Lue keskustelun säännöt.
Rupesin selvittämään, miksi painoa on kertynyt, ja herranen aika mikä lannistus, miten vähän lyhyt nainen "saa" syödä!
07.05.2020 |
Itselläni on käynyt se klassinen, eli yliopisto-opintojen aikana painoa alkoi pikkuhiljaa kertymään. Vielä ylioppilaskuvissani olen silminnähden hoikka, 160/47, nyt normaalipainon ylärajalla 160/63. Ja sen kyllä näkee. Kilot ovat tulleet kuin hiipien, toki osa selittyy ihan hormonitoiminnan muutoksilla ja yleisellä aikuistumisella, kun keho ei ole enää teinin, mutta missään vaiheessa en ole mielestäni syönyt mitenkään leimallisen epäterveellisesti. Mitään sellaisia perinteisiä helppoja muutoksia ei ole minulle luvassa: en käytä alkoholia kuin ehkä 1-2 annosta/kk, en juo limuja, en osta suklaapatukkaa jokaiselta kauppareissulta, en käy lounaalla pizzeriassa.
Mutta kyllähän se selitys löytyi, kun latasin kännykkään tuollaisen kalorinlaskentasovelluksen. Siis halleluja, muutama Boltsi-kaurapyörykkä ja koossa oli neljäsosa päivän kilokaloreista!!! Pieni annos tuorejuustoa leivälle, 60 kcal. Veteen tehty suolaton kaurapuuroannos, 150 kcal. Nyt kun mulla on tuolla sovelluksessa tavoitteena painonpudotus, niin katsoin, että jos syön kerran viikossa karkkipussin, niin minun on karsittava yli sata kilokaloria joka ainoalta päivältä saadakseni sen karkkipussin anteeksi. Jos terassit olisivat auki ja menisin after workeille sinne, olisi yhdessä makulonkerossa yli 300 kcal! Aivan tajutonta. 75 minuuttia reipasta lenkkeilyä, niin olen "tienannut" 100 grammaa leipäjuustoa. V*ttu jes.
Ei tällä sen kummempaa tarkoitusta ole, kunhan halusin avautua. Täytyy näköjään alkaa todelliseksi himourheilijaksi, jos haluaa jatkossakin syödä jäätelöä tai laittaa fetajuustoa salaattiin.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin ketjuihin tulee aina joku mesoamaan, ettei liikunta laihduta? Kyllä vain laihduttaa, kun sitä on riittävästi.
Kun itse kävelin päivittäin vähintään puolitoista tuntia ja lisäksi harrastin vähintään tunnin, usein kaksi viidesti tai kuudesti viikossa kunnon lihaskuntohommia, niin kyllähän alkoi paino pudota, vaikka välillä söikin kunnolla. Toki pitää myös tarkkailla niitä syömisiään.
Mutta tällä hetkellä harrastan murto-osan tuosta liikuntamäärästä, ja joudun käyttämään joka suupalan, etten lähtisi lihomaan. Laihtumisesta on turha haaveilla.
Käsitysero varmaan. Puhutaanko nyt liikunnasta vai liikkumisesta ja onko vertailukohta joku täysin passiivinen toimistotyöläinen, jonka ainoa liike tulee siitä, kun kävelee ovesta autolle? Esimerkiksi mä kuljen työmatkat kävellen tai pyörällä, mutta en laske sitä liikunnaksi, se on arkiaktiivisuutta, eikä juurikaan nosta edes sykkeitä. Käyn sitten salilla erikseen harrastamassa liikuntaa. Enemmän mun kalorinkulutukseen vaikutta tuo arkipuuhailu työmatkoineen, kuin nuo muutama liikuntakerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua nimenomaan toi oivallus masensi niin paljon että jätin laihduttamatta. Nyt 6v ollut 170/80kg.
En laihdu mutta en myöskään liho, voin syödä mitä haluan.
