Lue keskustelun säännöt.
Uransa flopanneet akateemiset, jaetaan kokemuksemme!
03.05.2020 |
Itsellä on kaksikin maisterin tutkintoa, mutta en koskaan päässyt työelämässä "nousuun". Osaan kyllä opiskella ja sillä tavalla oli kunnianhimoa, että olin hyvä tekemään opintosuorituksia, mutta työelämässä etenemiseen tarvittavia kykyjä tai kiinnostusta minulla ei taida olla...
Teen aika aika perushommaa (myynti, asiakaskoulutus ym.), palkka on ihan ok, mutta mitään kehitysmahdollisuuksia ei ole, eikä työ nyt mitään ruudinkeksimistä ole... välillä harmittaa ja kaipaisi jotain enemmän... mutta ikä alkaa kohta nelosella, että ei tässä ehkä enää uusia temppuja oppisikaan...
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin yliopistosta alalle, jolla on hyvä työllisyys, mutta lähes kaikki työt ovat ns. julkisen puolen naisten hommia. Rakastan työtäni tosi paljon, mutta urani on tähän mennessä mennyt siihen, että käyn aina vuodesta viiteen vuoteen kuuntelemassa aivan järjetöntä veetuilua ja alistamista julkisen puolen organisaatioissa (esim. opetusala ja terveydenhuolto) ja keräilen sitten itseäni burn outin kautta puolesta vuodesta vuoteen ennen kuin jaksan taas lähteä seuraavaan linkoon. Nyt haaveilen vain siitä, että saisin joskus vielä mennä aamulla töihin ja tehdä työni ilman jatkuvaa sekoilua, organisaatiomuutoksia, huonoa ilmapiiriä, jatkuvasti kiristyviä resursseja, työyhteisössä laajalle levinneitä motivaatiopulmia ja työpaikkakiusaamista. Saikulla taas.
Jatkan vielä yön yli nukuttuani tätä pohdintaa. En olisi koskaan uskonut innokkaana vastavalmistuneena aikoinani, että mua ei tule kuormittamaan välillä erittäinkin emotionaalisesti raskaat työn sisällöt vaan tulen uupumaan siihen, että työpaikoilla on niin kauheaa. Ei olisi tullut mieleenkään, että tässä käy näin. Jotenkin aivan uskomatonta, että ollaan tässä pisteessä nyt. Ei hajuakaan, kuinka tästä eteenpäin. Onks te-toimistossa tai jossain jotain psykologeja, jotka osaa tsempata tällaisesta yli? Pelottaa, oliko tämä burn out nyt jo se viimeinen. Ikää on 41.
Oletko työsuhteessa? Jos olet, pyydä työterveyslääkäriltä lähetettä työpsykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vähemmän akateeminen kirjoitti:
Näissä tarinoissa toistuu aina itsensä myynti, talousromahdukset ja väärä aika väärässä paikassa. Jos haluaa välttää saman kohtalon on siis oltava vähintään kaksi varasuunnitelmaa ja ehdottomasti osattava myydä itseään yrityksille mielellään jo lukioikäisenä.
Tai sitten lähteä pois Suomesta. Opiskelu on muualla kallista, joten siellä arvostetaan vielä koulutusta.
Arvostetaanko myös humanistista koulutusta?
Kyllä, Lontoossa tuntemani humanisti on pankissa töissä :-D
Suomessa tuijotetaan niin tarkasti sitä, että on oikea tutkinto oikealta alalta. Ajatellaan kai, ettei ihmisellä ole kykyä oppia enää mitään. Mutta Britanniassa korkeakoulututkintoja ei ihan jokaisella ole, joten tehtävään pääsee, kunhan on joku tutkinto korkeakoulusta, tiedekunnasta viis.
