Koulumenestys ei kerro juuri mitään tulevasta menestyksestä työelämässä

Hyvä koulumenestys tarkoittaa yleensä sitä, että menee myös jatko-opintoihin. Hyvä koulutus tarkoittaa usein hyvää työpaikkaa jne. Joten kyllä koulumenestys korreloi vahvasti menestymisen kanssa. Totta kai aina löytyy poikkeuksia. Mutta kyllä tilastot osoittaa, että koulumenestys ja hyvä asema töissä ovat kiistatta yhteydessä.

Aloittajan kommentti on sitä samaa sarjaa, kuin "vaari on polttanut tupakkaa 75 vuotta ja on hyvässä kunnossa" ja tästä vedetään johtopäätös, että tupakka ei aiheuta syöpää. Yksittäistapaukset ei kerro koko totuutta.

Minustakin olisi ympäristön mielestä pitänyt tulla vaikka mitä, jos todistuksilla mentäis.

Itse lukion jälkeen meninkin töihin, työpaikkaan missä olen viihtynyt 30 vuotta. Itse olen tosi tyytyväinen valintaani. Sukulaiset ja vanhat luokkatoverit jaksavat vaan joskus ihmetellä miksi en kouluttautunut, heidän mielestään, parempaan virkaan.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tunne yhtäkään "kympin oppilasta" ja useamman L:n kirjoittanutta joka ei olisi kouluttautunut korkeasti ja nyt menestynyt työelämässä. En oikeasti usko että sinunkaan lähipiirissäsi on oikeasti tuollaisia pienipalkkatyöntekijöitä. Mikä on syy etteivät opiskelleet? 

Siihen kyllä uskon että myös huonosti koulussa menestynyt voi menestyä työelämässä, tosin ei sellaisesta koskaan pörssiyhtiön toimaria tule. 

Minä tunnen itseni lisäksi useita. Syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tunne yhtäkään "kympin oppilasta" ja useamman L:n kirjoittanutta joka ei olisi kouluttautunut korkeasti ja nyt menestynyt työelämässä. En oikeasti usko että sinunkaan lähipiirissäsi on oikeasti tuollaisia pienipalkkatyöntekijöitä. Mikä on syy etteivät opiskelleet? 

Siihen kyllä uskon että myös huonosti koulussa menestynyt voi menestyä työelämässä, tosin ei sellaisesta koskaan pörssiyhtiön toimaria tule. 

Minäpä tunnen. Heitä yhdistää se, että eivät ajatelleet koulutusvalintaa lukion jälkeen järkevästi. Mentiin esimerkiksi humanistiseen, koska joku arkeologia kuulosti niin siistiltä tai historia oli lempiaine oli koulussa.

Näitä myös yhdistää se, että ovat kovia lukemaan ulkoa, mutta käytännön elämän soveltaminen on selkeästi heikompaa.

Tätä oli alapeukutettu, mutta minusta tässä on totuuden siemen. Kun itse hain yliopistoon ja opiskelin siellä, ei ollut mitään opastusta uraa ajatellen, kehotettiin vain opiskelemaan sitä, mikä tuntuu itsestä kivalta. Käytännössä monet humanistit päätyvät opettajiksi, mikä on monelle hyvä valinta, mutta ei todellakaan kaikille. Sanoisin, että itseni kaltainen introvertti kirjojen parissa viihtyvä mietiskelijä, entinen koulukiusattu, ei ole omimmillaan teinien kanssa. Jotain realismia ja järkeä pitäisi ajaa nuorten päähän, vaikka tietysti osalle joku tutkijan työ on oma juttu ja vaikka miten kummallisen aineen opiskelu yliopistossa voi olla mielekästä. Mutta kuinka paljon näitä tutkijoita tarvitaan? Ei realistinen suunnittelu tarkoita kaikkien haaveiden lyttäämistä ja kyynisyyttä vaan sitä, että omista haaveista muokataan jotain toteuttamiskelpoista.

