Lue keskustelun säännöt.
Uransa flopanneet akateemiset, jaetaan kokemuksemme!
03.05.2020 |
Itsellä on kaksikin maisterin tutkintoa, mutta en koskaan päässyt työelämässä "nousuun". Osaan kyllä opiskella ja sillä tavalla oli kunnianhimoa, että olin hyvä tekemään opintosuorituksia, mutta työelämässä etenemiseen tarvittavia kykyjä tai kiinnostusta minulla ei taida olla...
Teen aika aika perushommaa (myynti, asiakaskoulutus ym.), palkka on ihan ok, mutta mitään kehitysmahdollisuuksia ei ole, eikä työ nyt mitään ruudinkeksimistä ole... välillä harmittaa ja kaipaisi jotain enemmän... mutta ikä alkaa kohta nelosella, että ei tässä ehkä enää uusia temppuja oppisikaan...
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani DI enkä ole päässyt kunnolla työuran alkuun. Valmistumisesta reilu pari vuotta aikaa ja tänä aikana lähin kosketus omaan alaan on ollut palkaton harjoittelu joka liittyi työvoimakoulutukseen. Rahaa olen tienannut vuokrafirmojen keikkojen avulla. En tunne olevani oikealla alalla ja kävin tutkinnon pitkin hampain läpi asenteella "pitää se jokin koulutus olla". Jos olisin tiennyt että työn saanti omalla kohdallani on niin vaikeaa niin olisin vaihtanut alaa varsinkin kun ala ei edes aidosti kiinnosta. Työhaastattelussa olen toki esittänyt olevani kiinnostunut alasta. Nyt kun korona aiheuttaa laman niin tilanteeni tästä sen kun pahenee. Suunnittelen alan vaihtoa työvoimapula alalle (sosiaali- ja terveysala kiinnostaa), jotta voisin aloittaa "puhtaalta pöydältä ".
Annan neuvon-älä lähde hoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin mielenkiintoista alaa ja olen onnistunut olemaan oman alan hommissa. Nykyisellään alkaa vain tämä "asiantuntijatyö" kyllästyttää. Alamme on todella vaativa ja aihesisällöt monimutkaisia. Palkka on melkein duunarin tasoa verotuksen vuoksi, ja tulevaisuus epävarma.
Olen alkanut haaveilla yksinkertaisesta, helposta ja vakaasta perustyöstä. Olen vähän katkera, että joudun tekemään päivästä toiseen hirveän vaikeita ja luovia juttuja, kun monet muut vetää perushommia ja nostaa saman palkan. Minäkin voisi lässyttää jossain kelassa tai sosiaalipuolella, jossa ei tarvita kovaa osaamista mistään.
Kylläpä törkeästi väheksyt toisten alojen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta koulutusta. Koulutus on inflaatiossa. Aivan liikaa korkeakoulutettuja ihmisiä Suomessa ja lisää puuhataan.
Valtio mättää isot summat rahaa siihen, että meillä olisi suuri määrä akateemisia työttömiä, joita voi pyörittää nöyrinä palkkatukityöläisinä puoli-ilmaiseksi valtion ja kuntien tehtävissä. Kukaan ei edes kehtaa omalla nimellään tästä julkisesti valittaakaan. Kätevää.
Lisäksi on muistettava, että puolella väestöstä älykkyysosamäärä on alle sata, joten kun 50% väestöstä saa korkeakoulutuksen, sen taso ei päätä huimaa.
Totta tämäkin. 1995 lamaan luotiin uudistus, jossa entiset opistot muutettiin Ammattikorkeakouluiksi. Sisään pääsi vähäisellä osaamistaustalla. Silti näistä tehtiin - juhlapuheissa muttei käytännön tasolla - korkeakouluja.
Eli tehtävää voi hakea sekä KTM että tradenomi. Kumpi valitaan? No halvempi, tietenkin! Helppo tapa saada edullisia työntekijöitä tässä ahneuden maailmassa, jossa jokainen viivan alle jäänyt sentti ratkaisee, minkä verran veroparatiisiin siirtyy rahaa.
