihduin!
Mulla sama tilanne, että olen tosi lyhyt, mutta ruokahalua kyllä riitti. Todella kurja tilanne ja kiloja totta kai kertyi. Aloin tekemään samalla tavalla, kuin yllä ja paino on lähtenyt putoamaan. Kipuilin senkin kanssa useamman kuukauden, kun tuntui ettei mikään auta. Yhdistin harvoin syömiseen paaston, jolla nälkäkin ihme ja kumma pysyy kurissa. Minä syön itse asiassa myös melkein joka päivä jotain pientä hyvää pääaterioiden ohessa, mutta paino on silti laskenut. Olen tullut tulokseen, että totaalikieltäytyminen riistäytyy minulla lopulta vain käsistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän niin, että ihmistä ei ole luotu istumaan ja möllöttämään. Keho tarvitsee liikuntaa. Olen etsinyt itselleni 4 mieluista liikuntaharrastusta. Lisäksi teen paljon pihahommia omalla pihalla, pyrin olemaan aktiivinen. Syön kasvispainotteista tavallista ruokaa. Herkkuja syön välillä. Ei missään nimessä mitään kevyt-tuotteita. En napsi pitkin päivää välipaloja, syön 2-3 kertaa päivässä. Tämä toimii ainakin minulle. Tuntuu että elämän ihan normaalia elämää ja saan syödä aikalailla mitä haluan, en tietenkään rajattomasti. Mutta koska tykkään syödä, niin täytyy olla aktiivinen, koska tämmöisen pienen naisen kulutus olisi muuten tosiaan aika pientä :)
Mitäs niille ihmisille pitäisi mielestäsi tehdä jotka eivät voi urheilla ja liikkua tunteja päivässä? Olisiko itsestäsi kenties mukava istuskella kaiket päivät, kuten esim itse olen joutunut tekemään viimeiset 3kk kun jalkani on murtunut? Vittuttaa tämmöiset joilla ei ole normaalista elämästä mitään käsitystä, vain kultalusikkaelämästä. Ja tällä tarkoitan sitä että ollaan niin terveitä ja kykeneviä ettei tajuta että kaikki ei ole. Kannattaisi musitaa aina lisätä kommenttiin jotain muutakin kuin Tafaa, liiku enemmän, kuten minnä teen!. juttuja.
Silloin lihoaa, mutta heti kun pystyy aloittamaan liikkumisen pitää se tehdä. Se on jo terveyden kannalta tärkeää, ei vain painonhallinnan kannalta. Itse olen lihonnut joka kerta kun olen ollut sairaana. Mutta heti takaisin ruotuun vaan, ja paljon arkiaktiivisuutta vähintäänkin. Itselläni ei ole matkakorttia vaan kävelen tai pyöräilen vähintäänkin kaikki alle 10 km matkat jos sää vaan sallii.
T: 152cm/53 kg, tavoite laihtua
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin ketjuihin tulee aina joku mesoamaan, ettei liikunta laihduta? Kyllä vain laihduttaa, kun sitä on riittävästi.
Kun itse kävelin päivittäin vähintään puolitoista tuntia ja lisäksi harrastin vähintään tunnin, usein kaksi viidesti tai kuudesti viikossa kunnon lihaskuntohommia, niin kyllähän alkoi paino pudota, vaikka välillä söikin kunnolla. Toki pitää myös tarkkailla niitä syömisiään.
Mutta tällä hetkellä harrastan murto-osan tuosta liikuntamäärästä, ja joudun käyttämään joka suupalan, etten lähtisi lihomaan. Laihtumisesta on turha haaveilla.
Jep, itse olen nyt korona-aikana huomannut lihoneeni ihan vain koska en ole päässyt käymään salilla (lenkkeilyä en voi harrastaa alkavan nivelrikkoisen polven kanssa), ruokavalio ei ole muuttunut lainkaan eli en mässäile sohvalla aiemman salilla käynnin sijaan. Lihasmassa kuluttaa enemmän energiaa ihan jo lepotilassa, sen lisäksi kaikki vaatteet puristaa kun lihasten sijaan kaikkialla on vain pehmeää rasvaa. Onneksi salit aukeavat nyt niin pääsen takaisin aiempaan rutiiniin. Nyt on ollut pakko alkaa vahtimaan kalorikulutusta etten ole aivan muodoton rasvamöntti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt myöskään ymmärrä tätä vääntöä liikunnasta. Siis tietenkin ruoka on se avain, mutta sen liikunnan avullahan sitä ruoan määrää voi säädellä? Olen 162/64 nainen ja laihtunut 8 kiloa viimeisen vuoden aikana. Mikä on muuttunut elämässäni? Vain liikunta - nostin sen nollasta noin tuntiin pariin päivässä, yksi täysi lepopäivä viikossa. Muuten syön samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta nyt kun liikunta kuluttaa enemmän, olen laihtunut.
