Kertokaa outoja ratkaisuja lasten nimeämisessä!

Me käytiin juuri puolisoni mummon äidin haudalla vanhalla, käytöstä poistetulla hautausmaalla.

Siellä oli useita täsmälleen samannimisiä sisaruksia kivissä. Ikää oli kertynyt muutamia kuukausia tai vuosia.

Ehkä se Rauha Emilia III eli aikuiseksi ja on haudattu muualle, tai jopa elossa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini lasten nimet alkaa a-kirjaimella.

Tosi uniikkia.

Mun ukilla oli kuusi sisarusta, kaikilla niillä oli kolme nimeä ja ihan kaikkien kaikki nimet alkoivat A-kirjaimella :D

Tyyliin: Mikko, Jussi ja Kevin ja toisessa perheessä kolmen vanhimman lapsen nimet Raamatusta, mutta nuorin: Päivi.

Vähän samaa tyyliä kun tuon Juha nimen kanssa, isommat sisarukset ovat tyyliin : Lilia, Elle, Joel, Isla ja sitten viimeisenä Valtteri. :D

Sisarukset Kira ja Kiira. Sisarukset Tyrsky ja Myrsky.

Mummo antaa aina uudelle koiralle saman nimen mikä edellisellä on ollut, koirien kanssa ton vielä jotenkin ymmärtää, mutta ei lasten, nyt menossa Eveliina kolmas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini lasten nimet alkaa a-kirjaimella.

Tosi uniikkia.

Mun ukilla oli kuusi sisarusta, kaikilla niillä oli kolme nimeä ja ihan kaikkien kaikki nimet alkoivat A-kirjaimella :D

Olisi hauska kuulla nämä, siinä on täytynyt olla jo mielikuvitusta.

Tuttavan perheessä on kuusi lasta ja kaikilla kaksiosaiset sorahtavat nimet tyyliin Sari-Maria, Ari-Martti, Kari-Vertti, Mari-Kerttu... ja lapsia kutsutaan koko nimillä, korjataan jos ei joku kutsu.

Eräillä tutuilla on isä Juha-Pekka, pojat Ari-Pekka ja Jussi-Pekka. Kun äiti karjaisee xxxx-PEKKA niin kolme tyyppiä hyppää asentoon.

Toinen hauska oli kun kaupassa äiti yritti pistää kuriin kahta taaperoa: Onni ja Ilona! Ei oikein saanut vakuuttavaa ankaruutta ääneen...

Mun ja sisarusten nimissä ei ole mitään erikoista, mutta lukioon luokalleni osui tyttö, jonka kanssa meitä opettajat luulivat aina siskoksiksi. Mun nimeni oli tyyliä Miira Emmiina Lentilä ja luokkakaveri Kiira Anniina Lentilä.

Nimet eivät siis olleet nuo, mutta vastaavalla tavalla keskenään samanlaiset ja sukunimikään ei ihan yleisin.

Kaveri halusi lapselleen oman harvinaisen sukunimensä ja se oli miehellekin ok. Anoppi kuitenkin laittoi niin paljon kapuloita rattaisiin, että myöhemmin lapsen sukunimi muutettiin tyyliin Virtaseksi, koska se oli miehen sukunimi.

Erään kaverin lapset (lähes tusina) ovat luontoteemaisia, esim. Myrsky, Valo, Usva, Sade jne.

Tuttavapiirissä veljespari Pekka ja Veli-Pekka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ratkaisu sisarussarjassa on se, että nimet sopivat yhteen. Aivan kuin sisaruksen omaava ei olisi yksilö, kuten ainokaiset ovat.

Millä tavalla yhteen sopivat nimet vievät ihmiseltä yksilöllisyyden? Tuolla logiikalla perheen yhteinen sukunimikin vie sen.