KTM koulutuskin on kärsinyt inflaation,kun niitä koulutetaan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni mainitsee introverttiyden ongelmaksi etenemiseen. Olen itsekin introvertti, lisäksi ujo ja arka jännittäjäluonne joka jää mieluiten aina sivuun kaikesta. Olen väkisin opetellut sosiaalisemmaksi. Ei ole ollut helppoa eikä mukavaa, mutta on ollut toisaalta kiva huomata että sosiaalisia taitoja voi opetella ja oppia. Ja tämä on auttanut uralla tosi paljon, rekrytointia tekevät ja ylennyksiä antavat ihmiset voi selittää mitä vain jargonia kokemuksesta ja osaamisesta, mutta tosielämssä työkavereiksi palkataan ihmisiä joista jää kiva fiilis (sen perusosaamisen lisäksi).
Suosittelen kaikille edes tutustumaan aiheeseen jos tuntuu että tällaisten asioiden kanssa on haasteita. Ei ole helppoa jos ei luonnostaan sosiaalinen ilopilleri, mutta siitä voi olla tosi paljon apua elämässä. Itseäni on auttanut mm. kirja "Olet hyvä tyyppi" ja "Elä paremmin" -blogin neuvot. Varmaan joku sosiaalisesti lahjakas kaverikin voi olla ihan yhtä hyvä opettaja kuin kirjat, jos on niin onnekas että sellaisen saa avuksi.
Voin kertoa, että sekin on ongelma. Oma urani on tyssännyt siihen, että liian moni on kateellinen siitä, että olen ekstroverrtti, ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa ja ystävällinen ja mukava ja avoin. Kateus näkyy siinä, että aletaan lyömään puukkoa selkäön ja kaivamaan kuoppaa ja mollaamaan. Itse toivon, että olisin introvertti,ja "maan hiljainen",koska sellaiset pärjäävät paremmin ,koska heitä ei kadehdita.
Itse olen postdoc-tutkimustakin tehnyt tohtori, ja teen tällä hetkellä työtä, jossa pärjäisin maisterinakin. Sinänsä työ on kivaa ja palkkakin ihan ok, mutta välillä sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä, varsinkin kun vertaa itseään muihin. Monet muut alaltani väitelleet ovat työllistyneet yliopistolle lehtoreiksi ym.
Teen tätä nykyistä työtäni vähän sillä ajatuksella, että ehkä palaan vielä joskus tutkimuksen pariin. Olen jaksanut julkaista vielä tämän työn ohella, ja yritän ajatella, että se saa ainakin nimen ns. pysymään mielessä. Saa nähdä, tuleeko tämä paluu koskaan tapahtumaan, elämässä ja maailmassa kun voi sattua mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen iänkin puolesta jo virallisesti flopannut. Kuten aloittajallakin minulla on 2 maisteria, mutta niukin naukin keskiverto palkka. En edes juuri pidä nykyisestä työstäni.
Ongelmia:
ADHD, joten kiinnostus ja keskittyminen hajoaa, eikä perussuorittaminen onnistu.
En osaa mielistellä pomoja, ja minulla on auktoriteettiongelma. Olen muutoin hauska ja rento tyyppi ja tulen helposti juttuun ihmisten kanssa, mutta esimiehet ei tykkää minusta, joten en etene.
Mieluiten tekisin vain jotain yhtä mielenkiinnonkohdetta kerrallaan, en tykkää multitaskata.
En ole uraorientoitunut. Mieluisinta oli olla perhevapailla aikoinaan. Koska olen naaivi, valitsin huonon pettäjäpuolison, mikä söi voimia myös.
Noihin se hajosi ja 60v lähestyy.
Meni hyvin siihen asti kun tuli burnout. Oli pakko laittaa firma kiinni ja lopettaa se. Nyt sitten työkyvyttömyyseläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani DI enkä ole päässyt kunnolla työuran alkuun. Valmistumisesta reilu pari vuotta aikaa ja tänä aikana lähin kosketus omaan alaan on ollut palkaton harjoittelu joka liittyi työvoimakoulutukseen. Rahaa olen tienannut vuokrafirmojen keikkojen avulla. En tunne olevani oikealla alalla ja kävin tutkinnon pitkin hampain läpi asenteella "pitää se jokin koulutus olla". Jos olisin tiennyt että työn saanti omalla kohdallani on niin vaikeaa niin olisin vaihtanut alaa varsinkin kun ala ei edes aidosti kiinnosta. Työhaastattelussa olen toki esittänyt olevani kiinnostunut alasta. Nyt kun korona aiheuttaa laman niin tilanteeni tästä sen kun pahenee. Suunnittelen alan vaihtoa työvoimapula alalle (sosiaali- ja terveysala kiinnostaa), jotta voisin aloittaa "puhtaalta pöydältä ".