Ei kai laihduttamisessa ole muuta vaihtoehtoa kuin joko liikkua vähän ja syödä vähemmän, tai liikkua paljon (ja erityisesti kasvattaa lihasta) ja syödä enemmän. Jos olen tyytyväinen 1200 kcal päiväannokseen, voin syödä niin ja tehdä istumatyötä ja olla muutenkin lähinnä paikallani. Sängyssä makaaminen lähes koko päivän = n. 1500 kcal päiväkuluts.
Mutta jos haluan syödä enemmän ja nauttia enemmän erilaisista ruoista ja isommista annoksista, arkiaktiivisuudella ja 1h/pv liikunnalla kulutan 2000-2500 kcal päivässä, ja voinkin syödä 1500-2000 kcal ja silti laihtua. Puhumattakaan siitä että liikunta muokkaa kroppaa kauniimmaksi, nostaa mielialaa ja onhan se kivaa olla vahva ja hyväkuntoinen.
Vääntö taitaakin johtua yksisilmäisyydestä asian suhteen. Paljon pudottaneet eivät luultavasti ymmärrä että heiltähän toki lähtee pelkällä ruokavaliollakin, koska on mistä lähteä ja ruuassa selvästi riittää fiksattavaa. Lähempänä normaalipainon rajoja olevilla laihduttajilla syömisissä taas ei olekaan välttämättä juurikaan parannettavaa eikä vähennettävää, ja silloin se liikunta on melkein otettava kaveriksi, vaikka tokihan se laihduttaisi niitäkin suurempiakin ruualla laihduttajia, joten edelleen liikunta laihduttaa, vaikka kaikille ei olekaan välttämätöntä painon pudotuksessa.
Samaa mieltä. Jos on paljon ylipainoa/muuten vaan isokokoinen, niin totta kai se laihtuminen on helppoa, kun jo ihan vaan viiden kilometrin kävelylläkin kulutus on huomattavasti isompaa kuin jollain pienempikokoisella. Jos on jo valmiiksi normaalipainossa tai on muutenkin pienikulutuksinen eli pienikokoinen, niin totta kai laihtuminen on huomattavasti vaikeampaa. Siksi ne pienetkin liikuntamäärät kannattaa hyödyntää, terveys kiittää myös.
Hankkikaa lihasta! Saa syödä paljon, mieli pysyy virkeänä ja kroppa näyttää kauniilta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa lihasta! Saa syödä paljon, mieli pysyy virkeänä ja kroppa näyttää kauniilta <3
Mulla lihasmassa kasvaa toivottoman huonosti. Tulokset kyllä paranee, esimerkiksi jaksaa kyykätä isommilla painoilla tai jaksaa enemmän leukoja. Treeni vaan ei näy yhtään missään enkä ole kulutuksessa huomannut mitään eroa, mitä nyt useammin aamulla herää kovaan nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Lievästi ohi aiheen, mutta voin kertoa että asumismuoto vaikuttaa aika paljon. Maaseudulla/omakotitalossa asujalla on mahdollisuus puuhastella sitä tai tätä päivän mittaan verrattuna kerrostalokaksiossa kököttävällä kaupunkilaisella. Itse voin helposti mättää suuhun mitä huvittaa koska puuhastelu.
Ei se nyt mikään koko totuus ole. Asun kerrostalossa keskustan läheisyydessä ja siitä syystä en omista autoa. Työmatkat menee kesällä pyörällä, talvellakin tulee askelia osasta työmatkaa, satunnaisesti kävelen töistä kotiin. Kauppaan, kirjastoon, postiin, apteekkiin, kuntosalille jne. kuljen kävellen.
Kotona ei juuri tarvitse puuhastella, mutta se jättääkin aikaa harrastaa oikeaa liikuntaa. Töiden jälkeen ehtii jumppaan tai lenkille. Uimahalliin ja maauimalaan on lyhyt matka, helppo lähteä vaikka iltauinnille, jos innostus iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta pystyisi tiputtamaan 10kg, pitäisi salilla käydä 7000 kertaa. Eli ei riitä vaikka kävisi jokaikinen päivä vuodessa.
