Kolumni: "Vältän tyttö- ja poikasanojen käyttöä hiekkalaatikolla"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä33400 kirjoitti:

Tämän ketjun kommentit kertovat ennen kaikkea siitä, miten ahtaat sukupuoliroolit meillä on ja miten tiukasti niistä haluavat jotkut pitää kiinni. 

Eihän kukaan ole tuossa jutussa eikä muutenkaan kiistänyt sukupuolen olemassaoloa.  Sen sijaan korostettiin, että sukupuoli ei määrää ihmisen ominaisuuksia. Sehän on totta, vaikka meidät yritetään tunkea ahtaisiin miehen ja naisen malleihin.

Ihmiset ovat sukupuolesta riippumatta monin tavoin erilaisia: herkkiä ja vähemmän herkkiä, rajuja tai varovaisia, hiljaisia tai puheliaita, harkitsevia tai nopeasti toimivia, feminiinisiä tai maskuliinisia, temperamenttisia tai rauhallisia jne. 

Onko teillä tiukkojen rooliodotusten vastustajilla oikeasti sellainen elämänkokemus, että naiset ovat sellaisia ja tällaisia ja miehet sellaisia ja tällaisia? Olen tosi surullinen, jos näin on. 

Olen aikuiskoulutuksessa opettajana ja tapaan valtavan määrän uusia ihmisiä päivittäin, sekä miehiä että naisia. Ihmiset ovat kyllä kovin erilaisia monessa suhteessa, mutta se ei liity sukupuoleen mitenkään.

Puhutaanko tässä ketjussa nyt sukupuolesta vai sukupuolirooleista? Mun mielestä vastauksien perusteella sukupuolesta ja siitä, saako tyttöä sanoa tytöksi ja pikaa pojaksi.

Mun mielestä me ollaan yhteiskuntana menty myös paljon eteenpäin tuossa tiukkoihin malleihin ahtamisessa. Etenkin naisten kohdalla, miesten kohdalla tullaan ehkä enemmän jäljessä. Ollaan menty jopa niinkin pitkälle, että perinteisen naisen roolia haluaville tytöille/naisille annetaan palautetta siitä, että he eivät muka veisi tasa-arvoa eteenpäin. Onko niin, että halutaan hämärtää sukupuoliroolit/sukupuoli kokonaan, vai pyrkiä siihen, että hyväksymme itsestäänselvyytenä sen, että osa naisista/miehistä/tytöistä/pojista poikkeaa tuosta perinteisestä muotista?

Nuo ovat sama asia. Jos sosiaalinen sukupuoli hämärretään kokonaan, hyväksymme itsestäänselvyytenä sen, että synnynnäinen fyysinen sukupuoli ei määrittele ihmistä tai hänen rooliaan yhteiskunnassa. Mutta myös toisin päin! Jos hyväksymme itsestäänselvyytenä sen, että synnynnäinen fyysinen sukupuoli ei määrittele ihmistä tai hänen rooliaan yhteiskunnassa, sosiaalinen sukupuoli lakkaa olemasta. Sukupuoliroolit ovat luonteeltaan normatiivisia, eli jos sukupuoliroolit ovat olemassa, niihin painostetaan ja niistä poikkeamisesta rangaistaan sosiaalisesti tavalla tai toisella. Ei ole olemassa mitään sellaista tilannetta, että on joku normaali, oikea tapa olla, mutta muut tavat olla on yhtä hyviä. Normit eivät toimi niin.

Jos oikeasti täysin hyväksytään, että jokainen saa olla sellainen kuin haluaa, sukupuoliroolit eli perinteinen sosiaalinen sukupuoli häviää sillä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa normista poikkeaminen sallitaan, mutta sitä arvotetaan edelleen negatiivisesti. Tämä ei tietenkään ole eikä voi olla hyväksyttävää, ei ole mitään mahdollista oikeutusta sille, että ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti identiteetin vuoksi.

Jos tämä arvottaminen loppuu, ja poika voi olla "tyttömäinen" yhtä hyvin kuin "poikamainen", silloin "poika" ja "tyttö" eivät enää tarkoita mitään eikä kukaan enää ajattele tai puhu ihmisistä poikina tai tyttöinä.