Ruoka on niin ihana juttu ja tulee vain vihaiseksi jos sitä syö mikroskooppisia määriä. Mä en siis syö karkkeja enkä mitään roskaa vaan laadukasta ruokaa. Mutta kun syön esim, sen ihanan vihannesppastan tai monipuolinen salaatti niin haluan kunnon annoksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu naisestakin. Olen 175 cm 70 kg hoikka/urheilullinen. Aktiivisen arjen, liikunnan ja lihasmassan ansiosta saan syödä 2500-3000 kcal päivässä. Aika pitkälti nälkä ohjaa sopivaan määrään, löhöpäivinä tulee automaattisesti syötyä vähemmän ja treenipäivinä enemmän.
Töissä, jos katsoo muiden syömisiä, niin pääsääntöisesti ne parhaassa kunnossa olevat syövät isoimpia annoksia. Olen siis opettaja ja kaikki syövät siis kouluruokaa, joten tämän huomaa, vaikka ei kyttäiskään sen erityisemmin toisten syömisiä.
Otsikossa puhuttiin nimenomaan lyhyistä naisista. Sinä 175 cm pitkänä et ole lyhyt nainen. Opettajan työarki myös mahdollistaa aika paljon enemmän aktiivisuutta kuin jonkun toimistotyöläisen.
Toimistotyöläinenkin voi lisätä arkiaktiivisuutta, jos viitsii kriittisesti tarkastella omaa toimintaa. Valitseeko portaat vai hissin. Seisooko vai istuuko toimistossa. Ajaako auton oven eteen vai kauemmas. Voiko työmatkat/kauppareissut hoitaa muuten, kuin autolla. Voiko bussilla jäädä paria pysäkkiä kauempana pois.
Kyllä, mutta siltä tuo aktiivisuuden lisääminen on hyvin raajllista, jos olet käytännössä sidottuna työpöydän ja koneen ääreen 8 h päivässä. Siinä ei edes seisomapöytä paljon auta, kun ei se paikallaan seisominenkaan paljon kuluta. Siinä ei paljon auta, että parkkipaikalla kävelet 15 sek pitempään ja kiipeät portaita 1 minuutin päivän aikana. T: toimistotyöläinen, jos kiipeää aina portaat, seisoo puolet päivästä ja kävelee kauppaan. Itse olen tehnyt aikanaan töitä myös esim. perinteisessä apteekissa, jossa olin käytännössä liikkeellä lähes koko 8 h työpäivän ja voin kertoa, että noilla pikkukikkailulla on merkitystä kuin hyttysen pissillä valtameressä verrattuna siihen, voitko oikeasti liikkua päivän aikana työssäsi vai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän niin, että ihmistä ei ole luotu istumaan ja möllöttämään. Keho tarvitsee liikuntaa. Olen etsinyt itselleni 4 mieluista liikuntaharrastusta. Lisäksi teen paljon pihahommia omalla pihalla, pyrin olemaan aktiivinen. Syön kasvispainotteista tavallista ruokaa. Herkkuja syön välillä. Ei missään nimessä mitään kevyt-tuotteita. En napsi pitkin päivää välipaloja, syön 2-3 kertaa päivässä. Tämä toimii ainakin minulle. Tuntuu että elämän ihan normaalia elämää ja saan syödä aikalailla mitä haluan, en tietenkään rajattomasti. Mutta koska tykkään syödä, niin täytyy olla aktiivinen, koska tämmöisen pienen naisen kulutus olisi muuten tosiaan aika pientä :)
Mitäs niille ihmisille pitäisi mielestäsi tehdä jotka eivät voi urheilla ja liikkua tunteja päivässä? Olisiko itsestäsi kenties mukava istuskella kaiket päivät, kuten esim itse olen joutunut tekemään viimeiset 3kk kun jalkani on murtunut? Vittuttaa tämmöiset joilla ei ole normaalista elämästä mitään käsitystä, vain kultalusikkaelämästä. Ja tällä tarkoitan sitä että ollaan niin terveitä ja kykeneviä ettei tajuta että kaikki ei ole. Kannattaisi musitaa aina lisätä kommenttiin jotain muutakin kuin Tafaa, liiku enemmän, kuten minnä teen!. juttuja.
Sun jalka on aina ja ikuisesti murtunut?
