Kolumni: "Vältän tyttö- ja poikasanojen käyttöä hiekkalaatikolla"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni tytöistä ja pojista.

Miten sukupuolettomat ihmiset tietävät, että he eivät ole esim. poikia, jos kukaan ei ole koskaan puhunut heille sukupuolista?

Niinpä! Terapeuteilla taitaa olla paljon töitä hetken päästä.

Sukupuolidysforia on nuorilla ainakin briteissä lisääntynyt monta sataakertaisesti. Way to go feminism.

Sen verran kommentoisin tätä femin.ismiasiaa, että monet vanhemman polven fem.inismit ovat huolissaan siitä, kuinka trans-aktivistien ajama sukupuolten häivyttäminen heikentää tyttöjen ja naisten oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

"Voisinpa tällä yksinkertaisella valinnalla vähitellen iskostaa lapseni päähän ajatuksen muista ihmisistä ystävällisinä sieluina, jotka lähtökohtaisesti ovat hänen puolellaan, Raisa Mattila kirjoittaa."

Ja tosielämässä sitten lapselle aikanaan selviää, että tämä ei pidä paikkaansa.

Vaikka tosielämä ON sitä, että se toinen vekara heittää santaa naamalle ja ryöstää lelun toisen kädestä. Sellainen ei ole kaveri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni tytöistä ja pojista.

Miten sukupuolettomat ihmiset tietävät, että he eivät ole esim. poikia, jos kukaan ei ole koskaan puhunut heille sukupuolista?

Niinpä! Terapeuteilla taitaa olla paljon töitä hetken päästä.

Sukupuolidysforia on nuorilla ainakin briteissä lisääntynyt monta sataakertaisesti. Way to go feminism.

Sen verran kommentoisin tätä femin.ismiasiaa, että monet vanhemman polven fem.inismit ovat huolissaan siitä, kuinka trans-aktivistien ajama sukupuolten häivyttäminen heikentää tyttöjen ja naisten oikeuksia.

F.... on siis kielletty sana?! Kommenttini meni läpi vasta kun kirjoitin väärin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti äiti, henkilö heittää hiekkaa

Onko susta "äiti äiti, poika heittää hiekkaa" jotenkin luontevampi?

Ei saa sanoa "äiti", se on sukupuolisidonnainen sana. Kunnioittakaamme sateenkaaria. Siis: "Huoltaja, huoltaja, ihminen heittää maa-ainesta."

Ei kyllä kukaan ole pyytämässä, että lakattaisiin puhuttelemasta sukupuolittuneesti niitä ihmisiä, joille sen tiedetään olevan ok. Valtaosa äideistä haluaa tulla sanotuksi äidiksi. Se, mitä toivotaan, on että sukupuolittunutta kieltä vähitellen poistettaisiin siellä, missä se kohdistuu moniin yleisesti. Että vähennettäisiin olettamista silloin kun oikeasti ei tiedetä, ja että vähennettäisiin sen vahvistamista, kuinka paljon sukupuoli ihmisen määrittelee. Kun ihmistä puhutellaan jatkuvasti tyttönä tai poikana, tai kun ihmiselle viitataan muihin jatkuvasti tyttönä tai poikana, sillä on väistämättä sellainen vaikutus, että hän alkaa nähdä tyttöyden tai poikuuden ihmistä määrittelevänä.

Vastahan tässä oltiin muuttamassa äitien- ja isänpäivää läheisenpäiväksi. Joissakin päiväkodeissa ja alakouluissa puhutaan vain läheisenpäivästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Teille päinvastoin on ongelma se, että maailmassa on tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni tytöistä ja pojista.

Miten sukupuolettomat ihmiset tietävät, että he eivät ole esim. poikia, jos kukaan ei ole koskaan puhunut heille sukupuolista?

Niinpä! Terapeuteilla taitaa olla paljon töitä hetken päästä.

Sukupuolidysforia on nuorilla ainakin briteissä lisääntynyt monta sataakertaisesti. Way to go feminism.

Sen verran kommentoisin tätä femin.ismiasiaa, että monet vanhemman polven fem.inismit ovat huolissaan siitä, kuinka trans-aktivistien ajama sukupuolten häivyttäminen heikentää tyttöjen ja naisten oikeuksia.

Nimenomaan.

Tuhoava, anarkistinen liike, jolla ei ole mitään tekemistä suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien kanssa.