Tämä koko jaottelu on aina ollut olemassa nimenomaan siksi, että ihmiset voitaisiin laittaa eriarvoiseen asemaan. Sillä ei ole muuta tarkoitusta eikä funktiota, eikä se voi selvitä tasa-arvosta.

Mun mielestä asia ei ole aivan noin. Itse näen ihmisillä olevan tarpeen jakaa ihmisiä ryhmiin jo pelkästään sen vuoksi, että se auttaa hahmottamaan ympäröivää maailmaa ja omaa paikkaa siinä maailmassa.

Ihmisen kaikki ajattelu perustuu kategorioille. Mutta ei se ole mitenkään ristiriidassa kirjoittamani kanssa. Ihmisillä on tarve hahmottaa ja ymmärtää maailmaa, mutta siihen löytyy kyllä loputtomasti sellaisia tapoja, jotka eivät riipu ihmisten välisistä arvohierarkioista tai kategorioista, jotka määrittelevät ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Olen eri kuin tuo jolle vastasit, mutta minä en pidä sinua mielisairaana, sinun olemassaolosi ei ole minulle ongelma, enkä halua pakottaa sinua kaappiin. Minäkään en vain ymmärrä mikä se ongelma oikeasti on. Esimerkiksi itse tiedän, että olen biologinen nainen. Se on biologinen fakta. Ei siinä minun "kokemuksella" ole mitään merkitystä. Aivan eri asia sitten on, sopeudunko erilaisiin naisen rooleihin tai malleihin, joita yhteiskunta tai kulttuuri naiselle asettavat. 

Toisten kokemuksia ylipäätään on lähes mahdotonta ymmärtää, jos itsellä ei ole mitään samanlaista kokemusta. Niihin on asennoiduttava ilman ymmärrystä. On joko hyväksyttävä, että toiset kertovat kokemuksestaan parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan (silloin kun vilpittömyyttä ei ole muuten syytä epäillä), ja kunnioitettava sitä yhtä tärkeänä kuin sellaisia kokemuksia kuin jotka itsekin ymmärtää, tai sitten voi ottaa asenteen, että niitä asioita joita minä en itse henkilökohtaisesti koe tai ymmärrä joko ei ole lainkaan olemassa tai niillä ei ole merkitystä eikä niitä tarvitse huomioida.

Mullakaan ei ole ongelmaa tai ristiriitaa kehoni fyysisen todellisuuden kanssa. Mutta en halua, että kukaan määrittelee mua mun puolestani, kehoni perusteella tai muuten. Kun sanot, että kokemuksellasi ei ole väliä, niin se kuulostaa mulle siltä, että kun kokemuksesi ei ole ristiriidassa sen kanssa, miten muu maailma sut haluaa määritellä, sun on triviaalin helppo sopeutua ja ohitat asian ihan sillä. Entä jos kokisitkin siinä vaikeaa ristiriitaa? Eikö silläkään olisi mitään merkitystä?

Määrittele itsesi miten haluat, mutta muut määrittelevät sen mukaan, mikä on fyysistä todellisuutta. On olemassa kaksi sukupuolta, joilla on selvät fyysiset erot ja muut ihmiset näkevät ne. Maailma reagoi siihen, mitä näkee. Isoa ei voi väittää pieneksi. Valkoista ei voi väittää mustaksi. Naista ja miestä ei voi väittää olemattomaksi tai vastakkaisiksi. Sun tunteita ja ajatuksia fyysiseen todellisuuteen ei nähdä. Sä voit käsitellä niitä vaikka sitten päiväkirjassa tai ystävien kanssa. Ei liity muihin ihmisiin yhtään mitenkään.

Eli olemassaoloni on kuitenkin ongelma, pidät kuitenkin mun identiteettiäni henkilökohtaisena psykopatologiana, ja haluat kuitenkin pakottaa mut kaappiin? Vai miten tämä pitää tulkita. Olet juuri määrittelemässä, etten ole olemassa, tai jos olen, olen jotain mitä en ole, että identiteettini ei ole todellinen ja sun ei tarvitse kunnioittaa sitä, ja mun pitää olla asiasta julkisesti hiljaa ja koittaa sopeutua tai tulla järkiini itsekseni.