Onhan noita loukkaantumisia tullut itsellekin, mutta ei ne mitään pysyviä olotiloja ole olleet. Joku 3kk on aika mitätön aika kokonaiskuvassa. Mitä meinasit tehdä ne loput 30v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 148 cm pitk, keski-ikäinen, istumatyöläinen.. Kalorin kulutukseni on 1400 kaloria päivässä. Lihon, jos syön enemmän.
Tämä 1400 kaloria pitää riittää aamupalan, lounaaseen, välipalaan, päivälliseen ja iltapalaan.
Tämän kulutuksen on todennut erikoislääkäri HUS lihavuuden hoitoyksikössä. Eli alan asiantuntija.
On todella haastavaa laihdutus, kun pitäisi pärjätä 900-1000 kalorilla joka päivä.
Olen 10 kg ylipainoinen. Käytännössä paastoaminen on ainoa tapa millä laihdun, koska ketoosi vie nälän tunteen. 900 kalorilla ns normiruokaa syöden olen jatkuvassa nälässä.
Olen pidempi, peräti 161cm mutta mulla myös tosi alhainen kulutus. Peruskulutus 1280kcal per pvä ja max 1500kcal ettei paino lähde näin vanhemmiten nousuun.
Nyt syön tuon koomakulutuksen verran päivässä sillä haluan pudottaa muutaman kilon. Paino putoaa n 200- 300 g viikossa mutta tuolla kalorimäärällä syön todella hyvin. 2 lämmintä ateriaa päivässä, aamu ja iltapalan ja voin herkutellakin. Ainoa ongelma on proteiinin saanti, syön lihaa ja palkokasveja mutta ne ei riitä.
Liikunnalla ei ole mitään merkitystä ainakaan laihtumiseen koska käyn kävelemässä reippaasti tunnin päivässä ja teen suht rankkaa hyötyliikuntaa pihalla 2-6h päivässä. Lastenlasten hoidossakin kuluu kaloreja kun juoksee perässä.
No kokeilepa jättää se liikunta pois, niin saatat kyllä huomata, että se todellakin vaikuttaa.
Kalorilaskurin mukasn liikunnasta tulisi n 700 miinuskaloria päivässä eli viikossa pitäisi kaikkineen laihtua kilon. Näin ei tapahdu joten liikunta ei näytä vaikuttavan. Kalorien pudottaminen syömisistä taas menee täysin 1:1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta pystyisi tiputtamaan 10kg, pitäisi salilla käydä 7000 kertaa. Eli ei riitä vaikka kävisi jokaikinen päivä vuodessa.
Tiputin 14kg neljässä kuukaudessa liikkumatta, fodmap-ruokavaliolla.
Se mitä syöt on tärkeämpää painon pudotuksessa.
Tämä tieto ihan ravintoterapeutilta, joka on itse ollut ylipainoinen ja nykyään hoikka.
Mitä eroa on suomivalaalla ja oikealla valaalla?
Oikea valas liikkuu paljon uidessaan valtamerissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu naisestakin. Olen 175 cm 70 kg hoikka/urheilullinen. Aktiivisen arjen, liikunnan ja lihasmassan ansiosta saan syödä 2500-3000 kcal päivässä. Aika pitkälti nälkä ohjaa sopivaan määrään, löhöpäivinä tulee automaattisesti syötyä vähemmän ja treenipäivinä enemmän.
Töissä, jos katsoo muiden syömisiä, niin pääsääntöisesti ne parhaassa kunnossa olevat syövät isoimpia annoksia. Olen siis opettaja ja kaikki syövät siis kouluruokaa, joten tämän huomaa, vaikka ei kyttäiskään sen erityisemmin toisten syömisiä.
Otsikossa puhuttiin nimenomaan lyhyistä naisista. Sinä 175 cm pitkänä et ole lyhyt nainen. Opettajan työarki myös mahdollistaa aika paljon enemmän aktiivisuutta kuin jonkun toimistotyöläisen.