Annan neuvon-älä lähde hoitajaksi.
Huono neuvo minusta, hoitajia tarvitaan ja jos joku kokee sen kiinnostavaksi, niin en ainakaan itse haluaisi olla toisen kiinnostuksen tiellä.
Mulla oli elämäntehtävänä yliopisto-opintovelkojen maksu. No onnistuihan se sentään vaikka teinkin töitä joihin oikeasti olisi riittänyt kiertokoulun käyminen. Näin pieneläkeläisenä pennin- eli sentinvenytys jatkuu edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän alentuvasti puhutte sosiaalialan töistä. Kyllähän sosiaalityöntekijä tarvitsee yliopistotutkinnon ja esim Kelassa työskentely vaatii asiantuntemusta. Suomalainen etuusjärjestelmä on laaja ja sosiaalityö, kuten esim lastensuojelu, todella vaativaa työtä. Helpommalla tutkija/proffa/koodari jollain kapealla alalla pääsee. Voi tienata myös paremmin.
Sosiaaliala on kyllä vaativa, myös motivaatiota vaativa. Pintaliidollinen ja harhakuvia hyödyntävä ja luova hehkutus kun käyttää hyväkseen ja vetoaa ihmisen ns alhaisiin ja itsekkyyttä korostaviin ominaisuuksiin ja piirteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka munannut uransa periaatteelliseen moraaliin ja siitä seuranneeseen riitelyyn johtajien kanssa. Julkishallinnon töissä olen ollut aina. Kaksi uraa jo päättynyt siihen, että en suostunut tekemään, niinkuin johtaja käski, koska se oli minusta väärin. Enpä ole ylennyt, o pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja peräänkin on soiteltu, että älkää sitä ottako, se on hankala. Periaatteessa menee hyvin, työtä on ja ansiot on ok, mutta vaikeaa on ollut ja on edelleen, en etene, turhauden suorittavaan työhön ja yhteistyövälit on heikot. Viimeksi vaahtosin koronasta helmikuussa, että pitää varautua. Se sitten kovasti veetutti, kun rajoitukset määrättiin, eikä mitenkään oltu niihin varauduttu.
Hyvä kuvaus siitä mihin se johtaa kun kansa valitsee poliitikot jotka sitten petaavat johtajien paikkoja matoselkärankaisille kavereilleen ja itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän on aloittajan tilanne nyt? Aloituksesta kun on aikaa kolme vuotta. Toivottavasti on käynyt flaksi ja mielekästä työtä löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka munannut uransa periaatteelliseen moraaliin ja siitä seuranneeseen riitelyyn johtajien kanssa. Julkishallinnon töissä olen ollut aina. Kaksi uraa jo päättynyt siihen, että en suostunut tekemään, niinkuin johtaja käski, koska se oli minusta väärin. Enpä ole ylennyt, o pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja peräänkin on soiteltu, että älkää sitä ottako, se on hankala. Periaatteessa menee hyvin, työtä on ja ansiot on ok, mutta vaikeaa on ollut ja on edelleen, en etene, turhauden suorittavaan työhön ja yhteistyövälit on heikot. Viimeksi vaahtosin koronasta helmikuussa, että pitää varautua. Se sitten kovasti veetutti, kun rajoitukset määrättiin, eikä mitenkään oltu niihin varauduttu.
Hyvä nosto. Nykyään painotetaan sitä, että työn pitäisi olla omien arvojen mukaista. Niitä omia arvoja ei kuitenkaan haluta tuotavan työpaikalle, jos ne johtaisivat eri ratkaisuihin kuin esimiehen tai firman linja.
Minulle ei onneksi ole ongelma tehdä kuten johto sanoo. Jos valitun toimenpiteen laillisuuden kanssa on ongelmia, ilmoitan sen selvästi. Jos ylempi taso haluaa silti tehdä niin, heillä on siihen natsat ja he kantavat vastuun.
Jos haluaa tehdä uraa, asioista ei kannata tehdä kynnyskysymyksiä työelämässä. Esimiehet arvostavat työntekijöitä, joilta tulee hyödyllisiä ehdotuksia ja huomioita (mielellään kahden kesken), mutta jotka taipuvat nurisematta esimiehen päätöksiin, vaikka olisivat eri mieltä.
