Lue keskustelun säännöt.
Rupesin selvittämään, miksi painoa on kertynyt, ja herranen aika mikä lannistus, miten vähän lyhyt nainen "saa" syödä!
07.05.2020 |
Itselläni on käynyt se klassinen, eli yliopisto-opintojen aikana painoa alkoi pikkuhiljaa kertymään. Vielä ylioppilaskuvissani olen silminnähden hoikka, 160/47, nyt normaalipainon ylärajalla 160/63. Ja sen kyllä näkee. Kilot ovat tulleet kuin hiipien, toki osa selittyy ihan hormonitoiminnan muutoksilla ja yleisellä aikuistumisella, kun keho ei ole enää teinin, mutta missään vaiheessa en ole mielestäni syönyt mitenkään leimallisen epäterveellisesti. Mitään sellaisia perinteisiä helppoja muutoksia ei ole minulle luvassa: en käytä alkoholia kuin ehkä 1-2 annosta/kk, en juo limuja, en osta suklaapatukkaa jokaiselta kauppareissulta, en käy lounaalla pizzeriassa.
Mutta kyllähän se selitys löytyi, kun latasin kännykkään tuollaisen kalorinlaskentasovelluksen. Siis halleluja, muutama Boltsi-kaurapyörykkä ja koossa oli neljäsosa päivän kilokaloreista!!! Pieni annos tuorejuustoa leivälle, 60 kcal. Veteen tehty suolaton kaurapuuroannos, 150 kcal. Nyt kun mulla on tuolla sovelluksessa tavoitteena painonpudotus, niin katsoin, että jos syön kerran viikossa karkkipussin, niin minun on karsittava yli sata kilokaloria joka ainoalta päivältä saadakseni sen karkkipussin anteeksi. Jos terassit olisivat auki ja menisin after workeille sinne, olisi yhdessä makulonkerossa yli 300 kcal! Aivan tajutonta. 75 minuuttia reipasta lenkkeilyä, niin olen "tienannut" 100 grammaa leipäjuustoa. V*ttu jes.
Ei tällä sen kummempaa tarkoitusta ole, kunhan halusin avautua. Täytyy näköjään alkaa todelliseksi himourheilijaksi, jos haluaa jatkossakin syödä jäätelöä tai laittaa fetajuustoa salaattiin.
Kommentit (301)
1. Herkkuja ei tarvitse syödä jatkuvasti
2. on olemassa myös ruokaa joka ei ole energiatiheää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä latasin kanssa kalorinlaskurin, mutta alkoi usko kyllä mennä. Mun päivän kalorit tulivat täyteen kahdesta kauraleivästä, kahdesta siivusta juustoa ja kalkkunaleikkeleestä ja kauramaitokahvista, ja oliiviöljytilkasta. Päivälliseksi söin kananfileen. Siinäpä se.
Olen 152cm pitkä.
Kokeilin kolmea eri kalorilaskuria ja jotenkin alkoi epäilyttää koko homma. Mulla näytti että saan syödä 1300kcl ja vaikka miten kikkailin, kalorimäärä vaan kasvoi.
Testasin ja se laskuri näytti yhden suklaakonvehdin 500kcl. En luota näihin laskureihin, mistä ne repii ravintoarvot?? Pt teki mulle sitten 1700kcl ohjelman ja siihen tuli hurjasti enemmän syötävää, ei yhtään ollut nälkä. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Mä latasin kanssa kalorinlaskurin, mutta alkoi usko kyllä mennä. Mun päivän kalorit tulivat täyteen kahdesta kauraleivästä, kahdesta siivusta juustoa ja kalkkunaleikkeleestä ja kauramaitokahvista, ja oliiviöljytilkasta. Päivälliseksi söin kananfileen. Siinäpä se.
Olen 152cm pitkä.
Kokeilin kolmea eri kalorilaskuria ja jotenkin alkoi epäilyttää koko homma. Mulla näytti että saan syödä 1300kcl ja vaikka miten kikkailin, kalorimäärä vaan kasvoi.
