Mika siina on ettei jotkut ikina tapaa ketaan? Tai ole koskaan kenenkaan tyyppia?

Yksi syy voi olla vahvat omat mielipiteet kaikesta. Parisuhde perustuu paljolti kompromisseihin ja kykyyn joustaa sekä jossain määrin kykyyn omia toisen arvoja ja ajatuksia itselle. En tarkoita tällä sitä, että pitäisi muuttua täysin toisen kaltaiseksi, mutta se että voi olla jonkun toisen kanssa hyvin läheisessä ihmissuhteissa, vaatii samankaltaisuutta ajatusten osalta. Yleensä ihmiset huomaamatta niin sanotusti kasvavat yhteen, mikä vaatii molemmilta joustavuutta.

Monilla yksin elävillä ihmisillä on usein melko voimakkaita tapoja ja sellaisia asioita, jotka he haluavat tehdä aina omalla tavallaan. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. Se voi vain näyttäytyä muille hieman pelottavana, että mahdunko hänen elämäänsä ja nauttiiko hän aidosti minun seurassani.

Sitten vain voi olla, että jotkut ovat niin outoja, että on vaikea löytää kumppania. Itse olen vähän sellainen, sillä olen samanaikaisesti äärettömän kiltti, empaattinen ja ujo, mutta toisaalta kylmän realistinen ja villi. Ajattelen yleensä aivan päinvastoin kuin muut ihmiset, enkä oikein löydä paikkaani. Löysin onneksi puolisoni hyvin nuorena ja hän on tottunut kieroon puolisoonsa. Lisäksi hän on out of the box -tyyppi ja antaa minun olla tällainen omituinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että se on oma innostuksen puutteesi. Ns. mukiinmenevänä naisena huomaan, että kyllä sitä kemiaa on jos itse kiinnostuu tai sattuu vaikuttamaan siltä. Mutta minussa ei ole mitään niin kiinnostavaa, että joku mies rupeaisi riskeeraamaan pakkeja, jos ei vastakaikua ole. Nykymiehet ehkä muutenkin ovat passiivisempia ja toivovat naiselta aloitteellisuutta. Itselläkin on aika rajallinen määrä ihmisiä joista innostun, eivätkä edes useimmat miehet keiden perässä on paljon naisia kuulu heihin.

Minulla taas päinvastoin. Miehet ovat aina kaikonneet heti jos näyttää vähänkin kiinnostusta. Taas nyt keväällä on käynyt näin. Työkaveri oli selvästi kiinnostunut minusta, ja minäkin olin tosi ihastunut jo. Aloin siis vastailla viesteihin "innokkaammin" (ei mitään ylitseampuvaa tietenkään) ja ehdotin tapaamista vapaa-ajallakin. Siihen loppui hänen flirttailunsa. Joo joo, häntä ei sitten oikeasti kiinnostanut. Mutta miksi aina käy näin.

En oikeasti ymmärrä tätä peliä. Ei saa olla tyrkyllä, mutta samaan aikaan miehet valittaa ettei naisilta saa mitään signaalia. Pitäisi olla oma itsensä, mutta ei saa vastata viestiin liian nopeasti/hauskasti/innokkaasti. Pitää esittää että on muutakin kiirettä kauheasti mutta samalla osua juuri siihen tapaamisikkunaan että miehen mielenkiinto ei jo mene muualle. En jaksa, en ymmärrä. Miksei vaan voi tavata jotakuta niin että molemmat tykkää toisistaan, haluaa nähdä ja viettää aikaa yhdessä? Ja että tämän saisi sanoa vielä ääneenkin? Ei nyt mistään kosinnasta ole kyse kuitenkaan.

Vain persoonallisuushäiriöiset pelaa pelejä. Vältä niitä.

Niinhän minä vältänkin. Mutta kun ei löydy ketään normaalia, jolle voisi suoraan sanoa että hei tykkään susta.

Vierailija kirjoitti:

vapun munkki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavannut ja tapaillut monenlaisia miehiä. Hoikkuus ja hyvä ulkonäkö takasi sen, että hankalasta luonteestani huolimatta seuraa riitti. Nyt kun ikää ja kiloja on kertynyt, niin miesten kiinnostus on lopahtanut. Edes se, että olen nykyään huomattavasti fiksumpi ja mukavampi ihminen kuin nuorempana, ei muuta asiaa. Sinällään hauska havainnoida tätä kehitystä. Nuorempana oikeasti luulin olevani fiksu ja kiinnostava :D

Eiköhän jokaisella naisella ole sama homma nuorempana. Jos ei silloin pariudu, niin todellisuus lyö päin pläsiä ihan kunnolla vanhemmiten, vaikkei olisi erityisemmin levahtanut. Miehet taas vanhemmiten innostuvat vähemmän luonnon ja nähdyn paskon takia, joten eipä vanhemmiten enää kukaan ole enää entisensä.

Aloittaja taas vaikuttaa jotenkin ylimieliseltä, kun miljoona kaupungissa pitäisi oletusarvoisesti ilmeisesti olla puolisen miljoonaa kiinnostunutta miestä pyörimässä ympärillä, vain koska olet nainen. Pieni aktivoituminen voisi edesauttaa tilannetta, mitä et kokenut kovinkaan ongelmalliseksi, mutta kuitenkin täällä asiaa ihmettelet.

