Lue keskustelun säännöt.
Mika siina on ettei jotkut ikina tapaa ketaan? Tai ole koskaan kenenkaan tyyppia?
29.04.2020 |
Tata olen miettinyt. Itse olen ikisinkku 29v nainen, asun yhdessa Euroopan isossa paakaupungissa ja olen vuosikausia kaynyt erilaisissa taidetapahtumissa, isoilla ja pienilla keikoilla, festareilla, kokeilen jatkuvasti uusia harrastuksia (siis koska olen sen tyylinen ihminen, en sen takia etta tapaisin miehia)
Kuitenkaan kukaan ei koskaan "kolahda", yhteytta ei loydy, kukaan ei erityisemmin kiinnostu minustakaan koskaan. Olen ihan ok-nakoinen hoikka blondi. Miinuksena ehka etta minulla ei ole helppo luonne ja olen boheemi. Kuitenkin tietyt kaverini ovat aina parisuhteissa lukuunottamatta joitain lyhyita jaksoja.
Kaipaan lahinna keskusteluja ja mielipiteita. En saalia enka vinkkeja miten tavata ihmisia.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen. 37v nainen, asun eurooppalaisessa miljoonakaupungissa, tapaan melko usein uusia ihmisiä... ja saan heistä kivoja kavereita. Koskaan, kukaan, missään ei pidä minua seksikkäänä, viehättävänä, romanttisesti kiinnostavana. En vain pääse jyvälle siitä, mikä minulta puuttuu. Jos kaverini menee juttelemaan ja tarjoamaan drinkin miehelle, hän saa tyyliin kolmen vuoden parisuhteen. Jos minä teen samoin, saan kaverin tai tylyn torjunnan. Ihan joka kerta.
Itse en koe olevani vaikea luonne. Päinvastoin, vähään tyytyväinen ja tunne-elämältäni tasainen. Tykkään myös monista asioista, joista luulisi miestenkin innostuvan, esimerkiksi urheilun katsomisesta. Joopa joo, katselen miesten kanssa jääkiekkoa tai jalkapalloa, ja he heittävät sitten minulle ylävitoset ja menevät iskemään baaritiskillä tylsistyneen näköisesti seisoskelevia naisia jotka huokailevat että kauanko tämä peli vielä kestää... Näin ihan random esimerkkinä. En siis ole mitenkään miesmäinen muuten :D.
Ja tähän tullaan viidessä sekunnissa lätisemään että lähestys vääriä miehiä... Paskat sanon minä. Miehiä on ollut aivan laidasta laitaan. Myös niitä hiljaisempia, ujompia nörttejä. Myös niitä suositumpia ekstroverttejä. Ja aivan kaikkea siltä väliltä. En ole koskaan olettanutkaan että kaikista suosituimmat miehet minusta tykkäisvät. Mutta kun ei kukaan koskaan? Miksi lähes kaikki muut löytävät edes joskus jonkun?
Eli en osaa vastata otsikon kysymykseen. Mutta et AP tosiaan ole yksin.
Sinulla ei ilmeisesti ole ulkoinen paketti sitten kummoinen. En oikein muuta selitystä keksi.
Kiitos paljon rohkaisevasta kommentista :P. Ulkonäköni on täysin normaali - olen ihan naisen näköinen ja muotoinen. Pukeudun aina itselleni parhaalla mahdollisella tavalla, enkä ole koskaan ihmisten ilmoilla huolittelematta. Käytän hameita ja mekkoja, tykkään vähän retrohenkisistä yksityiskohdista, hiuksetkin pitkät ja yleensä kiharran niitä. Millään ulkoisella ei ole ollut mitään merkitystä miesten kiinnostukseen.
Kukaan nainen ei ikinä itse viitsi myöntää olevansa ruma, mutta kun ovesta ulos astuu, niin rumiakin naisia näkyy. Erikoinen ristiriita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä haaveena vielä löytää nainen jonka kanssa olisi yhteistä kemiaa. Pitäisi läheisyydestä ja viihtyisi mun seurassa. Lähtisi mukaan harrastuksiin.
Tällä hetkellä tuntuu lähinnä toivottomalta koko homma.
M37
Mulla oli sama. Olin jo luovuttanut. Mutta sitten jostain syystä päätin kuitenkin kokeilla ja lähteä treffeille naisen kanssa jonka ulkonäkö ei sykähdyttänyt millään tavoin. Jutut kuitenkin synkkasi ja oli helppo olla yhdessä, joten annoin mahdollisuuden ja löytyihän sitä seksuaalista vetoakin sitten, kun oltiin tutustuttu paremmin ja alkoi oikeasti hahmottamaan kuinka sopiva ihminen hän minulle on.