Testasin ja se laskuri näytti yhden suklaakonvehdin 500kcl. En luota näihin laskureihin, mistä ne repii ravintoarvot?? Pt teki mulle sitten 1700kcl ohjelman ja siihen tuli hurjasti enemmän syötävää, ei yhtään ollut nälkä. En ymmärrä.
Eikös suklaassa ole jotain 500 kcal/100 g? Usein energiasisältö ilmoitetaan 100 grammaa kohti ja itse pitää selvittää annoksen paino. En siis väitä etteikö laskuri olisi näyttänyt väärin, mutta ehkä tuo oli väärän tiedon taustalla.
Olen joskus lukenut, että kropalla on ns. ihannepaino, jota kroppa pyrkii pitämään tavalla tai toisella. Eli jos laihduttaa, niin uuden painon tulisi pysyä tietyn ajan uudessa painossa ennen kuin keho hyväksyy tämän uudeksi ihanteeksi.
Ja vatsalaukun ja nälän tunteen voi totuttaa pieniin ruoka-annoksiin. Ensin on nälkä, mutta äkkiä siihen tottuu ja täyttyy pienistä annoksista.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti liikunta ei kyllä auta painonpudotuksessa. Jos et nyt ammattiurheilijaksi siis ole ryhtymässä. Ainoastaan se, mitä suuhusi mätät vaikuttaa. Mutta selvitäppä ensin, mikä sun kalorintarve on, koska kun mulle tehtiin kehoanalyysi, mun päivittäinen kaloritarve oli ENEMMÄN kuin mua 20cm pitemmän mieheni. En vaan tajua, miten se on mahdollista, mutta näin se kuulemma on. En vaan pysty syömään sitä määrää kuin pitäisi ja sen takia mulla kuulemma kaikki mitä syön jää kiinni. Ite oon 162 ja 63, Enkä jaksa tuolle sen kummempaa tehdä, liikuntaa harrastan kunnon, en kilojen vuoksi.
Tää oli hauskinta mitä olen pitkään, pitkään aikaan lukenut 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en jaksa enää välittää, syön mitä syön. Terveys? No, mitä nopeammin täältä pääsee pois, sen parempi.
N35, 162cm,105kg,2 lasta.Valitettavasti ikäisesi nainen ei kuole huonolla syömisellä kovin nopeasti. Senkin jälkeen kun sairastut joskus kuusikymppisenä, kidut sitten pitkään lastesi vaivoina.
Sinun on jossain vaiheessa tehtävä valinta, elätkö vai kuoletko. Jos aiot kuitenkin loppupeleissä olla tappamatta itseäsi, niin on varmaan kaikille mukavampi, jos elämä on hyvää.
Miksi muuten olet tehnyt lapsia, jos asenteesi on tuo? He ansaitsevat parempaa.
Tein lapsia kun olin onnellinen. En tiennyt että masennun ja lihon 40kg.
En jaksa enää välittää painosta, olen jo sen verran vanha että en kelpaa miehille.
Ihan sama olla 105kg ja nauttia hyvästä ruuasta ilman kitu dieettejä.
Pakko kommentoida kun eilenkin oli älä laihduta päivä. En oikeen (enää) ymmärrä sitä pakkomiellettä mikä normaalipainoisilla on aina laihtua se pari kiloa. Oon itekin ollu tässä mindsetissa vielä muutama vuosi sitten, mutta nykyään ajattelen että miksi ihmeessä mun tarvis laihtua kun olen normaalipainoinen ja peiliin katsoessa kroppa näyttää mielestäni ihan ok-hyvältä. Syön aika normaalisti (herkkuja tosin menee liian usein yleensä ja myös roskaruokaa). Toisaalta oon välillä aina herkku- tai roskaruokalakossa (tammikuu ilman herkkuja nyt toukokuu ilman roskaruokaa) mutta tänkin teen terveyden ja painon ylläpidon takia en laihtuakseni. 🤷🏼♀️ Liikuntaa tulee harrastettua kausiluonteisesti (ennen koronaa ryhmäliikunta, nyt lenkkeily ja pienet kotitreenit). Hyötyliikuntaa myös (en omista autoa). Ja tälleen paino pysyny aika samoissa, pari kiloa heittelee välillä mut se on normaalia.