Mitahan ylimielista tekstissani mahdollisesti oli?  Nimenomaan halusin heratella tassa keskustelua ja mainita  etta tosiaan asun suuressa kaupungissa ja olen aktiivinen ihminen erilaisissa tapahtumissa.  Sita kun kuitenkin joku kysyisi myohemmin.  Niin en asu pienella paikkakunnalla,  ja kayn aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa jossa tapaan kummin kaiman tuttuja,  ja valilla tuntemattomienkin kanssa tulee juteltua. Enka silti ole tavannut ketaan joka olisi johtanut pitempaan vakavaan suhteeseen.  

Valilla suomalaiset ottaa tosi henkilokohtaisesti jos joku mainitsee asuvansa ulkomailla.  Ei,  en kuvittele olevani parempi kuin muut sen takia.  Mainitsin asiasta, koska kyseisen kaupungin asukasluku on kaksi kertaa koko Suomen veroinen,  enka siltikaan ole tavannut ketaan.  Kiito

Kiitos muuten,  poissaolessani tanne oli tullu paljon viesteja ja jarkevaa keskustelua!  Mukavaa lukea. 

Minäkin mainitsin asuvani eurooppalaisessa miljoonakaupungissa siksi, että ei ainakaan puolisottomuus ole ihmisten vähyydestä kiinni. Olen tavannut lukemattomia miehiä kaikkialta maailmasta (tämä kaupunki on todella monikulttuurinen ja hyvä niin), mutta niin kuin ei se suomalainen, niin ei muunkaan maalainen ole kiinnostunut juuri minusta. Saan roppakaupalla hyviä ystäviä mutta naisena kukaan mies ei tunnu minua näkevän. Edes kun olen punaisessa kesämekossa liikenteessä. (Ei, ulkonäkö ei ole tärkeintä, mutta seinäruusu en ole eikä sitä voine kieltää etteikö ulkonäkö herättäisi meidän kaikkien kiinnostuksen ensimmäisenä.)

Vierailija kirjoitti:

Työn ihme kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoriaako kirjoitti:

Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.

Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.

Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.

En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.

Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.

Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.

Mutta entäs he joista ei kiinnostu nolla eikä kymppi? Jos on itse vaikka aamulla kutonen ja laitettuna seiska. Ja jos elää koko elämän ilman minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään? Eikö kutosen naista haluaisi vähintään 1-5 tason mies, joka havittelisi siis itselleen liian hyvää, mutta havittelisi kuitenkin? Miksi joistakuista ei kiinnostu yhtään kukaan koskaan ikinä?

Skaalan alapäässä ihmisissä ei oikein ole muita ihmisiä säväyttäviä ominaisuuksia, kuten ulkonäköä, sosiaalista lahjakkuutta, hauskuutta, älyä tai mitään muuta vastaavaa. Siksi edes samankaltaisten on vaikea innostua toisista samassa jamassa kamppailevien kanssa. Ja onhan se nyt jokaisen myönnettevä, että vaikea olisi ihastua äärimmäiseen epämielyttävään tai aivan mitään sanomattomaan, harmaaseen tuppisuuhun, josta ei saa oikein mitään irti. Eikö?

Vastaavasti skaalan toisessa päässä on kaikkea mitä toivoa saattaa, joten kiinnostuneita on jonoksi asti. Ei tämä tämän vaikeampaa ole.

Siis hetkinen, kutosen nainen on mielestäsi skaalan alapäässä oleva sanaton ja epämiellyttävä harmaavarpunen?? :o

Eih... Älä nyt itketä aikuista miestä näin ilon päivänä. Hetkinen vaan, mutta sinä itse tuossa viestissäsi ihmettelit, miksi joistakuista ei kukaan kiinnostu. Ja minä sen yritin sinulle kertoa rautalankaa käyttämällä, mutta aivosi siitä pompsahti jonnekin hevosen vattuun.

Mitä taas tulee vaikka nyt ns. kutosen naisiin, niin he ovat ihan hyvissä asemissa jos eivät ole liian vaativia. Sillä skaalan keskivaiheilla on eniten ihmisiä ja täten myös pöhinää. Miksi moni tavallinen nainen sitten päätyy ikisinkkunaisiksi, johtuu pitkälti siitä että se sama kutosen mies ei kelpaa parisuhteeseen. Pysyvän pariutumisen siirryttyä myöhempiin ikävuosiin, naisilla mieskuva helposti myös vääristyy. Joku tuossakin jo mainitsi että naiset saavat seksiä tasokkaammilta miehiltä mitä yleensä saavat parisuhteeseen, joten jos sinkkuilee kolmekymppiseksi, niin on hyvin todennäköistä että tarjolla oleva parisuhdemies on huomattavan paljon laimeampi tapaus kuin mitä ne sykähdyttävät kevytmiehet. Sitten ihmetellään kun ei oikein kukaan kolahda..

Itsekin olen lemmiskellyt kymmeniä melko tavallisia naisia, joita en nyt oikein ole ottanut mitenkään vakavasti parisuhdetta ajatellen. Parisuhteeseen on kaikin puolin kovemmat kriteerit. Naisilla tämä on enemmän toisin päin erityisesti ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Henkinen yhteensopivuus sitten tietenkin erikseen. Ja kun tämä aina känityttää, niin tinderin datan pitäisi tukkia turvat, sillä kymmenisen prosenttia miesten kermasta jyystää naisten enemmistöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on se, että ihmiset hakee sitä jotain tiettyä asiaa, ja jos sinä et ole se, niin vastapuolelle ei tule mieleenkään että voisit olla romanttinen kumppani.

Esimerkiksi en itse ole kenekään unelmakumppani. Olen tavallaan elänyt itseni nurkkaan josta on melko mahdotonta pariutua: jos teeskentelen olevani vaikkapa feminiininen nainen, seuraa vain kauhea pettymys myöhemmin kun selviää että olenkin jotain ihan muuta.

