Te, joilla menee omasta mielestänne hyvin elämässä...
Minkä tekemienne päätösten ja tapahtumien uskotte eniten vaikuttaneen eniten siihen, että elämästänne tuli onnellinen ja menestyksekäs? Esim. oliko se haku, johonkin tiettyyn opiskelupaikkaan, muutto ulkomaalle, luonteenpiirre jne...
Kommentit (229)
Selvitin sinnikkäästi toksisen lapsuuteni kuviot ja otin vanhempiin selkeän hajuraon. Heillä pyörii samat persoonallisuushäiriöiset kuviot tappiin asti. En ota siitä paineita tai syyllisyyttä puhumattakaan masennuksesta ja ahdistuksesta. Toki sitten jatkuva opiskelua ja työnteko ovat vieneet hyvään tilanteeseen.
Hyvä lapsuus uskovaisessa rakastavassa kodissa, hyvät geenit eli akateeminen koulutuspolku on ollut aika helppo, rukoilu ja johdatus elämän isoissa valinnoissa kuten hyvän puolison löytyminen ym.
Tämä elämä on ihanaa, ja parasta on se, että se on sitä kuoleman jälkeenkin <3 Lopulta, kuoleman portilla tämä asia onkin tärkeintä. Miljoonat ei siinä auta, jos ei tunne Jeesusta.
Lopulta siis aika vähän ns. omaa puurtamista takana.
Määrätietoisuus, hyvä kotikasvatus, käytöstavat, selkeät päämäärät elämässä> opiskelut, omistusasunto, säästäminen tavoitteisiin, hyvät harrastukset. Työnteko, toisten ihmisten kunnioittaminen, tuhlaamattomuus, hyvä avioliitto, rakkautta ja rajoja lapsille, hyvät välit sukulaisiin, kristitty elämäntapa.
SDP:stä Kokoomuksen vaihtaminen oli käänteentekevää. Verkostot, veroale ja muut tekijät ovat muuttaneet elämää pysyvästi. Aloin ajatella enemmän yhteistä etua ja vähemmän itsekkäästi.
En usko että olisin ylimmässä 1% tuloluokassa muutoin.
Olen 30-vuotias ja minulla on kaksi lasta, puoliso, yhteinen omistusasunto, vakityö, sijoitusasunto sekä vähän muita sijoituksia. Asumme keskisuuressa kaupungissa.
Monella asialla on vaikutusta eikä kaikki ole itsestäni kiinni. Opiskelin ammattiin, josta löytyy aina töitä sekä saa nopeasti vakityöpaikan vaikka palkka ei olekaan mitään huippua. Kun valmistuin, ensisijainen tavoite oli ostaa oma asunto. Aloin heti säästämään ja ostin yksin meille yhteisen asunnon, joka on nykyään sijoistusasuntona. Puolisoni opiskeli silloin, joten hän ei voinut saada lainaa. Edullisten asumiskustannuksien ansiosta pystyimme säästämään yhteiseen asuntoon. Puolisonikin on keskituloinen.
Satuin löytämään opiskeluaikanani nykyisen puolisoni, jonka kanssa olen ollut yhdessä n. 10 vuotta ja on loistava isä lapsille.
Olen onnekas, kun olen pysynyt terveenä ja raskaaksi olen tullut nopeasti eikä keskenmenojakaan ole taustalla. Lapsetkin ovat terveitä. Tällaisiin asioihin ei itse pysty aina vaikuttamaan (elintavoilla tietty jonkin verran).
Toivoisin, että useammalla nuorella aikuisella olisi mahdollisuudet omien unelmien toteuttamiseen. Minusta on traagista ettei 20-30 -vuotiaille löydy vakityötä tai ole mahdollisuutta hankkia omistusasuntoa tai lapsia.
Kai se on vaan niin, että aina on noustu uudestaan jaloilleen. Kun pari kertaa on kanveesista selvinnyt, luottamus uuteen alkuun vahvistuu kerta kerralta.
Ei aina hyvin mene, mutta keskimääräisesti menee.
Mulla menee elämässä parhaiten nyt, kun olen 65 - jäin eläkkeelle ja sain ensimmäisen lapsenlapsen. Lisäksi on samanhenkinen sydänystävä ja muitakin kivoja ystäviä sekä hyvät välit lähisukuun. Tätä kannatti odottaa.
Löysin sielunkumppanini nuorena ja elämä hänen kanssaan on ollut hienoa. Ihanat lapset, lapsenlapset ja kohta koittava eläke. Rahaa on ollut sopivasti, jolten on voinut toteuttaa asioita, joita on halunnut tehdä ja kokea. Ja tärkeimpänä paljon rakkautta.
Tapasim hyvän miehen, sain työharjoittelun kautta työpaikan ja nyt vielä pienen perinnön. Aika paljon sattumasta on kiinni asiat.
Puolison valinta. Tämä ihmeellinen, rauhallinen, järjestelmällinen ihminen on kannustanut minua saamaan opintoni valmiiksi, kannustanut työnhaussa, ehdotellut mulle jopa työpaikkoja, ollut tukena ja turvana ja jopa rahallisena apuna.
Ahkeruus ja amk inssitutkinto.
Helppoa ei ollut vaan raskasta raatamista.
Nyt kovan työn jälkeen 3 taloa eteläsuomessa.
Terv.
Inssinen.
Melkein kaikki hyvä elämässäni tällä hetkellä on mieheni ansiota. Ja kuinka lähellä olikaan, että olisin ensimmäisten treffien jälkeen unohtanut koko tyypin...
Uskon kohtaloon. Siihen, että kaikki on ennalta määrätty.
Se, että olen lakannut kuuntelemasta kenenkään ulkopuolisen neuvoja tai mielipiteitä. Se, että olen mahdollisimman vähän tekemisissä ihmisten kanssa. Se, etten koskaan ole huolinut parisuhdetta tai lapsia.
Voin käytännössä tehdä aivan mitä haluan. On rahaa, aikaa ja pelkästään mielekkäitä ihmissuhteita. En ole riippuvainen mistään enkä kenestäkään, ja kaikki velvollisuudetkin liittyvät pelkästään työhön.
En muuttaisi elämässäni yhtään mitään.
Olen aina ollut avoin muutoksille ja yllättäville mahdollisuuksille. Näihin kuuluvat opiskelupaikan valinta, asuminen neljässä eri maassa ja useampi uran vaihto. Lapsia en ole koskaan halunnut. Suhteita on ollut pitkiä, lyhyitä, hyviä ja huonoja. Rikasta elämää.
Voitin lotossa 660000 euroa kauan sitten. Tuskin olisin onnellinen jos ei olisi rahaa. Olen myös töitä tehnyt, rakentanut kolme taloa elämäni aikana ja remontoinut paljon asuntoja ja taloja. Nyt olen työtön, 50 vuotias ei kai enää kelpaa töihin. Olen onnellinen terveydestäni. Olen nähnyt miten monet sairastuu yhtäkkiä ja kuolevat.
Miksi sinä et kuulosta onnelliselta? Kaikkea muuta.