Lue keskustelun säännöt.
Mika siina on ettei jotkut ikina tapaa ketaan? Tai ole koskaan kenenkaan tyyppia?
29.04.2020 |
Tata olen miettinyt. Itse olen ikisinkku 29v nainen, asun yhdessa Euroopan isossa paakaupungissa ja olen vuosikausia kaynyt erilaisissa taidetapahtumissa, isoilla ja pienilla keikoilla, festareilla, kokeilen jatkuvasti uusia harrastuksia (siis koska olen sen tyylinen ihminen, en sen takia etta tapaisin miehia)
Kuitenkaan kukaan ei koskaan "kolahda", yhteytta ei loydy, kukaan ei erityisemmin kiinnostu minustakaan koskaan. Olen ihan ok-nakoinen hoikka blondi. Miinuksena ehka etta minulla ei ole helppo luonne ja olen boheemi. Kuitenkin tietyt kaverini ovat aina parisuhteissa lukuunottamatta joitain lyhyita jaksoja.
Kaipaan lahinna keskusteluja ja mielipiteita. En saalia enka vinkkeja miten tavata ihmisia.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Tietysti on poikkeuksia mutta hyvin usein tapaamattomuus johtuu siitä että etsii vääristä paikoista ja vääränlaista ihmistä. Hyvin usein ihmisen oma ajatus siitä millainen puoliso hänelle sopisi ei johdakaan parisuhteisiin. Usein ajatellaan että joku hyvin pinnallinenkin seikka takaisi sopivuuden. Haetaan ihmistä jolla on sama musiikkimaku, joka käy samoissa taidenäyttelyissä, joka on samalla tavalla koulutettu jne. Mutta ne eivät ole mikään sopivuuden mittari romanttisessa suhteessa johon sisältyy samalla kyky elää samaa arkea.
Tiedän useammankin tapauksen jossa ihmiset ovat löytäneet lopulta kumppanin joka on ollut jotain ihan muuta kuin millaisia ihmisiä ovat aikaisemmin treffailleet. Ja kuitenkin kun heidät näkee yhdessä niin ulkopuolinen näkee heti että heissä on jotain syvemmällä tasolla samaa ja he sopivat todella hyvin ja luontevasti yhteen.
Missähän tällaisia suhteita sitten syntyy, missä voi tavata täysin erilaisia ihmisiä kuin on aiemmin treffaillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti oikein lukea aloitusviesti, että mistä tässä ketjussa oli kyse. Siis siitä, kun ei tapaa ketään sopivaa. Ei siitä, millainen naisen tulisi olla tai siitä kuinka seksiseuraa riittää, vaan siitä että ei löydä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi naispuolista kaveria, jotka ovat "ikisinkkuja". Olen tuntenut heidät molemmat n 20 vuotta, tänä aikana toisella parisuhde, joka kesti vuoden ja toisella suhde, joka kesti puoli vuotta. Tämän lisäksi joitain yksittäisiä treffejä, mutta muuten perusvire on se, että mitään ei tapahdu. Olen tästä ihmeissäni, koska molemmat ovat mahtavia, ihania naisia. Koulutettuja, työssäkäyviä, normaalipainoisia.
Nyt kun 40 vuoden ikä lähestyy, niin olen huomannut heissä, että kynnys suhteeseen nousee koko ajan. Kun on tottunut olemaan pitkään yksin, niin kai se olisi vaikeaa jakaa arki ja tehdä kompromisseja toisen kanssa? Etenkin kun on löytänyt tavan elää ja olla onnellinen, niin kynnys lähteä suhteeseen nousee entisestään. Lisäksi tällä iällä vapaita, hyviä miehiä ei ole hirveästi. 50-vuotiaat miehet ottavat mielummin sen 30-vuotiaan (jos haluavat nuoremman), omanikäisillä saattaa olla vielä pieniä lapsia edellisestä liitosta ja 20-vuotiasta peitonheiluttajaa ei jaksa.