Tämä sinänsä ei ole ongelma, sitä voi myös yrittää pelata pitkää peliä, eli siis tehdä itseään tutuksi omana itsenään ja samalla pyrkiä pois siltä kaverivyöhykkeeltä - kuitenkin toisten rajoja kunnioittaen.

Paha vaan että esimerkiksi eronneena vanhempana ei kerta kaikkiaan pääse menoihin sillä taajuudella että pitkä peli toimisi.

Mutta eipä se toimi kyllä kenelläkään muullakaan tällä hetkellä, että niin.

Mikä siinä muuten on, että feminiinisyys on suomalaisille naisille niin vaikeaa? Senhän pitäisi tulla ihan luonnostaan, yrittämättä. Jotenkin tuntuu että kyse on asenteista, täällä on vähän sellainen ilmapiiri että jos joku nainen uskaltaa olla täysillä naisellinen, niin hän saa heti kimppuunsa koko joukon tuhahtelevia ämmiä arvostelemaan.

Vahvuus rempseys ja käytännöllisyys on kuulunut kulttuuriin. Eivät miehetkään osaa aina suhtautua hyvin, jos nainen on liian herkkä tai liian flirtti. Nainen saa olla naisellinen jos on todistanut olevansa vahva ja pärjäävä, mutta turhamaisuus ja naiseuden avulla "vapaamatkustus" ei kerta kaikkiaan sovi.

Vapputohtori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn ihme kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoriaako kirjoitti:

Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.

Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.

Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.

En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.

Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.

Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.

Mutta entäs he joista ei kiinnostu nolla eikä kymppi? Jos on itse vaikka aamulla kutonen ja laitettuna seiska. Ja jos elää koko elämän ilman minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään? Eikö kutosen naista haluaisi vähintään 1-5 tason mies, joka havittelisi siis itselleen liian hyvää, mutta havittelisi kuitenkin? Miksi joistakuista ei kiinnostu yhtään kukaan koskaan ikinä?

Skaalan alapäässä ihmisissä ei oikein ole muita ihmisiä säväyttäviä ominaisuuksia, kuten ulkonäköä, sosiaalista lahjakkuutta, hauskuutta, älyä tai mitään muuta vastaavaa. Siksi edes samankaltaisten on vaikea innostua toisista samassa jamassa kamppailevien kanssa. Ja onhan se nyt jokaisen myönnettevä, että vaikea olisi ihastua äärimmäiseen epämielyttävään tai aivan mitään sanomattomaan, harmaaseen tuppisuuhun, josta ei saa oikein mitään irti. Eikö?

Vastaavasti skaalan toisessa päässä on kaikkea mitä toivoa saattaa, joten kiinnostuneita on jonoksi asti. Ei tämä tämän vaikeampaa ole.

Siis hetkinen, kutosen nainen on mielestäsi skaalan alapäässä oleva sanaton ja epämiellyttävä harmaavarpunen?? :o

Eih... Älä nyt itketä aikuista miestä näin ilon päivänä. Hetkinen vaan, mutta sinä itse tuossa viestissäsi ihmettelit, miksi joistakuista ei kukaan kiinnostu. Ja minä sen yritin sinulle kertoa rautalankaa käyttämällä, mutta aivosi siitä pompsahti jonnekin hevosen vattuun.

Mitä taas tulee vaikka nyt ns. kutosen naisiin, niin he ovat ihan hyvissä asemissa jos eivät ole liian vaativia. Sillä skaalan keskivaiheilla on eniten ihmisiä ja täten myös pöhinää. Miksi moni tavallinen nainen sitten päätyy ikisinkkunaisiksi, johtuu pitkälti siitä että se sama kutosen mies ei kelpaa parisuhteeseen. Pysyvän pariutumisen siirryttyä myöhempiin ikävuosiin, naisilla mieskuva helposti myös vääristyy. Joku tuossakin jo mainitsi että naiset saavat seksiä tasokkaammilta miehiltä mitä yleensä saavat parisuhteeseen, joten jos sinkkuilee kolmekymppiseksi, niin on hyvin todennäköistä että tarjolla oleva parisuhdemies on huomattavan paljon laimeampi tapaus kuin mitä ne sykähdyttävät kevytmiehet. Sitten ihmetellään kun ei oikein kukaan kolahda..

Itsekin olen lemmiskellyt kymmeniä melko tavallisia naisia, joita en nyt oikein ole ottanut mitenkään vakavasti parisuhdetta ajatellen. Parisuhteeseen on kaikin puolin kovemmat kriteerit. Naisilla tämä on enemmän toisin päin erityisesti ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Henkinen yhteensopivuus sitten tietenkin erikseen. Ja kun tämä aina känityttää, niin tinderin datan pitäisi tukkia turvat, sillä kymmenisen prosenttia miesten kermasta jyystää naisten enemmistöä.

Ei luoja mitä tuubaa...

Vierailija kirjoitti:

vapun munkki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavannut ja tapaillut monenlaisia miehiä. Hoikkuus ja hyvä ulkonäkö takasi sen, että hankalasta luonteestani huolimatta seuraa riitti. Nyt kun ikää ja kiloja on kertynyt, niin miesten kiinnostus on lopahtanut. Edes se, että olen nykyään huomattavasti fiksumpi ja mukavampi ihminen kuin nuorempana, ei muuta asiaa. Sinällään hauska havainnoida tätä kehitystä. Nuorempana oikeasti luulin olevani fiksu ja kiinnostava :D

Eiköhän jokaisella naisella ole sama homma nuorempana. Jos ei silloin pariudu, niin todellisuus lyö päin pläsiä ihan kunnolla vanhemmiten, vaikkei olisi erityisemmin levahtanut. Miehet taas vanhemmiten innostuvat vähemmän luonnon ja nähdyn paskon takia, joten eipä vanhemmiten enää kukaan ole enää entisensä.