M36 ex-ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen. 37v nainen, asun eurooppalaisessa miljoonakaupungissa, tapaan melko usein uusia ihmisiä... ja saan heistä kivoja kavereita. Koskaan, kukaan, missään ei pidä minua seksikkäänä, viehättävänä, romanttisesti kiinnostavana. En vain pääse jyvälle siitä, mikä minulta puuttuu. Jos kaverini menee juttelemaan ja tarjoamaan drinkin miehelle, hän saa tyyliin kolmen vuoden parisuhteen. Jos minä teen samoin, saan kaverin tai tylyn torjunnan. Ihan joka kerta.
Itse en koe olevani vaikea luonne. Päinvastoin, vähään tyytyväinen ja tunne-elämältäni tasainen. Tykkään myös monista asioista, joista luulisi miestenkin innostuvan, esimerkiksi urheilun katsomisesta. Joopa joo, katselen miesten kanssa jääkiekkoa tai jalkapalloa, ja he heittävät sitten minulle ylävitoset ja menevät iskemään baaritiskillä tylsistyneen näköisesti seisoskelevia naisia jotka huokailevat että kauanko tämä peli vielä kestää... Näin ihan random esimerkkinä. En siis ole mitenkään miesmäinen muuten :D.
Ja tähän tullaan viidessä sekunnissa lätisemään että lähestys vääriä miehiä... Paskat sanon minä. Miehiä on ollut aivan laidasta laitaan. Myös niitä hiljaisempia, ujompia nörttejä. Myös niitä suositumpia ekstroverttejä. Ja aivan kaikkea siltä väliltä. En ole koskaan olettanutkaan että kaikista suosituimmat miehet minusta tykkäisvät. Mutta kun ei kukaan koskaan? Miksi lähes kaikki muut löytävät edes joskus jonkun?
Eli en osaa vastata otsikon kysymykseen. Mutta et AP tosiaan ole yksin.
Sinulla ei ilmeisesti ole ulkoinen paketti sitten kummoinen. En oikein muuta selitystä keksi.
Kiitos paljon rohkaisevasta kommentista :P. Ulkonäköni on täysin normaali - olen ihan naisen näköinen ja muotoinen. Pukeudun aina itselleni parhaalla mahdollisella tavalla, enkä ole koskaan ihmisten ilmoilla huolittelematta. Käytän hameita ja mekkoja, tykkään vähän retrohenkisistä yksityiskohdista, hiuksetkin pitkät ja yleensä kiharran niitä. Millään ulkoisella ei ole ollut mitään merkitystä miesten kiinnostukseen.
Kukaan nainen ei ikinä itse viitsi myöntää olevansa ruma, mutta kun ovesta ulos astuu, niin rumiakin naisia näkyy. Erikoinen ristiriita.
Kyllä aika monikin nainen täällä kirjoittaa olevansa ruma. Tähän heti huudetaan, että kaikissa on jotain kaunista ja itsevarmuus ratkaisee. Että kuinkahan se nyt mahtaa olla?
No minä olen melko itsevarma, enkä silti kelpaa. Toki olen elämän varrella kolhuja ottanut itsevarmuuteeni, kun miehet ovat pahasti kommentoineet ulkonäköäni. Kyllä on tullut tiirailtua peilistä juuri sitä kohtaa mitä joku on arvostellut. Olen kuitenkin vain ihminen ja ikävät sanat satuttavat. Mutta ruma en ole, vaikka millä mittarilla katsottaisiin. En toki missikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen huomio: ihmettelet kun "tonkin näkösellä on komea mies", mutta sinä et kelpaa. Ainakin toinen osapuoli niissä suhteissa pitää siis muita asioita tärkeämpänä kuin ulkonäköä. Mahdollisuutesi hyvän ihmisen löytämiseen kasvaisi, jos itsekin valitsisit kumppanisi luonne etusijalla.
Oletteko te pinnallisuusjeesustelijat koettaneet alkaa viestittelemään jollekin Jabba the Hutille ottaaksenne selvää, että onko sillä kiva luonne? Älkää nyt viitsikö. Kyllä sen ulkonäönkin pitää miellyttää.
Minä, pinnallisuuden huipentuma, rakastuin tuttavaani jota en ikinä, ikinä, ikinä ollut pitänyt himottavana tai naisena jonka kanssa edes ilkeäisin kulkea käsi kädessä. Vaan kuinka hölmö olinkaan. Ei kiinnosta enää pätkääkään mitä sivulliset epäsuhdastamme ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen huomio: ihmettelet kun "tonkin näkösellä on komea mies", mutta sinä et kelpaa. Ainakin toinen osapuoli niissä suhteissa pitää siis muita asioita tärkeämpänä kuin ulkonäköä. Mahdollisuutesi hyvän ihmisen löytämiseen kasvaisi, jos itsekin valitsisit kumppanisi luonne etusijalla.