Tietysti jos on ylipainoa vaikkapa 10kg on hyvä laihduttaa mutta miksi normaalipainoisten ylipäätään tarvitsisi? Ja tosiaan ei ihan helppo duuni päästä tähän pisteeseen, oon sairastanu anoreksian, ortoreksian ja bulimian viimesen 10v aikana...
N23, 157,5, cm, n 52-54kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähestulkoon koko elämäni ajan syönyt kuin hevonen, eikä se näy päälle päin.
Tosin kulutuksen mukaan sille hevosellekin kuuluu ruokaa tarjota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu naisestakin. Olen 175 cm 70 kg hoikka/urheilullinen. Aktiivisen arjen, liikunnan ja lihasmassan ansiosta saan syödä 2500-3000 kcal päivässä. Aika pitkälti nälkä ohjaa sopivaan määrään, löhöpäivinä tulee automaattisesti syötyä vähemmän ja treenipäivinä enemmän.
Töissä, jos katsoo muiden syömisiä, niin pääsääntöisesti ne parhaassa kunnossa olevat syövät isoimpia annoksia. Olen siis opettaja ja kaikki syövät siis kouluruokaa, joten tämän huomaa, vaikka ei kyttäiskään sen erityisemmin toisten syömisiä.
Otsikossa puhuttiin nimenomaan lyhyistä naisista. Sinä 175 cm pitkänä et ole lyhyt nainen. Opettajan työarki myös mahdollistaa aika paljon enemmän aktiivisuutta kuin jonkun toimistotyöläisen.
Toimistotyöläinenkin voi lisätä arkiaktiivisuutta, jos viitsii kriittisesti tarkastella omaa toimintaa. Valitseeko portaat vai hissin. Seisooko vai istuuko toimistossa. Ajaako auton oven eteen vai kauemmas. Voiko työmatkat/kauppareissut hoitaa muuten, kuin autolla. Voiko bussilla jäädä paria pysäkkiä kauempana pois.
Kyllä, mutta siltä tuo aktiivisuuden lisääminen on hyvin raajllista, jos olet käytännössä sidottuna työpöydän ja koneen ääreen 8 h päivässä. Siinä ei edes seisomapöytä paljon auta, kun ei se paikallaan seisominenkaan paljon kuluta. Siinä ei paljon auta, että parkkipaikalla kävelet 15 sek pitempään ja kiipeät portaita 1 minuutin päivän aikana. T: toimistotyöläinen, jos kiipeää aina portaat, seisoo puolet päivästä ja kävelee kauppaan. Itse olen tehnyt aikanaan töitä myös esim. perinteisessä apteekissa, jossa olin käytännössä liikkeellä lähes koko 8 h työpäivän ja voin kertoa, että noilla pikkukikkailulla on merkitystä kuin hyttysen pissillä valtameressä verrattuna siihen, voitko oikeasti liikkua päivän aikana työssäsi vai et.
No sitten ei auta, kuin painella salille ja lisätä muutama kilo lihasmassaa, niin saa sen peruskulutuksen korkeemmalle.
Tai sitten syödä hyvin vähän.
Harrastan crossfitiä, käyn siis salilla ja treenaan tehokkaasti 5-6 kertaa viikossa. Olen normaalipainoinen/hoikka ja lihasta on varmasti enemmän kuin valtaosalla ikäryhmäni naisista. Ja silti, toimistotyöläisenä joudun tarkkailemaan syömisiäni, koska 8 h päivässä olen sidottu koneeni ja pöytäni ääreen. Ei, siinä ei auta pikkukillkailut parkkipaikalla, ei portaiden käyttäminen, ei säännöllinen treenaus, ei 120 kg mavetulos tai 100 kg takakyykky tai 70 kg penkkipunnerrus, sillä päivittäinen kulutus jää treenistä ja lihasmassasta huolimatta minimaaliseksi verrattuna ihmiseen, joka pystyy pysymään liikkeessä koko työpäivän ajan. Nuo kikkailuohjeet ja "hanki lisää lihasta" toimivat vain sohvaperunalle alkuun pääsemiseen, että saa edes vähän lisää kulutusta. Me muut pienet toimitotyöläisnaiset joudumme katsomaan, mitä suuhun laitamme.