Uskokaa jo ei ole mitään naisvarastoa, josta 50 -vuotiaat miehet noutavat 20 vuotta nuorempia naisia. Suomessa on naisia vähemmän nuorissa ikäluokissa ja yleensä nainen ottaa mieluummin ikäisensä. Miehet kuvittelevat ottavansa, mutta todellisuus toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi naispuolista kaveria, jotka ovat "ikisinkkuja". Olen tuntenut heidät molemmat n 20 vuotta, tänä aikana toisella parisuhde, joka kesti vuoden ja toisella suhde, joka kesti puoli vuotta. Tämän lisäksi joitain yksittäisiä treffejä, mutta muuten perusvire on se, että mitään ei tapahdu. Olen tästä ihmeissäni, koska molemmat ovat mahtavia, ihania naisia. Koulutettuja, työssäkäyviä, normaalipainoisia.
Nyt kun 40 vuoden ikä lähestyy, niin olen huomannut heissä, että kynnys suhteeseen nousee koko ajan. Kun on tottunut olemaan pitkään yksin, niin kai se olisi vaikeaa jakaa arki ja tehdä kompromisseja toisen kanssa? Etenkin kun on löytänyt tavan elää ja olla onnellinen, niin kynnys lähteä suhteeseen nousee entisestään. Lisäksi tällä iällä vapaita, hyviä miehiä ei ole hirveästi. 50-vuotiaat miehet ottavat mielummin sen 30-vuotiaan (jos haluavat nuoremman), omanikäisillä saattaa olla vielä pieniä lapsia edellisestä liitosta ja 20-vuotiasta peitonheiluttajaa ei jaksa.
Uskokaa jo ei ole mitään naisvarastoa, josta 50 -vuotiaat miehet noutavat 20 vuotta nuorempia naisia. Suomessa on naisia vähemmän nuorissa ikäluokissa ja yleensä nainen ottaa mieluummin ikäisensä. Miehet kuvittelevat ottavansa, mutta todellisuus toinen.
Se on se, kun naiset ei tee aloitteita. Jos tekisivät, niin 40+ hopikset olisivat helisemässä parikymppisten naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä osaanko auttaa, mutta kerron oman kokemukseni, joka on päinvastainen.
Olen hyvin sensuelli ja naisellinen nainen. Näytän naiselta. Olen hoikka, siro ja D-kupin rinnat. Luen paljon ja urheilen, tykkään pitää itsestäni huolta. Olen jopa turhamainen, myönnän.
Luonteeltani olen superkiltti, lempeä ja avoin ja iloinen. Huumori on tärkeää itselleni samoin positiivisuus. Olen saanut jopa töissä palautetta miten olen aina hyväntuulinen, auttavainen ja iloinen..
Miehiä riittää. Ja miehet ovat kaikki toistaneet esim deiteillä samoja juttuja, mikä tuntuu hassulta.
Ensinnä olen saanut kehuja naisellisuudestani, ja sitten älykkyydestäni ja iloisuudesta ja myös avoimuudesta. Näihin ovat eri miehet kiinnittäneet minussa huomiota.
Olen hyvin monelta kuullut myös höpötyksiä sielunkumppanuudesta. Nytkin on kolme miestä samaan aikaan sanonut näin (ei ole seksiä annettu jos joku nyt sitä luulee, yhden näistä olen viestitellyt 2 vuotta). Miehet paljastavat, että kanssani on helppo olla, rentoa ja kommunikaatio pelaa. 5 miestä on kertonut, että seurassani tuntuu, kuin oltaisiin vanhoja tuttuja.
Olen itse nirso, en ole näille miehille syttynyt.
Mutta siis kerron millainen on nainen, joka tuntuu vetoavan joihinkin miehiin, ei toki kaikkiin.Hassua, nimittäin kuvailet itseäsi melko samoin kuin minä kuvailisin itseäni. En ole aivan hoikka, mutta normaalipainoinen ja povekas. Myös aina huoliteltu ulkonäkö, en lähde koskaan kotoa homssuisena. Olen hyvin huumorintajuinen ja pystyn naurattamaan isoakin porukkaa, minulle on usein ehdotettu standupin kokeilemista. Koen että olen kiinnostunut melkein kaikesta maailmankaikkeudessa ja pystyn keskustelemaan uuden tuttavuuden kanssa niin avaruudesta, jalkapallosta, USA:n politiikasta kuin vaikka ruoanlaitostakin. Tapaan uusia ihmisiä usein... ja saan miehistä kivoja kavereita. Parisuhdetta en ole koskaan saanut... Hitsi kun tietäisi mistä kiikastaa.