Aloittaja taas vaikuttaa jotenkin ylimieliseltä, kun miljoona kaupungissa pitäisi oletusarvoisesti ilmeisesti olla puolisen miljoonaa kiinnostunutta miestä pyörimässä ympärillä, vain koska olet nainen. Pieni aktivoituminen voisi edesauttaa tilannetta, mitä et kokenut kovinkaan ongelmalliseksi, mutta kuitenkin täällä asiaa ihmettelet.

Mitahan ylimielista tekstissani mahdollisesti oli?  Nimenomaan halusin heratella tassa keskustelua ja mainita  etta tosiaan asun suuressa kaupungissa ja olen aktiivinen ihminen erilaisissa tapahtumissa.  Sita kun kuitenkin joku kysyisi myohemmin.  Niin en asu pienella paikkakunnalla,  ja kayn aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa jossa tapaan kummin kaiman tuttuja,  ja valilla tuntemattomienkin kanssa tulee juteltua. Enka silti ole tavannut ketaan joka olisi johtanut pitempaan vakavaan suhteeseen.  

Valilla suomalaiset ottaa tosi henkilokohtaisesti jos joku mainitsee asuvansa ulkomailla.  Ei,  en kuvittele olevani parempi kuin muut sen takia.  Mainitsin asiasta, koska kyseisen kaupungin asukasluku on kaksi kertaa koko Suomen veroinen,  enka siltikaan ole tavannut ketaan.  Kiito

Kiitos muuten,  poissaolessani tanne oli tullu paljon viesteja ja jarkevaa keskustelua!  Mukavaa lukea. 

Vastaan nyt vielä itse aloittajallekin. Mutta tuo ylimielinen mielikuva oli vain herkkien tuntosarvieni tuotos. Ja siksi halusin kannustaa sinua itseä aktiivisemmaksi, ettet vain odottele kuin Manu illallista. Nykyisessä, hektisessä pariutumisviidakossa itse kunkin tuntuu olevan vaikea löytää sopivaa kumppania ilman mäihää. Mutta mukavaa jos keskustelu on antanut jotain. Yleensä nämä vain poistetaan, kun muutama matami menettää hermonsa ja vinkuu ketjut poistoon.

Mukavaa vappua karvoihin katsomatta!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä että luonteella on kuitenkin aika paljon merkitystä. Pitäisi olla jollain tavalla vähän erikoinen ettei kiinnostus lopahda heti. Vaikka joku harvinaisempi harrastus, jotain josta ns. jää mieleen. Muutenhan miehet tietenkin tykkää naisista jotka ovat söpöjä , hymyileviä, vähän naiiveja. Jos heti ensitapaamisella näytät olevasi todella fiksu ja omillaan toimeentuleva/ rikas nainen niin miehet tuntee heti alemmuutta ja lähtee karkuun.

Tuo on paksuinta paskaa taas pitkään aikaan. Missä tuollaiseen naiseen törmää? Tänne heti yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vapun munkki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavannut ja tapaillut monenlaisia miehiä. Hoikkuus ja hyvä ulkonäkö takasi sen, että hankalasta luonteestani huolimatta seuraa riitti. Nyt kun ikää ja kiloja on kertynyt, niin miesten kiinnostus on lopahtanut. Edes se, että olen nykyään huomattavasti fiksumpi ja mukavampi ihminen kuin nuorempana, ei muuta asiaa. Sinällään hauska havainnoida tätä kehitystä. Nuorempana oikeasti luulin olevani fiksu ja kiinnostava :D

Eiköhän jokaisella naisella ole sama homma nuorempana. Jos ei silloin pariudu, niin todellisuus lyö päin pläsiä ihan kunnolla vanhemmiten, vaikkei olisi erityisemmin levahtanut. Miehet taas vanhemmiten innostuvat vähemmän luonnon ja nähdyn paskon takia, joten eipä vanhemmiten enää kukaan ole enää entisensä.

Aloittaja taas vaikuttaa jotenkin ylimieliseltä, kun miljoona kaupungissa pitäisi oletusarvoisesti ilmeisesti olla puolisen miljoonaa kiinnostunutta miestä pyörimässä ympärillä, vain koska olet nainen. Pieni aktivoituminen voisi edesauttaa tilannetta, mitä et kokenut kovinkaan ongelmalliseksi, mutta kuitenkin täällä asiaa ihmettelet.

Mitahan ylimielista tekstissani mahdollisesti oli?  Nimenomaan halusin heratella tassa keskustelua ja mainita  etta tosiaan asun suuressa kaupungissa ja olen aktiivinen ihminen erilaisissa tapahtumissa.  Sita kun kuitenkin joku kysyisi myohemmin.  Niin en asu pienella paikkakunnalla,  ja kayn aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa jossa tapaan kummin kaiman tuttuja,  ja valilla tuntemattomienkin kanssa tulee juteltua. Enka silti ole tavannut ketaan joka olisi johtanut pitempaan vakavaan suhteeseen.  

Valilla suomalaiset ottaa tosi henkilokohtaisesti jos joku mainitsee asuvansa ulkomailla.  Ei,  en kuvittele olevani parempi kuin muut sen takia.  Mainitsin asiasta, koska kyseisen kaupungin asukasluku on kaksi kertaa koko Suomen veroinen,  enka siltikaan ole tavannut ketaan.  Kiito

Kiitos muuten,  poissaolessani tanne oli tullu paljon viesteja ja jarkevaa keskustelua!  Mukavaa lukea. 

