Kertokaa outoja ratkaisuja lasten nimeämisessä!

Pikkuserkkuni. Äitinsä halusi tyttärestään Sadun, isä Pian. Pia tuli. Kun erosivat serkun ollessa 2v, äiti vaihtoi nimen Saduksi. Ja 17-vuotiaana tämä serkku sitten vaihtoi  sen Emiliaksi :D

Kaikilla tuntemillani virolaisilla on tapana nimetä lähes samalla nimillä kaikki lapsensa. Ei siis tyyliä Elsa, Elina ja Eeli kuten suomalaiset (joka on minusta ihan normaali sointuvuus), vaan esim. Jani, Janni, Janniina, Janina. Toki siis paikallisilla nimillä,mutta tähän tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ratkaisu sisarussarjassa on se, että nimet sopivat yhteen. Aivan kuin sisaruksen omaava ei olisi yksilö, kuten ainokaiset ovat.

Millä tavalla yhteen sopivat nimet vievät ihmiseltä yksilöllisyyden? Tuolla logiikalla perheen yhteinen sukunimikin vie sen.

Nimi on vain nimi. Jonkinlainen pitää antaa. Meidän kulttuurissamme on tapana, että vauvana annettu nimi pysyy samana koko elämän. Yleensä vanhemmat päättävät sen, ja nimen valitsemisen periaate voi olla lähes mikä vain. Ihminen voi kuitenkin vaihtaa halutessaan nimensä aikuisena. Nimi ei ole identiteetin tai persoonallisuuden määräytymisen kannalta kovin suuri asia.

Kumma juttu kun mun äidilläni perustelu täysin kielteiseen suhtautumiseen nimenvaihtooni oli juurikin tuo, että se on erottamaton osa identiteettiä ja persoonaa.

Käytän toista nimeäni, eli sitä minkä on minulle aikanaan valinnutkin, mutta edes se ei kelpaa.

No se on äitisi mielipide, mitä siitä? Ei kuitenkaan näytä olevan sinun mielpiteesi. Se, että joku sanoo jotain, ei tee siitä totta, tai edes mielipiteenä jotenkin yleistä.

Ja sinusta olisi ihan ok ja normaalia, että sinua kutsutaan nimellä, joka ei ole sinun nimesi?

Miten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ratkaisu sisarussarjassa on se, että nimet sopivat yhteen. Aivan kuin sisaruksen omaava ei olisi yksilö, kuten ainokaiset ovat.

Millä tavalla yhteen sopivat nimet vievät ihmiseltä yksilöllisyyden? Tuolla logiikalla perheen yhteinen sukunimikin vie sen.

Nimi on vain nimi. Jonkinlainen pitää antaa. Meidän kulttuurissamme on tapana, että vauvana annettu nimi pysyy samana koko elämän. Yleensä vanhemmat päättävät sen, ja nimen valitsemisen periaate voi olla lähes mikä vain. Ihminen voi kuitenkin vaihtaa halutessaan nimensä aikuisena. Nimi ei ole identiteetin tai persoonallisuuden määräytymisen kannalta kovin suuri asia.

Kumma juttu kun mun äidilläni perustelu täysin kielteiseen suhtautumiseen nimenvaihtooni oli juurikin tuo, että se on erottamaton osa identiteettiä ja persoonaa.

Käytän toista nimeäni, eli sitä minkä on minulle aikanaan valinnutkin, mutta edes se ei kelpaa.

No se on äitisi mielipide, mitä siitä? Ei kuitenkaan näytä olevan sinun mielpiteesi. Se, että joku sanoo jotain, ei tee siitä totta, tai edes mielipiteenä jotenkin yleistä.

Ja sinusta olisi ihan ok ja normaalia, että sinua kutsutaan nimellä, joka ei ole sinun nimesi?

Miten vaan.

En kyllä viestissäni kirjoittanut mitään tuollaista, joten en nyt oikein voi vastata sinulle mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina nimeä Tapani. Esim. yksi tuttava antoi lapselle nimeksi Oliver Armas Tapani.