Ehkä olet liian äijä. Miehet eivät välttämättä halua seurustella miespuolisen kaverinsa kanssa ja sinä ehkä menet siihen luokkaan? Ulkonäkösi ei sitten kompensoi sitä äijyyttä pois.
Huvittavaa on, että määrätty naisellisuus ei välttämättä ole yhtään plussaa. Mitä pidemmät ripset tai kynnnet ei vältämättä ole miesten mielestä mitenkään viehättävämpää. Paras ulkonäkö sille, että paljon miehiä lähestyy on sellainen kultainen keskitie. Sellainen kuin amerikkalaisissa elokuvissa nämä äidit ovat. Naisellisia tyttömäisiä naisia, farkut jalassa, rinnat näkyvillä ruutupaidassa ja normaalipainossa. Sitten on nämä keijukaistytöt. Heidät haluaa pelastajamiehet. Kaikin tavoin herkkiä ja hentoja ja monesta miehestä niin haluttavia.
Jos taas naisena on kovin naisellinen tyyli kannattaa etsiä näistä muslimaiden miehistä ja puhun siis kunnon koristelusta tyylinä. Heille värit ja korut eivät ole monesti mikään ongelma.
Mutta millainen mies haluaa naisen, joka on äijä? Ja äijyyttä ei nyt pidä sekoittaa älykkyyteen tai keskustelutaitoon. Koska sellaisen puolison haluaa moni mies., kunhan ulkonäkö on kohdillaan ja luonne ystävällinen. Koska sekä älykäs keiju, että keskustelutaitoinen milffi on haluttua seuraa.Ehkä pahin versio miehelle on riitelevä tai räväkkä kissanainen. Oli ulkonäkö mikä tahansa. Toiseksi pahin äijä, varsinkin jos vielä näyttää sellaiselta ja kolmanneksi pahin ylimielinen ja teräväsanainen Nainen. Näillä kolmella naistyypillä on aina ollut vaikeuksia löytää mies, joka haluaa heidät. Kaikissa naistyypeissä on tietenkin naisia, jotka eivät kelpuuta ketään ja ovat siksi yksin.
Joka kannattaa myös huomioida kun puhuu heidän kanssaan, jotka eivät löydä miestä. Kun vähän kaivelee, niin esille tulee kaikenlaista rajoitusta ja monet niistä oikein päteviäkin. Mutta kun Suomessa haluaa täysraittiin, vapaan akateemisen yli 185cm ja ikäluokka 35-40 vuotta ja itse on 38v., niin saumat löytää ovat ihan tilastollisesti todella pienet.Mutta noissa kolmessa mainitussa tyypissä on paljon naisia,ilman kriteereitä, jotka haluavat miehen, mutta miehet eivät vaan halua heitä.
Jos ja kun saa kavereita miehistä, mutta ketään ei innostu seksuaalisesti, niin syy romanttisten suhteiden puuttumiselle on minusta aika itsestään selvää. Luonne on kunnossa, mutta seksuaalinen haluttavuus nolla. Jos taas saa paljon seksuaalisia ehdotuksia, mutta ystävyys jää nollaan ongelma on luonteessa.
Tässä viestissä oli niin monta ajatusta, että en varmaan kaikkia pysty kommentoimaan. Mutta siis... Äijämäistä minussa ei mielestäni ole mitään muuta kuin penkkiurheilu. Jos sen takia joku ei minusta pidä, niin voi voi, mielummin sitten katson jääkiekkoa. Riitelevää kissanaista tai terävästi kommentoivaa prinsessaa en itsestäni tunnista milliäkään.
