Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla menee omasta mielestänne hyvin elämässä...
Minkä tekemienne päätösten ja tapahtumien uskotte eniten vaikuttaneen eniten siihen, että elämästänne tuli onnellinen ja menestyksekäs? Esim. oliko se haku, johonkin tiettyyn opiskelupaikkaan, muutto ulkomaalle, luonteenpiirre jne...
Kommentit (229)
Ihan tuuria ja sattumaa on ollut opiskelut ja työpaikat. Jos valinta meni pieleen, äkkiä pois ja uutta kohti. Nuoruuden suuri rakkaus löytyi paikkakunnalta, johon sattumalta hakeuduin.
Puoliso, 29v yhdessä, oli aikamoinen onnenpotku. Maailman luotettavin elämän kolhuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelu korkealle ja sinnikäs työnteko sen eteen, että pääsee uralla eteenpäin ja siihen paikkaan, mihin haluan.
Tajuaminen, että saan itse päättää kaikki asiat elämässä ja muiden vaatimuksia ei tarvitse kuunnella.
Jos olisin kuunnellut olisin varmasti onneton elämässä, jossa kaikki on valittu stereotypisten sukupuolivaatimusten mukaan.
Olisin hoitoalalla (inhokkini), minulla olisi lapsia ( en halua), siivoaisin kotiani hysteerisesti ( ei kiinnosta), mies olisi mieslapsi, jota kuuluu katsoa ylöspäin ja totella (en koskaan alennu tuohon), ajaisin vanhalla yariksella (ajan mersulla ja aion pisn vaihtaa porscheen).
Herääminen siihen että minulla on kaikki tarpeellinen ja paljon ylikin ollakseni onnellinen.
Olen ollut oikeassa kohdassa oikeaan aikaan. Pari krt työelämässä tapahtunut aika uskonaton onnenpotku.
Ekan kerran kilpailija päätti laajentaa ja myös työnantaja joutui ottamaan ihmisiä juuri valmistuneita.
Ekoissa yt.ssä olin raskaana, kuten tokissa ja sitten uusi omistaja, tunsin hänen tyttären, kymmenien vuosien takaa.
Puolisoni tapasin netissä, sattumaa sekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on auttanut eniten se, etten ole jäänyt roikkumaan aikansa eläneisiin juttuihin. Kun suhde loppui, lähdin uusia vaaroja päin. Useita työpaikkoja on jäänyt taakse, kun kyllästyin rutiineihin ja halusin jotain uutta. Opetus olisi se, etten ole lyönyt päätä seinään.
Opiskelupaikan hakeminen alalle, jossa maksetaan hyvin. Onnekas olin siinä, että valmistuin nousuhdanteessa ja minulla oli jo valmistuessa työpaikka. Lasten tekeminen vasta, kun oli vakituinen työpaikka. Aktiivinen piilotyöpaikkojen halu ja verkostoituminen, kun työpaikkani lopetti toimintansa ja meidät kaikki irtisanottiin. Uskon myös, että luonteenpiirteeni auttavat: Opettelen mielelläni uutta enkä pelkää ottaa vastuuta. En myöskään stressaa tai kuormitu helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelupaikan hakeminen alalle, jossa maksetaan hyvin. Onnekas olin siinä, että valmistuin nousuhdanteessa ja minulla oli jo valmistuessa työpaikka. Lasten tekeminen vasta, kun oli vakituinen työpaikka. Aktiivinen piilotyöpaikkojen halu ja verkostoituminen, kun työpaikkani lopetti toimintansa ja meidät kaikki irtisanottiin. Uskon myös, että luonteenpiirteeni auttavat: Opettelen mielelläni uutta enkä pelkää ottaa vastuuta. En myöskään stressaa tai kuormitu helposti.
Lisään vielä, että olen tyytyväinen siihen, että uskalsin erota huonosta parisuhteesta. Tästä on aikaa kymmenen vuotta ja pian eron jälkeen löysin ihanan miehen, jonka kanssa parisuhde on hyvä. Odottelen tässä nyt yhdeksättä vuotta, että koska se alkuhuuma katoaa. En voinut erotessa uskoa, että saisin jotain näin ihanaa tilalle.