Mikä siinä Tapani-nimessä on niin ihmeellistä? On ollut aina yksi minun lempinimistä. Jos olisin saanut pojan olisi Tapani ollut ehkä hänen toinen nimensä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ja hänen siskonsa:  Emma, Emmi, Eevi , Eini, Maija ja Sirpa (nimet muutettu). . En tiedä loppuiko mummilta mielikuvitus mutta kuitenkin tuollainen on todella häiritsevää.  Jos aletaan nimetä yhdellä kirjaimella niin pysytään siinä.

Tämä niin herättää aina myötähäpeää. Eikö vanhemmilla yhtään hälytyskellot soi, kun Iidan jälkeen annetaan seuraavalle nimeksi Aada. Seuraavalle ehkä menee vielä Ooda mutta sitten loppuu mielikuvitus kuin seinään ja tehdään neljännestä Pirjo-Kyllikki.

Uusperheissä näkee mun mielestä usein, kuinka nimimakukin muuttuu elämänmuutosten ja puolisoiden mukaan.

Siskollani ja hänen exällä yhteisten lasten vanhanaikaisia suomalaisnimiä tyyliin Anna ja Otso. Ovat jo teinejä. Sittemmin ex meni yhteen parikymmentä vuotta nuoremman solariumissa ahkerasti käyvän kynsiteknikon kanssa. Yhteiset lapset ovat jotain tyyliä Wili ja Rihanna. Naurahdin, kun kuulin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina nimeä Tapani. Esim. yksi tuttava antoi lapselle nimeksi Oliver Armas Tapani.

Mikä siinä Tapani-nimessä on niin ihmeellistä? On ollut aina yksi minun lempinimistä. Jos olisin saanut pojan olisi Tapani ollut ehkä hänen toinen nimensä.

Varmaan lähtenyt sanaleikistä.

Elias Tapani Karhu

Eliasta pani karhu

Toimii, jos ensimmäinen nimi päättyy s-kirjaimeen.

Näin ne hyvät nimet pilataan.

Vierailija kirjoitti:

Raamatulliset nimet perheessä, jolla ei ole minkäänlaista suhdetta uskontoon tai kirkkoon, tai asenne on oikeastaan avoimen kielteinen. Ruut, Luukas ja Johannes istuvat elämänkatsomustiedon tunnilla ja kuulevat vanhemmiltaan paheksuvaa tuhahtelua, kun tulee vähänkin puhe jostain kirkon tilaisuudesta tms.

Mirjam, Maria, Lea, Elisa, Tuomas, Eeva, Matias, Hanna, Eliel jne..Näitä on paljon.Suurin osa nimistä on juontanut alkunsa raamatullisista nimistä.Nykyisin on tullut 'uudisnimiä'.

Tunnen naisen, jolla on monta lasta ja myös useita myöhäisiä keskenmenoja, niin että kuitenkin on jo ollut nimi vauvalle annettuna. Facebookissa luettelee nämä kaikki lapset omissa tiedoissaan.

Elossa olevilla lapsilla on osin samoja nimiä kuin kuolleilla sisaruksillaan. Siis niin, että ensimmäinen kuolleena syntynyt vauva oli nimeltään vaikka Sara Ellen Emilia ja vuoden päästä syntynyt, elossa oleva sisko on nimeltään Ellen Sara Emilia.

Kahdella elossa olevalla lapsella on myös tismalleen sama nimi kuin äidin omilla sisaruksilla. Vauva on Mikael Juho Kristian kuten myös teini-ikäinen enonsa.

Nimet on keksitty, mut samaa tyyliä kuin oikeastikin. Koko juttu kuulostaa jotenkin uskomattomalta ja tosi erikoiselta. Äidin lievä kehitysvamma / heikkolahjaisuus selittänee vähän.

En tiedä, onko urbaanilegendaa, mutta joskus kuulin hämeenlinnalaisesta narkkarista, jonka lapset olivat Piri ja Pilvi.

No se oli ehkä vähän erikoista, kun eräs tuntemani vähän sellainen hippiäiti antoi neljälle ensimmäiselle lapselleen melko erikoiset luontonimet, joissa oli kansainvälinen vivahde. Mutta sitten viimeisin eli viides lapsi onkin jokin perus suomalainen pojan nimi, tyyliin Juho tai Mikko.