Olen mielestäni aivan tavallinen nainen, ja tietenkin kun kerta kavereita saan, minusta puuttuu seksuaalinen vetovoima. Mutta miksi? Miksi minä en kuitenkin ihan hyvännäköisenä naisena herätä kenessäkään halua läheisempään kanssakäymiseen? Tätä ei ole kukaan pystynyt selittämään (joiden kanssa livenä olen asiasta puhunut) enkä itsekään ymmärrä mikä olemuksessani on niin kaverillista. Flirttailukin sujuu, mutta vain siihen tiettyyn rajaan asti, jolloin mies ilmoittaa haluavansa olla kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Tämän kanssa samaa mieltä. Lisäksi naisten ajatuksia varmasti sotkee se että he saavat irtoseksiin yllättävän tasokkaita miehiä. Miehet panee alaspäin, mutta pariutuu jotenkuten samantasoisten naisten kanssa.
Olen nainen, enkä ole koskaan harrastanut irtoseksiä. En vain voisi harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Osaatko kertoa, mikä mahtaa sotkea kaltaisteni naisten ajatukset.
Mä en vaan ole kaunis! Tai itseasiassa olen aila ruma, oudon näköinen, sellainen epämuodostuneen/vammaisen näköinen.
Olen sosiaalisesti ihan normaali, olen käynyt erilaisissa tapahtumissa paljon eli en ole mikään erakko, on hyvä koulutus ja työ, bmi normaali ja pitkät hiukset ja meikkaan jne, tyylillisesti tak aatteellisestu en edusta mitään äärilaitaa tai pientä vähemmistöä.
Mutta miehet oikein kavahtaa mua jos sellaiselle puhun. Ja näin on ollut nuoresta saakka.
Paitsi sellaiset lievästi kehitysvammaiset / heikkolahjaisen oloiset. Ja toinen niin kovia huumeita käyttävät. Eli mun taso on kai sitten sellainen luku- ja kirjoitustaidoton haiseva paskan keskellä asuva liimanhaistelija, nice.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia on se, että ihmiset hakee sitä jotain tiettyä asiaa, ja jos sinä et ole se, niin vastapuolelle ei tule mieleenkään että voisit olla romanttinen kumppani.
Esimerkiksi en itse ole kenekään unelmakumppani. Olen tavallaan elänyt itseni nurkkaan josta on melko mahdotonta pariutua: jos teeskentelen olevani vaikkapa feminiininen nainen, seuraa vain kauhea pettymys myöhemmin kun selviää että olenkin jotain ihan muuta.
Tämä sinänsä ei ole ongelma, sitä voi myös yrittää pelata pitkää peliä, eli siis tehdä itseään tutuksi omana itsenään ja samalla pyrkiä pois siltä kaverivyöhykkeeltä - kuitenkin toisten rajoja kunnioittaen.
Paha vaan että esimerkiksi eronneena vanhempana ei kerta kaikkiaan pääse menoihin sillä taajuudella että pitkä peli toimisi.
Mutta eipä se toimi kyllä kenelläkään muullakaan tällä hetkellä, että niin.
Eli olet yh-äiti? Olisiko niin, että olisit kyllä kelvannut miehille ennen kuin olit yh-äiti, mutta valitsit vääriä miehiä silloin? Valitsit miehiä jotka kiihottivat sinua, mutta joiden kanssa ei juurikaan ollut yhteistä? Sitten tuli ero, ja nyt olet joutunut käsittämään kuinka harva mies sinua enää pitään seksikäänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Tämän kanssa samaa mieltä. Lisäksi naisten ajatuksia varmasti sotkee se että he saavat irtoseksiin yllättävän tasokkaita miehiä. Miehet panee alaspäin, mutta pariutuu jotenkuten samantasoisten naisten kanssa.
Olen nainen, enkä ole koskaan harrastanut irtoseksiä. En vain voisi harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Osaatko kertoa, mikä mahtaa sotkea kaltaisteni naisten ajatukset.
