Te, joilla menee omasta mielestänne hyvin elämässä...

Lopetin humalahakuisen juomisen noin kolmekymppisenä ja se pisti mun elämän oikeille urille. Humalassa villiinnyin täysin, hölmöilin, pyöritin melkoista miessoppaa jne. Se kaikki loppui, kun en enää juonut itseäni humalaan.

Vaikka minulla on asiat ihan hyvin (vuosikymmen vakituisessa, ihan OK työssä. Omistusasunto. Terve keho josta karistin reilun ylipainon.), niin kadehdin näitä, jotka ovat löytäneet sen oman unelmahommansa ja luovat uraa sen saralla. Olen 34-vuotias, enkä vieläkään rehellisesti tiedä mitä haluaisin tehdä lopun ikääni. En ainakaan nykyistä työtäni.

Se kun älysin alkaa yrittäjäksi.

Vastuunotto omasta onnellisuudesta, vastuullisuus ylipäätään, itsemyötätunto, itsen ja muiden kunnioittaminen, lempeys.

Kouluttautuminen. Sille on hyvä rakentaa.

Hienosti menee, on mennytkin. Tein ns."virheet tarpeeksi monta kertaa ja Elin ! Nykyään tulee kuukausittain muutama tonni eläkettä ja saan nukkua niin paljon kuin nukuttaa. Ja taksi vie taksi tuo, Joskus itäeurooppalaisen tai thai-tytönkin.

Ensin oli sitkeyttä kituuttaa köyhän perheen lapsena opinnot hyvään ammattiin. Tämän jälkeen tuli onnea: aloitin lyhyestä sairauslomasijaisuudesta, joka jatkuikin sitten pari vuotta, kunnes vakkari jäi sairauseläkkeelle ja sain hänen paikkansa. Vähään tyytyvänä pariuduin ihan väärän miehen kanssa. Onnea oli, kun eräänä yönä taksikuski ei suostunut viemään minua hotelliin vaan vei minut turvakotiin. Eroprosessi käynnistyi sutjakkaasti. Työn takana oli, että löysin uuden kumppanin: kävin kymmenillä treffeillä, sinkkutapahtumissa, konserteissa, erilaisilla kursseilla. Reilun kymmenen vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen löysin hyvän miehen. Ei ollut tuuria vaan raakaa työtä! Pian kymmenen vuotta hyvää suhdetta takanapäin.

asenne.

mulla on koti joka ei ole hieno mutta aivan riittävä. Ja sen verran rahaa että saan kaupasta ruokaa. sisustusjuttujen, vaatteiden ja kosmetiikkahöpötysten maailma tuntuu nykyisin pahalta painajaisunelta.

Kryptovaluutat.

Päämäärätietoinen opiskelu ja sitä kautta saatu mielenkiintoinen työ. Sittemmin hyvä työeläke. Hyvä aviomies ja tytär miehineen sekä lapsenlapsi tuovat iloa elämään joka päivä. Autan perhettäni mahdollisuuksien mukaan. Matkustelen ja harrastan kaikkea mielenkiintoista. Autan myös yhdistystoiminnan kautta nuorisoa ja lapsia monin tavoin.

Ei mene aina hyvin, todellakaan. Mutta pääosin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen elämääni, sen murheista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Uskoisin, että pääasiallinen syy on se, että ajattelen, että murheisiin ei voi jäädä vellomaan. Saa surra, saa vtuttaa ja ottaa päähän, saa kiukutellakin ja rypeä itsesäälissä (vaikka omat murheet olisi pieniäkin verraten maailmalla velloviin sotiin jne,; se ei tarkoita, etteikö pienemmät murheet saisi ottaa päähän). Mutta sieltä pitää nousta. Ja oma pää on sellainen, että se ihan itsekseen alkaa kehitellä suunnitelma B:tä, mahdollisuuksia, ratkaisuja jne.

Ekaa kertaa elämässäni olen nyt joutunut jopa pitämään positiivisuuspäiväkirjaa (jos edes yhden ranskalaisen viivan saisi jokaiselle päivälle), kun olen joutunut hautaamaan kaikki haaveet aktiivilomasta/-kesästä tapaturman vuoksi (leikkuri mahdollisesti odottaa). Tää on ollut kova paikka, mutta yritän ajatella, että mitä pystyn tekemään sen sijaan, että ajattelisin, mitä en pysty tekemään. Eihän se "pystyn tekemään"- kategoria vedä vertoja sille mitä olisin halunnut tehdä, mutta näillä korteilla nyt mennään. Eli joo, tää on ehkä myös mun pelastus monessa, että osaa sitten tietyissä tilanteissa myös alistua kohtaloonsa.

Sitkeys ja itsepäisyys. En vaan suostunut tyytymään vähempään tai luopumaan unelmistani missään vaiheessa. Törkeästi saanut tehdä töitä, välillä on menty takapakkiakin mutta suunta aina eteen- ja ylöspäin.

Ja nyt 60v kun katsoo asioita niin olen saanut ihan kaiken mistä haaveilin vaikka rahaa ei vieläkään ole ylimääräistä.

En ole tavoitellut mahdottomia vaan realistisesti saavutettavissa olevia asioita. 

Olen monissa asioissa ns tyytynyt vähempään kuin moni, mutta siitä on poikinut mm se, ettei minulla ole velkoja. Minulle riittää pienempi asunto ja vanhempi auto, en lähde statuksista kilpailemaan etenkään velkarahalla.

