Mika siina on ettei jotkut ikina tapaa ketaan? Tai ole koskaan kenenkaan tyyppia?

Minäkin olen aina yksin. Olen perusluonteeltani ehkä vähän introvertti mutta en ujo, oman tien kulkija, itsenäinen ja ystävällinen. Ulkonäöltäni olen ihan perusnätti vaikken mikään suuri kaunotarkaan. Tyylini on naisellinen. Miehet ei koskaan kiinnosti musta tai edes flirttaile. Muutenkin lähemmin ihmisiin tutustuminen on mulle vaikeaa, vaikka muuten juttu luistaa. Ehkä kyse on omista rajotteistani? Ihmetyttää kuitenkin kun tiedän erittäin estyneitä ja ujoja ihmisiä jotka kuitenkin löytävät uuden kumppanin suhteen päättymisen jälkeen. Miksi itse en löydä sellaista yhteyttä? 20-jotain v:nä muistan yhden pojan jota tapailin ja tuntui että syvä yhteys löytyi välittömästi. Hän kuitenkin päätti aloittaa suhteen yhden toisen tytön kanssa. Sen jälkeen en ole kohdannut ketään miestä, jonka kanssa tällainen yhteyden kokemus syntyisi. Naisten kanssa tätä on kyllä tapahtunut mutta en ole seksuaalisesti naisista kiinnostunut.

Uskon että vaatimukset kasvavat iän ja sinkkuvuosien kanssa. Jos Jarissa oli vähän vikaa niin Martissa ei saisi olla sitäkään, eikä Pekkakaan vaikuta yhtään täydellisemmältä kuin Martti...

Kun taas ne, jotka ovat paljon seurustelleet etsivät eron jälkeen helposti uuden koska ovat tottuneet olemaan suhteessa.

Poikkeuksiakin toki on, mutta kovin on helppoa toistaa tuttua kaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

"Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille?"

Yksiselitteinen vastaus: On ollut.

M/40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

Saanko kysyä millä tavalla olet tutustunut näihin miehiin?

Kaikkiin miehiin olen tutustunut yhteisen harrastuksen eli nykyisen työn kautta.

Miten joillekin vaan osuu? Mun kokemuksen mukaan töissä kaikki miehet joiden kanssa tulee juttuun on varattuja. Työpaikasta riippumatta. T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

"Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille?"

Yksiselitteinen vastaus: On ollut.

M/40

Ymmärrän vajaavaisuuteni ja ulkonäköni tuoman ”edun”, mutta silti. Miksi ette vaadi naisilta muuta kuin ulkonäköä? Olisi oma etunne pitää rimaa korkeammalla.

T:se ketä lainasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

Saanko kysyä millä tavalla olet tutustunut näihin miehiin?

Kaikkiin miehiin olen tutustunut yhteisen harrastuksen eli nykyisen työn kautta.

Miten joillekin vaan osuu? Mun kokemuksen mukaan töissä kaikki miehet joiden kanssa tulee juttuun on varattuja. Työpaikasta riippumatta. T. Eri

Harrastukset helpompia paikkoja jutella miehille. Kun löytyy yhteinen, vapaaehtoinen mielenkiinnon kohde niin juttu rupeaa helposti luistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

"Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille?"

Yksiselitteinen vastaus: On ollut.

M/40

Ymmärrän vajaavaisuuteni ja ulkonäköni tuoman ”edun”, mutta silti. Miksi ette vaadi naisilta muuta kuin ulkonäköä? Olisi oma etunne pitää rimaa korkeammalla.

T:se ketä lainasit

Itse pidänkin rimaa ja vielä erityisesti ihan muissa asioissa kuin ulkonäössä. En kuitenkaan voi sille mitään, mitä muut miehet tekevät. Asia mitä naiset eivät ymmärrä miehistä - ja ehkä siksi jatkuvasti ajautuvat paskojen miesten seksinukeiksi - on se, että miehissä on joku tollanen ehkä kolmasosan vähemmistö, jotka panevat ihan minkänäköistä naista tahansa ja minkäluonteista tahansa, kunhan pääsevät panemaan. Ja mitä naiset vielä vähemmän ymmärtävät, on että näitä miehiä, jotka panevat ihan mitä tahansa, on myös komeita ja karismaattisia. Mies voi olla kuinka ihanan oloinen tahansa, ja mies voi sanoa sulle mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa, eikä se tarkoita sitä että mies olisi kiinnostunut sinusta muuta kuin panemiseen. 