Siinähän sä hengität ja kirjoitat juuri palstalle. Eli olet hengissä. Kukaan ei ole pyyhkäissyt pois. Vau. Selvisit siitä, että joku ei ole samaa mieltä kanssasi. 

Naiset itsekin on sen puolella, että vain tyttöjä saa poistaa väestöstä miesten luoman politiikan takia, jossa naisille määrätään lapsiluku ja lapsen sukupuoli. Eipä saa akkoja kapinoimaan! Mutta neutraalius suututtaa? Mitä haittaa siitä on? Onko ihmisiä syrjitty konkreettisesti koska joku ei käytä tyttöä tai poikaa?

Heterot itse kääntää kaiken sukuouolittamisen naisia vastaan. :D tehän ette halua tyttöjä itse perheisiin. Tyttöjä abortoidaan, tyttöjen syntymä on koko suvun kriisi. Ette te moiti kun sukupuolta käyttää syrjintään, se on vapautta. Uskokaa jo, että muillakin on oikeus tuoda sukupuoleen liittyviä ideologioita yhteiskuntaan. Etenkin kun te sukupuolittajat syrjitte naisia.

Mikä ongelma tässä on? Tehän itse loukkaatte jatkuvasti naisen ihmisarvoa pakottamalla heitä synnyttämään vain poikia. Te itse vihaatte tyttöjä kun he menevät aviomiehen sukuun. Te itse pilkkaatte tyttöjen kiinnostuksenkohteita ja sitä että he eivät ole kuin pojat.

Kun isoisät ja isät patistaa naisia synnyttämään poikia, ei kukaan ole huolissaan. Te ette koskaan puutu naisten ja tyttöjen syrjintään. Sitten jaksatte itkeä kun joku ei halua sukupuolittaa eli lisätä väkivaltaa?

Jos sukupuoli on rikkaus, miksi naisen sukupuoli on niin epätoivottu, syrjitty ja demonisoitu?

Miksi ette kutsu naisia alentavaa tietoa propagandaksi, vaan se on vain kivaa perinnettä? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Olen eri kuin tuo jolle vastasit, mutta minä en pidä sinua mielisairaana, sinun olemassaolosi ei ole minulle ongelma, enkä halua pakottaa sinua kaappiin. Minäkään en vain ymmärrä mikä se ongelma oikeasti on. Esimerkiksi itse tiedän, että olen biologinen nainen. Se on biologinen fakta. Ei siinä minun "kokemuksella" ole mitään merkitystä. Aivan eri asia sitten on, sopeudunko erilaisiin naisen rooleihin tai malleihin, joita yhteiskunta tai kulttuuri naiselle asettavat. 

Toisten kokemuksia ylipäätään on lähes mahdotonta ymmärtää, jos itsellä ei ole mitään samanlaista kokemusta. Niihin on asennoiduttava ilman ymmärrystä. On joko hyväksyttävä, että toiset kertovat kokemuksestaan parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan (silloin kun vilpittömyyttä ei ole muuten syytä epäillä), ja kunnioitettava sitä yhtä tärkeänä kuin sellaisia kokemuksia kuin jotka itsekin ymmärtää, tai sitten voi ottaa asenteen, että niitä asioita joita minä en itse henkilökohtaisesti koe tai ymmärrä joko ei ole lainkaan olemassa tai niillä ei ole merkitystä eikä niitä tarvitse huomioida.

Mullakaan ei ole ongelmaa tai ristiriitaa kehoni fyysisen todellisuuden kanssa. Mutta en halua, että kukaan määrittelee mua mun puolestani, kehoni perusteella tai muuten. Kun sanot, että kokemuksellasi ei ole väliä, niin se kuulostaa mulle siltä, että kun kokemuksesi ei ole ristiriidassa sen kanssa, miten muu maailma sut haluaa määritellä, sun on triviaalin helppo sopeutua ja ohitat asian ihan sillä. Entä jos kokisitkin siinä vaikeaa ristiriitaa? Eikö silläkään olisi mitään merkitystä?

