Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa outoja ratkaisuja lasten nimeämisessä!
Mitä vanhempien nimivalintoja olet ihmetellyt? En hae nyt välttämättä vain niitä erikoisia nimiä, vaan esimerkiksi nimiä, joissa outo mielleyhtymä, lapsia jotka nimetty kyseenalaisen esikuvan mukaan tai esimerkiksi sisarussarjassa nimiä, jotka ovat keskenään erityyppisiä...
Kommentit (367)
Oudoimmat jotka tiedän on siskokset joiden nimet oli Marianne ja Annemari sekä veljekset joiden nimet oli Tino ja Toni. Ei varmaan kummassakaan perheessä jaksettu alkaa toisen lapsen kohdalla pohtia nimiä pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini ja hänen siskonsa: Emma, Emmi, Eevi , Eini, Maija ja Sirpa (nimet muutettu). . En tiedä loppuiko mummilta mielikuvitus mutta kuitenkin tuollainen on todella häiritsevää. Jos aletaan nimetä yhdellä kirjaimella niin pysytään siinä.
Onneksi mummilla loppui mielikuvitus! Nuo E-alkuiset nimet ovat syvätlä...
Minusta outoja on just nuo liian samanlaiset nimet, esimerkiksi samalla kirjaimella alkavat, Minna, Miina ja Miisa. Tai vaikka Sanna, Saima ja Senja
Tarinan mukaan majatalon isännän lapset olivat Olga, Hilja, Anna, Rauha, Matt, Kustaa ja Ville.
Vierailija kirjoitti:
Oudoimmat jotka tiedän on siskokset joiden nimet oli Marianne ja Annemari sekä veljekset joiden nimet oli Tino ja Toni. Ei varmaan kummassakaan perheessä jaksettu alkaa toisen lapsen kohdalla pohtia nimiä pidemmälle.
Kia, Kai ja Aki. Mikähän neljännen nimeksi tulee? Kustaa Adolf Frederik?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cisu, äidin mukaan lausutaan sisu.
Noa, äidin mukaan lausutaan nooa.
Isotäti, jonka nimi oli Areliina, hautakivessä Pohjanmaalla luki Adeliina.
Typillistä Pohjanmaalla ja Tampereen seuduilla lausua D-kirjain R:ksi.
L-R-raja kulkee jossain Ruoveden Juupajoen alueella. Tunsin lapsena vanhan jota sanottiin Alluksi. Hautajaisissa selvisi että se oli Aadolf.
Vierailija kirjoitti:
Papit olivat 1800 luvulla melkein poikeuksetta ruotsinkieliä joten heille mökin Miinan ja Juhon vauvat Heikki, Manta, Kaisa ja Ville kirjoitettiin:
Wilhelminan ja Johanin lapset Henric, Amanda, Catharina ja Wilhelm.
Ja heitä ei takuulla kutsuttu noilla nimillä kotona. Tavallinen rahvas ei edes tiennyt mitä luki kirkonkirjoissa.
Vai luuletteko että sukuni on täynnä Carl Gustaf-nimisiä...ei, he ovat järjestään Kalle Kustaita.
t. sukututkija
Kyseessä oli ns.virkanimikäytäntö kuten jokainen sukututkija tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on outoa se, miten jotkut ei tunnu ottaneen yhtään selvää siitä mitä lapsensa nimi tarkoittaa. Esimerkiksi yksi tuttavaperhe joka antoi lapselleen nimeksi Kristiina, ei millään suostunut uskomaan, että kyseinen nimi tarkoittaa kristittyä noista. Vänkäsivät vaan, että eihän tarkoita, se on vaan kaunis suomalainen nimi joka ei tarkoita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papit olivat 1800 luvulla melkein poikeuksetta ruotsinkieliä joten heille mökin Miinan ja Juhon vauvat Heikki, Manta, Kaisa ja Ville kirjoitettiin:
Wilhelminan ja Johanin lapset Henric, Amanda, Catharina ja Wilhelm.
Ja heitä ei takuulla kutsuttu noilla nimillä kotona. Tavallinen rahvas ei edes tiennyt mitä luki kirkonkirjoissa.