Oletteko te pinnallisuusjeesustelijat koettaneet alkaa viestittelemään jollekin Jabba the Hutille ottaaksenne selvää, että onko sillä kiva luonne? Älkää nyt viitsikö. Kyllä sen ulkonäönkin pitää miellyttää.
Tätä minäkin ihmettelen. Aina kuulemma luonne ratkaisee - ja totta kai pitkässä parisuhteessa näin on. Mutta ei siihen parisuhteeseen pääse, jos kukaan ei ensin kiinnostu. Ja se kiinnostus tulee vähintään ensi sekunneilla ulkonäöstä. Toki myös energiasta, olemuksesta, hymystä jne. Mutta kaunis mutrunaama saa varmasti paljon enemmän huomiota kuin vähemmän kaunis ilopilleri. Niin se vain menee.
Sehän siinä masentaakin, kun panostaa täysillä sekä ulkonäköönsä että persoonaansa/olemukseensa, eikä silti kukaan kiinnostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapputohtori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn ihme kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Mutta entäs he joista ei kiinnostu nolla eikä kymppi? Jos on itse vaikka aamulla kutonen ja laitettuna seiska. Ja jos elää koko elämän ilman minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään? Eikö kutosen naista haluaisi vähintään 1-5 tason mies, joka havittelisi siis itselleen liian hyvää, mutta havittelisi kuitenkin? Miksi joistakuista ei kiinnostu yhtään kukaan koskaan ikinä?
Skaalan alapäässä ihmisissä ei oikein ole muita ihmisiä säväyttäviä ominaisuuksia, kuten ulkonäköä, sosiaalista lahjakkuutta, hauskuutta, älyä tai mitään muuta vastaavaa. Siksi edes samankaltaisten on vaikea innostua toisista samassa jamassa kamppailevien kanssa. Ja onhan se nyt jokaisen myönnettevä, että vaikea olisi ihastua äärimmäiseen epämielyttävään tai aivan mitään sanomattomaan, harmaaseen tuppisuuhun, josta ei saa oikein mitään irti. Eikö?
Vastaavasti skaalan toisessa päässä on kaikkea mitä toivoa saattaa, joten kiinnostuneita on jonoksi asti. Ei tämä tämän vaikeampaa ole.
Siis hetkinen, kutosen nainen on mielestäsi skaalan alapäässä oleva sanaton ja epämiellyttävä harmaavarpunen?? :o
Eih... Älä nyt itketä aikuista miestä näin ilon päivänä. Hetkinen vaan, mutta sinä itse tuossa viestissäsi ihmettelit, miksi joistakuista ei kukaan kiinnostu. Ja minä sen yritin sinulle kertoa rautalankaa käyttämällä, mutta aivosi siitä pompsahti jonnekin hevosen vattuun.
Mitä taas tulee vaikka nyt ns. kutosen naisiin, niin he ovat ihan hyvissä asemissa jos eivät ole liian vaativia. Sillä skaalan keskivaiheilla on eniten ihmisiä ja täten myös pöhinää. Miksi moni tavallinen nainen sitten päätyy ikisinkkunaisiksi, johtuu pitkälti siitä että se sama kutosen mies ei kelpaa parisuhteeseen. Pysyvän pariutumisen siirryttyä myöhempiin ikävuosiin, naisilla mieskuva helposti myös vääristyy. Joku tuossakin jo mainitsi että naiset saavat seksiä tasokkaammilta miehiltä mitä yleensä saavat parisuhteeseen, joten jos sinkkuilee kolmekymppiseksi, niin on hyvin todennäköistä että tarjolla oleva parisuhdemies on huomattavan paljon laimeampi tapaus kuin mitä ne sykähdyttävät kevytmiehet. Sitten ihmetellään kun ei oikein kukaan kolahda..
Itsekin olen lemmiskellyt kymmeniä melko tavallisia naisia, joita en nyt oikein ole ottanut mitenkään vakavasti parisuhdetta ajatellen. Parisuhteeseen on kaikin puolin kovemmat kriteerit. Naisilla tämä on enemmän toisin päin erityisesti ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Henkinen yhteensopivuus sitten tietenkin erikseen. Ja kun tämä aina känityttää, niin tinderin datan pitäisi tukkia turvat, sillä kymmenisen prosenttia miesten kermasta jyystää naisten enemmistöä.
Mitäs jos ei koskaan lemmiskele ketään huvikseen ja pidä ihmisiä jonain kevyinä pantavina?
