Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa outoja ratkaisuja lasten nimeämisessä!
Mitä vanhempien nimivalintoja olet ihmetellyt? En hae nyt välttämättä vain niitä erikoisia nimiä, vaan esimerkiksi nimiä, joissa outo mielleyhtymä, lapsia jotka nimetty kyseenalaisen esikuvan mukaan tai esimerkiksi sisarussarjassa nimiä, jotka ovat keskenään erityyppisiä...
Kommentit (367)
Vierailija kirjoitti:
Isomummu oli virallisesti Annamaria tai Anna Maria. Oikeasti hän oli vain Maria, mutta paikallisen tavan mukaan häntä sanottiin Annan Mariaksi eli murteella Anna Mariksi.
- - -
Tuohan on ihan eri asia jos itse käyttää eri nimeä kuin mitä virallisissa papereissa lukee. Tietty viralliset paperit kulkee sillä oikealla nimellä eikä lempinimillä.
Tuo pitää paikkansa nykyaikana, virallinen nimi on oikea nimi. Ennen vanhaan oli päinvastoin. Esimerkiksi Kaisa-nimi oli kirkonkirjoista merkitty lukemattomilla eri tavoilla (Cath, Karin jne.), mutta ei koskaan oikein. Papeilla saattoi olla todella olematon Suomen kielen taito ja tietysti asenne oli se, ettei suomalaista nimeä voinut kirjoittaa kirkonkirjoihin. Tämä koski Kaisan lisäksi kaikkia muitakin nimiä (Mauno - Måns, Heikki - Henric jne.)
Moni on sitten löytänyt kirkonkirjoista mummon/isomummon tai papan/isopapan "oikean" nimen ja antanut sen lapselleen kaikkine ruotsinkielisen papin keksimine kummallisuuksineen ja kirjoitusvirheineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isomummu oli virallisesti Annamaria tai Anna Maria. Oikeasti hän oli vain Maria, mutta paikallisen tavan mukaan häntä sanottiin Annan Mariaksi eli murteella Anna Mariksi.
- - -
Tuohan on ihan eri asia jos itse käyttää eri nimeä kuin mitä virallisissa papereissa lukee. Tietty viralliset paperit kulkee sillä oikealla nimellä eikä lempinimillä.
Tuo pitää paikkansa nykyaikana, virallinen nimi on oikea nimi. Ennen vanhaan oli päinvastoin. Esimerkiksi Kaisa-nimi oli kirkonkirjoista merkitty lukemattomilla eri tavoilla (Cath, Karin jne.), mutta ei koskaan oikein. Papeilla saattoi olla todella olematon Suomen kielen taito ja tietysti asenne oli se, ettei suomalaista nimeä voinut kirjoittaa kirkonkirjoihin. Tämä koski Kaisan lisäksi kaikkia muitakin nimiä (Mauno - Måns, Heikki - Henric jne.)
Moni on sitten löytänyt kirkonkirjoista mummon/
Kyllä se kirkonkirjoissa oleva nimikin on aina ollut se "oikea" nimi, vaikka lasta olisi kutsuttukin jollain toisella nimellä.
Jos olisin saanut useamman lapsen, olisin todennäköisesti antanut samalla alkukirjaimella alkavat nimet osoituksena siitä, että ovat yhtä samaa perhettä, vaikkakin jokainen oma ainutlaatuinen yksilönsä. Ihan sama mitä muut siitä asiasta olisivat ajatelleet.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin saanut useamman lapsen, olisin todennäköisesti antanut samalla alkukirjaimella alkavat nimet osoituksena siitä, että ovat yhtä samaa perhettä, vaikkakin jokainen oma ainutlaatuinen yksilönsä. Ihan sama mitä muut siitä asiasta olisivat ajatelleet.
Eikö sama sukunimi kerro siitä että vaikka Pönttäräisen lapset ovat sisaruksia vaikka nimet olisi Mikko, Onni ja Ville, eikä Jorkka, Jerkka ja Jirkka?