Ovatko vanhempasi akateemisia? Kyllä mulle oli selvää, ettei yliopistosta kaikilta aloilta valmistu mihinkään ammattiin, vaan on oltava selvät urasuunnitelmat itsellään. Jos vanhemmat eivät ole akateemisia, niin ehkä silloin tuo asia on epäselvempi?

Akateeminen opiskelu menestyksekkäästi vaatii abstrakteista asioista ja lukemisesta nauttivan opiskelijan, ja opiskelijoiden kärki näkyy jo ihan opintojen alussa. Nämä opiskelijat napsivat 4-5 arvosanoja alusta asti ja ovat kiinnostuneita tiedon jäsentämisestä, käsitteiden pilkkomisesta ja teorioiden edelleen kehittämisestä oman ajattelun ja vapaaehtoisen, ylimääräisen lukemisen pohjalta. Voi sitä älykkyydeksikin kutsua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tunne yhtäkään "kympin oppilasta" ja useamman L:n kirjoittanutta joka ei olisi kouluttautunut korkeasti ja nyt menestynyt työelämässä. En oikeasti usko että sinunkaan lähipiirissäsi on oikeasti tuollaisia pienipalkkatyöntekijöitä. Mikä on syy etteivät opiskelleet? 

Siihen kyllä uskon että myös huonosti koulussa menestynyt voi menestyä työelämässä, tosin ei sellaisesta koskaan pörssiyhtiön toimaria tule. 

Minäpä tunnen. Heitä yhdistää se, että eivät ajatelleet koulutusvalintaa lukion jälkeen järkevästi. Mentiin esimerkiksi humanistiseen, koska joku arkeologia kuulosti niin siistiltä tai historia oli lempiaine oli koulussa.

Näitä myös yhdistää se, että ovat kovia lukemaan ulkoa, mutta käytännön elämän soveltaminen on selkeästi heikompaa.

Tuo käsitys taitaa olla yleinen matalasti koulutettujen ihmisten mielissä, että akateemisuus ja pitkälle opiskelu vaatii ns hyvää muistia. Totuus on kuitenkin kutakuinkin päinvastainen. Akateemiset opinnot eroavat lukiosta juuri siinä, että faktoja ulkoa oppimalla siellä ei pärjää, vaan on osattava yhdistellä ja arvioida tietoa. Muuten ei pääse tenteistä läpi ja opinnot viivästyvät. Olen yliopiston opettaja, joskus törmää sellaisiin oppilaisiin, jotka eivät tästä syystä opinnoissa pärjää.

Vähemmän koulutetut haluavat korostaa omaa erinomaisuuttaan todistelemalla, että koulutus ei kannata. Sitten kerrotaan tarinaa, kuinka eräs maisteri ei osannut keittää perunoita. Ja siitä vedetään johtopäätös, että maisterikoulutus on ajanhukkaa.

Kyllä tämä on ihan todellinen ilmiö. Esimerkiksi hoitoalalla nämä L:n tytöt, jotka erinomaisesta koulumenestyksestä huolimatta päätyvät alle parin tonnin kuukausipalkalla päiväkotiin tai vanhainkotiin töihin ovat jo käsite, joka alallakin kyllä tiedetään ja nämä ihmiset itsekin naurahtavat olevansa just "niitä kympin tyttöjä".  Ovat kai kuitenkin monet tyytyväisiä työhönsä ja valintaansa.

Yrittäjiksi taas päätyvät usein ihmiset, jotka eivät ole koulussa menestyneet. Tästä on jotain tutkimusdataa käsittääkseni olemassa. Hjallis Harkimo on jäänyt kaksi kertaa luokalleen.

Aina presidentinvaalien alla ja ylioppilasjuhlien aikaan julkaistaan ehdokkaiden ja julkkisten koulutodistuksia. Nekin todistavat, että esimerkiksi politiikassa eivät priimukset juhli, politiikan korkeimmilla palleilla istuvat ovat olleet lähes poikkeuksetta keskitason oppilaita. 