Eipä se mitään auta mitä sinä suhteista ajattelet, jos kuitenkin valitset miehiä jotka lemmiskelevät huvikseen ja pitävät naisia lähinnä panoalustoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapputohtori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn ihme kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Mutta entäs he joista ei kiinnostu nolla eikä kymppi? Jos on itse vaikka aamulla kutonen ja laitettuna seiska. Ja jos elää koko elämän ilman minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään? Eikö kutosen naista haluaisi vähintään 1-5 tason mies, joka havittelisi siis itselleen liian hyvää, mutta havittelisi kuitenkin? Miksi joistakuista ei kiinnostu yhtään kukaan koskaan ikinä?
Skaalan alapäässä ihmisissä ei oikein ole muita ihmisiä säväyttäviä ominaisuuksia, kuten ulkonäköä, sosiaalista lahjakkuutta, hauskuutta, älyä tai mitään muuta vastaavaa. Siksi edes samankaltaisten on vaikea innostua toisista samassa jamassa kamppailevien kanssa. Ja onhan se nyt jokaisen myönnettevä, että vaikea olisi ihastua äärimmäiseen epämielyttävään tai aivan mitään sanomattomaan, harmaaseen tuppisuuhun, josta ei saa oikein mitään irti. Eikö?
Vastaavasti skaalan toisessa päässä on kaikkea mitä toivoa saattaa, joten kiinnostuneita on jonoksi asti. Ei tämä tämän vaikeampaa ole.
Siis hetkinen, kutosen nainen on mielestäsi skaalan alapäässä oleva sanaton ja epämiellyttävä harmaavarpunen?? :o
Eih... Älä nyt itketä aikuista miestä näin ilon päivänä. Hetkinen vaan, mutta sinä itse tuossa viestissäsi ihmettelit, miksi joistakuista ei kukaan kiinnostu. Ja minä sen yritin sinulle kertoa rautalankaa käyttämällä, mutta aivosi siitä pompsahti jonnekin hevosen vattuun.
Mitä taas tulee vaikka nyt ns. kutosen naisiin, niin he ovat ihan hyvissä asemissa jos eivät ole liian vaativia. Sillä skaalan keskivaiheilla on eniten ihmisiä ja täten myös pöhinää. Miksi moni tavallinen nainen sitten päätyy ikisinkkunaisiksi, johtuu pitkälti siitä että se sama kutosen mies ei kelpaa parisuhteeseen. Pysyvän pariutumisen siirryttyä myöhempiin ikävuosiin, naisilla mieskuva helposti myös vääristyy. Joku tuossakin jo mainitsi että naiset saavat seksiä tasokkaammilta miehiltä mitä yleensä saavat parisuhteeseen, joten jos sinkkuilee kolmekymppiseksi, niin on hyvin todennäköistä että tarjolla oleva parisuhdemies on huomattavan paljon laimeampi tapaus kuin mitä ne sykähdyttävät kevytmiehet. Sitten ihmetellään kun ei oikein kukaan kolahda..
Itsekin olen lemmiskellyt kymmeniä melko tavallisia naisia, joita en nyt oikein ole ottanut mitenkään vakavasti parisuhdetta ajatellen. Parisuhteeseen on kaikin puolin kovemmat kriteerit. Naisilla tämä on enemmän toisin päin erityisesti ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Henkinen yhteensopivuus sitten tietenkin erikseen. Ja kun tämä aina känityttää, niin tinderin datan pitäisi tukkia turvat, sillä kymmenisen prosenttia miesten kermasta jyystää naisten enemmistöä.
Mitäs jos ei koskaan lemmiskele ketään huvikseen ja pidä ihmisiä jonain kevyinä pantavina?
Eipä se mitään auta mitä sinä suhteista ajattelet, jos kuitenkin valitset miehiä jotka lemmiskelevät huvikseen ja pitävät naisia lähinnä panoalustoina.
No se ei taida sitten olla minun vikani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen huomio: ihmettelet kun "tonkin näkösellä on komea mies", mutta sinä et kelpaa. Ainakin toinen osapuoli niissä suhteissa pitää siis muita asioita tärkeämpänä kuin ulkonäköä. Mahdollisuutesi hyvän ihmisen löytämiseen kasvaisi, jos itsekin valitsisit kumppanisi luonne etusijalla.
Oletteko te pinnallisuusjeesustelijat koettaneet alkaa viestittelemään jollekin Jabba the Hutille ottaaksenne selvää, että onko sillä kiva luonne? Älkää nyt viitsikö. Kyllä sen ulkonäönkin pitää miellyttää.
Tätä minäkin ihmettelen. Aina kuulemma luonne ratkaisee - ja totta kai pitkässä parisuhteessa näin on. Mutta ei siihen parisuhteeseen pääse, jos kukaan ei ensin kiinnostu. Ja se kiinnostus tulee vähintään ensi sekunneilla ulkonäöstä. Toki myös energiasta, olemuksesta, hymystä jne. Mutta kaunis mutrunaama saa varmasti paljon enemmän huomiota kuin vähemmän kaunis ilopilleri. Niin se vain menee.