Kyllähän se itseänikin harmittaa, että osa miehistä on tällaisia, kun itse en ole. Vielä enemmän kuitenkin harmittaa se, että naiset eivät useimmat ymmärrä sitä, että osa miehistä on tuollaisia.

Sanoit ettei kukaan koskaan kolahda, siinä se syy. Olet luonnostaan valikoiva. Oletko varma että haluat parisuhteen? Kuulostat että viihdyt itseksesi vaikka kaipaatkin suhdetta. Ehkä kaipaatkin vaihtelua elämään ja seikkailua?

Jos täysillä kaipaisit vaan suhdetta niin olisit löytänyt sen. Mutta enemmänkin etsit sitä sopivinta ihmistä, luulen. Ja sitä ei välttämättä löydy koskaan mutta haittaako se?

Otsikon kysymykseen (miksei jotkut löydä ketään) vastaan yleisimmät syyt: sijainti, sosiaalisten kontaktien puute, rahan puute, valikoivuus ja krooniset sairaudet jotka aiheuttaa rajoituksia elämään.

Raha on tullut niin tärkeäksi että rakkaus ja ihastuminen ei ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Raha on tullut niin tärkeäksi että rakkaus ja ihastuminen ei ole mitään.

Tätä en usko.

Oman kokemuksen mukaan Suomessa todella vähän ihmisiä jotka pitäisivät rahaa tärkeämpänä kuin rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

"Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille?"

Yksiselitteinen vastaus: On ollut.

M/40

Ymmärrän vajaavaisuuteni ja ulkonäköni tuoman ”edun”, mutta silti. Miksi ette vaadi naisilta muuta kuin ulkonäköä? Olisi oma etunne pitää rimaa korkeammalla.

T:se ketä lainasit

Itse pidänkin rimaa ja vielä erityisesti ihan muissa asioissa kuin ulkonäössä. En kuitenkaan voi sille mitään, mitä muut miehet tekevät. Asia mitä naiset eivät ymmärrä miehistä - ja ehkä siksi jatkuvasti ajautuvat paskojen miesten seksinukeiksi - on se, että miehissä on joku tollanen ehkä kolmasosan vähemmistö, jotka panevat ihan minkänäköistä naista tahansa ja minkäluonteista tahansa, kunhan pääsevät panemaan. Ja mitä naiset vielä vähemmän ymmärtävät, on että näitä miehiä, jotka panevat ihan mitä tahansa, on myös komeita ja karismaattisia. Mies voi olla kuinka ihanan oloinen tahansa, ja mies voi sanoa sulle mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa, eikä se tarkoita sitä että mies olisi kiinnostunut sinusta muuta kuin panemiseen. 

Kyllähän se itseänikin harmittaa, että osa miehistä on tällaisia, kun itse en ole. Vielä enemmän kuitenkin harmittaa se, että naiset eivät useimmat ymmärrä sitä, että osa miehistä on tuollaisia.

Ihan oikeastiko kerrot tässä nyt naisille, että eivät ymmärrä tuota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä haaveena vielä löytää nainen jonka kanssa olisi yhteistä kemiaa. Pitäisi läheisyydestä ja viihtyisi mun seurassa. Lähtisi mukaan harrastuksiin.

Tällä hetkellä tuntuu lähinnä toivottomalta koko homma.

M37

Millaisista asioista se kemia syntyy? Onko se ulkonäkö vai luonne ja millaiset?

Onhan siinä noita kaikkia,mutta tärkeintä, että jutut sattuisi yksiin. Sen vaan huomaa heti jos synkkaa hyvin.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

"Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille?"

Yksiselitteinen vastaus: On ollut.