Tuo on totta, itse Kanadassa olin töissä finanssialalla, ja tutkinto oli luonnontieteistä. Oletus oli että jos on pitkäjänteisyyttä ja kykyjä suorittaa akateeminen tutkinto, niin on tarpeeksi älyä ja sinnikkyyttä oppia uutta senkin jälkeen.
Suomessa ylikoulutetaan ihan joka paikkaan. Rajat alojen välillä on jäykät ja ihmiset vahtivat mustasukkaisesti ettei vaan kukaan "väärän" koulutuksen saanut pääse viemään heidän työpaikkojaan. Lateraalisia uran vaihtoja on hankala tehdä, tälläkin palstalla ihmiset tuskailevat että töitä ei millään löydy, ja nyt täytyy palata moneksi vuodeksi taas koulunpenkille jotain uutta alaa opiskelemaan. Järkyttävää tuhlausta niin yksilölle kuin kansantaloudellekin!
Tämä!!! 👆👆👆
Haloo päättäjät, toimittajat, rekrytoijat! Tästä tulisi tehdä oma aloitus.Joo, vähän ohis otsikon aiheesta mutta tästä kannattaisi ruveta pitämään enemmän meteliä. Maailma ja työmarkkinat muuttuvat nykyään niin nopeasti että systeemiä täytyy rukata pikavauhtia joustavammaksi jotta ihmiselle saadaan työpaikkoja ja työnantajat joilla on huutava pula työvoimasta palkkaavat niitä hakijoita, vaikka sitten joutuisivat kouluttamaan itse työssä hiukan. Esimerkkinä vaikkapa viimeaikainen maanviljelijöiden valitus että eivät halua palkata suomalaisia halukkaita kun joutuisivat kouluttamaan näitä.
Ehkä monet akateemisetkaan eivät tuntisi uransa niin paljoa flopanneen, jos pystyisivät joustavammin siirtymään toisille aloille jos oman alan töitä ei löydy.
Ongelma vain on, että todellista työvoimapulaa on aniharvalla alalla. Jos työpaikkojen ja työnhakijoiden määrä olisi paremmin balanssissa, varmasti joustavuuskin lisääntyisi. Nyt vaan useimpiin paikkoihin löytyy niitä täsmäkoulutettujakin jonoksi asti. Pois lukien jotkut erikoislääkärit yms., joilla on pitkä, harvinainen koulutus ja pätevyyttä vaaditaan laissa.
Eli pikemminkin ongelman juurisyy on Suomen surkeassa koulutuspolitiikassa, joka ei osaa kartoittaaa ja suunnitella työvoiman tarvetta vastaamaan kysyntää.
Mitä järkeä on kouluttaa näyttelijöitä, jos tarvitaankin erikoislääkäreitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vähemmän akateeminen kirjoitti:
Näissä tarinoissa toistuu aina itsensä myynti, talousromahdukset ja väärä aika väärässä paikassa. Jos haluaa välttää saman kohtalon on siis oltava vähintään kaksi varasuunnitelmaa ja ehdottomasti osattava myydä itseään yrityksille mielellään jo lukioikäisenä.
Tai sitten lähteä pois Suomesta. Opiskelu on muualla kallista, joten siellä arvostetaan vielä koulutusta.
Arvostetaanko myös humanistista koulutusta?
Kyllä, Lontoossa tuntemani humanisti on pankissa töissä :-D
Suomessa tuijotetaan niin tarkasti sitä, että on oikea tutkinto oikealta alalta. Ajatellaan kai, ettei ihmisellä ole kykyä oppia enää mitään. Mutta Britanniassa korkeakoulututkintoja ei ihan jokaisella ole, joten tehtävään pääsee, kunhan on joku tutkinto korkeakoulusta, tiedekunnasta viis.
Tuo on totta, itse Kanadassa olin töissä finanssialalla, ja tutkinto oli luonnontieteistä. Oletus oli että jos on pitkäjänteisyyttä ja kykyjä suorittaa akateeminen tutkinto, niin on tarpeeksi älyä ja sinnikkyyttä oppia uutta senkin jälkeen.