Tunnen muutamia ihmisiä, joiden vanhemmilla ei ilmeisesti ole ollut mitään kielellistä tajua tai ymmärrystä sointumisesta tai tavuttamisesta. Sanna Salla. Sami Tomi. Eemeli Kaj. Sukunimineen kuulostavat vielä oudommilta.

Veljekset Matteus, Markus, Luukas ja Pasi

Yhdessä tutun perheessä on 5 lasta. Neljä ensimmäistä ovat saaneet melko tavalliset nimet, tyyliin Silja, Oona, Ville ja Mikko.

Viides lapsi sai kuitenkin nimekseen Peppi-Lotta. En tiedä toisia nimiä, mutta toivottavasti ei ainakaan Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu... Muutenkin outoa, että viimeiselle annettiin yhdysnimi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen naisen, jolla on monta lasta ja myös useita myöhäisiä keskenmenoja, niin että kuitenkin on jo ollut nimi vauvalle annettuna. Facebookissa luettelee nämä kaikki lapset omissa tiedoissaan.

Elossa olevilla lapsilla on osin samoja nimiä kuin kuolleilla sisaruksillaan. Siis niin, että ensimmäinen kuolleena syntynyt vauva oli nimeltään vaikka Sara Ellen Emilia ja vuoden päästä syntynyt, elossa oleva sisko on nimeltään Ellen Sara Emilia.

Kahdella elossa olevalla lapsella on myös tismalleen sama nimi kuin äidin omilla sisaruksilla. Vauva on Mikael Juho Kristian kuten myös teini-ikäinen enonsa.

Nimet on keksitty, mut samaa tyyliä kuin oikeastikin. Koko juttu kuulostaa jotenkin uskomattomalta ja tosi erikoiselta. Äidin lievä kehitysvamma / heikkolahjaisuus selittänee vähän.

Ennen vanhaan tuollaista ilmeisesti tapahtui. Sukukirjasta on tullut nähtyä, että mun yhden isoisovanhemman sisaruksissa on kolme täysin samannimistä. Aina kun lapsi on kuollut, niin seuraavalle syntyvälle lapselle annettu sitten tämä "vapautunut" nimi. Nuo kaikki kolme samannimistä kuolivat lapsina, mutta ilmeisesti esivanhemmille ei tästä tullut minkäänlaista taikauskoa kyseisen nimen suhteen... Kyseisten esivanhempien älykkyystasosta ei ole tietoa, mutta nyt elossa olevissa sukupolvissa ei mitään heikkolahjaisuutta ole diagnosoitu.

No just tämä, että sisarussarjassa muilla paitsi yhdellä tai kahdella on saman tyyliset nimet. Tiedän suurperheen, jossa veljessarja on Verneri, Santeri, Elmeri, Iivari, Vihtori... ja sitten siellä on tyttäret Linda ja Maaret.

Oon varmaan kauhea tosikko, mutta mä en ymmärrä hassunhauskoja huumorinimiä. Lapsen koulussa on sisarussarja, jonka nimet on Aku Ankasta: Aku, Roope ja Minni. Sanomalehdessä oli joku aika sitten Kastettuja -palstalla kaksoset Tiku ja Taku.

Mitä ihmettä noiden vanhemmat oikein ajattelee? Tahallaan saattavat lapsensa ikuisen naureskelun ja ihmettelyn kohteeksi.

Yksi pössyttelijinä tunnettu naikkonen antoi lapselleen nimen Pilvi. Ei takuulla ajatellut taivaalla ajelehtelevia poutapilviä!

Kahdeksan sisarusta, joista seitsemän nimi alkaa samalla kirjaimella ja yhden eri kirjaimella. Ne samalla kirjaimella alkavat nimet eivät edes ole kaikki keskenään saman tyyppisiä, joten ainoa yhdistävä tekijä vaikuttaa olevan se alkukirjain. Eikä se eri kirjaimella alkava lapsi ole ihan nuorin sisaruksista, joten kyse ei ole siitäkään, että "hyvää" samalla kirjaimella alkavaa nimeä ei enää olisi löytynyt.

Opettajavanhempien poika Miikka.

Neljä sisarusta, joiden nimissä vain muutamaa samaa kirjainta, siis tyyliin "Mari, Mira, Rami ja Armi".