Tiputin 14kg neljässä kuukaudessa liikkumatta, fodmap-ruokavaliolla.
Se mitä syöt on tärkeämpää painon pudotuksessa.
Tämä tieto ihan ravintoterapeutilta, joka on itse ollut ylipainoinen ja nykyään hoikka.
Mitä ihme matikkaa oikein harjoitat?
Jos käy joka päivä salilla ja kuluttaa siellä esim. 300 kaloria, mikä on ihan realistinen määrä, kuluttaa 109500 kaloria lisää vuodessa. Se vastaa yli 15 kiloa. Jos siis kävisi vain joka toinen päivä, mikä on ihan normaali tahti, laihtuisi siis seitsemisen kiloa vuodessa.
Ongelmahan on sitten se, että usein liikunta lisää ruokahalua, ja ihminen syö ihan huomaamattaan hieman lisää. Tuon 300 kaloria tekee tyhjäksi jo pari voikkaria.
Mutta totta kai liikunta on keskeinen osa painonhallintaa, varsinkin kun normaalipainossa pysymisestä puhutaan. Tietenkin jos on herkkuja ahmiva megaläski, niin toki on paras keskittyä syömiseensä.
Ja tähän perustunee se jankutus ettei liikunta oikeastaan laihduta, koska silloin syö helposti lisää.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Olen keskipituinen nainen, 165 cm, sekä hoikka. En ole koskaan joutunut rimpuilemaan pysyäkseni normaalipainossa. Syön mitä huvittaa, enimmäkseen terveellisesti.
Seurattuani reilusti ylipainoisen tuttavani syömisiä huomasin, että hänellä on säännöllinen, normaaliruoan sisältävä ateriarytmi ja sen lisäksi hän syö herkkuja (koska ei pysty vastustamaan niitä). Tämä ehkä selittää sen, miksi hän aina vain on ylipainoinen ja joutuu rimpuilemaan syömisen ja painon kanssa jatkuvasti? Hän siis valitsee molemmat (normaaliruoan ja herkut), minkä takia kokonaiskalorimäärä on suuri.
Minulla se menee niin, että jos jonain päivänä syön herkkuja paljon, syön terveellistä normaaliruokaa automaattisesti vähemmän sinä päivänä. Yleensä myös syön seuraavana päivänä automaattisesti vähemmän tai ei ollenkaan herkkuja, ja pelkästään terveellistä normaaliruokaa. Näin kalorimäärät pysyvät ajanjaksolla tasaisen normaaleina.
Eli jos haluaa herkutella silloin tällöin, täytyy olla noudattamatta orjallisesti ateriarytmiä normaaliruokineen.
Nämä tällaiset minäminä-pysyn hoikkana - jutut ei paljon auta. Ihminen, jolla ei ole ollut koskaan paino-ongelmia, ei niitä ymmärrä.
Olin kerran yhdeksän päivää ystävälläni kylässä ulkomailla. Liikuimme saman verran, koska vietimme koko ajan kuin paita ja peppu, emme olleet vuosiin tavanneet. Söimme aivan samat annokset, joimme yhtä paljon, yleensä kuohispullo meni puoliksi jne. Eli kalorimäärissä ei ollut päivittäin juurikaan eroa. Minä lihoin hänen tavallaan syödä tuona aikana 3kg.
Ruokavalio ei ollut mitään huippumättöä, kotiruokaa oli, enemmän lihaa kuin syön normisti jne. Makeata emme juuri kumpikaan syöneet. Tämä kokemus avasi silmäni todella siihen, miten yksilöllisesti elimistömme käsittelee ja pilkkoo ruokaa.
En voisi koskaan syödä kuin ystäväni, eikä hänkään syö mitenkään epäterveellisesti, ei koskaan paino-ongelmia.
no ei 9 päivää kerro vielä mitään. KAverillasi on voinut olla enemmän lihasmassaa kehossaan, vaikkei se näkyisikään, ja hän on voinut urheilla aiemmin, ennen tapaamistane, vaikka säännöllisesti kolmesti viikossa juoksu tms. joten kehon lihasmassa kuluttaa pelkällä kävelyllä tai makoilulla kaloreita enemmän kuin sinä, jos sinulla ei ole urheilutaustaa tai lihaksia kehossa. Hänellä on urheilutaustan takia aineenvaihdunta ollut tehokkaampaa.