M/40

Ymmärrän vajaavaisuuteni ja ulkonäköni tuoman ”edun”, mutta silti. Miksi ette vaadi naisilta muuta kuin ulkonäköä? Olisi oma etunne pitää rimaa korkeammalla.

T:se ketä lainasit

Itse pidänkin rimaa ja vielä erityisesti ihan muissa asioissa kuin ulkonäössä. En kuitenkaan voi sille mitään, mitä muut miehet tekevät. Asia mitä naiset eivät ymmärrä miehistä - ja ehkä siksi jatkuvasti ajautuvat paskojen miesten seksinukeiksi - on se, että miehissä on joku tollanen ehkä kolmasosan vähemmistö, jotka panevat ihan minkänäköistä naista tahansa ja minkäluonteista tahansa, kunhan pääsevät panemaan. Ja mitä naiset vielä vähemmän ymmärtävät, on että näitä miehiä, jotka panevat ihan mitä tahansa, on myös komeita ja karismaattisia. Mies voi olla kuinka ihanan oloinen tahansa, ja mies voi sanoa sulle mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa, eikä se tarkoita sitä että mies olisi kiinnostunut sinusta muuta kuin panemiseen. 

Kyllähän se itseänikin harmittaa, että osa miehistä on tällaisia, kun itse en ole. Vielä enemmän kuitenkin harmittaa se, että naiset eivät useimmat ymmärrä sitä, että osa miehistä on tuollaisia.

Ihan oikeastiko kerrot tässä nyt naisille, että eivät ymmärrä tuota?

No kelle sit jos en naisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

"Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille?"

Yksiselitteinen vastaus: On ollut.

M/40

Ymmärrän vajaavaisuuteni ja ulkonäköni tuoman ”edun”, mutta silti. Miksi ette vaadi naisilta muuta kuin ulkonäköä? Olisi oma etunne pitää rimaa korkeammalla.

T:se ketä lainasit

Itse pidänkin rimaa ja vielä erityisesti ihan muissa asioissa kuin ulkonäössä. En kuitenkaan voi sille mitään, mitä muut miehet tekevät. Asia mitä naiset eivät ymmärrä miehistä - ja ehkä siksi jatkuvasti ajautuvat paskojen miesten seksinukeiksi - on se, että miehissä on joku tollanen ehkä kolmasosan vähemmistö, jotka panevat ihan minkänäköistä naista tahansa ja minkäluonteista tahansa, kunhan pääsevät panemaan. Ja mitä naiset vielä vähemmän ymmärtävät, on että näitä miehiä, jotka panevat ihan mitä tahansa, on myös komeita ja karismaattisia. Mies voi olla kuinka ihanan oloinen tahansa, ja mies voi sanoa sulle mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa, eikä se tarkoita sitä että mies olisi kiinnostunut sinusta muuta kuin panemiseen. 

Kyllähän se itseänikin harmittaa, että osa miehistä on tällaisia, kun itse en ole. Vielä enemmän kuitenkin harmittaa se, että naiset eivät useimmat ymmärrä sitä, että osa miehistä on tuollaisia.

Ihan oikeastiko kerrot tässä nyt naisille, että eivät ymmärrä tuota?

No kelle sit jos en naisille?

En usko, että yhdellekään naiselle tarvitsee tuollaista tietoa uutena kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

"Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille?"

Yksiselitteinen vastaus: On ollut.

M/40

Ymmärrän vajaavaisuuteni ja ulkonäköni tuoman ”edun”, mutta silti. Miksi ette vaadi naisilta muuta kuin ulkonäköä? Olisi oma etunne pitää rimaa korkeammalla.

T:se ketä lainasit

Itse pidänkin rimaa ja vielä erityisesti ihan muissa asioissa kuin ulkonäössä. En kuitenkaan voi sille mitään, mitä muut miehet tekevät. Asia mitä naiset eivät ymmärrä miehistä - ja ehkä siksi jatkuvasti ajautuvat paskojen miesten seksinukeiksi - on se, että miehissä on joku tollanen ehkä kolmasosan vähemmistö, jotka panevat ihan minkänäköistä naista tahansa ja minkäluonteista tahansa, kunhan pääsevät panemaan. Ja mitä naiset vielä vähemmän ymmärtävät, on että näitä miehiä, jotka panevat ihan mitä tahansa, on myös komeita ja karismaattisia. Mies voi olla kuinka ihanan oloinen tahansa, ja mies voi sanoa sulle mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa, eikä se tarkoita sitä että mies olisi kiinnostunut sinusta muuta kuin panemiseen. 