Toimistotyöläinenkin voi lisätä arkiaktiivisuutta, jos viitsii kriittisesti tarkastella omaa toimintaa. Valitseeko portaat vai hissin. Seisooko vai istuuko toimistossa. Ajaako auton oven eteen vai kauemmas. Voiko työmatkat/kauppareissut hoitaa muuten, kuin autolla. Voiko bussilla jäädä paria pysäkkiä kauempana pois.
Kyllä, mutta siltä tuo aktiivisuuden lisääminen on hyvin raajllista, jos olet käytännössä sidottuna työpöydän ja koneen ääreen 8 h päivässä. Siinä ei edes seisomapöytä paljon auta, kun ei se paikallaan seisominenkaan paljon kuluta. Siinä ei paljon auta, että parkkipaikalla kävelet 15 sek pitempään ja kiipeät portaita 1 minuutin päivän aikana. T: toimistotyöläinen, jos kiipeää aina portaat, seisoo puolet päivästä ja kävelee kauppaan. Itse olen tehnyt aikanaan töitä myös esim. perinteisessä apteekissa, jossa olin käytännössä liikkeellä lähes koko 8 h työpäivän ja voin kertoa, että noilla pikkukikkailulla on merkitystä kuin hyttysen pissillä valtameressä verrattuna siihen, voitko oikeasti liikkua päivän aikana työssäsi vai et.
No sitten ei auta, kuin painella salille ja lisätä muutama kilo lihasmassaa, niin saa sen peruskulutuksen korkeemmalle.
Tai sitten syödä hyvin vähän.
Lievästi ohi aiheen, mutta voin kertoa että asumismuoto vaikuttaa aika paljon. Maaseudulla/omakotitalossa asujalla on mahdollisuus puuhastella sitä tai tätä päivän mittaan verrattuna kerrostalokaksiossa kököttävällä kaupunkilaisella. Itse voin helposti mättää suuhun mitä huvittaa koska puuhastelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloitin viitisen vuotta sitten kestävyysliikunnan, nyt pyöräilen työmatkat ja juoksen n. 40 km viikossa. LIsäksi valmennan lapsia ja teen pari kertaa viikossa lihastreeniä, eli jumppaan ja nostelen vähän painoja. Saan syödä oikeastaan, mitä vain.
Teen toimistotyötä ja havahduin siihen, että paino alkoi nousta. Pidän nyt pari etäpäivää viikossa, teen päivän aikana pitkän juoksulenkin. Töissä ollessa juoksen aina portaat (9 kerrosta) ja käyn ruokiksella ulkona asioilla.
Liikuntaa lisäämällä tuohon kulutukseen voi vaikuttaa.
Mä en nyt myöskään ymmärrä tätä vääntöä liikunnasta. Siis tietenkin ruoka on se avain, mutta sen liikunnan avullahan sitä ruoan määrää voi säädellä? Olen 162/64 nainen ja laihtunut 8 kiloa viimeisen vuoden aikana. Mikä on muuttunut elämässäni? Vain liikunta - nostin sen nollasta noin tuntiin pariin päivässä, yksi täysi lepopäivä viikossa. Muuten syön samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta nyt kun liikunta kuluttaa enemmän, olen laihtunut.
Ei kai laihduttamisessa ole muuta vaihtoehtoa kuin joko liikkua vähän ja syödä vähemmän, tai liikkua paljon (ja erityisesti kasvattaa lihasta) ja syödä enemmän. Jos olen tyytyväinen 1200 kcal päiväannokseen, voin syödä niin ja tehdä istumatyötä ja olla muutenkin lähinnä paikallani. Sängyssä makaaminen lähes koko päivän = n. 1500 kcal päiväkuluts.
Mutta jos haluan syödä enemmän ja nauttia enemmän erilaisista ruoista ja isommista annoksista, arkiaktiivisuudella ja 1h/pv liikunnalla kulutan 2000-2500 kcal päivässä, ja voinkin syödä 1500-2000 kcal ja silti laihtua. Puhumattakaan siitä että liikunta muokkaa kroppaa kauniimmaksi, nostaa mielialaa ja onhan se kivaa olla vahva ja hyväkuntoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta on kaiken A ja O. Se pitää aineenvaihdunnan käynnissä.