Tää maailma on kyllä menossa tosi oudoksi... Kyllä se niin on että tytöt on tyttöjä ja pojat poikia, vaikka kuinka vältettäisiin sitä sanomasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Olen eri kuin tuo jolle vastasit, mutta minä en pidä sinua mielisairaana, sinun olemassaolosi ei ole minulle ongelma, enkä halua pakottaa sinua kaappiin. Minäkään en vain ymmärrä mikä se ongelma oikeasti on. Esimerkiksi itse tiedän, että olen biologinen nainen. Se on biologinen fakta. Ei siinä minun "kokemuksella" ole mitään merkitystä. Aivan eri asia sitten on, sopeudunko erilaisiin naisen rooleihin tai malleihin, joita yhteiskunta tai kulttuuri naiselle asettavat. 

Toisten kokemuksia ylipäätään on lähes mahdotonta ymmärtää, jos itsellä ei ole mitään samanlaista kokemusta. Niihin on asennoiduttava ilman ymmärrystä. On joko hyväksyttävä, että toiset kertovat kokemuksestaan parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan (silloin kun vilpittömyyttä ei ole muuten syytä epäillä), ja kunnioitettava sitä yhtä tärkeänä kuin sellaisia kokemuksia kuin jotka itsekin ymmärtää, tai sitten voi ottaa asenteen, että niitä asioita joita minä en itse henkilökohtaisesti koe tai ymmärrä joko ei ole lainkaan olemassa tai niillä ei ole merkitystä eikä niitä tarvitse huomioida.

Mullakaan ei ole ongelmaa tai ristiriitaa kehoni fyysisen todellisuuden kanssa. Mutta en halua, että kukaan määrittelee mua mun puolestani, kehoni perusteella tai muuten. Kun sanot, että kokemuksellasi ei ole väliä, niin se kuulostaa mulle siltä, että kun kokemuksesi ei ole ristiriidassa sen kanssa, miten muu maailma sut haluaa määritellä, sun on triviaalin helppo sopeutua ja ohitat asian ihan sillä. Entä jos kokisitkin siinä vaikeaa ristiriitaa? Eikö silläkään olisi mitään merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Teille päinvastoin on ongelma se, että maailmassa on tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä.

Jos tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten olemassaolo tarkoittaa sitä, että kaikkien on pakko olla jotain niistä tai sitten friikki, niin kyllä, se on valtava ongelma meille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti äiti, henkilö heittää hiekkaa

Onko susta "äiti äiti, poika heittää hiekkaa" jotenkin luontevampi?

Ei saa sanoa "äiti", se on sukupuolisidonnainen sana. Kunnioittakaamme sateenkaaria. Siis: "Huoltaja, huoltaja, ihminen heittää maa-ainesta."

Ei kyllä kukaan ole pyytämässä, että lakattaisiin puhuttelemasta sukupuolittuneesti niitä ihmisiä, joille sen tiedetään olevan ok. Valtaosa äideistä haluaa tulla sanotuksi äidiksi. Se, mitä toivotaan, on että sukupuolittunutta kieltä vähitellen poistettaisiin siellä, missä se kohdistuu moniin yleisesti. Että vähennettäisiin olettamista silloin kun oikeasti ei tiedetä, ja että vähennettäisiin sen vahvistamista, kuinka paljon sukupuoli ihmisen määrittelee. Kun ihmistä puhutellaan jatkuvasti tyttönä tai poikana, tai kun ihmiselle viitataan muihin jatkuvasti tyttönä tai poikana, sillä on väistämättä sellainen vaikutus, että hän alkaa nähdä tyttöyden tai poikuuden ihmistä määrittelevänä.

Vastahan tässä oltiin muuttamassa äitien- ja isänpäivää läheisenpäiväksi. Joissakin päiväkodeissa ja alakouluissa puhutaan vain läheisenpäivästä.

En suoraan sanottuna usko, että noissa päiväkodeissa tai alakouluissa on yksilötasolla mitenkään vältetty täsmentämästä äitien- tai isänpäiväksi. Kuitenkin niille, joilla on äiti, tai isä, se on ollut nimenomaan äitien- tai isänpäivä. On vaan haluttu huomioida ne lapset, joilla äitiä tai isää ei syystä tai toisesta ole. Tätä ei todellakaan tehty muunsukupuolisten vanhempien vuoksi.

80-luvulla säästyttiin hyvin kiusaamiselta sillä, että rajut huutelevat pojat pidettiin tytöistä erillään. Ja rajummat lapset toisistaan erillään. Toki voi olla kiltimpiä poikia myös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Avaa suusi ja kerro tilanteesi kun sellainen tilanne tulee josta et tykkää - kun sinua puhutellaan miehenä tai naisena, äläkä yritä pakottaa enemmistöä mukautumaan sinun erityisyyteesi. Ei ketään kiinnosta missä kaapissa olet tai et ole, kunhan elät ja annat muidenkin elää.