Sehän siinä masentaakin, kun panostaa täysillä sekä ulkonäköönsä että persoonaansa/olemukseensa, eikä silti kukaan kiinnostu.
Aina on poikkeuksia. Toisen ulkonäkö oli ainoa syy miksi jarruttelin tunteitani kuukausia. Ei ne ensi sekunnit aina ratkaise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen huomio: ihmettelet kun "tonkin näkösellä on komea mies", mutta sinä et kelpaa. Ainakin toinen osapuoli niissä suhteissa pitää siis muita asioita tärkeämpänä kuin ulkonäköä. Mahdollisuutesi hyvän ihmisen löytämiseen kasvaisi, jos itsekin valitsisit kumppanisi luonne etusijalla.
Oletteko te pinnallisuusjeesustelijat koettaneet alkaa viestittelemään jollekin Jabba the Hutille ottaaksenne selvää, että onko sillä kiva luonne? Älkää nyt viitsikö. Kyllä sen ulkonäönkin pitää miellyttää.
Minä, pinnallisuuden huipentuma, rakastuin tuttavaani jota en ikinä, ikinä, ikinä ollut pitänyt himottavana tai naisena jonka kanssa edes ilkeäisin kulkea käsi kädessä. Vaan kuinka hölmö olinkaan. Ei kiinnosta enää pätkääkään mitä sivulliset epäsuhdastamme ajattelevat.
Antoiko se sinulle ensikerran elämässäsi seksiä tai jotain? Koska niin ainakin minun tuttamiehelle kävi aikoinaan kun meni vähemmän esteettisen naisen kanssa yhteen, pilden voima ylittää ulkonäönkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapputohtori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn ihme kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Mutta entäs he joista ei kiinnostu nolla eikä kymppi? Jos on itse vaikka aamulla kutonen ja laitettuna seiska. Ja jos elää koko elämän ilman minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään? Eikö kutosen naista haluaisi vähintään 1-5 tason mies, joka havittelisi siis itselleen liian hyvää, mutta havittelisi kuitenkin? Miksi joistakuista ei kiinnostu yhtään kukaan koskaan ikinä?
Skaalan alapäässä ihmisissä ei oikein ole muita ihmisiä säväyttäviä ominaisuuksia, kuten ulkonäköä, sosiaalista lahjakkuutta, hauskuutta, älyä tai mitään muuta vastaavaa. Siksi edes samankaltaisten on vaikea innostua toisista samassa jamassa kamppailevien kanssa. Ja onhan se nyt jokaisen myönnettevä, että vaikea olisi ihastua äärimmäiseen epämielyttävään tai aivan mitään sanomattomaan, harmaaseen tuppisuuhun, josta ei saa oikein mitään irti. Eikö?
Vastaavasti skaalan toisessa päässä on kaikkea mitä toivoa saattaa, joten kiinnostuneita on jonoksi asti. Ei tämä tämän vaikeampaa ole.
Siis hetkinen, kutosen nainen on mielestäsi skaalan alapäässä oleva sanaton ja epämiellyttävä harmaavarpunen?? :o
Eih... Älä nyt itketä aikuista miestä näin ilon päivänä. Hetkinen vaan, mutta sinä itse tuossa viestissäsi ihmettelit, miksi joistakuista ei kukaan kiinnostu. Ja minä sen yritin sinulle kertoa rautalankaa käyttämällä, mutta aivosi siitä pompsahti jonnekin hevosen vattuun.
Mitä taas tulee vaikka nyt ns. kutosen naisiin, niin he ovat ihan hyvissä asemissa jos eivät ole liian vaativia. Sillä skaalan keskivaiheilla on eniten ihmisiä ja täten myös pöhinää. Miksi moni tavallinen nainen sitten päätyy ikisinkkunaisiksi, johtuu pitkälti siitä että se sama kutosen mies ei kelpaa parisuhteeseen. Pysyvän pariutumisen siirryttyä myöhempiin ikävuosiin, naisilla mieskuva helposti myös vääristyy. Joku tuossakin jo mainitsi että naiset saavat seksiä tasokkaammilta miehiltä mitä yleensä saavat parisuhteeseen, joten jos sinkkuilee kolmekymppiseksi, niin on hyvin todennäköistä että tarjolla oleva parisuhdemies on huomattavan paljon laimeampi tapaus kuin mitä ne sykähdyttävät kevytmiehet. Sitten ihmetellään kun ei oikein kukaan kolahda..