Myös riittävä ja monipuolinen ruoka. Etenkin riittävästi proteiinia, kaikeanvärisiä kasviksia ja hedelmiä (kohtuudella hedelmiä sillä niissä on paljon liiallisissa määrin haitallista fruktoosia) ja hyviä rasvoja (kala etenkin) . Kuituja riittävästi, jotta suoli toimii. Pömppövatsa voi näyttää "ylipainoiselta" vaikka sitä ei oikeasti olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt myöskään ymmärrä tätä vääntöä liikunnasta. Siis tietenkin ruoka on se avain, mutta sen liikunnan avullahan sitä ruoan määrää voi säädellä? Olen 162/64 nainen ja laihtunut 8 kiloa viimeisen vuoden aikana. Mikä on muuttunut elämässäni? Vain liikunta - nostin sen nollasta noin tuntiin pariin päivässä, yksi täysi lepopäivä viikossa. Muuten syön samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta nyt kun liikunta kuluttaa enemmän, olen laihtunut.
Ei kai laihduttamisessa ole muuta vaihtoehtoa kuin joko liikkua vähän ja syödä vähemmän, tai liikkua paljon (ja erityisesti kasvattaa lihasta) ja syödä enemmän. Jos olen tyytyväinen 1200 kcal päiväannokseen, voin syödä niin ja tehdä istumatyötä ja olla muutenkin lähinnä paikallani. Sängyssä makaaminen lähes koko päivän = n. 1500 kcal päiväkuluts.
Mutta jos haluan syödä enemmän ja nauttia enemmän erilaisista ruoista ja isommista annoksista, arkiaktiivisuudella ja 1h/pv liikunnalla kulutan 2000-2500 kcal päivässä, ja voinkin syödä 1500-2000 kcal ja silti laihtua. Puhumattakaan siitä että liikunta muokkaa kroppaa kauniimmaksi, nostaa mielialaa ja onhan se kivaa olla vahva ja hyväkuntoinen.
Vääntö taitaakin johtua yksisilmäisyydestä asian suhteen. Paljon pudottaneet eivät luultavasti ymmärrä että heiltähän toki lähtee pelkällä ruokavaliollakin, koska on mistä lähteä ja ruuassa selvästi riittää fiksattavaa. Lähempänä normaalipainon rajoja olevilla laihduttajilla syömisissä taas ei olekaan välttämättä juurikaan parannettavaa eikä vähennettävää, ja silloin se liikunta on melkein otettava kaveriksi, vaikka tokihan se laihduttaisi niitäkin suurempiakin ruualla laihduttajia, joten edelleen liikunta laihduttaa, vaikka kaikille ei olekaan välttämätöntä painon pudotuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kolme senttiä pidempi ja kaksi vuotta sitten havahduin siihen, että kroppaan oli hiipinyt 10 kiloa ylimääräistä. Nykyään syön 1200-1500 kaloria päivässä ja liikuntaa harrastan kävelemällä ja pyöräilemällä mahdollisimman paljon. Paino on 50 kilon korvilla.
Jaan saman tuskan teidän muiden kanssa. 155cm, opiskelen ja teen etätöitä kotona. Vapaa-aikaa on aika vähänlaisesti, eli voi olla päiviä kun istun tietokoneella sen 14-15h ja sitten menen nukkumaan. Syön todella vähän, mutta stressi ja unenpuute taitavat tehdä tehtävänsä ja lihon tasaisella tahdilla. Olen laihtunut joskus aiemmin syömällä max 1200 kcal päivässä, mutta luulen, että nyt pitäisi nipistää tuostakin tai liikkua edes postilaatikolle ja takaisin joka päivä, mutta tuntuu, etten enää jaksa yhtään mitään jos en syö kunnolla, aivot ei vain toimi, ja sitten lihon. Myönnän, että en oikeasti jaksa enää miettiä niin pirun tarkkaan ja koostaa terveellisiä aterioita kun olen niin uupunut, tänäänkin söin aamulla seitsemältä noin desin muroja ja nyt neljä kalapullaa, kourallisen spagettia ja vähän ketsuppia. Illalla syön mitä ikinä mies tekee tai hakee. Varsinainen alennustila.