Vierailija kirjoitti:
Tuo pitää paikkansa nykyaikana, virallinen nimi on oikea nimi. Ennen vanhaan oli päinvastoin. Esimerkiksi Kaisa-nimi oli kirkonkirjoista merkitty lukemattomilla eri tavoilla (Cath, Karin jne.), mutta ei koskaan oikein. Papeilla saattoi olla todella olematon Suomen kielen taito ja tietysti asenne oli se, ettei suomalaista nimeä voinut kirjoittaa kirkonkirjoihin. Tämä koski Kaisan lisäksi kaikkia muitakin nimiä (Mauno - Måns, Heikki - Henric jne.)
- - -
Kyllä se kirkonkirjoissa oleva nimikin on aina ollut se "oikea" nimi, vaikka lasta olisi kutsuttu kun jollain toisella nimellä.
Jos tuo pitäisi paikkansa, niin kyllä olisi ollut aika mielenkiintoista elämää minunkin esiäideilläni ja -isilläni. Kirkonkirjoissa elämän aikana 4-10 merkintää ja joka kerta nimi kirjoitettu eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei akat. Olette jumalauta kehitysvammaisia tämän nimeämisautisminne kanssa. Lasten nimien ei esim tarvitse sointua yhteen, sisarusten, perheenjäsenten eikä kenenkään muunkaan mukaan
Joku näköjään loukkaantui pahemman kerran, kun omaa nimeämistapaa ihmeteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä Ilona -nimi liittyy aina vahvasti "maksulliseen itänaiseen", siis mielikuva on tullu jostain
Erikoiset mielikuvat sulla, kenellekään muulle tuo tuskin tulee mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän siskokset Henna, Heini ja Enni. Yrittäkääpä sanoa monta kertaa peräkkäin.
Tiedän myös sisarukset Lari ja Larissa. En tiedä, onko heillä muita sisaruksia.
Nimilait on muuttunu aikojen saatossa. Todennäkösesti siitä syystä on voinu ennen antaa lapselle nimeks vaikka minkälaisen rimpsun. Vanhoista kirkonkirjoista löytyy myös nimiä, jotka on sekotus miesten ja naisten nimiä, esim Pekka Kyllikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheessä on neljä lasta. Vanhimmat lapset tyyliin Luca, Mico ja Oliver, nuorin on Juha. Aina ihmettelen, että miten vanhempien maku noin muuttui yhtäkkiä.
Mä taas tiedän perheen jossa vanhin lapsi on tyyliä Antti ja nuoremmat sisarukset tyyliä Valkyria ja Konstantimus
Asun Ruotsissa ja täällä hämmentävän monet toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaiset antavat lapsilleen nimiä, jotka eivät ole ruotsalaisia, suomalaisista puhumattakaan. Ja jotka eivät soinnu kovin kauniisti kun sukunimenä on Tauriainen.
Tähän mennessä olen törmännyt seuraaviin:
Cayden
Hailey
Matteo
Eddy
Cia
Liam
+ suomalainen sukunimi
Enkä tarkoita, että lapsen pitäisi olla Eemeli tai Aino vain siksi, että isomummu on Suomesta, mutta pistää silmään tuollaiset överisti kansainväliset nimet. Tosin täällähän suomalainen sukunimi kertoo monesti työväenluokkaisesta taustasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena luin Koululainen-lehdestä jutun suomalaisesta isosta perheestä jossa kaikkien lasten nimet alkoivat Y:llä. Siellä oli Yasminia, Ydessaa, Ydelleä, Ylvaa...
Vierailija kirjoitti:
Isomummu oli virallisesti Annamaria tai Anna Maria. Oikeasti hän oli vain Maria, mutta paikallisen tavan mukaan häntä sanottiin Annan Mariaksi eli murteella Anna Mariksi.
Tuohan on ihan eri asia jos itse käyttää eri nimeä kuin mitä virallisissa papereissa lukee. Tietty viralliset paperit kulkee sillä oikealla nimellä eikä lempinimillä.