Itsekin olen lemmiskellyt kymmeniä melko tavallisia naisia, joita en nyt oikein ole ottanut mitenkään vakavasti parisuhdetta ajatellen. Parisuhteeseen on kaikin puolin kovemmat kriteerit. Naisilla tämä on enemmän toisin päin erityisesti ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Henkinen yhteensopivuus sitten tietenkin erikseen. Ja kun tämä aina känityttää, niin tinderin datan pitäisi tukkia turvat, sillä kymmenisen prosenttia miesten kermasta jyystää naisten enemmistöä.
Mitäs jos ei koskaan lemmiskele ketään huvikseen ja pidä ihmisiä jonain kevyinä pantavina?
Eipä se mitään auta mitä sinä suhteista ajattelet, jos kuitenkin valitset miehiä jotka lemmiskelevät huvikseen ja pitävät naisia lähinnä panoalustoina.
No se ei taida sitten olla minun vikani.
Mutta sinä siitä lopulta kärsit.
Olen aina pitänyt sitä jonkinlaisena kohtalon oikkuiluna, ettei koskaan muka kohdallani kiinnostus ole kummankin puolelta päällä samaan aikaan. Olen myös ollut olevinani tampio, etten muka tajua toisen kiinnostuksen merkkejä. Myöhemmin olen alkanyt ymmärtämään, että kyseessä lienee läheisyyskammo ja olen vain keksinyt tuollaisia tekosyitä itselleni kieltääkseni sen tosiasian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen huomio: ihmettelet kun "tonkin näkösellä on komea mies", mutta sinä et kelpaa. Ainakin toinen osapuoli niissä suhteissa pitää siis muita asioita tärkeämpänä kuin ulkonäköä. Mahdollisuutesi hyvän ihmisen löytämiseen kasvaisi, jos itsekin valitsisit kumppanisi luonne etusijalla.
Oletteko te pinnallisuusjeesustelijat koettaneet alkaa viestittelemään jollekin Jabba the Hutille ottaaksenne selvää, että onko sillä kiva luonne? Älkää nyt viitsikö. Kyllä sen ulkonäönkin pitää miellyttää.
Tätä minäkin ihmettelen. Aina kuulemma luonne ratkaisee - ja totta kai pitkässä parisuhteessa näin on. Mutta ei siihen parisuhteeseen pääse, jos kukaan ei ensin kiinnostu. Ja se kiinnostus tulee vähintään ensi sekunneilla ulkonäöstä. Toki myös energiasta, olemuksesta, hymystä jne. Mutta kaunis mutrunaama saa varmasti paljon enemmän huomiota kuin vähemmän kaunis ilopilleri. Niin se vain menee.
Sehän siinä masentaakin, kun panostaa täysillä sekä ulkonäköönsä että persoonaansa/olemukseensa, eikä silti kukaan kiinnostu.
Aina on poikkeuksia. Toisen ulkonäkö oli ainoa syy miksi jarruttelin tunteitani kuukausia. Ei ne ensi sekunnit aina ratkaise.
Totta kai, mutta ei sekään lohduta kun ei omalle kohdalle ikinä osu ketään. Ja sitä paitsi... En ole ihan varma... Olisinko tyytyväinen jos kumppanini menisi kanssani yhteen ulkonäöstäni huolimatta...
Miten näistä naisten valituksista tulee mieleen tyyppi joka kuoli nälkään seisovassa pöydässä?
Kun ei ollut pöytiin tarjoilua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä haaveena vielä löytää nainen jonka kanssa olisi yhteistä kemiaa. Pitäisi läheisyydestä ja viihtyisi mun seurassa. Lähtisi mukaan harrastuksiin.
Tällä hetkellä tuntuu lähinnä toivottomalta koko homma.
M37
Mulla oli sama. Olin jo luovuttanut. Mutta sitten jostain syystä päätin kuitenkin kokeilla ja lähteä treffeille naisen kanssa jonka ulkonäkö ei sykähdyttänyt millään tavoin. Jutut kuitenkin synkkasi ja oli helppo olla yhdessä, joten annoin mahdollisuuden ja löytyihän sitä seksuaalista vetoakin sitten, kun oltiin tutustuttu paremmin ja alkoi oikeasti hahmottamaan kuinka sopiva ihminen hän minulle on.
M36 ex-ikisinkku
Kuulostaa vähän surulliselta, että se ainut keino päästä eroon ikisinkkuudesta on pakottaa itsensä yhteen epäviehättävän naisen kanssa.
2 selitystä: joko ulkonäössä on jotain pahasti vialla tai sitten on erittäin torjuva ruumiinkieleltään. Tai äärimmäisen nirso. Kaikki muu on epäolennaista.
