Lue keskustelun säännöt.
Mika siina on ettei jotkut ikina tapaa ketaan? Tai ole koskaan kenenkaan tyyppia?
29.04.2020 |
Tata olen miettinyt. Itse olen ikisinkku 29v nainen, asun yhdessa Euroopan isossa paakaupungissa ja olen vuosikausia kaynyt erilaisissa taidetapahtumissa, isoilla ja pienilla keikoilla, festareilla, kokeilen jatkuvasti uusia harrastuksia (siis koska olen sen tyylinen ihminen, en sen takia etta tapaisin miehia)
Kuitenkaan kukaan ei koskaan "kolahda", yhteytta ei loydy, kukaan ei erityisemmin kiinnostu minustakaan koskaan. Olen ihan ok-nakoinen hoikka blondi. Miinuksena ehka etta minulla ei ole helppo luonne ja olen boheemi. Kuitenkin tietyt kaverini ovat aina parisuhteissa lukuunottamatta joitain lyhyita jaksoja.
Kaipaan lahinna keskusteluja ja mielipiteita. En saalia enka vinkkeja miten tavata ihmisia.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Tämän kanssa samaa mieltä. Lisäksi naisten ajatuksia varmasti sotkee se että he saavat irtoseksiin yllättävän tasokkaita miehiä. Miehet panee alaspäin, mutta pariutuu jotenkuten samantasoisten naisten kanssa.
Olen nainen, enkä ole koskaan harrastanut irtoseksiä. En vain voisi harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Osaatko kertoa, mikä mahtaa sotkea kaltaisteni naisten ajatukset.
Komeiden pelimiesten kanssa flirttailu vaikkei seksiin asti mentäisikään, ja komeiden ja itseäsi tasokkaampien miesten kanssa parisuhteiden yrittäminen, jolloin itse menet suhteeseen täysillä ja toivot loppuelämän suhdetta, samalla kun mies näkee sinut vain panona jota panna pari kuukautta.
t. eri
En flirttaile ja olen ollut vain pitkissä suhteissa. Ei tullut vieläkään vastausta.
No jos olet ollut itsellesi sopivien miesten kanssa *uskollisissa parisuhteissa, niin sitten pääsi on varmaan feminismin sekoittama, kun olet eronnut suhteista.
*) Uskollinen on tärkeä tarkenne tässä, koska ne suhteet, joissa mies on paljon naista tasokkaampi, ovat hyvin harvoin uskollisia suhteita. Nainen voi saada parisuhteen itseään huomattavasti tasokkaamman miehen kanssa, mutta nainen ei juuri ikinä voi saada uskollista ja onnellista parisuhdetta itseään huomattavasti tasokkaamman miehen kanssa.
Mielestäni olen ollut vain tasoisteni miesten kanssa. Miksi päättelet, että olisin ollut tasokkaampien kanssa. Kai siksi, että teoriahimmeli kaatuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2 selitystä: joko ulkonäössä on jotain pahasti vialla tai sitten on erittäin torjuva ruumiinkieleltään. Tai äärimmäisen nirso. Kaikki muu on epäolennaista.
Eikä tarvitse olla edes mitään näistä. Aina ei vain natsaa.
"Olen ihan ok-nakoinen hoikka blondi. Miinuksena ehka etta minulla ei ole helppo luonne"
Yritä, ap, löytää (ja ennen kaikkea hyväksyä) sellainen kumppani, jolla ei myöskään ole helppo luonne.
Ei yksinkertaisesti kiinnosta olla riippuvainen toisesta ihmisestä. Jos alkaa tekemään seksiä mieli niin katselen netistä ladyboyta ja vedän käteen.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriaako kirjoitti:
Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Epärealistiset luulot itsestä: ne, ketkä susta kiinnostuu ei oo sun makuun, mut ne, joista itse kiinnostut eivät kiinnostu sinusta.Sanoisin et suurimmalla osalla vika on omissa kriteereissä.
En tarkoita, että ketä tahansa pitäisi kelpuuttaa: mutta ehkä joskus on hyvä miettiä, mitä vaadit siihen, että "kolahtaa"? Oma taso pitää tiedostaa realistisesti.Esimerkkinä: yh-äiti haluaa pitkän, komean, menestyneen ja urheilullisen miehen. No, tämä unelmien mies saa taas ns. parempaa, joten ei kiinnostu.