Suomessa ylikoulutetaan ihan joka paikkaan. Rajat alojen välillä on jäykät ja ihmiset vahtivat mustasukkaisesti ettei vaan kukaan "väärän" koulutuksen saanut pääse viemään heidän työpaikkojaan. Lateraalisia uran vaihtoja on hankala tehdä, tälläkin palstalla ihmiset tuskailevat että töitä ei millään löydy, ja nyt täytyy palata moneksi vuodeksi taas koulunpenkille jotain uutta alaa opiskelemaan. Järkyttävää tuhlausta niin yksilölle kuin kansantaloudellekin!
Tämä!!! 👆👆👆
Haloo päättäjät, toimittajat, rekrytoijat! Tästä tulisi tehdä oma aloitus.Joo, vähän ohis otsikon aiheesta mutta tästä kannattaisi ruveta pitämään enemmän meteliä. Maailma ja työmarkkinat muuttuvat nykyään niin nopeasti että systeemiä täytyy rukata pikavauhtia joustavammaksi jotta ihmiselle saadaan työpaikkoja ja työnantajat joilla on huutava pula työvoimasta palkkaavat niitä hakijoita, vaikka sitten joutuisivat kouluttamaan itse työssä hiukan. Esimerkkinä vaikkapa viimeaikainen maanviljelijöiden valitus että eivät halua palkata suomalaisia halukkaita kun joutuisivat kouluttamaan näitä.
Ehkä monet akateemisetkaan eivät tuntisi uransa niin paljoa flopanneen, jos pystyisivät joustavammin siirtymään toisille aloille jos oman alan töitä ei löydy.
Ongelma vain on, että todellista työvoimapulaa on aniharvalla alalla. Jos työpaikkojen ja työnhakijoiden määrä olisi paremmin balanssissa, varmasti joustavuuskin lisääntyisi. Nyt vaan useimpiin paikkoihin löytyy niitä täsmäkoulutettujakin jonoksi asti. Pois lukien jotkut erikoislääkärit yms., joilla on pitkä, harvinainen koulutus ja pätevyyttä vaaditaan laissa.
Eli pikemminkin ongelman juurisyy on Suomen surkeassa koulutuspolitiikassa, joka ei osaa kartoittaaa ja suunnitella työvoiman tarvetta vastaamaan kysyntää.
Mitä järkeä on kouluttaa näyttelijöitä, jos tarvitaankin erikoislääkäreitä? [/quote
Muistatteko kun yhdessä välissä joka hemmet.n amk suolsi ulos näitä medianomeja? Minne ne kaikki päätyi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tragedia on se, että julkisen puolen työelämä on täysin rikki. En sovellu sinne, koska en jaksa työskennellä epäinhimillisissä olosuhteissa ja kauheassa ilmapiirissä huonolla palkalla. Olin nuorena hyvin kunnianhimoinen, nyt jäisin rehellisesti mieluiten peiton alle piiloon. Haluan tehdä niin vähän töitä kuin mahdollista, koska en enää usko siihen, että olisi mahdollista löytää työpaikka, jossa olisi asiallinen meininki. Hyvästä meiningistä en edes enää haaveile.
Hyvä meininki pitäisi sisällään hyvän johtamisen, hyvän työilmapiirin, kollegiaalisen arvostuksen puolin ja toisin ja mahdollisuuden kehittyä. Ja ehkä vielä sen, ettei organisaatio olisi ihan koko ajan muutoksessa ja ettei valtaosa työajasta menisi sekundäärisiin tehtäviin ja turhiin palavereihin varsinaisten töiden kasaantuessa. Niin, ja että olisi käytössä asialliset työvälineet ja työtilat. Sekään ei todellakaan ole julkisella puolella itsestäänselvää. Edellisessä työpaikassa kollegat ostelivat työvälineitä välillä itse, kun stressi työnteon mahdottomuudesta kävi liian suureksi.