Ehkä siihen yhteyden tunteeseen liittyy jonkinverran illuusiaa. Ainakin osalla pareista. Kumpikin osapuoli haluaa tuntea sitä kipinää niin paljon että se luodaan väkisin. Uskotaan niihin omiin haaveisiin tasan niin kauan kuin on ilmaantunut tarpeeksi todisteita siitä ettei se pidä paikkaansa. Sitten erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten näistä naisten valituksista tulee mieleen tyyppi joka kuoli nälkään seisovassa pöydässä?
Kun ei ollut pöytiin tarjoilua...
Hämmästyttävää, miten keskustelusta jossa naiset kertovat miten kukaan ei koskaan heistä kiinnostu saa aikaan tuommoisen tulkinnan. Ota nyt hyvä mies pois ne úlilasit päästä ja lue ketjua tarkemmin. Ei hyvä luoja.
Oletko ap koskaan flirttaillut kenellekään tai kenenkään kanssa? Mun mielestä se on yksi aika oleellinen asia siinä kohtaa kun yritetään pariutua. Jos ei anna itsestään mitään flirttiä, toinen osapuoli heittää hetkessä friendzonelle. Voi olla vaikka kuinka mukava ja mahtava, mutta jos ei koskaan anna mitään signaaleja siitä että sinuun pitäisi ihastua, tuskin kukaan sen pidemmälle alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä osaanko auttaa, mutta kerron oman kokemukseni, joka on päinvastainen.
Olen hyvin sensuelli ja naisellinen nainen. Näytän naiselta. Olen hoikka, siro ja D-kupin rinnat. Luen paljon ja urheilen, tykkään pitää itsestäni huolta. Olen jopa turhamainen, myönnän.
Luonteeltani olen superkiltti, lempeä ja avoin ja iloinen. Huumori on tärkeää itselleni samoin positiivisuus. Olen saanut jopa töissä palautetta miten olen aina hyväntuulinen, auttavainen ja iloinen..
Miehiä riittää. Ja miehet ovat kaikki toistaneet esim deiteillä samoja juttuja, mikä tuntuu hassulta.
Ensinnä olen saanut kehuja naisellisuudestani, ja sitten älykkyydestäni ja iloisuudesta ja myös avoimuudesta. Näihin ovat eri miehet kiinnittäneet minussa huomiota.
Olen hyvin monelta kuullut myös höpötyksiä sielunkumppanuudesta. Nytkin on kolme miestä samaan aikaan sanonut näin (ei ole seksiä annettu jos joku nyt sitä luulee, yhden näistä olen viestitellyt 2 vuotta). Miehet paljastavat, että kanssani on helppo olla, rentoa ja kommunikaatio pelaa. 5 miestä on kertonut, että seurassani tuntuu, kuin oltaisiin vanhoja tuttuja.
Olen itse nirso, en ole näille miehille syttynyt.
Mutta siis kerron millainen on nainen, joka tuntuu vetoavan joihinkin miehiin, ei toki kaikkiin.Hassua, nimittäin kuvailet itseäsi melko samoin kuin minä kuvailisin itseäni. En ole aivan hoikka, mutta normaalipainoinen ja povekas. Myös aina huoliteltu ulkonäkö, en lähde koskaan kotoa homssuisena. Olen hyvin huumorintajuinen ja pystyn naurattamaan isoakin porukkaa, minulle on usein ehdotettu standupin kokeilemista. Koen että olen kiinnostunut melkein kaikesta maailmankaikkeudessa ja pystyn keskustelemaan uuden tuttavuuden kanssa niin avaruudesta, jalkapallosta, USA:n politiikasta kuin vaikka ruoanlaitostakin. Tapaan uusia ihmisiä usein... ja saan miehistä kivoja kavereita. Parisuhdetta en ole koskaan saanut... Hitsi kun tietäisi mistä kiikastaa.
Ehkä olet liian äijä. Miehet eivät välttämättä halua seurustella miespuolisen kaverinsa kanssa ja sinä ehkä menet siihen luokkaan? Ulkonäkösi ei sitten kompensoi sitä äijyyttä pois.
Huvittavaa on, että määrätty naisellisuus ei välttämättä ole yhtään plussaa. Mitä pidemmät ripset tai kynnnet ei vältämättä ole miesten mielestä mitenkään viehättävämpää. Paras ulkonäkö sille, että paljon miehiä lähestyy on sellainen kultainen keskitie. Sellainen kuin amerikkalaisissa elokuvissa nämä äidit ovat. Naisellisia tyttömäisiä naisia, farkut jalassa, rinnat näkyvillä ruutupaidassa ja normaalipainossa. Sitten on nämä keijukaistytöt. Heidät haluaa pelastajamiehet. Kaikin tavoin herkkiä ja hentoja ja monesta miehestä niin haluttavia.
Jos taas naisena on kovin naisellinen tyyli kannattaa etsiä näistä muslimaiden miehistä ja puhun siis kunnon koristelusta tyylinä. Heille värit ja korut eivät ole monesti mikään ongelma.