Minäkin mainitsin asuvani eurooppalaisessa miljoonakaupungissa siksi, että ei ainakaan puolisottomuus ole ihmisten vähyydestä kiinni. Olen tavannut lukemattomia miehiä kaikkialta maailmasta (tämä kaupunki on todella monikulttuurinen ja hyvä niin), mutta niin kuin ei se suomalainen, niin ei muunkaan maalainen ole kiinnostunut juuri minusta. Saan roppakaupalla hyviä ystäviä mutta naisena kukaan mies ei tunnu minua näkevän. Edes kun olen punaisessa kesämekossa liikenteessä. (Ei, ulkonäkö ei ole tärkeintä, mutta seinäruusu en ole eikä sitä voine kieltää etteikö ulkonäkö herättäisi meidän kaikkien kiinnostuksen ensimmäisenä.)

Huh,  sama taalla.  Todella monikansallista porukkaa taalla.  Asutaankohan me samassa kaupungissa?    Olitkohan sa just se joku kirjoitteli tyylistaan,  etta kayttaa paljon mekkoja jne?    Ma kaytan itse myos,  ja pidan vintage-tyylisista vaatteista.  Hiukset on pitkat blondit,  en ole varjaillyt teini-ian jalkeen.  Muuten pidan itsestani huolta ja olen naisellinen,  mutta sanoisin etta olen luonnollinen.   Voin myos liikkua ilman meikkia eika se mua niin paljoa haittaa.  En ole pynttaytyja-tyyppia enka kayta itseni laittamiseen tuntikausia.    Olen myos pienikokoinen ja hoikka,  mutta loytyy muotoa oikeasta kohdasta ihan tarpeeksi.  AP

Itsellä haaveena vielä löytää nainen jonka kanssa olisi yhteistä kemiaa. Pitäisi läheisyydestä ja viihtyisi mun seurassa. Lähtisi mukaan harrastuksiin.

Tällä hetkellä tuntuu lähinnä toivottomalta koko homma.

M37

Puistoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vapun munkki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavannut ja tapaillut monenlaisia miehiä. Hoikkuus ja hyvä ulkonäkö takasi sen, että hankalasta luonteestani huolimatta seuraa riitti. Nyt kun ikää ja kiloja on kertynyt, niin miesten kiinnostus on lopahtanut. Edes se, että olen nykyään huomattavasti fiksumpi ja mukavampi ihminen kuin nuorempana, ei muuta asiaa. Sinällään hauska havainnoida tätä kehitystä. Nuorempana oikeasti luulin olevani fiksu ja kiinnostava :D

Eiköhän jokaisella naisella ole sama homma nuorempana. Jos ei silloin pariudu, niin todellisuus lyö päin pläsiä ihan kunnolla vanhemmiten, vaikkei olisi erityisemmin levahtanut. Miehet taas vanhemmiten innostuvat vähemmän luonnon ja nähdyn paskon takia, joten eipä vanhemmiten enää kukaan ole enää entisensä.

Aloittaja taas vaikuttaa jotenkin ylimieliseltä, kun miljoona kaupungissa pitäisi oletusarvoisesti ilmeisesti olla puolisen miljoonaa kiinnostunutta miestä pyörimässä ympärillä, vain koska olet nainen. Pieni aktivoituminen voisi edesauttaa tilannetta, mitä et kokenut kovinkaan ongelmalliseksi, mutta kuitenkin täällä asiaa ihmettelet.

Mitahan ylimielista tekstissani mahdollisesti oli?  Nimenomaan halusin heratella tassa keskustelua ja mainita  etta tosiaan asun suuressa kaupungissa ja olen aktiivinen ihminen erilaisissa tapahtumissa.  Sita kun kuitenkin joku kysyisi myohemmin.  Niin en asu pienella paikkakunnalla,  ja kayn aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa jossa tapaan kummin kaiman tuttuja,  ja valilla tuntemattomienkin kanssa tulee juteltua. Enka silti ole tavannut ketaan joka olisi johtanut pitempaan vakavaan suhteeseen.  

Valilla suomalaiset ottaa tosi henkilokohtaisesti jos joku mainitsee asuvansa ulkomailla.  Ei,  en kuvittele olevani parempi kuin muut sen takia.  Mainitsin asiasta, koska kyseisen kaupungin asukasluku on kaksi kertaa koko Suomen veroinen,  enka siltikaan ole tavannut ketaan.  Kiito

Kiitos muuten,  poissaolessani tanne oli tullu paljon viesteja ja jarkevaa keskustelua!  Mukavaa lukea. 

Vastaan nyt vielä itse aloittajallekin. Mutta tuo ylimielinen mielikuva oli vain herkkien tuntosarvieni tuotos. Ja siksi halusin kannustaa sinua itseä aktiivisemmaksi, ettet vain odottele kuin Manu illallista. Nykyisessä, hektisessä pariutumisviidakossa itse kunkin tuntuu olevan vaikea löytää sopivaa kumppania ilman mäihää. Mutta mukavaa jos keskustelu on antanut jotain. Yleensä nämä vain poistetaan, kun muutama matami menettää hermonsa ja vinkuu ketjut poistoon.

Mukavaa vappua karvoihin katsomatta!