Kärjistettynä: 7 nainen haluaa 10 miehen tai toisinpäin. Mutta se 10 osapuoli haluaa sen toisen 10 kumppanikseen.
Tämän kanssa samaa mieltä. Lisäksi naisten ajatuksia varmasti sotkee se että he saavat irtoseksiin yllättävän tasokkaita miehiä. Miehet panee alaspäin, mutta pariutuu jotenkuten samantasoisten naisten kanssa.
Olen nainen, enkä ole koskaan harrastanut irtoseksiä. En vain voisi harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Osaatko kertoa, mikä mahtaa sotkea kaltaisteni naisten ajatukset.
Komeiden pelimiesten kanssa flirttailu vaikkei seksiin asti mentäisikään, ja komeiden ja itseäsi tasokkaampien miesten kanssa parisuhteiden yrittäminen, jolloin itse menet suhteeseen täysillä ja toivot loppuelämän suhdetta, samalla kun mies näkee sinut vain panona jota panna pari kuukautta.
t. eri
En flirttaile ja olen ollut vain pitkissä suhteissa. Ei tullut vieläkään vastausta.
No jos olet ollut itsellesi sopivien miesten kanssa *uskollisissa parisuhteissa, niin sitten pääsi on varmaan feminismin sekoittama, kun olet eronnut suhteista.
*) Uskollinen on tärkeä tarkenne tässä, koska ne suhteet, joissa mies on paljon naista tasokkaampi, ovat hyvin harvoin uskollisia suhteita. Nainen voi saada parisuhteen itseään huomattavasti tasokkaamman miehen kanssa, mutta nainen ei juuri ikinä voi saada uskollista ja onnellista parisuhdetta itseään huomattavasti tasokkaamman miehen kanssa.
Mielestäni olen ollut vain tasoisteni miesten kanssa. Miksi päättelet, että olisin ollut tasokkaampien kanssa. Kai siksi, että teoriahimmeli kaatuu.
Tämän perusteella mikä tahansa sikailu voitaisiin kuitata sillä, että sikailija on liian tasokas. Ei jotenkin kuulosta ihan arkielämän todellisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisessa ei äijämäisyys ole mikään turn off vaan usein päinvastoin. Kunhan siis ei ole mikään rekkalesbo.
Äijämäisyys on juuri rekkalesboa. Ei kyse ole siitä, että nainen seuraa jotain miehille tyypillistä urheilua. Nyrkkeilyä seuraava tai jopa sitä harrastava nainen voi olla naisellinen , kuten Eva esimerkiksi on. Kun olet äijän näköinen ja oloinen ja käyttäydyt kuin äijä olet äijämäinen. Ihan kuten mies joka käyttäytyy kuin tytöt, on naisen oloinen ja näyttää naiselta, niin mitä hän on? Onko sillä väliä vaikka hän seuraisi painia tai jääkiekkoa?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppo luonne = on vaikea luonne. Ja sitten ihmetyttää, kun ei ole kenenkään tyyppiä. Ei kukaan etsi vaikealuontoista kumppania.
Usein nimenomaan vaikealuontoiset löytävät pitkiäkin suhteita. Niin monesti olen ihmetellyt miten esim. miestään jatkuvasti haukkuvat ja ilkeästi äyskivät naiset ovat suhteessa, itse olisin ennemmin yksin kuin sellaisen kanssa joka jatkuvasti mitätöi.
Tämä ei siis ole varsinaisesti sinuun kohdistettu viesti ap, koska en tiedä mitä tarkoitat vaikealla luonteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisessa ei äijämäisyys ole mikään turn off vaan usein päinvastoin. Kunhan siis ei ole mikään rekkalesbo.
Äijämäisyys on juuri rekkalesboa. Ei kyse ole siitä, että nainen seuraa jotain miehille tyypillistä urheilua. Nyrkkeilyä seuraava tai jopa sitä harrastava nainen voi olla naisellinen , kuten Eva esimerkiksi on. Kun olet äijän näköinen ja oloinen ja käyttäydyt kuin äijä olet äijämäinen. Ihan kuten mies joka käyttäytyy kuin tytöt, on naisen oloinen ja näyttää naiselta, niin mitä hän on? Onko sillä väliä vaikka hän seuraisi painia tai jääkiekkoa?