Tai ainakin minä olen tuolla asenteella varsin kivassa asemassa ja palkkaluokassa tällä hetkellä.
Esimerkki madollisesta seteliselkärankaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka munannut uransa periaatteelliseen moraaliin ja siitä seuranneeseen riitelyyn johtajien kanssa. Julkishallinnon töissä olen ollut aina. Kaksi uraa jo päättynyt siihen, että en suostunut tekemään, niinkuin johtaja käski, koska se oli minusta väärin. Enpä ole ylennyt, o pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja peräänkin on soiteltu, että älkää sitä ottako, se on hankala. Periaatteessa menee hyvin, työtä on ja ansiot on ok, mutta vaikeaa on ollut ja on edelleen, en etene, turhauden suorittavaan työhön ja yhteistyövälit on heikot. Viimeksi vaahtosin koronasta helmikuussa, että pitää varautua. Se sitten kovasti veetutti, kun rajoitukset määrättiin, eikä mitenkään oltu niihin varauduttu.
Hyvä nosto. Nykyään painotetaan sitä, että työn pitäisi olla omien arvojen mukaista. Niitä omia arvoja ei kuitenkaan haluta tuotavan työpaikalle, jos ne johtaisivat eri ratkaisuihin kuin esimiehen tai firman linja.
Minulle ei onneksi ole ongelma tehdä kuten johto sanoo. Jos valitun toimenpiteen laillisuuden kanssa on ongelmia, ilmoitan sen selvästi. Jos ylempi taso haluaa silti tehdä niin, heillä on siihen natsat ja he kantavat vastuun.
Jos haluaa tehdä uraa, asioista ei kannata tehdä kynnyskysymyksiä työelämässä. Esimiehet arvostavat työntekijöitä, joilta tulee hyödyllisiä ehdotuksia ja huomioita (mielellään kahden kesken), mutta jotka taipuvat nurisematta esimiehen päätöksiin, vaikka olisivat eri mieltä.
Tai ainakin minä olen tuolla asenteella varsin kivassa asemassa ja palkkaluokassa tällä hetkellä.
Kirjoittaja jatkaa: tuo arvojenmukaisuus on minulle tosi kummallinen asia. Näin kolmenkympin haarukoilla olevana en ole työssä toteuttamassa mitään erityistä ideologiaa, vaan mahdollistamassa mukavan elämän. Minusta minun arvoni eivät myöskään kuulu työnantajalle tipan vertaa. Lisäksi harrastan vapaa-ajallani jonkin verran filosofisia pohdintoja ja kirjallisuutta, enkä ole löytänyt vielä mitään varmasti omaksi tuntemaani arvopohjaa. Tällä hetkellä nihilismi on aika kovasti voitolla, mutta en tiedä yhtään työnantajaa, jonka arvona olisi nihilismi.
Tuolla asenteella olisikin helpompaa. Mutta kun on töissä, joissa tehdään kansalaisten oikeuksiin vaikuttavia päätöksiä, niin johtajan käskyn noudattaminen on eettisen omantunnon omaavalle pirun vaikeaa. Nykyään yli nelikymppisenä, kahdenkymmenen vuoden työuran jälkeen olen tajunnut, että en ikinä pysty johtamaan yksikköä kohti tavoitetta, johon en usko. Niinkuin vaikka edellisen hallituskauden sote-maku-uudistuksen suunnitelmat. Turpiin tuli pahasti ja tulee jatkossakin, kun ei hehkuta "fantastisia" ideoita, joista kriittinen akateeminen keskustelu on suorastaan kielletty. Olen oppinut olemaan hiljaa, tajuan että vanhenen ja tuloja on saatava elämiseen. Mutta vaikka haaveilisin uudesta autosta, en pysty tekemään minusta eettisesti vääriä ratkaisuja. Ja siihen tyssää eteneminen. Vaikka sosiaaliset taidot olisivat ihan hyvät ja työkavereiden kanssa leppoisat välit.
Kansa tai ainakin sen enemmistö valitsee vaaleista toiseen kaltaisensa johtajat.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama kun jollain aiemmalla, että alalla ei ollut oikein töitä ja olen introvertti enkä jaksa markkinoida itseäni, löysin duunarityön ja tyytyväinen vähään, elämänfilosofiani on sellainen, joten olen ihan onnellinen nyt. Välttelen kyllä puhumasta töissä että löytyy maisterintutkinto, ja työkaverit ei ole oikein omanhenkistä seuraa kuten oman alan harjoittelussa oli. Mutta toisaalta teen töitä että saan rahaa elämiseen, siinäpä se.