Juuri näin! Olen ollut useamman palkkatuetun työpätkän julkisella puolella eri paikoissa töissä. Sekä ministeriöissä että kaupungilla on samat ongelmat: työvälineissä on toivomisen varaa (pätkivä läppäri ja ikivanha kännykkä), työilmapiiri on ikävä, johtaminen on välinpitämätöntä, vanhat työntekijät pimittävät mustasukkaisesti tietoa, uusia ei kiinnosta perehdyttää, muutos on ikuista ja turhia palavereja riittää. Ja kun organisaatio on monimutkainen sokkelo ja joka osiossa päätöksenteko kankeaa, niin...
Julkinen hallinto kaipaisi kipeästi yrityspuolen dynamiikkaa ja tehokkuutta. Mutta niin kai se on aina kaivannut. Silti harmittaa se resurssien tuhlaus.
KYLLÄ! Julkisen virat voisi hyvinkin muuttaa samanlaisiksi työsuhteiksi kuin yksityisenkin: jos on huono työntekijä, saa potkut. Nyt kaikenlaiset homepe*seet istuvat virkansa suojissa palleillaan sitkeästi kiinni, koska eivät halua lähteä eläkkeelle (tulot pienenee, ilmaiset kokouspullat ja lounaat loppuvat, yhyyy!). Ja nämä vanhat, tympääntyneet virkaatekevät osaavat kyllä hyödyntää kaikki mahdolliset tavat saada maksimimäärä töistä vapaata sekä kaikki mahdolliset hyödyt irti.
Nyt onkin ollut mehevää seurata, kuinka koronaviruksen vuoksi näidenkin on pitänyt ryhdistäytyä antamaan erilaisia kommentteja ja raportteja. Pölyt on ravisteltu hilseisiltä pikkutakin harteilta ja on pitänyt alkaa työtätekeväksi. Kyllä sitä kiirettä onkin valiteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen flopannut täysin. Minulle oli tosi tärkeää päästä yliopistoon, vaikken ole kovinkaan kunnianhimoinen. Odotin siltä opiskelulta tosi paljon ja kyllähän ne asiat kiinnostivatkin. Olin kuitenkin jotenkin aloitekyvytön, olin tottunut vain ajelehtimaan mukana, enkä ollut ikinä ajatellutkaan, että mitään tavoitteita on tapana asettaa. Silloin ei ollut mitään uraohjaustakaan kuten ehkä nykyisin. Tajusin olevani matkalla yläkoulun opettajaksi, mikä minulle, entiselle koulukiusatulle, olisi ollut painajaismainen homma. Niinpä olen ollut kotiäitinä, mikä on toisaalta ollut hienoa, mutta hävettää, että olen tuhlannut yhteiskunnan varoja haahuilemalla yliopistolla. En edelleenkään voi sanoa, että menin opiskelemaan sillä tavalla väärää alaa, etteikö se olisi kiinnostanut, mutta olisinpa nyt edes tosissani tähdännyt sitten tutkijaksi.
Jos et halua opettajaksi, niin ei kannatakaan ryhtyä. Ei ole kuitenkaan mielestäni hyvä torjua ammattia siksi, että on itse joutunut kiusatuksi. Minusta opettajiksi tarvitaan juuri heitä, jotka ovat kokeneet kiusaamista. Liian paljon opettajiksi hakeutuu suosittuja tyttöjä, jotka taitavat sosiaaliseen pelin ja työllistyvät suhteillaan nopsasti valmistumisen jälkeen. Tiedän näitä. Moni tarttuu innolla projekteihin opetustyön lisäksi ja on jopa koulun nimettynä vastuuhenkilönä kiusaamisen vastaisessa toiminnassa, mutta on itse ollut kiusaaja vielä yliopistossa.