Kyllähän se itseänikin harmittaa, että osa miehistä on tällaisia, kun itse en ole. Vielä enemmän kuitenkin harmittaa se, että naiset eivät useimmat ymmärrä sitä, että osa miehistä on tuollaisia.

Ihan oikeastiko kerrot tässä nyt naisille, että eivät ymmärrä tuota?

No kelle sit jos en naisille?

En usko, että yhdellekään naiselle tarvitsee tuollaista tietoa uutena kertoa.

Ei se kyllä siltä vaikuta, kun naisia sivusta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En osaa mitään hienoa vastausta antaa mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, olen nimittäin pähkäillyt tätä asiaa viime aikoina enemmänkin.

Olen 38-vuotias nainen. Naama ihan ok, vartalo urheilullinen, vähärasvainen mutta isot tissit, olen oikeastaan samassa kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Luonteeltani olen hiljainen ja sulkeutunut hissukka, vetäydyn porukoista ja minun on vaikea ystävystyä. Silti olen 16-vuotiaasta asti seurustellut melkein tauotta. Kaksi suhdetta ja lisäksi kaksi miestä, joiden kanssa olen ollut läheinen mutta en ole edennyt pitemmälle parisuhteeni takia.

Olenkin pohtinut että miten ihmeessä tielleni on voinut osua 4 miestä, joiden kanssa maailmani on natsannut niin hyvin? Jos en normaali kavereita osaa hankkia niin miten ihmeessä nämä miehet ovat kanssani mätsänneet niin hyvin? Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille ja minä huonon itsetuntoni kanssa olen vain tarrautunut ankkurin lailla siihen tunteeseen että joku pitää minusta? Onko loppujen lopuksi se, ettei tapaa ketään sisäsyntyistä itsensä suojelua ja hyvää itsetuntoa?

"Onko ok ulkonäkö ollut tarpeeksi suuri kriteeri miehille?"

Yksiselitteinen vastaus: On ollut.

M/40

Ymmärrän vajaavaisuuteni ja ulkonäköni tuoman ”edun”, mutta silti. Miksi ette vaadi naisilta muuta kuin ulkonäköä? Olisi oma etunne pitää rimaa korkeammalla.

T:se ketä lainasit

Itse pidänkin rimaa ja vielä erityisesti ihan muissa asioissa kuin ulkonäössä. En kuitenkaan voi sille mitään, mitä muut miehet tekevät. Asia mitä naiset eivät ymmärrä miehistä - ja ehkä siksi jatkuvasti ajautuvat paskojen miesten seksinukeiksi - on se, että miehissä on joku tollanen ehkä kolmasosan vähemmistö, jotka panevat ihan minkänäköistä naista tahansa ja minkäluonteista tahansa, kunhan pääsevät panemaan. Ja mitä naiset vielä vähemmän ymmärtävät, on että näitä miehiä, jotka panevat ihan mitä tahansa, on myös komeita ja karismaattisia. Mies voi olla kuinka ihanan oloinen tahansa, ja mies voi sanoa sulle mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa, eikä se tarkoita sitä että mies olisi kiinnostunut sinusta muuta kuin panemiseen. 

Kyllähän se itseänikin harmittaa, että osa miehistä on tällaisia, kun itse en ole. Vielä enemmän kuitenkin harmittaa se, että naiset eivät useimmat ymmärrä sitä, että osa miehistä on tuollaisia.

Ihan oikeastiko kerrot tässä nyt naisille, että eivät ymmärrä tuota?

No kelle sit jos en naisille?

En usko, että yhdellekään naiselle tarvitsee tuollaista tietoa uutena kertoa.

Ei se kyllä siltä vaikuta, kun naisia sivusta seuraa.