Koulumenestyksellä voi olla merkitystä esimerkiksi virkojen suhteen. Tästä syystä ruotsinkielisistä yliopistoista saa hyvät paperit myös todella pöntöt ihmiset, eli viroissa suositaan kaksikielisiä.

Tuottavassa työssä merkitsee enemmän ongelmanratkaisukyky, innovointikyky ja toteutuskyky. Mitä enemmän opiskelee, sitä enemmän menettää divergenssiä, eli kykyä ajatella laajasti. Tämä on myös asiantuntijatehtävien ongelmana, sillä mitä enemmän aihetta opiskelet, sitä vähemmän tunnet osaavasi.

Käytännössä meritokratiassa pitäisi painottaa enemmän sitä miten kukin sopii eri tehtäviin, eikä kouluarvosanaa saati nepotismiä, jota vieläkin näkee aika monissa yhteyksissä. Etenkin uskonnollisissa yhteyksissä.

Menin kouluun vuonna 1978. On täysin naurettavaa kuvitella, että koulussa olisi tuolloin pyritty antamaan minulle konkreettisia eväitä 2020-luvun työelämään. Ja sama se on niillä, jotka aloittavat koulunsa tänä vuonna. Typerää lähteä tavoittelemaan sellaista, mikä ei toteudu kuitenkaan.

Koulussa opitaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Lisäksi opitaan tekemään töitä, pitämään kiinni aikatauluista ja työskentelemään muiden kanssa. Nämä taidot eivät vanhene koskaan.

Se, että jotkut pärjäävät aikuisina paremmin kuin koulussa, ei kerro välttämättä koulusta. Se usein johtuu ihan siitä, että ihmiset kasvavat ja kehittyvät. Oli koulu sitten millainen vain, osa lapsista kypsyy hitaammin. Sitäkään ei voida välttää muuttamalla koulua.

Peruskoulun tärkeimpiä funktioita on säilöä lapsia, kunnes he ovat kypsiä siirtymään eteenpäin. On turha ottaa niin vakavasti sitä, mitä täsmälleen siellä opiskellaan. Aivojen kehitykselle on tärkeintä, että niitä jollakin tavalla vaivataan. Se, opetellaanko tätä vai tuota, on vähemmän tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tunne yhtäkään "kympin oppilasta" ja useamman L:n kirjoittanutta joka ei olisi kouluttautunut korkeasti ja nyt menestynyt työelämässä. En oikeasti usko että sinunkaan lähipiirissäsi on oikeasti tuollaisia pienipalkkatyöntekijöitä. Mikä on syy etteivät opiskelleet? 

Siihen kyllä uskon että myös huonosti koulussa menestynyt voi menestyä työelämässä, tosin ei sellaisesta koskaan pörssiyhtiön toimaria tule. 

Minäpä tunnen. Heitä yhdistää se, että eivät ajatelleet koulutusvalintaa lukion jälkeen järkevästi. Mentiin esimerkiksi humanistiseen, koska joku arkeologia kuulosti niin siistiltä tai historia oli lempiaine oli koulussa.

Näitä myös yhdistää se, että ovat kovia lukemaan ulkoa, mutta käytännön elämän soveltaminen on selkeästi heikompaa.

Tuo käsitys taitaa olla yleinen matalasti koulutettujen ihmisten mielissä, että akateemisuus ja pitkälle opiskelu vaatii ns hyvää muistia. Totuus on kuitenkin kutakuinkin päinvastainen. Akateemiset opinnot eroavat lukiosta juuri siinä, että faktoja ulkoa oppimalla siellä ei pärjää, vaan on osattava yhdistellä ja arvioida tietoa. Muuten ei pääse tenteistä läpi ja opinnot viivästyvät. Olen yliopiston opettaja, joskus törmää sellaisiin oppilaisiin, jotka eivät tästä syystä opinnoissa pärjää.