Isomummun nimi oli virallisesti Maria. Murteessa sanottiin Anna Mari (suomeksi Annan Maria). Tämä oli puhuttelunimi. Sukunimikin mentiin muuttamaan takautuvasti evakkomatkan päätteeksi.
Kyseessä ei siis ollut lempinimi vaan oikea nimi, jonka viranomaiset menivät muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui 1960-luvulla. Lapsuuden perheessäni oli sellainen erikoinen tapa, että kunkin lapsen kummi sai antaa lapselle toisen ja kolmannen nimen. Äitini ja isäni päättivät vain ensimmäisen nimen, jonka kummi tiesi etukäteen. Kun oli pikkuveljeni kastepäivä ja pappi oli jo pihassa, äitini kysyi tulevalta kummilta, mitkä nimet hän oli valinnut toiseksi ja kolmanneksi nimeksi. Kummi katsoi äitiäni ällistyneenä. Hän ei ollut tajunnut, että hänen _todella_ olisi pitänut miettiä nimet. Kummi mietti vähän aikaa ja päätti nimet suit sait, kun pastori riisui päällystakkia eteisellä. Hyvä ja sointuva nimi tuli pikkuveljelleni ja tapausta muisteltiin usein jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Asun Ruotsissa ja täällä hämmentävän monet toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaiset antavat lapsilleen nimiä, jotka eivät ole ruotsalaisia, suomalaisista puhumattakaan. Ja jotka eivät soinnu kovin kauniisti kun sukunimenä on Tauriainen.
Tähän mennessä olen törmännyt seuraaviin:
Cayden
Hailey
Matteo
Eddy
Cia
Liam
+ suomalainen sukunimi
Enkä tarkoita, että lapsen pitäisi olla Eemeli tai Aino vain siksi, että isomummu on Suomesta, mutta pistää silmään tuollaiset överisti kansainväliset nimet. Tosin täällähän suomalainen sukunimi kertoo monesti työväenluokkaisesta taustasta
Minusta esimerkiksi Matteo ja Liam on varsin helppoja lausua eikä erotu juurikaan vaikka olisikin suomalainen nen-päätteinen sukunimi.
Ihmettelen monien kuninkaallisten tapaa nimetä lapsensa, aina ne samat tylsät nimet
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessa mietin vaan, että mikä nyt sitten olisi se oikeaoppinen tapa nimetä lapsi, kun nimi ei saa olla sitä, tätä tai tuota. Lisäksi sisarusten nimet ei saa olla liian erilaisia jne.
Eikä samanlaisia 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä lasten nimet on tyyliä Sarah Eleonora ja Juho Antero. Miksi ei voi antaa samantyyppisiä nimiä?
1900-luvun alussa syntyneen isomummoni nimi oli Sarah, myös Juho on käsittääkseni ollut tuohon aikaan käytössä ollut nimi. Ehkäpä heilläkin niistä omista nimistään samanlaista taustaa?
Käyttikö hän todella nimeä Sarah ja oli suomenkielinen? Mun isomummo oli myös kirkonkirjoissa Sarah mutta oikeasti hän oli Saara.
Käytti
Isomummu oli virallisesti Annamaria tai Anna Maria. Oikeasti hän oli vain Maria, mutta paikallisen tavan mukaan häntä sanottiin Annan Mariaksi eli murteella Anna Mariksi.
Hän nuputti asiasta jokaisessa tilanteessa. L
Emansipoitunut isomummo! Pakko ihailla!
OLIN 6 V UOTIAS KUN KEKSIN ETTÄ JOS MINULLA ON JOSKUS POIKA, NIIN SEN NIMI ON TAPANI. nYT HÄN ON 50 KYMPPINEN EKÄ LUOKALLAAN OLLUT YHTÄÄN SAMANIMISTÄ-iteslläni oon sen ajan muotinimi ja luokallani kaikki tytöt oli kaimojani. Todella kamalaa.
Tuohan on ihan eri asia jos itse käyttää eri nimeä kuin mitä virallisissa papereissa lukee. Tietty viralliset paperit kulkee sillä oikealla nimellä eikä lempinimillä.