Määrittele itsesi miten haluat, mutta muut määrittelevät sen mukaan, mikä on fyysistä todellisuutta. On olemassa kaksi sukupuolta, joilla on selvät fyysiset erot ja muut ihmiset näkevät ne. Maailma reagoi siihen, mitä näkee. Isoa ei voi väittää pieneksi. Valkoista ei voi väittää mustaksi. Naista ja miestä ei voi väittää olemattomaksi tai vastakkaisiksi. Sun tunteita ja ajatuksia fyysiseen todellisuuteen ei nähdä. Sä voit käsitellä niitä vaikka sitten päiväkirjassa tai ystävien kanssa. Ei liity muihin ihmisiin yhtään mitenkään.

Eli olemassaoloni on kuitenkin ongelma, pidät kuitenkin mun identiteettiäni henkilökohtaisena psykopatologiana, ja haluat kuitenkin pakottaa mut kaappiin? Vai miten tämä pitää tulkita. Olet juuri määrittelemässä, etten ole olemassa, tai jos olen, olen jotain mitä en ole, että identiteettini ei ole todellinen ja sun ei tarvitse kunnioittaa sitä, ja mun pitää olla asiasta julkisesti hiljaa ja koittaa sopeutua tai tulla järkiini itsekseni.

Huonosti kyllä menee, jos oma olemassaolo on siitä kiinni, että kaikki muut myötäilevät ja validioivat identiteettiäsi. Kyllä se omanarvontunto pitää olla itsestä lähtöisin eikä vastuuttaa muiden niskoille. Ja niin tosiaan... jos hengität, olet olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni tytöistä ja pojista.

Miten sukupuolettomat ihmiset tietävät, että he eivät ole esim. poikia, jos kukaan ei ole koskaan puhunut heille sukupuolista?

Niinpä! Terapeuteilla taitaa olla paljon töitä hetken päästä.

Sukupuolidysforia on nuorilla ainakin briteissä lisääntynyt monta sataakertaisesti. Way to go feminism.

Sen verran kommentoisin tätä femin.ismiasiaa, että monet vanhemman polven fem.inismit ovat huolissaan siitä, kuinka trans-aktivistien ajama sukupuolten häivyttäminen heikentää tyttöjen ja naisten oikeuksia.

Naiset on loppujen lopuksi tosi matalalla intersektionaalisen feminismin hierarkiassa. Siellä on ääretön määrä muita jotka ovat korkeammalla ja lisää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kyllä opettaa kovasti kuka on tyttö ja kuka poika.

En ymmärrä mitä pahaa siinä on jos joku on poika tai joku tyttö.

Niin miksi ihan pienelle lapselle pitää opettaa, että lapset eivät ole vain lapsia, vaan tiettyä sukupuolta? En näe muuta syytä kuin, että samalla opetetaan, että se mitä housuista löytyy vaikuttaa muutenkin, miten pukeudutaan, millä leikitään, mitä saa tehdä jne. Eli opetetaan tiettyyn sukupuolen mukaisen rooliin, vaikka muuta väitätte.

Anteeksi, mutta mulle ei tule poika-sanasta mieleen ensimmäiseksi alushousujen sisältö. Jos tulisi, hakeutuisin hoitoon. Enkä ymmärrä miten poika-sanan käyttö pakottaa leikkimään vain autoilla, pukeutumaan vain siniseen ja opiskelemaan rakennusmieheksi.

Mitä sulle tulee mieleen poika-sanasta? Miksi haluat nimenomaan korostaa sukupuolta?

No onhan se sukupuoli osa identiteettiä.

Ei ole välttämättä, minä olen minä, ettekö te ole omia itsejänne vaan jotain miehiä tai naisia?

Ettekö ole ihmisiä?

Ajatteletteko että MINÄ näin miehenä/naisena en tekisi noin? Kuinka rajoittuneita oikein olette?