Ma en ole hirvean herkkahermoinen,  enka siis pahoita mielta nain pienista ;)    Tuo aktiivisuus voi sinaansa olla tottakin,  kayn paljon tapahtumissa normaalisti (en tietenkaan corona-aikana)  mutta en varsinaisesti haku paalla.  Juttelen ihmisille,  mutta en deittailumielessa.  Mika sinansa mun mielesta ainakin,  on ihan hyva asetelma?    En ole liian epatoivoinen enka tyrkky.   Useimmat ihmiset tapaa vapaasti ja sattumalta ilman odotuksia?   Kuitenkaan itselleni ei ole kertaakaan nain kaynyt.   Lahinna halusin heratella keskustelua ja pohdintaa aiheesta.  Naihin kysymyksiin ei ole absoluuttista totuutta tietenkaan ikina tarjolla. 

Hyvat vaput kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä osaanko auttaa, mutta kerron oman kokemukseni, joka on päinvastainen.

Olen hyvin sensuelli ja naisellinen nainen. Näytän naiselta. Olen hoikka, siro ja D-kupin rinnat. Luen paljon ja urheilen, tykkään pitää itsestäni huolta. Olen jopa turhamainen, myönnän.

Luonteeltani olen superkiltti, lempeä ja avoin ja iloinen. Huumori on tärkeää itselleni samoin positiivisuus. Olen saanut jopa töissä palautetta miten olen aina hyväntuulinen, auttavainen ja iloinen..

Miehiä riittää. Ja miehet ovat kaikki toistaneet esim deiteillä samoja juttuja, mikä tuntuu hassulta.

Ensinnä olen saanut kehuja naisellisuudestani, ja sitten älykkyydestäni ja iloisuudesta ja myös avoimuudesta. Näihin ovat eri miehet kiinnittäneet minussa huomiota.

Olen hyvin monelta kuullut myös höpötyksiä sielunkumppanuudesta. Nytkin on kolme miestä samaan aikaan sanonut näin (ei ole seksiä annettu jos joku nyt sitä luulee, yhden näistä olen viestitellyt 2 vuotta). Miehet paljastavat, että kanssani on helppo olla, rentoa ja kommunikaatio pelaa. 5 miestä on kertonut, että seurassani tuntuu, kuin oltaisiin vanhoja tuttuja.

Olen itse nirso, en ole näille miehille syttynyt.

Mutta siis kerron millainen on nainen, joka tuntuu vetoavan joihinkin miehiin, ei toki kaikkiin.

Hassua, nimittäin kuvailet itseäsi melko samoin kuin minä kuvailisin itseäni. En ole aivan hoikka, mutta normaalipainoinen ja povekas. Myös aina huoliteltu ulkonäkö, en lähde koskaan kotoa homssuisena. Olen hyvin huumorintajuinen ja pystyn naurattamaan isoakin porukkaa, minulle on usein ehdotettu standupin kokeilemista. Koen että olen kiinnostunut melkein kaikesta maailmankaikkeudessa ja pystyn keskustelemaan uuden tuttavuuden kanssa niin avaruudesta, jalkapallosta, USA:n politiikasta kuin vaikka ruoanlaitostakin. Tapaan uusia ihmisiä usein... ja saan miehistä kivoja kavereita. Parisuhdetta en ole koskaan saanut... Hitsi kun tietäisi mistä kiikastaa.

Ehkä olet liian äijä. Miehet eivät välttämättä halua seurustella miespuolisen kaverinsa kanssa ja sinä ehkä menet siihen luokkaan? Ulkonäkösi ei sitten kompensoi sitä äijyyttä pois.

Huvittavaa on, että määrätty naisellisuus ei välttämättä ole yhtään plussaa. Mitä pidemmät ripset tai kynnnet ei vältämättä ole miesten mielestä mitenkään viehättävämpää. Paras ulkonäkö sille, että paljon miehiä lähestyy on sellainen kultainen keskitie. Sellainen kuin amerikkalaisissa elokuvissa nämä äidit ovat. Naisellisia tyttömäisiä naisia, farkut jalassa, rinnat näkyvillä ruutupaidassa ja normaalipainossa. Sitten on nämä keijukaistytöt. Heidät haluaa pelastajamiehet. Kaikin tavoin herkkiä ja hentoja ja monesta miehestä niin haluttavia.

Jos taas naisena on kovin naisellinen tyyli kannattaa etsiä näistä muslimaiden miehistä ja puhun siis kunnon koristelusta tyylinä. Heille värit ja korut eivät ole monesti mikään ongelma.

Mutta millainen mies haluaa naisen, joka on äijä? Ja äijyyttä ei nyt pidä sekoittaa älykkyyteen tai keskustelutaitoon. Koska sellaisen puolison haluaa moni mies., kunhan ulkonäkö on kohdillaan ja luonne ystävällinen. Koska sekä älykäs keiju, että keskustelutaitoinen milffi on haluttua seuraa.

Ehkä pahin versio miehelle on riitelevä tai räväkkä kissanainen. Oli ulkonäkö mikä tahansa. Toiseksi pahin äijä, varsinkin jos vielä näyttää sellaiselta ja kolmanneksi pahin ylimielinen ja teräväsanainen Nainen. Näillä kolmella naistyypillä on aina ollut vaikeuksia löytää mies, joka haluaa heidät. Kaikissa naistyypeissä on tietenkin naisia, jotka eivät kelpuuta ketään ja ovat siksi yksin.

Joka kannattaa myös huomioida kun puhuu heidän kanssaan, jotka eivät löydä miestä. Kun vähän kaivelee, niin esille tulee kaikenlaista rajoitusta ja monet niistä oikein päteviäkin. Mutta kun Suomessa haluaa täysraittiin, vapaan akateemisen yli 185cm ja ikäluokka 35-40 vuotta ja itse on 38v., niin saumat löytää ovat ihan tilastollisesti todella pienet.