Uskalsin muuttaa miehen perässä uudelle paikkakunnalle, josta en silloin tuntenut ketään muuta. Rakastan tätä kaupunkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähään tyytyminen, kova työnteko ja sijoittaminen. Olen tehnyt inssinä töitä 1500€ /kk brutto, kahta työtä yhtaikaa ja iltaisin opiskellut sijoittamista. Puhelimet mallia maks 250€, paljon käytettynä hankittua tavaraa, vaatteet käytän loppuun. Vasta hiljattain luvuin 20v vanhasta takista ja 23v vanhasta repusta. Jos ei olis perhettä niin varmaan tässä 40+ ikäisenä voisin muutaman vuoden kuluttua luopua työnteosta kokonaan ja elellä vaatimattomasti sijoituksia hyödyntäen.
Mietin tarkkaan aloittajan kysymystä ja totesin, minulla menee todellakin hyvin. Eläke riittää aina seuraavaan nuukasti eläen, lämmin vuokrakoti, terveyttä sen verran, että kykenen osallistumaan mieluisiin maksuttomiin liikuntaharrastuksiin, kaappi täynnä lankoja ja hyllyssä kirjoja. Mitään ei puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut oikeassa kohdassa oikeaan aikaan. Pari krt työelämässä tapahtunut aika uskonaton onnenpotku.
Ekan kerran kilpailija päätti laajentaa ja myös työnantaja joutui ottamaan ihmisiä juuri valmistuneita.
Ekoissa yt.ssä olin raskaana, kuten tokissa ja sitten uusi omistaja, tunsin hänen tyttären, kymmenien vuosien takaa.
Puolisoni tapasin netissä, sattumaa sekin on.
Mutta ihan tsägää oli sekin, että olit valmistunut? Jos saa hyvän työn opintojen vuoksi, mikä siinä on sitä tuuria?
1) päätös opiskella hyvin palkattuun takuutyöllistävään ammattiin. Hain kouluun muutamia kertoja, odotellessa opiskelin yliopistossa ensisijaista urahaavettani tukevia opintoja ja tein pätkätöitä.
2) puolison löytäminen sattumalta. Määrätietoisuus yhdistää meitä ja meillä on yhteiset pitkäjänteiset tulevaisuudensuunnitelmat.
3) tajusin, ettei lapsia tarvitse oikeasti hankkia, jos niitä ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin ymmärtämään ettei onni tule mistään ulkoisesta asiasta. Siis meidäthän on pienestä pitäen koulutettu kuluttujaksi ja että tarvitsemme sitä ja tätä ollaksemme onnellisia. Uusia autoja, matkoja, merkkivaatteita jne ja vertaamme näiden osalta itseämme toisiin ja olemme onnettomia. Siis muutin vain asenteeni ja tajusin, että minähän olen hemmetin onnekas, on asunto, ruokaa jääkaapissa ja perhe. Se riittää.
Elämänasenne. Olen aina ollut positiivinen ihminen ja ajattelen aina ihmisistä ja asioista lähtökohtaisesti hyvää. Kunnes toisin todistetaan.
Ei elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole, ja minuakin on kohdannut monta syvää surua matkan varrella. Nämäkin ovat osaltaan muovanneet asennettani ja kykyä ja halua elää hetkessä ja ottaa ilo irti.
Asioiden kuten perhe, työ, terveys, läheiset lisäksi elämästäni tekee hyvän harrastus, jota rakastan ja jossa haluan kehittyä. Se on ihan oma juttuni perheen ulkopuolella ja saan siitä valtavasti iloa, voimaa ja onnistumisen riemua.
Taloudellinen tilanne meillä on ihan ok, muttei mitään rikkaita olla. Saadaan hankittua kaikki tarpeellinen, mutta esim. ulkomaanmatkoihin meillä ei ole varaa. Elämä on hyvää ilmankin.