Omat auskukaverini kiusasivat didaktikkoamme, pyrskähtelivät hänen luennoillaan nauruun koska levittivät Whatsapp-ryhmässä pilakuvia ja meemejä hänestä. Ja näistä tyypeistä tuli opettajia! Jokainen heistä oli tomerasti kiusaamista vastaan virallisesti, mutta ei tunnistanut itsessään taipumusta syrjiä erilaisia ihmisiä ja pilailla näiden kustannuksella.
Entisellä kiusatulla on erilaista herkkyyttä nähdä kiusaaminen, vaikka hän ei paistattelisikaan luottamustehtävissä ja työryhmissä ja vetäisi kivakoulu-hankkeita. Toivon, että kaltaisiasi kiusatuita löytää tiensä opettajaksi, sillä teitä tarvitaan.
Työpaikoista kilpaillaan yhä enemmän opetusalallekin. Tiedän erään tarjokkaan luvanneen tehdä ihan mitä tahansa saadakseen viran, siis ”ihan mitä tahansa”.
Hmm... eli nuori luokanopettajaneiti vanhemman rehtorin edessä luvaten tehdä "aivan kaikki mitä halutaan". Onpa ollut melkoisen motivoitunut työnhakija, mutta poikkeuksellisina aikoina tarvitaan kaikki keinot, mihin voi turvautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ohis, itse en pidä amk+maisteriohjelma -maisteria aitona akateemisena. vähän sellainen mukamaisteri. monella alalla (ei toki kaikilla) kandivaiheen opinnot huomattavasti työläämpiä ja vaativampia kuin amk.
MUTTA eihän tällä pitäisi olla mitään tekemistä pariutumisen kanssa. sehän on vaan hyvä, jos saa karsittua statusta liikaa arvostavat tapailukumppanit heti alkuunsa.
Samoin! En pidä muka-maisteria yliopistotutkinnon tasoisena. En arvosta myöskään ulkomailla (kuten UK, Irlanti) suoritettuja tutkintoja. Tunnen monta, jotka ei Suomessa ole selviytyneet pääsykokeesta näiden muka-tutkintojensa jälkeen.
En tiedä, olenko flopannut palkkamielessä, palkka n 3600e mutta kunnan sosiaalityön hommat eivät ole sitä mitä kuvittelin kun sosiaalityötä pääaineena luin. Eli jos luulet että työ on ihmisten kohtaamista niin olet todellakin väärässä! Paperitöitä: päätöksiä, palvelutarpeen arviointeja ym ym; nämä vielä menee mutta lisäksi julmettu määrä sihteerintöitä, koska sihteerejä vähennetty eli skannaat arkistoit buukkaat aikoja, siirtelet aikoja peruutat aikoja, opettelet ne muuttuvat tietojärjestelmät x 3....siirrät tietoja järjestelmistä toisiin, yrität saada korona-aikana suojattua videoyhteyttä toimimaan, jonotat it-tuessa....ja hei, muistetaanpa vielä päivittää intraa.
Niin, olen ylipalkattu sihteeri. Mikäs siinä jos kunta maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Secretary kirjoitti:
En tiedä, olenko flopannut palkkamielessä, palkka n 3600e mutta kunnan sosiaalityön hommat eivät ole sitä mitä kuvittelin kun sosiaalityötä pääaineena luin. Eli jos luulet että työ on ihmisten kohtaamista niin olet todellakin väärässä! Paperitöitä: päätöksiä, palvelutarpeen arviointeja ym ym; nämä vielä menee mutta lisäksi julmettu määrä sihteerintöitä, koska sihteerejä vähennetty eli skannaat arkistoit buukkaat aikoja, siirtelet aikoja peruutat aikoja, opettelet ne muuttuvat tietojärjestelmät x 3....siirrät tietoja järjestelmistä toisiin, yrität saada korona-aikana suojattua videoyhteyttä toimimaan, jonotat it-tuessa....ja hei, muistetaanpa vielä päivittää intraa.