Vähemmän koulutetut haluavat korostaa omaa erinomaisuuttaan todistelemalla, että koulutus ei kannata. Sitten kerrotaan tarinaa, kuinka eräs maisteri ei osannut keittää perunoita. Ja siitä vedetään johtopäätös, että maisterikoulutus on ajanhukkaa.

Niin, sama ilmiö kuin vaille koulutusta jääneiden lasten äidin, joka muistelee lastensa peruskoulun arvosanoja. Jos muiden tekemisiä ja saavutuksia on tarve vähätellä, niin eihän omat asiat silloin kovin hyvin ole.

Onhan se opiskelu muuttunut paljon peruskoulussakin, mutta yhä siellä painottuvat huolellisuus, sääntöjen noudattaminen sekä tietty kyky omaksua tietoa ja opetella asioita ulkoa. 

Yhteiskunnassa ja urallaan etenevät yleensä kunnianhimoiset ja luovat verkostoitujat, jotka ovat sosiaalisesti taitavia.

Vierailija kirjoitti:

Eräällä meidän luokan vitosen kutosen oppilaalla ja silloisella häirikköpojalla on nykyään menestyvä oma firma. Silloin jotkut puhuivat, että ei siitä koskaan mitään tule ja joutuu varmaan vankilaan. Tietääkseni hän ei ole ollut vankilassa, elättää itsensä ja työllistää muitakin.

Olen entinen häirikköoppilas mutta myöhemmin asetuin ja lähdin opiskelemaan. Minun kokemus on, että noin 99% entisistä häiriköistä on joko kuolleet viinaan tai ovat muuten vain raunioina. Jokunen harva yksilö on perustanut esim. yrityksen. Kyllä ainakin minun vanha kaveripiiri alkaa olemaan täysin loppu ja monet ovat jo kuolleet päihteisiin.

t. 50+ mies, entinen punkkari

AP taitaa hieman liioitella kun muka on tuntevinaan "monia" tuollaisia tapauksia. Tuskin.

Hyvä koulutus ei ole automaatti paremmalle "menestykselle", mutta se nostaa todenäköisyyttä reippaasti. Ei-koulutetut menestyjät ovat aina jonkin sortin poikkeuksia.

"Menestys" on muutenkin täysin suhteellinen käsite, eikä monella ole mitään kiinnostusta tavoitella menestystä. Menestyksen tavoittelijat ovat oma ihmistyhmänsä.

Jos tavoite on päästä suuren pörssiyhtiön toimariksi, niin silloin on pakko kouluttautua. Jos haluat aivokirurgiksi niin on pakko kouluttautua. Mutta esim IT alalla monesti "menestytään" osaamisella eikä se vaadi mitään kouluja jos itse vaivautuu opettelemaan kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä on ihan todellinen ilmiö. Esimerkiksi hoitoalalla nämä L:n tytöt, jotka erinomaisesta koulumenestyksestä huolimatta päätyvät alle parin tonnin kuukausipalkalla päiväkotiin tai vanhainkotiin töihin ovat jo käsite, joka alallakin kyllä tiedetään ja nämä ihmiset itsekin naurahtavat olevansa just "niitä kympin tyttöjä".  Ovat kai kuitenkin monet tyytyväisiä työhönsä ja valintaansa.

Yrittäjiksi taas päätyvät usein ihmiset, jotka eivät ole koulussa menestyneet. Tästä on jotain tutkimusdataa käsittääkseni olemassa. Hjallis Harkimo on jäänyt kaksi kertaa luokalleen.

Aina presidentinvaalien alla ja ylioppilasjuhlien aikaan julkaistaan ehdokkaiden ja julkkisten koulutodistuksia. Nekin todistavat, että esimerkiksi politiikassa eivät priimukset juhli, politiikan korkeimmilla palleilla istuvat ovat olleet lähes poikkeuksetta keskitason oppilaita. 