Mutta noissa kolmessa mainitussa tyypissä on paljon naisia,ilman kriteereitä, jotka haluavat miehen, mutta miehet eivät vaan halua heitä.

Jos ja kun saa kavereita miehistä, mutta ketään ei innostu seksuaalisesti, niin syy romanttisten suhteiden puuttumiselle on minusta aika itsestään selvää. Luonne on kunnossa, mutta seksuaalinen haluttavuus nolla. Jos taas saa paljon seksuaalisia ehdotuksia, mutta ystävyys jää nollaan ongelma on luonteessa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä haaveena vielä löytää nainen jonka kanssa olisi yhteistä kemiaa. Pitäisi läheisyydestä ja viihtyisi mun seurassa. Lähtisi mukaan harrastuksiin.

Tällä hetkellä tuntuu lähinnä toivottomalta koko homma.

M37

Millaisista asioista se kemia syntyy? Onko se ulkonäkö vai luonne ja millaiset?

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri valittaa yksinäisyyttään ja sinkkuuttaan. Silti se tekee koko ajan valintoja sinkkuuden puolesta. Olen sille sanonut, että jos ei niin sinnikkäästi valitsisi aina koti-iltaa, erakoitumista, yksin tekemistä, odottelua, katselua, väistelyä, itsellisyyttä, jne, niin olisi edes jotain mahdollisuuksia tavata joku. Mutta aina vaan se tekee joka käänteessä sinkkuuteen vieviä valintoja.

Mitkä ovat näitä sinkkuuteen vieviä valintoja, ja millaisissa tilanteissa?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut että "asenne", tai tarkemmin sanottuna oma sisäinen fiilis ratkaisee. Minulla on kavereita, joiden ympärillä vilisee miehiä jatkuvasti, ja sitten kavereita jotka eivät tunnu koskaan löytävän ketään. Ainoa ero näiden ihmisten välillä on "vibassa" joka heistä välittyy. Ulkonäöllä tai luonteella ei tässä ole mielestäni erityisesti osaa eikä arpaa; osa näistä ns. suosituista kavereistani on poikatyttöjä, osa äänekkäitä, osa todella ylipainoisia. Mutta heissä on se jokin että katsovat pitkään silmiin, hymyilevät kutsuvasti, säteilevät lämpöä, eivät ole ollenkaan epätoivoisia ja ottavat tilan haltuun tarvittaessa. Eli toisin sanoen, viihtyvät nahoissaan (joka näkyy suotuisasti ulospäin) ja osaavat flirttailla. Ihmiset luontaisesti hakeutuvat pariutumismielessä sellaisten henkilöiden seuraan, joista näkyy ulospäin tietty viriiliys (libido kohdallaan) ja positiivisuus. Helppo ei tarvitse olla kenenkään, ainakin itse olen huomannut että mitä arvokkaampana pidän itseäni ja mitä suorempi olen tarpeistani, sitä enemmän miehet ns. jahtaavat.

No mä oon juuri tällainen, että osaan flirttailla ja perusluonteeni on positiivinen. Miehet nopeasti tykästybät mutta ei tule suhdetta ikinä. Seksisuhteita kyllä. En tiedä, en kai sitten ole vaimomatskua vaikka tosiaan perheen haluaisin. Tosi monen miehen kanssa varsinkin nuorempana synkkasi molemmin puolin, mutta ei etene suhteisiin ei koskaan. Joku vika siis on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä että luonteella on kuitenkin aika paljon merkitystä. Pitäisi olla jollain tavalla vähän erikoinen ettei kiinnostus lopahda heti. Vaikka joku harvinaisempi harrastus, jotain josta ns. jää mieleen. Muutenhan miehet tietenkin tykkää naisista jotka ovat söpöjä , hymyileviä, vähän naiiveja. Jos heti ensitapaamisella näytät olevasi todella fiksu ja omillaan toimeentuleva/ rikas nainen niin miehet tuntee heti alemmuutta ja lähtee karkuun.

Tuo on paksuinta paskaa taas pitkään aikaan. Missä tuollaiseen naiseen törmää? Tänne heti yksi.

Tapahtuu tuota. Miehekkäillä miehillä, jotka eniten kiinnostavat naisia on yleensä tuollaiset seksistiset ajatusmallit. Vaistot vain toimivat niin, ja naiset käyttäytyvät tietyllä lailla sellaisen miehen seurassa. Näillä miehillä tulee pahanlaatuinen hämmennys jos nainen ei vain kivasti lirkuttele vaan on ****n lentokapteeni.

Kunnianhimoisilla naisilla on usein enemmän testosteronia ja siksi korkeampi seksuaalivietti. Fiksuilla miehillä jotka innostuvat heidän älykkyydestään ja osaamisestaan on yleensä tavallista matalampi. Kunnianhimoinen nainen etsii mieluummin tyhmän ja isomunaisen miehen ja sitten saadaan näitä vaimonhakkauscaseja koska eihän sekään toimi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä osaanko auttaa, mutta kerron oman kokemukseni, joka on päinvastainen.

Olen hyvin sensuelli ja naisellinen nainen. Näytän naiselta. Olen hoikka, siro ja D-kupin rinnat. Luen paljon ja urheilen, tykkään pitää itsestäni huolta. Olen jopa turhamainen, myönnän.

Luonteeltani olen superkiltti, lempeä ja avoin ja iloinen. Huumori on tärkeää itselleni samoin positiivisuus. Olen saanut jopa töissä palautetta miten olen aina hyväntuulinen, auttavainen ja iloinen..