Vai luuletteko että sukuni on täynnä Carl Gustaf-nimisiä...ei, he ovat järjestään Kalle Kustaita.
t. sukututkija
Kyseessä oli ns.virkanimikäytäntö kuten jokainen sukututkija tietää.
Virallinen nimihän on se mikä kirkonkirjoissa tai passissa lukee. Ei se miksi kotona kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kirkonkirjoissa oleva nimikin on aina ollut se "oikea" nimi, vaikka lasta olisi kutsuttukin jollain toisella nimellä.
Ne oli virkanimiä. Ei ollut virallisia nimiä. Virkanimi vastasi nykyistä henkilötunnusta.
Viranomaisia ei oikeastaan kiinnostanut millä nimelttä ihmistä kutsuttiin tai mitä kieltä hän käytti. Oli virkanimi ja virkakieli.
Ärsyttäviä on sisaruksilla nimet, joissa vain viimeinen tai kaksi viimeistä kirjainta ovat eri. Maija ja Maiju, Marjo ja Marja tai Marjut. Tai saman nimen pidemmät versiot Marja ja Marjaana, Tero ja Antero, Jani ja Janita, Anne ja Anneli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cisu, äidin mukaan lausutaan sisu.
Noa, äidin mukaan lausutaan nooa.
Isotäti, jonka nimi oli Areliina, hautakivessä Pohjanmaalla luki Adeliina.
Typillistä Pohjanmaalla ja Tampereen seuduilla lausua D-kirjain R:ksi.
L-R-raja kulkee jossain Ruoveden Juupajoen alueella. Tunsin lapsena vanhan jota sanottiin Alluksi. Hautajaisissa selvisi että se oli Aadolf.
Turkulaisnainen oli leikkeleostoksilla. Kolmesataa rammaa riplömaattimakkaraa!
Toinen tuli vakuutusyhtiöön: Mää laittasin larapiilin seisomaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kirkonkirjoissa oleva nimikin on aina ollut se "oikea" nimi, vaikka lasta olisi kutsuttukin jollain toisella nimellä.
Ne oli virkanimiä. Ei ollut virallisia nimiä. Virkanimi vastasi nykyistä henkilötunnusta.
Viranomaisia ei oikeastaan kiinnostanut millä nimelttä ihmistä kutsuttiin tai mitä kieltä hän käytti. Oli virkanimi ja virkakieli.
Miten niin ei ollut virallisia nimiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen joidenkin nimien käyttöä. Miksi kukaan haluaa nimetä tyttärensä nimellä Andrea, mikä tarkoittaa että miehekäs?
Hanna,Sanna ja Anna.
Taisi äitikin katua kun kielo solmussa huuteli " Shannaa" :D
Naapuriperhe 90luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Raamatulliset nimet perheessä, jolla ei ole minkäänlaista suhdetta uskontoon tai kirkkoon, tai asenne on oikeastaan avoimen kielteinen. Ruut, Luukas ja Johannes istuvat elämänkatsomustiedon tunnilla ja kuulevat vanhemmiltaan paheksuvaa tuhahtelua, kun tulee vähänkin puhe jostain kirkon tilaisuudesta tms.
No johan nämä vanhemmat on sen henkisen köyhyytensä ihan itse alleviivailleet noilla tuhinoillaan, niin mitäpä siinä sitten enää ihmetellä muutakaan ajatuksen vajautta.
Meillä meinasi käydä moka ja lapsen nimikirjaimiksi oli tulla HIV. Onneksi huomattiin ennen kuin oli myöhäistä.
Jos lapsen kaikissa etunimissä on täysin samoja kirjaimia vain vähän eri järjestyksessä. Tyylliin Elina Linnea Anneli. Eikö tuollainen kuulosta vanhempien korvaan yhtään tylsältä? Ja kyseessä ei siis ole tilanne, jossa juuri tiettyjen tärkeiden ihmisten nimet olisi haluttu saada mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Konstaapelin pojasta tuli Konsa-aapeli !