Priimukset ei hakeudu politiikkaan, kuten vaikka Jorma Ollila aikoinaan. Ison yrityksen johtaja saa paljon parempaa palkkaa kuin poliitikko. Toimarin hommassa ei myöskään tule julkisuudesta paskaa niskaan niin paljon, kuin poliitikot saa. Uraohjukset ei todellakaan hakeudu politiikkaan!

Vierailija kirjoitti:

Kouluista ja koulutuksesta ja opettajien ammattitaidosta on puhuttu viime viikkoina tosi paljon.

Se on saanut mut ajattelemaan, että koulumenestys ei usein kerro mitään tulevasta menestyksestä työelämässä. Minusta tämä on tärkeä huomio. Pitäisikö koulun opetussisältöjä muuttaa niin, että ne vastaisivat työelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin paremmin? Ja jos lapsesi nyt takkuaa koulunkäynnin kanssa, niin kannattaa tosiaan muistaa, että se ei tulevasta kerro välttämättä yhtään mitään.

Mulla on lähipiirissä kymmeniä esimerkkejä peruskoulussa hyvin pärjänneistä tai lukiossa L:n paperit kirjoittaneista, jotka nyt ovat tosi pienipalkkaisia kaupankassoja, lähihoitajia, siivoojia... ja sitten taas seiskan keskiarvolla koulunsa selvittäneitä, jotka myöhemmin löysivät sen oman juttunsa, menestyivät...

Koulumenestyksestä on huomattavasti enemmän hyötyä, jos on syntynyt pojaksi. Vähän kehnompikin koulumenestys tosin riittää pojille, koska heitä suositaan järjestelmällisesti työelämässä. Lopulta käy usein niin, että ne kympin oppilaat, suorittajatytöt, ovat sihteereitä ja assistentteja niille seiskan pojille, joita suositaan koko ajan uralla etenemisessä. Miehet suosivat miehiä ja naiset suosivat miehiä. Päällikkötasolle naiset vielä valitaan, mutta sen jälkeen eteneminen uralla on naisille moninverroin miehiä vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

AP taitaa hieman liioitella kun muka on tuntevinaan "monia" tuollaisia tapauksia. Tuskin.

Hyvä koulutus ei ole automaatti paremmalle "menestykselle", mutta se nostaa todenäköisyyttä reippaasti. Ei-koulutetut menestyjät ovat aina jonkin sortin poikkeuksia.

"Menestys" on muutenkin täysin suhteellinen käsite, eikä monella ole mitään kiinnostusta tavoitella menestystä. Menestyksen tavoittelijat ovat oma ihmistyhmänsä.

Jos tavoite on päästä suuren pörssiyhtiön toimariksi, niin silloin on pakko kouluttautua. Jos haluat aivokirurgiksi niin on pakko kouluttautua. Mutta esim IT alalla monesti "menestytään" osaamisella eikä se vaadi mitään kouluja jos itse vaivautuu opettelemaan kaiken. 

Muuten hyvä kommentti, mutta it-alasta et taida paljon tietää. Koodarit eivät välttämättä valmistu koskaan, koska työelämä ja kovat palkat vievät mennessään, mutta ei alalla ole mitään koulupudokkaita, vaan usean ällän ylioppilaita ja tietojenkäsittelytieteen ja matematiikan opiskelijoita.

Nyt on kyllä aikamoista mutuilua useimmilla. Yksittäisiä esimerkkejä aina löytyy suuntaan jos toiseen, mutta koulutuksen ja työelämässä menestymisen välillä on kyllä vahva tilastollinen korrelaatio.

Korkeasti koulutetuilla on keskimäärin parempi palkka kuin matalasti koulutetuilla. Lisäksi kouluttautuminen parantaa työllistymisastetta. Esim. pelkän peruskoulun suorittaneilla ja keskiasteen suorittaineilla on lähes sama palkkataso, mutta peruskoulun varassa olevilla on huimasti suurempi työttömyysaste kuin koulutetummilla. Korkeakoulutetuilla on sekä selvästi parempi palkkataso että parempi työllisyysaste kuin pelkän peruskoulun varassa olevilla.