Miehiä riittää. Ja miehet ovat kaikki toistaneet esim deiteillä samoja juttuja, mikä tuntuu hassulta.

Ensinnä olen saanut kehuja naisellisuudestani, ja sitten älykkyydestäni ja iloisuudesta ja myös avoimuudesta. Näihin ovat eri miehet kiinnittäneet minussa huomiota.

Olen hyvin monelta kuullut myös höpötyksiä sielunkumppanuudesta. Nytkin on kolme miestä samaan aikaan sanonut näin (ei ole seksiä annettu jos joku nyt sitä luulee, yhden näistä olen viestitellyt 2 vuotta). Miehet paljastavat, että kanssani on helppo olla, rentoa ja kommunikaatio pelaa. 5 miestä on kertonut, että seurassani tuntuu, kuin oltaisiin vanhoja tuttuja.

Olen itse nirso, en ole näille miehille syttynyt.

Mutta siis kerron millainen on nainen, joka tuntuu vetoavan joihinkin miehiin, ei toki kaikkiin.

Sinua on miinustettu, mutta kiitos tästä mitä kerroit. Itselleni näin miehenä, olisi suurta hyötyä oppia ymmärtämään, millaiset naiset vetävät kaikkein eniten miehiä. En ole mikään suosittu mies itse, joten jos oppisin ymmärtämään millaiset naiset ei ainakaan mulle lämpene kun heillä on valmiina 10 miestä jonossa, niin se auttaisi paljon. Naiset ei ymmärrä sitä miten vähän esim. minunkaltainen mies ymmärtää naisten eroja ja sitä, kuka olisi sellainen minulle sopiva nainen jonka kanssa voitaisiin elää onnellisina elämän loppuun asti yhdessä.

Olen seurustellut monenkin itsekeskeisen paskiaisen kanssa. Normaalimiestä odottelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä että luonteella on kuitenkin aika paljon merkitystä. Pitäisi olla jollain tavalla vähän erikoinen ettei kiinnostus lopahda heti. Vaikka joku harvinaisempi harrastus, jotain josta ns. jää mieleen. Muutenhan miehet tietenkin tykkää naisista jotka ovat söpöjä , hymyileviä, vähän naiiveja. Jos heti ensitapaamisella näytät olevasi todella fiksu ja omillaan toimeentuleva/ rikas nainen niin miehet tuntee heti alemmuutta ja lähtee karkuun.

Tuo on paksuinta paskaa taas pitkään aikaan. Missä tuollaiseen naiseen törmää? Tänne heti yksi.

Tapahtuu tuota. Miehekkäillä miehillä, jotka eniten kiinnostavat naisia on yleensä tuollaiset seksistiset ajatusmallit. Vaistot vain toimivat niin, ja naiset käyttäytyvät tietyllä lailla sellaisen miehen seurassa. Näillä miehillä tulee pahanlaatuinen hämmennys jos nainen ei vain kivasti lirkuttele vaan on ****n lentokapteeni.

Kunnianhimoisilla naisilla on usein enemmän testosteronia ja siksi korkeampi seksuaalivietti. Fiksuilla miehillä jotka innostuvat heidän älykkyydestään ja osaamisestaan on yleensä tavallista matalampi. Kunnianhimoinen nainen etsii mieluummin tyhmän ja isomunaisen miehen ja sitten saadaan näitä vaimonhakkauscaseja koska eihän sekään toimi.

Mielestäni on pieni ero onko nainen menestynyt lentokapteeni vai menestynyt sisätautilääkäri. Tai onko nainen kuuluisa professori konetekniikan vai tilastotieteen alalla. Kaikki näistä ovat paljon menestyneempiä kuin mitä itse tulen varmaan ikinä olemaan, mutta ainoastaan lauseiden ensimmäisiä vaihtoehtoja pelkäisin. En ole mikään supermiehekäs mies, vaan ihan tavallinen mies jossa on myös miehekkäitä piirteitä muttei liioitellusti. En oikeastaan pidä miehissäkään sellaisista ylimachoista äijistä (niistä joista täällä valitetaan että ne panee kaikkien naiset ja muut miehet jää ilman), joten miksi pitäisin josta naisesta, joka yrittää todistella olevansa kovempi äijä kuin ne ylimachot äijät? 

Jos joku aikoo iskeä takaisin kulmasta josta luuli etten huomaa, niin ei, en pidä myöskään äärinaisellisista naisista, jotka on jotain Suomen kovimpia hoitsu-missi-lastentarhantätejä ja bimboilee elämäntehtävänään. Yhtälailla en pidä myöskään miehistä, jotka tuolle alueelle yrittävät, tosin en usko että miehet yrittää sinne lähellekään yhtä usein kuin mitä naiset yrittää todistella olevansa kovempia äijiä kuin ne ylimachot äijät. Eli ihan naisten oma syy että yritetään olla niin kovaa. Olisitte ihan vaan tavallisia varmaan kelpaisitte miehille.

Vierailija kirjoitti:

Jos ulkonäkö on hyvää, normaalia, niin kyllä se vika on luonteessa. Hankala ihminen on hankala ihminen ihan kaikkien mielestä ja kuka varta vasten haluaisi heilastella hankalan ihmisen kanssa? Tulee mieleen joku kiukutteleva pikkuprinsessa, joka suuttuu, kun asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla ja ei oikein tiedä onko lintu vai kala ja tänään on tätä mieltä ja huomenna toista mieltä... Vaikka ulkonäkö olisi kuinka jees, niin ei kukaan jaksa katsella tuollaista tosissaan.

Tunnen kyllä useita äärimmäisen hankalia naisia, joilla ei ole ikinä ollut miehistä puutetta.