Ettekö ole omia persoonianne, yksilöitä?

Oletteko joku joukko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Mitä on identifioitua pojaksi tai tytöksi?

Se vasta hepreaa on minulle.

Että pitäisi jotenkin erityisesti identifioitua johonkin. Eikö kokemus omasta itsestä tule automaattisesti, olet mitä olet ja sen nimi nyt sitten sattuu olemaan biologisesti mies tai nainen.

Miten nainen "kokee" olevansa nainen ja mies "kokee" olevansa mies.

Eikö kummatkin vain elä elämäänsä omissa nahoissaan ja on tyytyväinen kehoonsa ja oloonsa, ja jos ei ole niin sitten pitää tehdä asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kyllä opettaa kovasti kuka on tyttö ja kuka poika.

En ymmärrä mitä pahaa siinä on jos joku on poika tai joku tyttö.

Niin miksi ihan pienelle lapselle pitää opettaa, että lapset eivät ole vain lapsia, vaan tiettyä sukupuolta? En näe muuta syytä kuin, että samalla opetetaan, että se mitä housuista löytyy vaikuttaa muutenkin, miten pukeudutaan, millä leikitään, mitä saa tehdä jne. Eli opetetaan tiettyyn sukupuolen mukaisen rooliin, vaikka muuta väitätte.

Anteeksi, mutta mulle ei tule poika-sanasta mieleen ensimmäiseksi alushousujen sisältö. Jos tulisi, hakeutuisin hoitoon. Enkä ymmärrä miten poika-sanan käyttö pakottaa leikkimään vain autoilla, pukeutumaan vain siniseen ja opiskelemaan rakennusmieheksi.

Mitä sulle tulee mieleen poika-sanasta? Miksi haluat nimenomaan korostaa sukupuolta?

No onhan se sukupuoli osa identiteettiä.

Ei ole välttämättä, minä olen minä, ettekö te ole omia itsejänne vaan jotain miehiä tai naisia?

Ettekö ole ihmisiä?

Ajatteletteko että MINÄ näin miehenä/naisena en tekisi noin? Kuinka rajoittuneita oikein olette?

Ettekö ole omia persoonianne, yksilöitä?

Oletteko joku joukko?

Kyllä mä olen oma persoonani. Olen myös nainen. Olen yksilö, mutta myös osa eri joukkoja.

En ole joka ryhmässä samanlainen, vaan identiteettini eri osat ovat enemmän tai vähemmän esillä riippuen missä seurassa olen. Jos olen mieheni kanssa, olen nainen ja kumppani. Jos olen töissä, olen ammattilainen. Ystävien seurassa ystävä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Mitä on identifioitua pojaksi tai tytöksi?

Se vasta hepreaa on minulle.

Että pitäisi jotenkin erityisesti identifioitua johonkin. Eikö kokemus omasta itsestä tule automaattisesti, olet mitä olet ja sen nimi nyt sitten sattuu olemaan biologisesti mies tai nainen.

Miten nainen "kokee" olevansa nainen ja mies "kokee" olevansa mies.

Eikö kummatkin vain elä elämäänsä omissa nahoissaan ja on tyytyväinen kehoonsa ja oloonsa, ja jos ei ole niin sitten pitää tehdä asialle jotain.

Musta tuntuu, että nyt aletaan puhumaan samasta asiasta, tosin eri näkökulmasta.

Kun mulle ei koskaan ole ollut mitenkään epäselvää, että olen nainen/tyttö, mun on vaikea ymmärtää, miksi joku ei "koe" olevansa jompaa kumpaa. Mutta se, että tiedän olevani nainen ei ole koskaan estänyt mua tekemästä niitä asioita, jotka mua kiinnostaa.

Ehkä tässä on isona syynä se, ettei mulle vanhempani tuputtaneet mitään, vaan olen saanut vapaasti valita vaatteeni, leluni, harrastukseni ja koulutukseni. Vaikka minua tytöksi on kotona aina sanottu.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Se, että koet olevasi jotain ei tarkoita sitä, että olet sitä. Mun lapsi kertoi hyvin tarmokkaasti olevansa kissa varmaan 1,5 vuotta, mutta onko hän kissa? Opetin hänet käymään potalla, en laittanut hiekkalaatikkoa hänelle vessaan. Teinkö nyt väärin?