Niin, olen ylipalkattu sihteeri. Mikäs siinä jos kunta maksaa.
Kun lukee näitä tai miettii, mitä entiset kollegat tekevät yliopistolla, niin olen kernaasti ennemmin työtön yhteiskuntafilosofi! Saavat ne toiset enemmän rahaa joka kuukausi, mutta eipä tarvitse tuhlata elämäänsä kirjoittamalla jotain hölynpölytutkimusta ja uskotella siinä olevan jotain sisältöä. Byrokraattista potaskaa, rahoittajien ennakkoluulojen validointia ja yhteiskunnan rahojen kuppaamistahan tuo yhteiskunta-ala meillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ohis, itse en pidä amk+maisteriohjelma -maisteria aitona akateemisena. vähän sellainen mukamaisteri. monella alalla (ei toki kaikilla) kandivaiheen opinnot huomattavasti työläämpiä ja vaativampia kuin amk.
MUTTA eihän tällä pitäisi olla mitään tekemistä pariutumisen kanssa. sehän on vaan hyvä, jos saa karsittua statusta liikaa arvostavat tapailukumppanit heti alkuunsa.
Samoin! En pidä muka-maisteria yliopistotutkinnon tasoisena. En arvosta myöskään ulkomailla (kuten UK, Irlanti) suoritettuja tutkintoja. Tunnen monta, jotka ei Suomessa ole selviytyneet pääsykokeesta näiden muka-tutkintojensa jälkeen.
Siis täh. Tein oman tutkintoni myös ulkomailla, ja lyön vetoa että se oli haastavampi kuin suomalainen vastaava. Yliopisto/tiedekunta maailman top 50-rankingeissa, Suomessa saman alan tiedekunnat kieppuvat jossain top 500 hännillä. Olet aika yksinkertainen jos kategorisesti lyttäät kaikki ulkomailla opiskelleet, suurella todennäköisyydellä heillä on parempitasoinen tutkinto kuin Suomesta vastaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin englantilaista filologiaa.
Mt-ongelmat alkoivat jo opiskeluaikana ja ovat käytännössä estäneet uran luomisen. Tällä hetkellä teen ihan keskinkertaista toimistotyötä osa-aikaisena ja saan puolikasta työkyvyttömyyseläkettä. Haluaisin kääntäjäksi, mutta en usko että jaksan tällä hetkellä. Haave kirjojen kääntämisestä pitkittyy koko ajan, ja voi olla etten koskaan pysty siihen. Voi myös olla, ettei kirjoja enää käännetä tyyliin 10 vuoden päästä, ja koko ala hiipuu.
Olen ihan tyytyväinen työhöni, mutta palkka on huono. Jaksan tehdä noin 500 euroa kuussa. Onneksi eläke vähän paikkaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Secretary kirjoitti:
En tiedä, olenko flopannut palkkamielessä, palkka n 3600e mutta kunnan sosiaalityön hommat eivät ole sitä mitä kuvittelin kun sosiaalityötä pääaineena luin. Eli jos luulet että työ on ihmisten kohtaamista niin olet todellakin väärässä! Paperitöitä: päätöksiä, palvelutarpeen arviointeja ym ym; nämä vielä menee mutta lisäksi julmettu määrä sihteerintöitä, koska sihteerejä vähennetty eli skannaat arkistoit buukkaat aikoja, siirtelet aikoja peruutat aikoja, opettelet ne muuttuvat tietojärjestelmät x 3....siirrät tietoja järjestelmistä toisiin, yrität saada korona-aikana suojattua videoyhteyttä toimimaan, jonotat it-tuessa....ja hei, muistetaanpa vielä päivittää intraa.
Niin, olen ylipalkattu sihteeri. Mikäs siinä jos kunta maksaa.