Komeiden pelimiesten kanssa flirttailu vaikkei seksiin asti mentäisikään, ja komeiden ja itseäsi tasokkaampien miesten kanssa parisuhteiden yrittäminen, jolloin itse menet suhteeseen täysillä ja toivot loppuelämän suhdetta, samalla kun mies näkee sinut vain panona jota panna pari kuukautta.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Tämän kanssa samaa mieltä. Lisäksi naisten ajatuksia varmasti sotkee se että he saavat irtoseksiin yllättävän tasokkaita miehiä. Miehet panee alaspäin, mutta pariutuu jotenkuten samantasoisten naisten kanssa.
Olen nainen, enkä ole koskaan harrastanut irtoseksiä. En vain voisi harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Osaatko kertoa, mikä mahtaa sotkea kaltaisteni naisten ajatukset.
Komeiden pelimiesten kanssa flirttailu vaikkei seksiin asti mentäisikään, ja komeiden ja itseäsi tasokkaampien miesten kanssa parisuhteiden yrittäminen, jolloin itse menet suhteeseen täysillä ja toivot loppuelämän suhdetta, samalla kun mies näkee sinut vain panona jota panna pari kuukautta.
t. eri
En flirttaile ja olen ollut vain pitkissä suhteissa. Ei tullut vieläkään vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tapahtumissa tai museoissa osaa olla ns. haku päällä. En huomioi ympärillä olevia ihmisiä, että kävisi edes mielessä lähestyä ketään. Paha tästä on syntyään mitään suhdetta.
No miten se nyt vain tuosta olisi kiinni? Kyllähän ne muutkin voisivat lähestyä. Ei kaikki ole aina itsestä kiinni, sitähän aloittajakin kai haki.
Miesten kohdalla se todellakin on useimmiten itsestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt asiaa siltä kantilta, että sun pitäisi yrittää tehdä vaikutus siihen toiseen ihmiseen jonka tapaat? Ehkä antamasi ensivaikutelma on jollain tapaa halju tai tylsä? Hymyiletkö, flirttailetko, oletko laittautunut?
Enkä tarkoita tätä pahalla, enpä ole itsekään täysin ylemmän kuvauksen mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Tämän kanssa samaa mieltä. Lisäksi naisten ajatuksia varmasti sotkee se että he saavat irtoseksiin yllättävän tasokkaita miehiä. Miehet panee alaspäin, mutta pariutuu jotenkuten samantasoisten naisten kanssa.
Olen nainen, enkä ole koskaan harrastanut irtoseksiä. En vain voisi harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Osaatko kertoa, mikä mahtaa sotkea kaltaisteni naisten ajatukset.
Komeiden pelimiesten kanssa flirttailu vaikkei seksiin asti mentäisikään, ja komeiden ja itseäsi tasokkaampien miesten kanssa parisuhteiden yrittäminen, jolloin itse menet suhteeseen täysillä ja toivot loppuelämän suhdetta, samalla kun mies näkee sinut vain panona jota panna pari kuukautta.
t. eri
En flirttaile ja olen ollut vain pitkissä suhteissa. Ei tullut vieläkään vastausta.
No jos olet ollut itsellesi sopivien miesten kanssa *uskollisissa parisuhteissa, niin sitten pääsi on varmaan feminismin sekoittama, kun olet eronnut suhteista.