No tuon tyyppinen "äijäily" taitaa heteronaisissa olla aika harvinainen piirre. Etenkin sillä tavalla, että hänelle pitäisi kädestäpitäen tulla osoittamaan, että se on syy miksi ei osaa pariutua.
Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.
Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.
Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppo luonne = on vaikea luonne. Ja sitten ihmetyttää, kun ei ole kenenkään tyyppiä. Ei kukaan etsi vaikealuontoista kumppania.
Tunnen pari Ap:n tyyppistä ikisinkkua.
Molemmat saavat riidan aikaiseksi hyvin helposti, ovat sellaisia herkkänahkaisia ja raivotautisia - ihmettelevät vielä, mikseivät löydä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisessa ei äijämäisyys ole mikään turn off vaan usein päinvastoin. Kunhan siis ei ole mikään rekkalesbo.
Äijämäisyys on juuri rekkalesboa. Ei kyse ole siitä, että nainen seuraa jotain miehille tyypillistä urheilua. Nyrkkeilyä seuraava tai jopa sitä harrastava nainen voi olla naisellinen , kuten Eva esimerkiksi on. Kun olet äijän näköinen ja oloinen ja käyttäydyt kuin äijä olet äijämäinen. Ihan kuten mies joka käyttäytyy kuin tytöt, on naisen oloinen ja näyttää naiselta, niin mitä hän on? Onko sillä väliä vaikka hän seuraisi painia tai jääkiekkoa?
No tuon tyyppinen "äijäily" taitaa heteronaisissa olla aika harvinainen piirre. Etenkin sillä tavalla, että hänelle pitäisi kädestäpitäen tulla osoittamaan, että se on syy miksi ei osaa pariutua.
Etsimme juuri niitä poikkeuksia, koska keskivertoja lähestytään. Jos kaikki on kohdalla naista lähestytään, joten jossain on vika.
Koska se ei ole paikkakunta, ei miesten määrä, ei ulkonakäymisen puute jne. niin jossainhan sen vian on oltava? Eli se voi olla jonkun kohdalla rekkalesbous, jollain paha haju, jollain ulkonäkö, jollain ärsyttävä ulosanti tai ääni. Jollain asenne, jollain lahnamaisuus ja jollain yli-innokkuus ja jollain vaan niin veemäinen luonne. Mutta jos kavereita löytyy, niin monet noista voi poissulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sitä mieltä että luonteella on kuitenkin aika paljon merkitystä. Pitäisi olla jollain tavalla vähän erikoinen ettei kiinnostus lopahda heti. Vaikka joku harvinaisempi harrastus, jotain josta ns. jää mieleen. Muutenhan miehet tietenkin tykkää naisista jotka ovat söpöjä , hymyileviä, vähän naiiveja. Jos heti ensitapaamisella näytät olevasi todella fiksu ja omillaan toimeentuleva/ rikas nainen niin miehet tuntee heti alemmuutta ja lähtee karkuun.
Tuo on paksuinta paskaa taas pitkään aikaan. Missä tuollaiseen naiseen törmää? Tänne heti yksi.
Tapahtuu tuota. Miehekkäillä miehillä, jotka eniten kiinnostavat naisia on yleensä tuollaiset seksistiset ajatusmallit. Vaistot vain toimivat niin, ja naiset käyttäytyvät tietyllä lailla sellaisen miehen seurassa. Näillä miehillä tulee pahanlaatuinen hämmennys jos nainen ei vain kivasti lirkuttele vaan on ****n lentokapteeni.
Kunnianhimoisilla naisilla on usein enemmän testosteronia ja siksi korkeampi seksuaalivietti. Fiksuilla miehillä jotka innostuvat heidän älykkyydestään ja osaamisestaan on yleensä tavallista matalampi. Kunnianhimoinen nainen etsii mieluummin tyhmän ja isomunaisen miehen ja sitten saadaan näitä vaimonhakkauscaseja koska eihän sekään toimi.