Kun lukee näitä tai miettii, mitä entiset kollegat tekevät yliopistolla, niin olen kernaasti ennemmin työtön yhteiskuntafilosofi! Saavat ne toiset enemmän rahaa joka kuukausi, mutta eipä tarvitse tuhlata elämäänsä kirjoittamalla jotain hölynpölytutkimusta ja uskotella siinä olevan jotain sisältöä. Byrokraattista potaskaa, rahoittajien ennakkoluulojen validointia ja yhteiskunnan rahojen kuppaamistahan tuo yhteiskunta-ala meillä on.
Kuulostat hieman katkeralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Secretary kirjoitti:
En tiedä, olenko flopannut palkkamielessä, palkka n 3600e mutta kunnan sosiaalityön hommat eivät ole sitä mitä kuvittelin kun sosiaalityötä pääaineena luin. Eli jos luulet että työ on ihmisten kohtaamista niin olet todellakin väärässä! Paperitöitä: päätöksiä, palvelutarpeen arviointeja ym ym; nämä vielä menee mutta lisäksi julmettu määrä sihteerintöitä, koska sihteerejä vähennetty eli skannaat arkistoit buukkaat aikoja, siirtelet aikoja peruutat aikoja, opettelet ne muuttuvat tietojärjestelmät x 3....siirrät tietoja järjestelmistä toisiin, yrität saada korona-aikana suojattua videoyhteyttä toimimaan, jonotat it-tuessa....ja hei, muistetaanpa vielä päivittää intraa.
Niin, olen ylipalkattu sihteeri. Mikäs siinä jos kunta maksaa.
Kun lukee näitä tai miettii, mitä entiset kollegat tekevät yliopistolla, niin olen kernaasti ennemmin työtön yhteiskuntafilosofi! Saavat ne toiset enemmän rahaa joka kuukausi, mutta eipä tarvitse tuhlata elämäänsä kirjoittamalla jotain hölynpölytutkimusta ja uskotella siinä olevan jotain sisältöä. Byrokraattista potaskaa, rahoittajien ennakkoluulojen validointia ja yhteiskunnan rahojen kuppaamistahan tuo yhteiskunta-ala meillä on.
Kuulostat hieman katkeralta.
No vähempikin tuottaisi kelle tahansa katkeruutta, mutta olen löytänyt tähän myönteisiä näkökulmia.
Menetin työni monta vuotta sitten äitiyslomasijaiselleni. Yhdistyksellä töissä. En ollut koskaan päivääkään pois, en edes raskausaikana. Tehtävään sopiva koulutus, pidin työstäni. Sijaiseni oli puheenjohtajan tuttu. Koin vääryytenä ja siitä jäi sydämeeni pysyvä jälki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin yksityisellä sektorilla 14 vuotta, nyt neljättä vuotta virassa julkisella. Täytyy sanoa, että julkisen ongelma on nämä eläketyöpaikat. Tarkoitan sitä, että varmaan 95% työkavereista on tullut suoraan yliopistosta virkaansa ja se kyllä näkyy. Sinänsä päteviä ihmisiä, mutta hirveän kapeakatseisia ja kauhea marina jatkuvasti. Joka asiasta nähdään vaivaa ja nillitetään, ollaan hirveän hankalia alaisia. Pomoa ei käy kateeksi. Tulee mieleen, että näiltä ihmisiltä puuttuu jotain elämänkokemuksesta ja heille olisi tehnyt hyvää nähdä maailmaa tämän yhden lokeron ulkopuolelta. Tämä työ ei ole täydellistä, pomokaan ei ole täydellinen, mutta joka paikassa on ongelmansa ja haasteensa.
Työlläni ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Kuka tahansa puupää voisi tehdä tätä. Suorittavaa työmuurahaisen duunia.
Luulin nuorena että todellakin pärjään paremmin.