On ehkä eri asia sitten tunnistaa millä asenteella kukin on liikkeellä, mutta ihan tasan lähes jokainen nainen tietää mitä nämä pelimiehet on.

En itse ole samanlainen mutta olen miettinyt tätä samaa muiden näkökulmasta ja olen itse tullut siihen tulokseen että miehet usein etsivät sellaista naista jotka ovat iloisia, helppoluonteisia ja sinut itsensä kanssa. Olen siis itse nainen ja ihan ok näköinen mutten mikään super kaunis tai hyväkroppainen. Ottajia on kyllä riittänyt ja sen takia miettinytkin mistä se johtuu vaikken olekaan niin upea ulkoisesti. Tosin eivät ne kiinnostuneet yleensä olekaan mitään supermegahunkseja vaan normaaleja suomalaisia miehiä. Vinkkinä siis: ole positiivinen, älä ole hankala ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet eli ajattele itseästäsi positiivisesti/hanki hyvä itsetunto. Jos näitä ominaisuuksia ei ole luonnostaan niin ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta semmoisia olen itse naisena mietiskellyt

Hmm.. Itselläni on joitakin kavereita näin kolmenkympin korvilla, ja lähes kaikki heistä olen kerännyt ala-asteikäisenä. Säännöllisesti en oikeastaan tapaa heistä ketään, villi heitto että ehkä neljä kertaa vuodessa matkustan heitä tapaamaan. Uusia, syviä ystävyyssuhteita ei ole syntynyt. Okei, en ravaa myöskään aktiivisesti missään introverttiluonteeni takia, mutta olen kuitenkin matkustellut, vaihdellut työpaikkoja ja mennyt opiskelemaan lukioon ja ammattikorkeakouluun.

Koen, että yksi syy on se, että rakastan syvällisiä keskusteluja. Varsinkin hieman "melankolisia" sellaisia. Minusta on vain puhtaasti mielenkiintoista keskustella kuoleman jälkeisestä elämästä, elämän rajallisuudesta, elämän traumaattisista tapahtumista tai elämää muutoin muuttaneista tapahtumista. Kovin monet tapaamani ihmiset ovat sellaisia "tyhjänpäiväisistä" asioista keskustelijoita: ostivat paidan, mitä kokkasivat, veivät yhdenillanvalloituksen baarista kotiin. Tällainen on silloin tällöin mukavaa ja nollaa pään, mutta kuluttaa minulta akkuja. Näissä ihmisissä ei ole mitään vikaa - päinvastoin, koen itsessäni olevan. Mutta itselleni se ei vain suurissa määrin sovi.

En silloin nuorena nättinä ja hoikkana kelvannut, niin miksi nyt vanhempana, vähän vähemmän nättinä, mutta hiukan normaalipainon yläpuolella olevana kelpaisin?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sua vanhempi ikisinkku. Kukaan ei ikinä jaksa mua paria kk kauempaa, vaikka molemmin puolin kolahtais. Nuorena tapasin paljon näitä ja olin aina innoissani, sit petyin kuitenkin ja se oli joka kerta niin karvas kokemus että kyynistyin ennen kolmekymppisiä enkä enää tapaa ketään treffimielessä. On niin iskostunut lujaa se, että en kelpaa kenellekään vaikka luonteeni on kiva ja oon kivan näköinen. Seksiin kelpaan aina, en suhteeseen. Kyllä se edelleen pahalta tuntuu kun haluaisi perustaa perheen ja muuttaa omakotitaloon, mutta kun ei niin ei.. Aina kaihoten katsooo muita, että tonkin näkösellä on noin komea mies ja mikä mussa on vikana ettne kelpaa. Äh. No ilmeisesti sitä ei sieltä ulkomailtakaan löytyisi, kun ei sullekaan joten en taida suunnitella sinne muuttoa :D

Et kai parin kuukauden kohdalla vielä tuo julki näitä perhe- ja omakotitalohaaveita? Itsekin (naisena) pelästyisin ja tulisi tunne että olen vain väline noiden saavuttamiseen, ja paikallani voisi helposti olla joku muukin, kuka vain...