Nimi on vain nimi. Jonkinlainen pitää antaa. Meidän kulttuurissamme on tapana, että vauvana annettu nimi pysyy samana koko elämän. Yleensä vanhemmat päättävät sen, ja nimen valitsemisen periaate voi olla lähes mikä vain. Ihminen voi kuitenkin vaihtaa halutessaan nimensä aikuisena. Nimi ei ole identiteetin tai persoonallisuuden määräytymisen kannalta kovin suuri asia.

Kumma juttu kun mun äidilläni perustelu täysin kielteiseen suhtautumiseen nimenvaihtooni oli juurikin tuo, että se on erottamaton osa identiteettiä ja persoonaa.

Käytän toista nimeäni, eli sitä minkä on minulle aikanaan valinnutkin, mutta edes se ei kelpaa.

Aloin yli 20 vuotta sitten käyttämään toista nimeäni, mutta sukulaiset kutsuu sinnikkäästi vanhalla nimellä. Lähimmille olen lopettanut vanhaan nimeen reagoimisen, kun en sitä enää omakseni tunnista. Kaukaisemmat saavat kutsua miksi haluavat. Ystäville nimenmuutos ei ole ollut ongelma.

Ilmari Kiannon lukuisan lapsikatraan nimet on tämän sarjan voittamattomia legendoja. Sieltä löytyy mm.:

Orvokki Helmi Simpukka

Raida Tsikko Tellervo

Jormo Gabriel Sotavalta

Marjatta Iltatähti

Otso Tähtivalo

Sorjo Uolevi Sotaprinssi

Veijo Virmo

ja huipennuksena:

Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka

Oli siellä joukossa jokunen ihan normaalinkin nimen saanut, muistaakseni Salme Talvikki ja Kalevi tms. Tavallaan aika lumoavia ja taiteilijapiireissähän sattuu ja tapahtuu, mutta tuon Sotaprinssin puolesta jo vähän nolottaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia ihmisiä, joiden vanhemmilla ei ilmeisesti ole ollut mitään kielellistä tajua tai ymmärrystä sointumisesta tai tavuttamisesta. Sanna Salla. Sami Tomi. Eemeli Kaj. Sukunimineen kuulostavat vielä oudommilta.

Mä taas en ymmärrä miksi suomalaisten nimien pitää olla jotain loruja tai sointuja tyyliin Tiina Taina Helena. Liiba Laaba Lallallaa. Siihen vielä jokin sukunimi, joka pilaa lorun: Rytkönen. Oikeesti tuossa sopisi paremmin se Tiina Taina Rytkönen. Eihän niitä toisia nimiä kukaan yleensä käytä. Naurattaa usein kuullessani moisia nimirimpsuja.

Tuntuu että ihmiset vain etsivät ’sointuvia’ nimiä ja sitten lapset saavat hävetä niitä outoja nimiä, jotka on kaivettu kalenterista tai netistä tai av-palstalta, kunhan ne nyt vaan sointuvat, merkityksestä viis.

Saana, Sanni ja Senni. 

Janna, Jonna, Jenna, Jaana, Jonne

Miia, Kiia, Tiia, Miika.

Tosiaan tainnut näiden parvien vanhemmilla olla mielikuvitusta nimien suhteen, köh köh.

Ystävän ensimmäisen lapsen nimi on tyyliin Edith. Toinen tytär syntyi, nimeksi kaavailtiin samaa sarjaa vaikkapa Lydia. Juuri ennen nimenantohetkeä vanhemmat tulivatkin erimieliseksi nimestä ja lapsesta tulikin Juliet. Nimet keksittyjä mutta tyyliero tätä luokkaa.

Tiedän perheen missä kaikkien nimikirjaimet ovat P.P

Eräät sisarukset tyyliin Hanna, Maria ja Hanna-Maria.

Matteus, Markus, Luukas ja Pasi vaikka.

Ihan sama mitä nimet on, mutta miksi monet vanhemmat ei osaa nähdä lapsia yksilöinä vaan pitää olla joku systeemi. Ei lapsia kenelläkään kantasuomalaisella niin montaa ole etteikö nimiä muistaisi.

60-luvulla oli monet sisarukset esim Kari, Sari, Jari, Mari.