No en mäkään voi syödä mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Kyllä katson mitä suuhuni laitan, mutta ei mun tarvitse toimistotyöläisenäkään grammalleen ja kalorilleen ruokavaliota viilata. Tai olla nälkäinen.
Mun mielestä on vaan normaalia syömistä, ettei joka päivä käydä pizzapuffetissa, syödä pullaa ja suklaapatukoita. Tai, että lautasen pinta-alasta on yli puolet kasvista, eikä ruokaa kasata siihen lautaselle niin, että se valuu yli reunojen. Tai, että arkiruuanlaitossa ei käytetä mielin määrin kermaa ja voita tai muita kaloritiheitä elintarvikeita. Tai, että ei jatkuvasti käsi käy pähkinäpussilla koska pitäisi napostella.
Ja joku on väittänytkään tuota normaaliksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavammaksi asian tekee se, että ne "sairaat" ihmiset joilla ruoka ei syystä tai toisesta imeydy niin hyvin tulevat naureskelemaan ja pätemään kuinka todellisuudessa saa syödä vaikka ja mitä. Juu no kaikki ei saa... Itse olen entinen sm-tason urheilija ja sillon kun tosissaan treenattiin niin vatsapalat jopa vähän näkyi. Nyt kun olen enää vain aktiivikuntoilija, niin en nyt näytä plösöltä mutta ei minusta mitään bikinikuvia kyllä instaan kannata ottaa. Mutta niin valintojen maailma... itse olen mieluummin tämän ~5kg ylipainoinen, en siis oikeasti ole ylipainoinen taulukoiden mukaan mutta ylimääräistä rasvaa on, jos fittinä pysymisen hinta on loppuelämän kalorien kyttääminen, työpaikalla aina kahvipullasta kieltäytyminen jne niin valinta on aika helppo.
Itsekin olin joskus täysi läpipasko, suklaata meni joka ikinen päivä. Sitten täytin 30... Painonhallinta vuosi vuodelta haastavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä olen jo 46v mies, ja en ole urheillut enää 10 vuoteen.Ainoastaan perus juoksu arkisin että tulee hiki 45min ja kuntosalilla sama homma viikonloppuna , ei mitään raskasta siis.
Ja riittää oikein hyvin kun syö 3 ateriaa päivässä ja paino pysyy samassa. Ei todellakaan tartte mitään hyvin mainostettuja välipaloja ja proteiinipatukoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenteissa toistuvat jatkuvasti samat asiat. Ihmiset kokevat, että heidän pitää kitua näläntunteessa, jotta pysyisivät hoikkina. Liikunnasta puhutaan rääkkinä tai himourheiluna. Ehkä ihmisillä on vain erilainen suhde ruokaan ja liikunnasta nauttimiseen. Tuskin hoikat liikkujat kokevat elämäänsä kurjaksi.
Itsellä samantyylinen tilanne. Parikymppisenä painoa oli 42kg ja pituus 158cm. Toki lihasmassaa on nykyään lähemmäs nelikymppisenä enemmän kuin parikymppisenä, mutta rasvaa myös vähän liikaa. Paino oli noussut 56 kiloon, kun havahduin, että aika pullealta näyttää. Lopetin hampurilaisten, nugettien ja pitsojen syönnin melkein kokonaan, kun aiemmin niitä meni noin 5 kertaa viikossa hyvinkin. Paino tippui ruokavaliomuutoksella ja kävelyllä 54 kiloon ja siihen jäi. Olen nyt lisännyt kävelyn määrää ja aloittanut myös pyöräilyn, mutta paino ei tipu mihinkään vaikka kävelisin reippaasti 40km viikossa. Kai se on vaan hyväksyttävä, että ne päivät on ohi, kun sai syödä mitä vaan ja niin paljon kuin haluaa. 😔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en jaksa enää välittää, syön mitä syön. Terveys? No, mitä nopeammin täältä pääsee pois, sen parempi.