9 päivässä voi paino nousta pelkästä vedenjuomisesta, suolankertymisestä, jne.
Voihan vatsalihaksiakin olla, tai takapuolilihaksia, jotka ei näy päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta pystyisi tiputtamaan 10kg, pitäisi salilla käydä 7000 kertaa. Eli ei riitä vaikka kävisi jokaikinen päivä vuodessa.
Tiputin 14kg neljässä kuukaudessa liikkumatta, fodmap-ruokavaliolla.
Se mitä syöt on tärkeämpää painon pudotuksessa.
Tämä tieto ihan ravintoterapeutilta, joka on itse ollut ylipainoinen ja nykyään hoikka.
Mitä ihme matikkaa oikein harjoitat?
Jos käy joka päivä salilla ja kuluttaa siellä esim. 300 kaloria, mikä on ihan realistinen määrä, kuluttaa 109500 kaloria lisää vuodessa. Se vastaa yli 15 kiloa. Jos siis kävisi vain joka toinen päivä, mikä on ihan normaali tahti, laihtuisi siis seitsemisen kiloa vuodessa.
Ongelmahan on sitten se, että usein liikunta lisää ruokahalua, ja ihminen syö ihan huomaamattaan hieman lisää. Tuon 300 kaloria tekee tyhjäksi jo pari voikkaria.
Mutta totta kai liikunta on keskeinen osa painonhallintaa, varsinkin kun normaalipainossa pysymisestä puhutaan. Tietenkin jos on herkkuja ahmiva megaläski, niin toki on paras keskittyä syömiseensä.
Ja tähän perustunee se jankutus ettei liikunta oikeastaan laihduta, koska silloin syö helposti lisää.
Niimpä, ja silloin taas korostuu liikunnan ja ruokavalion välinen yhteistyö. Syödäkseen liikunnan tuomaan lisänälkään, pitää katsoa mitä syö että hyötysuhde säilyy. Jos vetää entiseen malliin hampparia ja jätskiä niin toki voi tulla virheellinen kuvitelma ettei sillä liikunnalla mitään laihdu
Pituus vaikuttaa yllättävän paljon kalorinkulutukseen. Pitkä nainen saa syödä n. 200 kaloria enemmän päivässä kuin lyhyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa lihasta! Saa syödä paljon, mieli pysyy virkeänä ja kroppa näyttää kauniilta <3
Mulla lihasmassa kasvaa toivottoman huonosti. Tulokset kyllä paranee, esimerkiksi jaksaa kyykätä isommilla painoilla tai jaksaa enemmän leukoja. Treeni vaan ei näy yhtään missään enkä ole kulutuksessa huomannut mitään eroa, mitä nyt useammin aamulla herää kovaan nälkään.
Niin ja naisena tämä lihasmassan kasvattaminenkin on huomattavasti vaikeampi keino lisätä kulutusta :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa lihasta! Saa syödä paljon, mieli pysyy virkeänä ja kroppa näyttää kauniilta <3
Mulla lihasmassa kasvaa toivottoman huonosti. Tulokset kyllä paranee, esimerkiksi jaksaa kyykätä isommilla painoilla tai jaksaa enemmän leukoja. Treeni vaan ei näy yhtään missään enkä ole kulutuksessa huomannut mitään eroa, mitä nyt useammin aamulla herää kovaan nälkään.
Niin ja naisena tämä lihasmassan kasvattaminenkin on huomattavasti vaikeampi keino lisätä kulutusta :/
Näinpä. Oman lajini harrastajista monet miehet alkavat jo vuoden treenin jälkeen näyttää atleettisilta, naisista todella harva vielä viiden vuoden harrastamisen jälkeenkään.
Laihdutin viime vuonna 45-vuotiaana n. 110 kilosta 80 kiloon. Olen 163cm pitkä. Tykkään ruuasta ja haluan syödä herkkuja silloin tällöin, joten en edes pyri normaalipainoon. Tavoitteeni on pudottaa 75kg kieppeille, mutta myös tämä 79-81kg kelpaa hyvin. En stressaa. Onnekseni minulla on hyvä aineenvaihdunta vielä näin keski-ikäisenäkin ja vaikka minusta näkee, että olen ylipainoinen, olen myös voimakas. Nukun hyvin, jaksan hyvin ja olen energinen, joten en keksi yhtään syytä miksi väkisin kiduttaisin itseäni ja pyrkisin edes normaalipainon ylärajaan n. 65 kiloon.