Olen rauhallisempina päivinä yrittänyt tehdä töitä ulkona ja vaikka puuhailla jotain/jumpata etäluentoja katsoessani, mutta useimmiten ei pysty kun pitää tehdä muistiinpanoja ja keskittyä. Puolen tunnin lenkkikin tuntuu mahdottomalta kun siinä tulee niin iso katkos työskentelyyn ja en saa oikein pakotettua itseäni takaisin hommien pariin enää sen jälkeen. Liikunta myös väsyttää aivan tuhottomasti. Ja kierre vain pahenee...
Vierailija kirjoitti:
Lievästi ohi aiheen, mutta voin kertoa että asumismuoto vaikuttaa aika paljon. Maaseudulla/omakotitalossa asujalla on mahdollisuus puuhastella sitä tai tätä päivän mittaan verrattuna kerrostalokaksiossa kököttävällä kaupunkilaisella. Itse voin helposti mättää suuhun mitä huvittaa koska puuhastelu.
Tämän olen itsekin huomannut. Pikkuisessa kaupunkiasunnossa ei hirveästi sitä puuhastelua riitä eikä askeleita kerry, isossa omakotitalossa asuva ja pihatöitä harrastava äitini taas saa liikuntaa jo pelkästään siitä että siivoaa kämppäänsä. Etenkin näin korona-aikana on turhauttavaa kun aktiivisuutta pitää oikein hakemalla hakea ettei ole vain asuntonsa vanki, kyllä sen huomasi etätöihin jäätyä että suurella toimistolla kertyi askeleita kuin itsestään palavereihin ja kahvihuoneeseen vaeltaessa.
Mä en edes ole mitenkään erityisen lyhyt (171) mutta ei ainakaan tässä iässä (43) enää voi syödä juuri mitään, jos haluaa ettei ala kertyä vyötärölle (enkä halua). Painoni on 56 ja se pysyy siinä, kun harrastan jotain liikuntaa päivittäin ja syön 1500 kcal (hiilareita max. 100 g). Käytännössä olen ollut nälkäinen jo monta vuotta :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi näihin ketjuihin tulee aina joku mesoamaan, ettei liikunta laihduta? Kyllä vain laihduttaa, kun sitä on riittävästi.
Kun itse kävelin päivittäin vähintään puolitoista tuntia ja lisäksi harrastin vähintään tunnin, usein kaksi viidesti tai kuudesti viikossa kunnon lihaskuntohommia, niin kyllähän alkoi paino pudota, vaikka välillä söikin kunnolla. Toki pitää myös tarkkailla niitä syömisiään.
Mutta tällä hetkellä harrastan murto-osan tuosta liikuntamäärästä, ja joudun käyttämään joka suupalan, etten lähtisi lihomaan. Laihtumisesta on turha haaveilla.
En myöskään ymmärrä tätä, että ei liikunta laihduta. Samaan hengen vetoon sanotaan, että syö vähemmän kuin kulutat. No millä sitä ravintoa kulutetaan ja poltetaan muuten kuin liikkumalla? Tietty jo pelkkä hengittäminen polttaa kaloreita, mutta ei se riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu naisestakin. Olen 175 cm 70 kg hoikka/urheilullinen. Aktiivisen arjen, liikunnan ja lihasmassan ansiosta saan syödä 2500-3000 kcal päivässä. Aika pitkälti nälkä ohjaa sopivaan määrään, löhöpäivinä tulee automaattisesti syötyä vähemmän ja treenipäivinä enemmän.
Töissä, jos katsoo muiden syömisiä, niin pääsääntöisesti ne parhaassa kunnossa olevat syövät isoimpia annoksia. Olen siis opettaja ja kaikki syövät siis kouluruokaa, joten tämän huomaa, vaikka ei kyttäiskään sen erityisemmin toisten syömisiä.
Otsikossa puhuttiin nimenomaan lyhyistä naisista. Sinä 175 cm pitkänä et ole lyhyt nainen. Opettajan työarki myös mahdollistaa aika paljon enemmän aktiivisuutta kuin jonkun toimistotyöläisen.