Tilastojen mukaan hyvä koulumenestys tasoittaa tietä yliopistoon, ennakoi keskimääräistä korkeampaa tulotasoa ja sijoittumista työelämässä ylempään toimihenkilöasemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Kympin tyttö” ja moppi

Iida Leppikoski, 20, halusi jo nuorena siivoojaksi, vaikka peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli lähellä kymppiä.

https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/1ec026c3-3711-4806-ac4b-91b6e792cbd3

Peruskoulun päättötodistuksesta on tässä yhteydessä vähän hassua puhua, koska arvosanat eri koulujen kesken eivät ole lainkaan vertailukelpoisia eikä peruskoulusta haeta mihinkään arvostettuun ja hyvin palkattuun työhön suoraan. Jos olisi kirjoittanut kuusi laudaturia ja ryhtynyt siivoojaksi eikä mennyt suoraan papereilla lääkikseen, niin silloin olisi ollutkin aihetta tehdä juttu.

Olen kirjoittanut kolme laudaturia (keskiarvo lähempänä 10 kuin 9). Yksi ammatti on jo hankittuna. Harkitsen kuitenkin nyt vakavasti siivousalan koulutukseen hakeutumista. Siivoojilla on erittäin hyvä työllisyystilanne, näkee heti työnsä jäljen, saa paljon liikuntaa työn ohessa, saa ajatella omia juttujaan ja joissain paikoissa voi kuunnella kuulokkeista vaikka mielimusiikkiaan, työt eivät tule kotiin, paljon yksintyöskentelyä (kyllä, olen itse introvertti ja rehellisesti sanottuna pidän siivoamisesta). Miinuksena on tietenkin pieni palkka...

Onko työmenestys sitä kuinka paljon tienaa, kuinka monta vuotta on yhtäjaksoisesti töissä vai kuinka onnellinen on töitä tehdessään?

Olen ns. 10 tyttö alalla jolla voi tienata reippaasti yli suomalaisen keskivertotuloarvon, mutta kääntöpuolena ammattilaisissa huikeasti burnoutteja ja muita työstressin aiheuttamia haittoja. 

Minulla oli lapsena vaikeuksia matematiikan kanssa. Olin kyllä lahjakas kielissä, mutta matematiikka meni erityisopetuksessa, samoin fysiikka ja kemia eivät kiinnostaneet ja ne olivat yläasteella tosi vaikeita. Minulle sanottiin, etten pärjäisi missään, kun olen ”niin tyhmä”.

No, opiskelin itselleni 2 vuodessa AMK-tutkinnon, kun kaimani, joka veteli koko ala- ja yläasteen kymppejä ei ole saanut samaa tutkintoa suoritettua 5 vuodessa. Olen myös opiskellut hurjalla tahdilla avoimessa yliopistossa kursseja, joista olen repinyt vitosia. Olen myös aina saanut töitä haluamaltani alalta.

Lisäksi, vaikka matikkani oli varsin surkea, niin ironista kyllä - olen taitava sijoittaja ja treidaaja (pääomatulot kuukaudessa 6000 e eli palkan kanssa tienaan yhteensä n. 9000 e / kk).

Minä, epäonnistuja, ”erityisen tuen oppilas” olen pärjännyt hiton hyvin ja 30-vuotiaaksi, kahden lapsen äidiksi olen itseasiassa aikamoinen poikkeus positiivisessa mielessä kaikinpuolin.

Ajattelenkin nykyään, että olen syntynyt menestymään ;)

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu-, lukio- ja armeijamenestys antaa viitteitä tulevasta, mutta ne ei todellakaan ole ”lopullinen tuomio”.

Armeijamenestys?