*) Uskollinen on tärkeä tarkenne tässä, koska ne suhteet, joissa mies on paljon naista tasokkaampi, ovat hyvin harvoin uskollisia suhteita. Nainen voi saada parisuhteen itseään huomattavasti tasokkaamman miehen kanssa, mutta nainen ei juuri ikinä voi saada uskollista ja onnellista parisuhdetta itseään huomattavasti tasokkaamman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sua vanhempi ikisinkku. Kukaan ei ikinä jaksa mua paria kk kauempaa, vaikka molemmin puolin kolahtais. Nuorena tapasin paljon näitä ja olin aina innoissani, sit petyin kuitenkin ja se oli joka kerta niin karvas kokemus että kyynistyin ennen kolmekymppisiä enkä enää tapaa ketään treffimielessä. On niin iskostunut lujaa se, että en kelpaa kenellekään vaikka luonteeni on kiva ja oon kivan näköinen. Seksiin kelpaan aina, en suhteeseen. Kyllä se edelleen pahalta tuntuu kun haluaisi perustaa perheen ja muuttaa omakotitaloon, mutta kun ei niin ei.. Aina kaihoten katsooo muita, että tonkin näkösellä on noin komea mies ja mikä mussa on vikana ettne kelpaa. Äh. No ilmeisesti sitä ei sieltä ulkomailtakaan löytyisi, kun ei sullekaan joten en taida suunnitella sinne muuttoa :D
Muusta en tiedä, mutta omakotitaloon voit muuttaa yksinkin, jos sellaista kaipaat. Maalta saa halvallakin tai kaupungissa vuokralle. Tai ostaa heti oma jos raha ei ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sua vanhempi ikisinkku. Kukaan ei ikinä jaksa mua paria kk kauempaa, vaikka molemmin puolin kolahtais. Nuorena tapasin paljon näitä ja olin aina innoissani, sit petyin kuitenkin ja se oli joka kerta niin karvas kokemus että kyynistyin ennen kolmekymppisiä enkä enää tapaa ketään treffimielessä. On niin iskostunut lujaa se, että en kelpaa kenellekään vaikka luonteeni on kiva ja oon kivan näköinen. Seksiin kelpaan aina, en suhteeseen. Kyllä se edelleen pahalta tuntuu kun haluaisi perustaa perheen ja muuttaa omakotitaloon, mutta kun ei niin ei.. Aina kaihoten katsooo muita, että tonkin näkösellä on noin komea mies ja mikä mussa on vikana ettne kelpaa. Äh. No ilmeisesti sitä ei sieltä ulkomailtakaan löytyisi, kun ei sullekaan joten en taida suunnitella sinne muuttoa :D
Mikset muuta omakotitaloon? Jos kyse on rahoituksesta, en ihmettele miksei pysyvää kumppania löydy. Eri unelmat.
Itse ainakin harkitsisin omakotitaloon muuttoa vain sellaisen kanssa joka selviäisi maksuista itsekin ja luonnollisesti omankin taloustilanteen olisi mahdollistettava kulujen maksaminen myös yksin.
Toinen huomio: ihmettelet kun "tonkin näkösellä on komea mies", mutta sinä et kelpaa. Ainakin toinen osapuoli niissä suhteissa pitää siis muita asioita tärkeämpänä kuin ulkonäköä. Mahdollisuutesi hyvän ihmisen löytämiseen kasvaisi, jos itsekin valitsisit kumppanisi luonne etusijalla.
Ap asuu siis Lontoossa muttei ymmärrä, että prinssi Harryllä riittää vähän tasokkaampiakin naisia tarjolla eikä siksi saanut prinssi Harryä ja nyt täällä suomalaisella palstalla sitten ulisee ja volisee, kun ei kunnon miehiä ole eikä näy.
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
En minä ainakaan laita kolahduksille mitään "kriteerejä". Sehän se onkin, kun ei niitä voi noin vain päättää. Olen minä yrittänyt tapaillakin sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole olleet heti herättäneet mitään ihmeellistä mihinkään suuntaan, mutta ei niistä mitään tule, koska ongelmaksi tulee tuo ettei ne yleensä vastaisuudessakaan herätä. Osaan tunnistaa tuon tunteen milloin, joku kolahtaa ja milloin eikä se oli kiinni mistään etukäteen päätetystä hiusväristä tai pituudesta. Se riippuu aina siitä ihmisestä ja kokonaisuudesta-
Se ei ainakaan estä potentiaalisten kumppanien löytymistä, että on "yksi jätkistä". Olen varma, että joku voisi kuvailla minua ja yhtä hyvää ystävääni noin, koska suhtaudumme kaikkiin IHMISINÄ ja työskentelemme miesvaltaisilla aloilla, minulla on lisäksi miesvaltaisia harrastuksia.
