Te, joilla menee omasta mielestänne hyvin elämässä...

Periksiantamattomuus opinnoissa ja avoimuus työelämässä. Opiskelin yläasteelta lähtien määrätietoisesti, koska halusin tiettyyn opiskelupaikkaan. Opintojen aikana hain avoimesti työpaikkoja ja en ollut liian nirso: kunhan saan töitä. Yksi työ avasi oven uuteen, vielä parempaan ja siitä taas vielä parempaan työhön. Moni opiskelukaveri jäi rannalle ruikuttamaan, kun eka oman alan työ ei ollutkaan se unelmien paikka tai oli muka liian huono palkka. Minusta opintotukeen verrattuna on vain hyvä tienestejä työelämässä. Lopputulos oli, että minä valmistuin 24 vuotiaana ylempään korkeakoulututkintoon, tienasin enemmän rahaa kuin mitä liitto suositteli, oli varaa ostaa oma asunto, vaihtaa auto uuteen ja vieläkin jäi rahaa elämästä nauttimiseen. Alunperin olen duunariperheestä lähtöisin, vaatimattomasti on eletty ja raha-asioista huolehtiminen on aina tullut luonnostaan. Uskon, että minun asenteeni ja lähtökohdat avasi oven nykyiseen elämään. En usko, että elämä olisi ollut yhtään huonompaa, jos olisin asiani saavuttanut vaikka kolmekymppisenä. Mutta nuorena kun on jo saanut vakaan elämäntilanteen, on paljon helpompi varautua myös tulevaisuuden uhkakuviin. 

Taloudellisesti järkevintä on miettiä kotona kaikessa rauhassa, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä oikeasti haluaa. Sen jälkeen miettii, onko syytä hankkia hyvä ja kallis vai voiko se olla halvempi eikä niin laadukas.

Esimerkiksi auton osto: jos ajaa paljon, pitää olla hyvä ja luotettava auto, mutta jos vain vähän, vanha hieman epämukava käy hyvin. 

Tai vaatteet: jos työssä ja vapaalla kävelee paljon, pitää olla hyvät ja laadukkaat kengät, mutta muodikkaat yhden kauden puserot voivat olla halvempia. 

Taloudellisesti vähiten järkevää on lähteä palkkapäivänä shoppailemaan ja ostella hetken mielijohteesta kaikenlaista, mitä ei edes käytä. 

Ihan se on asenteesta kiinni. Siis se miten nykyhetkeen suhtautuu. Ja vähän sekin että mitä haluaa saavuttaa. Mulla menee hyvin kun mulla on puoliso, työpaikka pieni piha ja itse istutetut omenapuut :) Haaveena tulevaisuuteen on toki myös opiskelujen loppuun saaminen, kivempi työpaikka ja velattomuus. Mutta minulla on monta sairautta ja siinä realisoituu se, että kaikkea kuten perhettä tai isoa omakotitaloa veden ääreltä en ehkä tule saamaan. Vaan ei se haittaa. Nytkin menee ihan hyvin.

Tuuria on se mitä tilaisuuksia on tullut eteen, omaa ansiota se jos niihin on osannut ja tajunnut tarttua.

Monia on mennyt ohikin ihan omaa tyhmyyttä ja saamattomuutta mutta pari ratkaisevaa on tullut myös valittua oikein.

Esim. se kun rohkaistuin juttelemaan sille mukavan näköiselle tytölle joka istui vähän tylsistyneen näköisenä baarissa siinä vieressä. Siitä seurasi se kaikki hyvä ja kaunis jonka olen saanut henkilökohtaisessa elämässäni.

Avioero ja senjälkeinen uusi parisuhde.

Jatkan tätä vielä. Tällä asenteella olen pystynyt pärjäämään välillä pienipalkkaisissa töissä ja elämä ollut ihan hyvää. 

Olen voinut hankkia asioita ja tehdä juttuja joita olen oikeasti halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Mä sanon että omalla kohdallani uskallus. Parhaat asiat elämässäni ovat tapahtuneet kun olen uskaltanut ottaa riskin vaikka on pelottanut että mönkään menee. Ei se aina mene. Vain yksi näistä riskinotosta oli taloudellinen.

Elämäni ensimmäiset 40 vuotta uskalsin tehdä yhtä sun toista. Lähdin rohkeasti kokeilemaan, milloin mitäkin. Aina kaikki päättyi katastrofiin, mikään ei onnistunut.

Nyt yli 50-vuotiaana huomaan, että ihan sama, uskallanko tehdä asioita vai en, lopputulos on sama: mikään ei onnistu. Tämä tarkoittaa sekä taloudellisia asioita että ihmissuhteita, koulutusta/työmahdollisuuksia. Ilmeisesti joidenkin elämä on vain tätä päätään kallioon hakkaamista, ei ole mahdollisuutta muuhun vaikka miten yrittäisi, joten aivan turha edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös elämä alkoi kirkastumaan ja koen tietynlaista onnea ja autuutta kun tajusin ettei muiden mielipiteistä pidä välittää miten elämäni elän, keskityn itseeni, itseni kehittämiseen, omiin kykyihini ja siihen että tosiaan kykenen mihin vain jos laitan keskittymiseni ja aikani siihen. Kiire ei ikinä ole mihinkään ja se on minun mottoni. Minulla on OIKEUS olla onnellinen. ihan sama mitä muut sanovat. Tarkoitan sitä ettei tarvitse hankkia miestä, tehdä lapsia, mennä naimisiin, ei tarvitse tehdä sitä työtä mistä ei tykkää josta ei ole kuin vain pientä rahallista hyötyä, itseään on turha kiduttaa, ei tarvitse pitää yhteyttä ihmisiin joista en pidä tai joista en hyödy yhtä paljon kuin he hyötyvät minusta. 

Maailma ei ole minulle mitään velkaa, mutta enpä minä ole maailmallekkaan mitään velkaa. Saan tehdä ja elää miten vain kunhan en muita vahingoita. Pyrin nykyään tekemään tietoisia päätöksiä

ilmeisesti elänyt sosiaalihuollon varoilla muiden siivellä kuulostaa vähän siltä.

Satuin löytämään puolison, jonka kanssa meillä on onnellinen suhde ja saan tukea ja rakkautta vielä vuosienkin jälkeen. Toinen asia on ahkeruus ja sinnikkyys. Olen opiskellut ja tehnyt ahkerasti töitä. En ole antanut periksi silloin, kun on ollut hieman vaikeaa.