Toimistotyöläinenkin voi lisätä arkiaktiivisuutta, jos viitsii kriittisesti tarkastella omaa toimintaa. Valitseeko portaat vai hissin. Seisooko vai istuuko toimistossa. Ajaako auton oven eteen vai kauemmas. Voiko työmatkat/kauppareissut hoitaa muuten, kuin autolla. Voiko bussilla jäädä paria pysäkkiä kauempana pois.
Kyllä, mutta siltä tuo aktiivisuuden lisääminen on hyvin raajllista, jos olet käytännössä sidottuna työpöydän ja koneen ääreen 8 h päivässä. Siinä ei edes seisomapöytä paljon auta, kun ei se paikallaan seisominenkaan paljon kuluta. Siinä ei paljon auta, että parkkipaikalla kävelet 15 sek pitempään ja kiipeät portaita 1 minuutin päivän aikana. T: toimistotyöläinen, jos kiipeää aina portaat, seisoo puolet päivästä ja kävelee kauppaan. Itse olen tehnyt aikanaan töitä myös esim. perinteisessä apteekissa, jossa olin käytännössä liikkeellä lähes koko 8 h työpäivän ja voin kertoa, että noilla pikkukikkailulla on merkitystä kuin hyttysen pissillä valtameressä verrattuna siihen, voitko oikeasti liikkua päivän aikana työssäsi vai et.
No sitten ei auta, kuin painella salille ja lisätä muutama kilo lihasmassaa, niin saa sen peruskulutuksen korkeemmalle.
Tai sitten syödä hyvin vähän.
Harrastan crossfitiä, käyn siis salilla ja treenaan tehokkaasti 5-6 kertaa viikossa. Olen normaalipainoinen/hoikka ja lihasta on varmasti enemmän kuin valtaosalla ikäryhmäni naisista. Ja silti, toimistotyöläisenä joudun tarkkailemaan syömisiäni, koska 8 h päivässä olen sidottu koneeni ja pöytäni ääreen. Ei, siinä ei auta pikkukillkailut parkkipaikalla, ei portaiden käyttäminen, ei säännöllinen treenaus, ei 120 kg mavetulos tai 100 kg takakyykky tai 70 kg penkkipunnerrus, sillä päivittäinen kulutus jää treenistä ja lihasmassasta huolimatta minimaaliseksi verrattuna ihmiseen, joka pystyy pysymään liikkeessä koko työpäivän ajan. Nuo kikkailuohjeet ja "hanki lisää lihasta" toimivat vain sohvaperunalle alkuun pääsemiseen, että saa edes vähän lisää kulutusta. Me muut pienet toimitotyöläisnaiset joudumme katsomaan, mitä suuhun laitamme.
Toki voi, mutta ei määräänsä enempää. Jos työskentelee avokonttorissa, niin ei siellä monet kehtaa ravata kuin aropuput jatkuvasti. Jos ei ole asiaa vessaan, skannerille, jonkun työkaverin luokse tai kahvihuoneeseen, niin ei ole. Jos talossa ei ole portaita kuljettavana, niin sitten niitä ei ole (esim. oma toimipiste on sisääntulokerroksessa, ylempiin kerroksiin minulla ei ole mitään asiaa). Jos autopaikka on nimetty tai tietyssä hallissa, niin askelia ei voi ottaa määräänsä enempää lisää. Seisominen istumisen sijasta on toki hyvä, mutta jos työnantaja ei tarjoa seisomapöytää, niin työntekijä ei voi sellaiseksi muuttua.
Tarkoitukseni on kai tässä sanoa, että nuo ovat lopulta ihan näpertelyä tuollaiset, että meneekö lounasravintolaan hissillä vai portaita pitkin. Ero kulutuksessa on jokunen hassu kcal, jos sitäkään. Sellaisilla ihmisillä, joilla on luontaisesti aktiivinen työ, nyt vaan on valtava etu puolellaan, eikä se muutu miksikään toimistotyöntekijän välikyykkyjen tai parkkipaikkavalintojen myötä.