Päin vastoin, kun on miesten kanssa tekemisissä ja puhuu heidän kanssaan avoimesti, niin aina on kiinnostuneita ja kumppaneita löytynyt kummallekin. Mikään kaunotar en ole, joten kiusaksi asti ei itselleni jonoa kehkeydy :D Kaverini on kauniimpi, joten hänelle syntyy kiusallisia tilanteita esim. firman pikkujouluissa. Mutta meitä molempia yhdistää ainakin positiivinen elämänasenne ja se, että meitä harvoin näkee naama norsunv*tulla vaikka hommat menisi vähän päin mäntyä, ja pitkiä hiljausuuksiakaan meidän seurassa ei synny.
Vapputohtori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn ihme kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Mutta entäs he joista ei kiinnostu nolla eikä kymppi? Jos on itse vaikka aamulla kutonen ja laitettuna seiska. Ja jos elää koko elämän ilman minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään? Eikö kutosen naista haluaisi vähintään 1-5 tason mies, joka havittelisi siis itselleen liian hyvää, mutta havittelisi kuitenkin? Miksi joistakuista ei kiinnostu yhtään kukaan koskaan ikinä?
Skaalan alapäässä ihmisissä ei oikein ole muita ihmisiä säväyttäviä ominaisuuksia, kuten ulkonäköä, sosiaalista lahjakkuutta, hauskuutta, älyä tai mitään muuta vastaavaa. Siksi edes samankaltaisten on vaikea innostua toisista samassa jamassa kamppailevien kanssa. Ja onhan se nyt jokaisen myönnettevä, että vaikea olisi ihastua äärimmäiseen epämielyttävään tai aivan mitään sanomattomaan, harmaaseen tuppisuuhun, josta ei saa oikein mitään irti. Eikö?
Vastaavasti skaalan toisessa päässä on kaikkea mitä toivoa saattaa, joten kiinnostuneita on jonoksi asti. Ei tämä tämän vaikeampaa ole.
Siis hetkinen, kutosen nainen on mielestäsi skaalan alapäässä oleva sanaton ja epämiellyttävä harmaavarpunen?? :o
Eih... Älä nyt itketä aikuista miestä näin ilon päivänä. Hetkinen vaan, mutta sinä itse tuossa viestissäsi ihmettelit, miksi joistakuista ei kukaan kiinnostu. Ja minä sen yritin sinulle kertoa rautalankaa käyttämällä, mutta aivosi siitä pompsahti jonnekin hevosen vattuun.
Mitä taas tulee vaikka nyt ns. kutosen naisiin, niin he ovat ihan hyvissä asemissa jos eivät ole liian vaativia. Sillä skaalan keskivaiheilla on eniten ihmisiä ja täten myös pöhinää. Miksi moni tavallinen nainen sitten päätyy ikisinkkunaisiksi, johtuu pitkälti siitä että se sama kutosen mies ei kelpaa parisuhteeseen. Pysyvän pariutumisen siirryttyä myöhempiin ikävuosiin, naisilla mieskuva helposti myös vääristyy. Joku tuossakin jo mainitsi että naiset saavat seksiä tasokkaammilta miehiltä mitä yleensä saavat parisuhteeseen, joten jos sinkkuilee kolmekymppiseksi, niin on hyvin todennäköistä että tarjolla oleva parisuhdemies on huomattavan paljon laimeampi tapaus kuin mitä ne sykähdyttävät kevytmiehet. Sitten ihmetellään kun ei oikein kukaan kolahda..
Itsekin olen lemmiskellyt kymmeniä melko tavallisia naisia, joita en nyt oikein ole ottanut mitenkään vakavasti parisuhdetta ajatellen. Parisuhteeseen on kaikin puolin kovemmat kriteerit. Naisilla tämä on enemmän toisin päin erityisesti ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Henkinen yhteensopivuus sitten tietenkin erikseen. Ja kun tämä aina känityttää, niin tinderin datan pitäisi tukkia turvat, sillä kymmenisen prosenttia miesten kermasta jyystää naisten enemmistöä.
Mitäs jos ei koskaan lemmiskele ketään huvikseen ja pidä ihmisiä jonain kevyinä pantavina?
Haluaisitko kirjoitella miehen kanssa, jota tytöt kutsui kuvotukseksi ja jonka elämään se edelleen vaikuttaa?