Mielestäni on pieni ero onko nainen menestynyt lentokapteeni vai menestynyt sisätautilääkäri. Tai onko nainen kuuluisa professori konetekniikan vai tilastotieteen alalla. Kaikki näistä ovat paljon menestyneempiä kuin mitä itse tulen varmaan ikinä olemaan, mutta ainoastaan lauseiden ensimmäisiä vaihtoehtoja pelkäisin. En ole mikään supermiehekäs mies, vaan ihan tavallinen mies jossa on myös miehekkäitä piirteitä muttei liioitellusti. En oikeastaan pidä miehissäkään sellaisista ylimachoista äijistä (niistä joista täällä valitetaan että ne panee kaikkien naiset ja muut miehet jää ilman), joten miksi pitäisin josta naisesta, joka yrittää todistella olevansa kovempi äijä kuin ne ylimachot äijät?
Jos joku aikoo iskeä takaisin kulmasta josta luuli etten huomaa, niin ei, en pidä myöskään äärinaisellisista naisista, jotka on jotain Suomen kovimpia hoitsu-missi-lastentarhantätejä ja bimboilee elämäntehtävänään. Yhtälailla en pidä myöskään miehistä, jotka tuolle alueelle yrittävät, tosin en usko että miehet yrittää sinne lähellekään yhtä usein kuin mitä naiset yrittää todistella olevansa kovempia äijiä kuin ne ylimachot äijät. Eli ihan naisten oma syy että yritetään olla niin kovaa. Olisitte ihan vaan tavallisia varmaan kelpaisitte miehille.
Olet kyllä ihan käsittämättömän ÄÄLIÖ. Ihmiset ovat omia persooniaan ja tekevät ammatinvalintansa(kin) sillä perusteella. Puhise sinä omassa nurkassasi ihan mitä puhiset.
Onneksi on fiksujakin miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppo luonne = on vaikea luonne. Ja sitten ihmetyttää, kun ei ole kenenkään tyyppiä. Ei kukaan etsi vaikealuontoista kumppania.
Tunnen pari Ap:n tyyppistä ikisinkkua.
Molemmat saavat riidan aikaiseksi hyvin helposti, ovat sellaisia herkkänahkaisia ja raivotautisia - ihmettelevät vielä, mikseivät löydä ketään.
Aivan ja varsinkin nämä kännäävät riidanhaastajat, kyllä pelottavat miehet ympäriltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>>>Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?>>>>
👍👍👍👍👍👌
Jos psyykkeestä puuttuu sellainen kohta että oikeasti haluaa jakaa elämänsä jonkun kanssa, niin ei kai sitä sitten tarvitse kenenkään kanssa olla. Ja jos ei pysty myöntymään siihen että kukaan ei oikeasti ole oman elämänsä herra tai emäntä, vaan on aina tehtävä kompromisseja ja myöntymisiä, varsinkin parisuhteessa, niin eiköpä tuota yksin sitten huomaa elelevänsä.
ps. koko maapallo tuntuu olevan sekaisin siitä ajatuksesta että kuka vaan voi olla mitä tahansa ja että aina pitää suorittaa ja mennä ja harrastaa ja olla tuottava. hoh hoi, joskus on vaan parasta käpertyä oman kullan kanssa peiton alle ja unohtaa koko "american dream".
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.
Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.
Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?
Saanko kysyä millä tavalla olet tutustunut näihin miehiin?
Ap, jatka etsimistä. Monet tapaavat sen oikean vanhoilla päivillä kun ymmärtävät mitä kumppanilta haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppo luonne = on vaikea luonne. Ja sitten ihmetyttää, kun ei ole kenenkään tyyppiä. Ei kukaan etsi vaikealuontoista kumppania.
Tunnen pari Ap:n tyyppistä ikisinkkua.
Molemmat saavat riidan aikaiseksi hyvin helposti, ovat sellaisia herkkänahkaisia ja raivotautisia - ihmettelevät vielä, mikseivät löydä ketään.
No aika hyvän luonneanalyysin osasit tehdä ilman tietoa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.
Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.
Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?
Saanko kysyä millä tavalla olet tutustunut näihin miehiin?
Kaikkiin miehiin olen tutustunut yhteisen harrastuksen eli nykyisen työn kautta.
Naisessa ei äijämäisyys ole mikään turn off vaan usein päinvastoin. Kunhan siis ei ole mikään rekkalesbo.