Olen myös valinnut rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Parisuhde on muovautunut 25 vuoden aikana, eikä ole sitä mitä silloin joskus. Emme välttämättä enää ja samanlaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita, mutta tiedostan, ettei se vaihtamalla parane. Olen valinnut pitää perheen kasassa, vaikka en parisuhteelta saakaan sitä mitä nykyään toivoisin. Varmaan miehen puolelta sama homma.
Kannustavat vanhempani ovat aina rohkaisseet minua menemään unelmiani kohti. Olen saanut heiltä paljon henkistä tukea. Olen unelma-ammatissani ja suhtaudun intohimoisesti työhöni. Puolisoni on paras tukijani. Hänen kanssaan ollaan oltu noin 15 vuotta yhdessä ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Onneakin on toki ollut matkassa ja minua on kutsuttu lapsuudesta saakka Hannu Hanneksi. Olen positiivinen ihminen ja kova unelmoimaan. Useimmat unelmani ovat toteutuneet menemällä päämäärähakuisesti niitä kohti läheisten tukemana.
Vierailija kirjoitti:
Vähään tyytyminen, kova työnteko ja sijoittaminen. Olen tehnyt inssinä töitä 1500€ /kk brutto, kahta työtä yhtaikaa ja iltaisin opiskellut sijoittamista. Puhelimet mallia maks 250€, paljon käytettynä hankittua tavaraa, vaatteet käytän loppuun. Vasta hiljattain luvuin 20v vanhasta takista ja 23v vanhasta repusta. Jos ei olis perhettä niin varmaan tässä 40+ ikäisenä voisin muutaman vuoden kuluttua luopua työnteosta kokonaan ja elellä vaatimattomasti sijoituksia hyödyntäen.
Kuulostaa, että elämä on jäänyt lähinnä elämättä.
Kova työ, ahkera opiskelu ja elämän suunnittelu. Ei ole koskaan ns. tippunut taivaasta minulle mitään hyvää. Hyvä työpaikka ei ole hyvää onnea, kun sen eteen on opiskeltu ahkerasti ensin koulussa, sitten lukiossa ja yliopistossa, se on looginen seuraus.
Hyvä puoliso on osin onnenkauppaa, mutta kyllä sitäkin varten piti aloittaa harrastus jossa sitä vastakkaista sukupuolta oli enemmistö, kotoa ei kukaan hakenut. Ei olisi tullut vastaan vaan haahuilemalla ja odottamalla, että josko taivaasta tipahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähään tyytyminen, kova työnteko ja sijoittaminen. Olen tehnyt inssinä töitä 1500€ /kk brutto, kahta työtä yhtaikaa ja iltaisin opiskellut sijoittamista. Puhelimet mallia maks 250€, paljon käytettynä hankittua tavaraa, vaatteet käytän loppuun. Vasta hiljattain luvuin 20v vanhasta takista ja 23v vanhasta repusta. Jos ei olis perhettä niin varmaan tässä 40+ ikäisenä voisin muutaman vuoden kuluttua luopua työnteosta kokonaan ja elellä vaatimattomasti sijoituksia hyödyntäen.
Kuulostaa, että elämä on jäänyt lähinnä elämättä.
Joo, miksi tehdä tuolla palkalla töitä, kun oikeitakin työpaikkoja on.
1. Selkeät tavoitteet ja määrätietoisuus niiden saavuttamiseksi
2. Usko itseen: pystyn kyllä oppimaan ja olemaan hyvä siinä, missä haluan
3. Pitkäjänteisyys: ei tarvitse olla kaikkea heti, mutta tietoisilla valinnoilla ja esim. pitkäjänteisellä säästämisellä pystyy saavuttamaan vähän myöhemmin paljon.
Olen tehnyt myös virheitä ja harha-askelia, mutta olen oppinut olemaan jäämättä kiinni niihin, vaan ymmärtämään, miten ne tekevät minusta entistä vahvemman ja paremman.
Nyt minulla on kaksi ihanaa lasta, sellainen työpaikka, jonka olisin joskus 10 vuotta sitten voinut nimetä saavuttamattomaksi unelmatyöksi, ja olen juuri ostamassa upeaa unelmakotia.