Se nimenomaan on alentUvasti. Tuo alentavasti tuossa merkityksessä on yksi näitä kamalia nykyajan kielivirheitä, jotka pistävät aina silmään. Sori offtopic. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän alentuvasti puhutte sosiaalialan töistä. Kyllähän sosiaalityöntekijä tarvitsee yliopistotutkinnon ja esim Kelassa työskentely vaatii asiantuntemusta. Suomalainen etuusjärjestelmä on laaja ja sosiaalityö, kuten esim lastensuojelu, todella vaativaa työtä. Helpommalla tutkija/proffa/koodari jollain kapealla alalla pääsee. Voi tienata myös paremmin.
Ei ihme, kun et näemmä tiedä edes että termi on ALENTAVASTI. Ellet sitten ole itsekin sitä mieltä että muut joutuvat alentumaan ko. henkilöiden tasolle :D
Vierailija kirjoitti:
No mä taas olen kyllä edennyt. Oon nyt professori, palkka on ok ja haasteitakin riittää. Ajattelin kuitenkin lopettaa parin vuoden päästä kun yksi iso projekti loppuu. Ei tunnu enää sen arvoiselta. Eläkeikään on kyllä vielä pari kymmentä vuotta, mutta enköhän mä jotain keksi.
Miksi tulet elvistelemään tähän ketjuun?
Vierailija kirjoitti:
Se nimenomaan on alentUvasti. Tuo alentavasti tuossa merkityksessä on yksi näitä kamalia nykyajan kielivirheitä, jotka pistävät aina silmään. Sori offtopic. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän alentuvasti puhutte sosiaalialan töistä. Kyllähän sosiaalityöntekijä tarvitsee yliopistotutkinnon ja esim Kelassa työskentely vaatii asiantuntemusta. Suomalainen etuusjärjestelmä on laaja ja sosiaalityö, kuten esim lastensuojelu, todella vaativaa työtä. Helpommalla tutkija/proffa/koodari jollain kapealla alalla pääsee. Voi tienata myös paremmin.
Ei ihme, kun et näemmä tiedä edes että termi on ALENTAVASTI. Ellet sitten ole itsekin sitä mieltä että muut joutuvat alentumaan ko. henkilöiden tasolle :D
Kumpikin käy,pieni vivahde ero on:
https://www.kielikello.fi/-/alentuva-vai-alentava-k%C3%A4yt%C3%B6s-tai-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ohis, itse en pidä amk+maisteriohjelma -maisteria aitona akateemisena. vähän sellainen mukamaisteri. monella alalla (ei toki kaikilla) kandivaiheen opinnot huomattavasti työläämpiä ja vaativampia kuin amk.
MUTTA eihän tällä pitäisi olla mitään tekemistä pariutumisen kanssa. sehän on vaan hyvä, jos saa karsittua statusta liikaa arvostavat tapailukumppanit heti alkuunsa.
Samoin! En pidä muka-maisteria yliopistotutkinnon tasoisena. En arvosta myöskään ulkomailla (kuten UK, Irlanti) suoritettuja tutkintoja. Tunnen monta, jotka ei Suomessa ole selviytyneet pääsykokeesta näiden muka-tutkintojensa jälkeen.
Siis täh. Tein oman tutkintoni myös ulkomailla, ja lyön vetoa että se oli haastavampi kuin suomalainen vastaava. Yliopisto/tiedekunta maailman top 50-rankingeissa, Suomessa saman alan tiedekunnat kieppuvat jossain top 500 hännillä. Olet aika yksinkertainen jos kategorisesti lyttäät kaikki ulkomailla opiskelleet, suurella todennäköisyydellä heillä on parempitasoinen tutkinto kuin Suomesta vastaava.
Riippuu, että mistä. Jos on rankattu yliopisto,niin sitten on varmasti hyvä. Jos ei ole,niin tutkinto vastaa Suomen amk- tutkintoa.
Minua kiinnostaisi tietää,että arvostetaanko Suomessa suoritettuja yliopistotutkintoja ulkomailla?
Ap on töissä.