N35, 162cm,105kg,2 lasta.Valitettavasti ikäisesi nainen ei kuole huonolla syömisellä kovin nopeasti. Senkin jälkeen kun sairastut joskus kuusikymppisenä, kidut sitten pitkään lastesi vaivoina.
Sinun on jossain vaiheessa tehtävä valinta, elätkö vai kuoletko. Jos aiot kuitenkin loppupeleissä olla tappamatta itseäsi, niin on varmaan kaikille mukavampi, jos elämä on hyvää.
Miksi muuten olet tehnyt lapsia, jos asenteesi on tuo? He ansaitsevat parempaa.
Tein lapsia kun olin onnellinen. En tiennyt että masennun ja lihon 40kg.
En jaksa enää välittää painosta, olen jo sen verran vanha että en kelpaa miehille.
Ihan sama olla 105kg ja nauttia hyvästä ruuasta ilman kitu dieettejä.
35 liian vanha eikä kelpaa miehille? Ihan potaskaa. Itse erosin kolmekymppisenä lasteni isästä ja miehiä pörräsi vaikka kuinka, ei tarvinnut vaan jotain huolia. Nyt olen 35 ja minulla on nuorempi, mukava ja hyväkroppainen vela mies. Edelleen muutkin miehet pyytelee treffeille, mutta yksi hyvä riittää.
Olen laihduttanut pari kertaa elämässä sillä 1200kcal dietillä n 20 kg...nyt ookin sitten 30kg laihdutettavaa, en tajunnut miten paljon painankaan. BMI kun on riski koronalle niin kävin puntarilla.
Olen laskenut kaloreita n. 4 viikkoa, ja etätöissä tämä sujuu todella hyvin koska pystyn syömään juuri silloin kun pitää ja juuri sitä mitä pitää. Töihin paluu pelottaa, meillä on ihan sikahyvä buffa jossa on vaikea kieltäytyä kaikista kymmenistä vaihtoehdoista. Kotona syön klo 9-11-14-18-21 , olen todennut että nimenomaan klo 14 välipala on tärkeä, jos siitä lipsuu on illalla vaikea pysyä pienessä annoksessa. Mahalaukku on pienenynyt ja tuolla rytmillä ei tule myöskään nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta selvitäppä ensin, mikä sun kalorintarve on, koska kun mulle tehtiin kehoanalyysi, mun päivittäinen kaloritarve oli ENEMMÄN kuin mua 20cm pitemmän mieheni.
Mikä ihmeen kehoanalyysi?
Joku kuntosalin itseoppinut personal trainer mittailee sinua ja sitten jenkkiläisen hömppäkirjan taulukosta katsoo, mikä on olevinaan kaloritarpeesi.
Mulla on tehty 3x kehonkoostumusanalyysi ja 2x sairaalaolosuhteissa ja perusaineenvaihdunta on vaihdellut 1269-1324 välillä. Eli aika samantaltaisia lukemia. Viiden vuoden aikana toki tarvekin on pienentynyt.
Netin laskuri sensijaan antaa nyt 1411 mikä on selkeästi pielessä.
Mun päivän ateriat on ollut muutamana päivänä kaksi pienen pakasterasian kokoista annosta peruna, porkkana, kana sekoitusta, vähän voita joukossa. Pari lasia mehua päälle. 63kg paino.
Koska stressaat.
Lisäksi tuo kova treeni on vähän kaksipiippuinen juttu. Edes urheilijat ei treenaa jatkuvasti kovaa ja niillä on sentään treeni ja lepo oikeasti optimoitu. Jos kroppa on jatkuvasti siinä ja siinä, että mennäänkö ylirasituksen puolelle, tuota flowta ei ikinä saavuta. Yllättävän monen laihduttajan kompatus tuo, itsekin siihen aikoinani haksahdin. No, virheistä oppii.