Mutta millainen mies haluaa naisen, joka on äijä? Ja äijyyttä ei nyt pidä sekoittaa älykkyyteen tai keskustelutaitoon. Koska sellaisen puolison haluaa moni mies., kunhan ulkonäkö on kohdillaan ja luonne ystävällinen. Koska sekä älykäs keiju, että keskustelutaitoinen milffi on haluttua seuraa.Ehkä pahin versio miehelle on riitelevä tai räväkkä kissanainen. Oli ulkonäkö mikä tahansa. Toiseksi pahin äijä, varsinkin jos vielä näyttää sellaiselta ja kolmanneksi pahin ylimielinen ja teräväsanainen Nainen. Näillä kolmella naistyypillä on aina ollut vaikeuksia löytää mies, joka haluaa heidät. Kaikissa naistyypeissä on tietenkin naisia, jotka eivät kelpuuta ketään ja ovat siksi yksin.
Joka kannattaa myös huomioida kun puhuu heidän kanssaan, jotka eivät löydä miestä. Kun vähän kaivelee, niin esille tulee kaikenlaista rajoitusta ja monet niistä oikein päteviäkin. Mutta kun Suomessa haluaa täysraittiin, vapaan akateemisen yli 185cm ja ikäluokka 35-40 vuotta ja itse on 38v., niin saumat löytää ovat ihan tilastollisesti todella pienet.Mutta noissa kolmessa mainitussa tyypissä on paljon naisia,ilman kriteereitä, jotka haluavat miehen, mutta miehet eivät vaan halua heitä.
Jos ja kun saa kavereita miehistä, mutta ketään ei innostu seksuaalisesti, niin syy romanttisten suhteiden puuttumiselle on minusta aika itsestään selvää. Luonne on kunnossa, mutta seksuaalinen haluttavuus nolla. Jos taas saa paljon seksuaalisia ehdotuksia, mutta ystävyys jää nollaan ongelma on luonteessa.Tässä viestissä oli niin monta ajatusta, että en varmaan kaikkia pysty kommentoimaan. Mutta siis... Äijämäistä minussa ei mielestäni ole mitään muuta kuin penkkiurheilu. Jos sen takia joku ei minusta pidä, niin voi voi, mielummin sitten katson jääkiekkoa. Riitelevää kissanaista tai terävästi kommentoivaa prinsessaa en itsestäni tunnista milliäkään.
Olen mielestäni aivan tavallinen nainen, ja tietenkin kun kerta kavereita saan, minusta puuttuu seksuaalinen vetovoima. Mutta miksi? Miksi minä en kuitenkin ihan hyvännäköisenä naisena herätä kenessäkään halua läheisempään kanssakäymiseen? Tätä ei ole kukaan pystynyt selittämään (joiden kanssa livenä olen asiasta puhunut) enkä itsekään ymmärrä mikä olemuksessani on niin kaverillista. Flirttailukin sujuu, mutta vain siihen tiettyyn rajaan asti, jolloin mies ilmoittaa haluavansa olla kaveri.
Kirjoitin vastaukseni siis osittain yleisesti ja osittain sinulle. Äijämäisyys ei ole kiinnostuksen kohteet vaan olemus. Vähän kuten jos jotain kutsutaan mummomaiseksi tai pissikseksi. Molemmat saattaa fanittaa jääkiekkoa, mutta se ei heistä syntyvää kuvaa muuta. En tiedä oletko äjämäinen tai nähdäänkö sinut lähinnä miespuolisena ystävänä vaikka olet nainen. Vai onko kyse jostain ihan muusta.
Olen tavannut ihmisiä, joista ei oikein koskaan kiinnostuta ja kyllä sieltä aina lopulta se syy löytyy. Sinusta, tuntematta sinua on mahdotonta sanoa, joten voin vain ehdotella ja arvata.
Yksi ja julmin asia on ulkonäkö. Rakkaus rakastaa kauneutta. Niin se vain on. Sitten on tunne. Ihminen kaipaa ympärilleen hyvää oloa. Sitten on järki ja aivot. Ihminen haluaa merkityksen, tarkoituksen ja järjen. Ja lopulta biologia. Ehkä se on hormonit, hajut ja tuoksut ja hermosolut.
Ehkä sinulta puuttuu se oikea tuoksu? Ehkä se on jotain biologista? Toisista sanotaan kuinka he suorastaan huokuvat seksikyyttä. Ehkä sinulta puuttuu se kokonaan?
Oletteko te pinnallisuusjeesustelijat koettaneet alkaa viestittelemään jollekin Jabba the Hutille ottaaksenne selvää, että onko sillä kiva luonne? Älkää nyt viitsikö. Kyllä sen ulkonäönkin pitää miellyttää.