Vierailija kirjoitti:

Hienosti menee, on mennytkin. Tein ns."virheet tarpeeksi monta kertaa ja Elin ! Nykyään tulee kuukausittain muutama tonni eläkettä ja saan nukkua niin paljon kuin nukuttaa. Ja taksi vie taksi tuo, Joskus itäeurooppalaisen tai thai-tytönkin.

Oksettavaa.

Useasta paikasta saa jatkuvasti kuulla ja lukea, kuinka pitäisi elää hetkessä, eikä miettiä eilistä tai huomista. Itse olen kuitenkin omasta mielestäni oman onnellisuuden niin opiskelu/työrintamalla, varallisuusrintamalla kuin myös parisuhde/perhe kuin jopa muussakin sosiaalisessa elämässä kerännyt etenkin pitkäjänteisyydellä ja jopa tietyssä mielessä etukäteissuunnittelulla, välillä kovastikin etukäteen murehtien. Eniten tällainen suunnittelu toimii opiskelu/työura/varallisuuspuolella, mutta mielestäni osittain myös ihmissuhteissa. Vaikka sinänsä et pysty täysin itse päättämään, kuka haluaa olla puolisosi tai ystäväsi, niin suunnitteluna pidän ihan jo sitä, että esimerkiksi pidän yhteyttä ihan tietoisesti yllä vanhoihin ystäviin, enkä anna niiden lipua käsistä ainakaan ilman mitään syytä. Omasta mielestäni, kuten myös näiden ystävien mielestä, on erittäin antoisaa, kun omaa jopa 20 vuotta vanhoja ystävyyssuhteita, jotka eivät olisi ilman, ihan työksikin kutsuttavaa toimintaa, pysyneet.

Varmasti onnellakin ollut oma merkityksensä, kuten vaikkapa siinä mielessä että en ole sairastunut vakavasti, joka olisi varmasti romuttanut melkeinpä kaiken. Onnea on sekin, että olen syntynyt Suomeen, enkä Kongoon. Vaikka ei Suomikaan ihan kaikkein paras paikka maailmassa ole, niin tarpeeksi lähellä kumminkin.

Uskon, että maailmassa on aidoimmin onnellisia vain ne, joilla häpeä ei rajoita elämää ja joilla on terveet yhteisöt. Köyhänpuoleiset (kunhan vaan eivät kadehdi rikkaampia). Ne joilla on paljon omaisuutta tai hieno työ, hyvä kumppani tmv. tavoiteltavaa perushuttua eivät vakuuta onnellisuudellaan, eivät koskaan.

Opiskelulle ja työlle täydellinen omistautuminen noin kolmevitoseksi saakka, jolloin olim saavuttanut satumaisen aseman työelämässä.

Nyt on perheen ja harrastusten aika, hyväpalkkainen työ menee siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Uskalsin muuttaa ex-tempore ulkomaille. 

Ei ihan ex-tempore tyylillä muutettu USA:n, mutta aika nopealla aikataululla. Monet ovat ihmetelleet kun aiemmin oltu käyty koko maassa. Se oli hyvä kokemus kaikin puolin.

Ja asumme edelleen ulkomailla ja oli hyvä, oikea onnenpotku, että vaihdoimme USA:n Keski-Eurooppaan. Ensin Saksaan siellä asui entuudestaan sukulaisia, mutta kävi niin firman projekti toi kuitenkin meidät Sveitsin puolelle. Tänne jämähdettiin. Toisaalta harmi kun on kalliimpi maa joka asiassa. 

Lapsuudenkodissani äiti oli kotiäiti ja mielestäni isän narsistisen otteen alla. Äidin elämä on yksi harrastus viikossa, omiin ystäviin ja sukulaisiin yhteydenpito hyvin vähäistä. Sukulaisissa oli muutama voimakas naishahmo, joista ehkä otin mallia tiedostamatta.

Halusin päättää omista asioistani itse, olla itsellinen ja itsenäinen. Ymmärsin, että työ ja oma raha ovat avainasioita saadakseni päättää itse asioistani. Olen hyvin työmotivoitunut ja parisuhde ei ole ollut pitkänkään työmatkan esteenä. Olen kyllä myös perheorientoitunut, silti säännöllisesti tapaan ystäviäni, pidän yhteyttä ja matkustelen ystävien kanssa. Matkustelen myös lasteni kanssa ilman puolisoani.

Ihminen, joka ei pysty tekemän mitään ilman puolisoaan tai perhettään puistattaa minua. Samoin nainen, joka on mieluiten

työttömänä kotona kuin että hakisi työnsä kotipitäjää kauampaa.

Omista luonteepiirteistäni eniten on vaikuttanut rehellisyys, velvollisuudentunto, harkinta, sinnikkyys, iloisuus, hyväntahtoisuus. Elämän tuomia onnenkantamoisia on ollut todella hyvän aviomiehen löytyminen ja rakkauden täyteinen avioliitto joka on kestänyt jo 23 vuotta. Sekä ammatinvalinta joka on työllistänyt yhtäjaksoisesti jo 30 vuotta ja tuonut Ok elintason.

Onni. Ihan vain hyvä onni. Itsetuntoni on todella huono ja olen taipuvainen vaikka mihin, että miellyttäisin muita. Mutta kohdalleni ei ole osunut sellaista ihmistä, joka käyttäisi hyväksi. Onnella elämäni on soljunut rauhallisesti ja turvallisesti eteenpäin, olen päässyt kouluihin ja työpaikkoihin.