Ei sukupuolettomuus ole ongelma vaan se, että sinunlaistesi esiinmarssin takia kaikilta muiltakin pitäisi poistaa sukupuoli, ettei vaan sukupuolettomille tulisi paha mieli. Mä olen nainen, ja viihdyn naisena. Miksi se pitäisi muutaman sukupuolettoman vuoksi minulta ja monelta muulta naiselta (ja mieheksi itsensä kokevalta mieheltä) kieltää? Me kuitenkin olemme suuri enemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kyllä opettaa kovasti kuka on tyttö ja kuka poika.

En ymmärrä mitä pahaa siinä on jos joku on poika tai joku tyttö.

Niin miksi ihan pienelle lapselle pitää opettaa, että lapset eivät ole vain lapsia, vaan tiettyä sukupuolta? En näe muuta syytä kuin, että samalla opetetaan, että se mitä housuista löytyy vaikuttaa muutenkin, miten pukeudutaan, millä leikitään, mitä saa tehdä jne. Eli opetetaan tiettyyn sukupuolen mukaisen rooliin, vaikka muuta väitätte.

Anteeksi, mutta mulle ei tule poika-sanasta mieleen ensimmäiseksi alushousujen sisältö. Jos tulisi, hakeutuisin hoitoon. Enkä ymmärrä miten poika-sanan käyttö pakottaa leikkimään vain autoilla, pukeutumaan vain siniseen ja opiskelemaan rakennusmieheksi.

Mitä sulle tulee mieleen poika-sanasta? Miksi haluat nimenomaan korostaa sukupuolta?

No onhan se sukupuoli osa identiteettiä.

Ei ole välttämättä, minä olen minä, ettekö te ole omia itsejänne vaan jotain miehiä tai naisia?

Ettekö ole ihmisiä?

Ajatteletteko että MINÄ näin miehenä/naisena en tekisi noin? Kuinka rajoittuneita oikein olette?

Ettekö ole omia persoonianne, yksilöitä?

Oletteko joku joukko?

Tieitysti olen yksilö, mutta osa monia eri joukkoja. Mutta jokaisessa kontekstissa myös nainen. IT-alalla siitä muuten ei ainakaan ole hyötyä...

Käyttäjä33400 kirjoitti:

Tämän ketjun kommentit kertovat ennen kaikkea siitä, miten ahtaat sukupuoliroolit meillä on ja miten tiukasti niistä haluavat jotkut pitää kiinni. 

Eihän kukaan ole tuossa jutussa eikä muutenkaan kiistänyt sukupuolen olemassaoloa.  Sen sijaan korostettiin, että sukupuoli ei määrää ihmisen ominaisuuksia. Sehän on totta, vaikka meidät yritetään tunkea ahtaisiin miehen ja naisen malleihin.

Ihmiset ovat sukupuolesta riippumatta monin tavoin erilaisia: herkkiä ja vähemmän herkkiä, rajuja tai varovaisia, hiljaisia tai puheliaita, harkitsevia tai nopeasti toimivia, feminiinisiä tai maskuliinisia, temperamenttisia tai rauhallisia jne. 

Onko teillä tiukkojen rooliodotusten vastustajilla oikeasti sellainen elämänkokemus, että naiset ovat sellaisia ja tällaisia ja miehet sellaisia ja tällaisia? Olen tosi surullinen, jos näin on. 

Olen aikuiskoulutuksessa opettajana ja tapaan valtavan määrän uusia ihmisiä päivittäin, sekä miehiä että naisia. Ihmiset ovat kyllä kovin erilaisia monessa suhteessa, mutta se ei liity sukupuoleen mitenkään.

Väität että sukupuoli ei määrää ihmisen ominaisuuksia. Annanpa sinulle esimerkin: Miehet ovat fyysisesti isompia ja vahvempia. Naiset ovat tunneälyltään taitavampia. Näin se vaan menee ja molemmat ovat sukupuolelle ominaisia piirteitä, joista on hyötyä myös ihmislajin selviytymisen kannalta.

Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että on olemassa myös poikkeuksia (vahvempia naisia, tunneälykkäämpiä miehiä). Mutta sukupuolten välillä todellakin on olemassa eroja, niin fyysisesti kuin henkisestikin, eikä näiden erojen olemassaoloa voida piilottaa käsitteen ”ahtaat sukupuoliroolit” alle.

Hyvesignalointia kolumnin muodossa...

Vierailija kirjoitti:

Naiset itsekin on sen puolella, että vain tyttöjä saa poistaa väestöstä miesten luoman politiikan takia, jossa naisille määrätään lapsiluku ja lapsen sukupuoli. Eipä saa akkoja kapinoimaan! Mutta neutraalius suututtaa? Mitä haittaa siitä on? Onko ihmisiä syrjitty konkreettisesti koska joku ei käytä tyttöä tai poikaa?

Heterot itse kääntää kaiken sukuouolittamisen naisia vastaan. :D tehän ette halua tyttöjä itse perheisiin. Tyttöjä abortoidaan, tyttöjen syntymä on koko suvun kriisi. Ette te moiti kun sukupuolta käyttää syrjintään, se on vapautta. Uskokaa jo, että muillakin on oikeus tuoda sukupuoleen liittyviä ideologioita yhteiskuntaan. Etenkin kun te sukupuolittajat syrjitte naisia.

Mikä ongelma tässä on? Tehän itse loukkaatte jatkuvasti naisen ihmisarvoa pakottamalla heitä synnyttämään vain poikia. Te itse vihaatte tyttöjä kun he menevät aviomiehen sukuun. Te itse pilkkaatte tyttöjen kiinnostuksenkohteita ja sitä että he eivät ole kuin pojat.

Kun isoisät ja isät patistaa naisia synnyttämään poikia, ei kukaan ole huolissaan. Te ette koskaan puutu naisten ja tyttöjen syrjintään. Sitten jaksatte itkeä kun joku ei halua sukupuolittaa eli lisätä väkivaltaa?

Jos sukupuoli on rikkaus, miksi naisen sukupuoli on niin epätoivottu, syrjitty ja demonisoitu?

Miksi ette kutsu naisia alentavaa tietoa propagandaksi, vaan se on vain kivaa perinnettä? :D

Asutko Intiassa tai Kiinassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Avaa suusi ja kerro tilanteesi kun sellainen tilanne tulee josta et tykkää - kun sinua puhutellaan miehenä tai naisena, äläkä yritä pakottaa enemmistöä mukautumaan sinun erityisyyteesi. Ei ketään kiinnosta missä kaapissa olet tai et ole, kunhan elät ja annat muidenkin elää.

Olisiko susta kohtuullista, että muut oletusarvoisesti loukkaavat sua jatkuvasti, ja sun pitää erikseen pyytää, että lopettaisivat? Voitkohan ollenkaan samastua siihen, kuinka raskas tapa tuo on elää? Todella moni suhtautuu tuollaisiin pyyntöihin todella huonosti. Musta ei todellakaan ole liikaa vaadittu, että mun ja munlaisteni olemassaolo huomioidaan oletusarvoisesti. Se ei vie keneltäkään mitään pois.

Sopiiko, että ignoraan kokonaan sinut ja kaltaisesi, kun huomioiminen millään lailla ei näytä sopivan. Olette pienen pieni vähemmistö, ja tekään ette ole keskenään yhtenäinen joukkio. Toiset hyväksyvät sen, että ovat vähemmistöä ja enemmistön edustajat eivät aina osaa olla ihan korrekteja. Toiset taas ensimmäisestä väärästä sanasta saavat itkupotkuraivarin, haukkuvat ahdasmieliseksi ja ties miksi, muutama pelto palkokasveja sieraimessa välittömästi. En osaa etukäteen tietää, kummasta tapauksesta on kyse. Valitettavasti muodikkaasti kaikesta mielensäpahoittajia tuntuu olevan suurempi joukko.