Itsekään en paljastanut työnantajalle enkä työkavereille korkeampaa akat. tutkintoani ja toisen alan (vain alempi tutkinto) suhteen sanoin etteivät opinnot ol(l)e(et) oikein sujuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta koulutusta. Koulutus on inflaatiossa. Aivan liikaa korkeakoulutettuja ihmisiä Suomessa ja lisää puuhataan.
Valtio mättää isot summat rahaa siihen, että meillä olisi suuri määrä akateemisia työttömiä, joita voi pyörittää nöyrinä palkkatukityöläisinä puoli-ilmaiseksi valtion ja kuntien tehtävissä. Kukaan ei edes kehtaa omalla nimellään tästä julkisesti valittaakaan. Kätevää.
Paljonko tähän vaikuttaa myös yleinen asenne. Esimerkiksi minä jos kerron olevani am-koulutettu, niin usein saa vastailla, että miksen mennyt yliopistoon.
Monesti saa sellaisen käsityksen, että vain yliopisto-opintoja arvostetaan.Jos alettaisiin arvostaa enemmän myös niitä ammatti - ja ammattikorkeakoulutason töitä ja koulutuksia, niin olisiko yliopistoihin niin kovaa tunkua?
Korkeakouluopinnot jo taakse jättäneenä tulin kerran hieman tutustuneeksi siihen mitä amk:ssa tehdään. Ajattalin että huh-huh eipä minusta enää kyllä olisi niiden työmäärävaatimusten täyttämiseen.
Ja muuten: kyllä kaikenlainen työ ainakin tehokkaasti ja hyvin tehtynä vaatii tietyntasoista ammattitaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä.
Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.
Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa.
t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä
Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?
Olen käynyt amk:n ja niillä eväin teen asiantuntijatyötä it-alalla. Maisteripaikka tarkoittaa, että minulla on maisteriopinnot kesken yliopistossa. Maisteriopintoihin hain, koska naiset halveksuvat amk-miehiä. Töissä en maisteriudesta hyötyisi kai mitenkään.
Vai naiset?
Eikö yksi riitä. Vaikka olisin maisteri niin en kyllä kelpuuttaisi naista joka halveksii amk-miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Julkisella puolella , hoitotyössä hoitajan koulutus ja maisteri.....paskaduunia paskapalkalla. En suosittele Palkasta
..tuossakin ajassa ja tuollakin rahalla, minkä noihin koulutuksiin tuhlasin, olisin opiskellut jotain hyödyllistä, oikeasti arvostettua ja kunnolla palkattua työtä- esim lääkäri tai juristi tai KTM
Palkasta en sano mitään mutta miten arvostettua on vakuutuslääkärin "työ(?)", entä mafiajuristin tai KTMn toiminta huumerahojen sijoitusneuvojana tai vaikka vain verotuksen porsaanreikien etsijänä, jopa luojana, ja hyväksikäyttöön opastajana.
[/quote] Olen käynyt amk:n ja niillä eväin teen asiantuntijatyötä it-alalla. Maisteripaikka tarkoittaa, että minulla on maisteriopinnot kesken yliopistossa. Maisteriopintoihin hain, koska naiset halveksuvat amk-miehiä. Töissä en maisteriudesta hyötyisi kai mitenkään.[/quote]
Siis lähdit tuntemattomien naisten vuoksi opiskelemaan alaa, josta et ollut kiinnostunut? Ja jätit kaiken lisäksi kesken?[/quote]
Tiedätkö kun tulee kymmenettä kertaa akateemisen deittinaisen ghostaamaksi mitä ilmeisimmin syyllä "ei riittävästi akateemista/ ammatillista statusta akateemisten tyttökaverien silmissä", niin sitä alkaa tehdä epätoivoisempiakin asioita.[/quote]
Jos tulisin tuollaisen akateemisen deittinaisen ghostaamaksi, onnittelisin itseäni luodin väistämisestä.
Suhteet ratkaisevat eniten. Tottakai pitää olla näyttöä,mutta kyllä siihen proffan virkaan pääsee lähinnä suhteilla.