Olisiko susta kohtuullista, että muut oletusarvoisesti loukkaavat sua jatkuvasti, ja sun pitää erikseen pyytää, että lopettaisivat? Voitkohan ollenkaan samastua siihen, kuinka raskas tapa tuo on elää? Todella moni suhtautuu tuollaisiin pyyntöihin todella huonosti. Musta ei todellakaan ole liikaa vaadittu, että mun ja munlaisteni olemassaolo huomioidaan oletusarvoisesti. Se ei vie keneltäkään mitään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Olen eri kuin tuo jolle vastasit, mutta minä en pidä sinua mielisairaana, sinun olemassaolosi ei ole minulle ongelma, enkä halua pakottaa sinua kaappiin. Minäkään en vain ymmärrä mikä se ongelma oikeasti on. Esimerkiksi itse tiedän, että olen biologinen nainen. Se on biologinen fakta. Ei siinä minun "kokemuksella" ole mitään merkitystä. Aivan eri asia sitten on, sopeudunko erilaisiin naisen rooleihin tai malleihin, joita yhteiskunta tai kulttuuri naiselle asettavat. 

Toisten kokemuksia ylipäätään on lähes mahdotonta ymmärtää, jos itsellä ei ole mitään samanlaista kokemusta. Niihin on asennoiduttava ilman ymmärrystä. On joko hyväksyttävä, että toiset kertovat kokemuksestaan parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan (silloin kun vilpittömyyttä ei ole muuten syytä epäillä), ja kunnioitettava sitä yhtä tärkeänä kuin sellaisia kokemuksia kuin jotka itsekin ymmärtää, tai sitten voi ottaa asenteen, että niitä asioita joita minä en itse henkilökohtaisesti koe tai ymmärrä joko ei ole lainkaan olemassa tai niillä ei ole merkitystä eikä niitä tarvitse huomioida.

Mullakaan ei ole ongelmaa tai ristiriitaa kehoni fyysisen todellisuuden kanssa. Mutta en halua, että kukaan määrittelee mua mun puolestani, kehoni perusteella tai muuten. Kun sanot, että kokemuksellasi ei ole väliä, niin se kuulostaa mulle siltä, että kun kokemuksesi ei ole ristiriidassa sen kanssa, miten muu maailma sut haluaa määritellä, sun on triviaalin helppo sopeutua ja ohitat asian ihan sillä. Entä jos kokisitkin siinä vaikeaa ristiriitaa? Eikö silläkään olisi mitään merkitystä?

Määrittele itsesi miten haluat, mutta muut määrittelevät sen mukaan, mikä on fyysistä todellisuutta. On olemassa kaksi sukupuolta, joilla on selvät fyysiset erot ja muut ihmiset näkevät ne. Maailma reagoi siihen, mitä näkee. Isoa ei voi väittää pieneksi. Valkoista ei voi väittää mustaksi. Naista ja miestä ei voi väittää olemattomaksi tai vastakkaisiksi. Sun tunteita ja ajatuksia fyysiseen todellisuuteen ei nähdä. Sä voit käsitellä niitä vaikka sitten päiväkirjassa tai ystävien kanssa. Ei liity muihin ihmisiin yhtään mitenkään.

Käyttäjä33400 kirjoitti:

Väitättekö ihan tosissanne, ettei meillä edelleen kasvateta tyttöjä ja poikia eri muottiin?

Hirveästi ihmetellään, miksi miehet syrjäytyvät naisia enemmän. No olisiko vaikkapa siksi että pojilta ei koskaan vaadita mitään? "Pojat on poikia" on todella myrkyllinen kasvatusasenne sekä poikien että tyttöjen näkökulmasta. Tytöt opetetaan jo pieninä pitämään huolta omasta hygieniastaan ja itsestään muutenkin sekä muista ihmisistä. Tytöiltä vaaditaan vastuullisuutta, omista tehtävistä huolehtimista ja loputonta tottelevaisuutta ja kiltteyttä. Pojat saavat perseillä ja tapella ja käyttäytyä huonosti, koska eihän heiltä voi odottaa mitään, kun "pojat on poikia".  "Pojille on niin tärkeää se pelaaminen kännykällä ja pleikalla". Joo niin, on kun siihen opetetaan. Tytöt addiktoituvat yhtä herkästi, mutta heidän ei anneta, kun eihän se sovi ja kun pitää kotityöt hoitaa.

Tästä kärsivät kaikki. 

Pojat eivät opi huolehtimaan itsestään eivätkä elämästään, kun äiti ja isi hoitavat kaiken valmiiksi. Sitten jäädään peräkammariin tai yksin asuntoon pleikkaa pelaamaan. Pitsaa tilataan kun ei osata kokata. Tytöt opiskelevat, menevät lukioon ja yliopistoihin. Akateemisen tutkinnon jälkeen nämä kympin tytöt sitten jäävät sihteereiksi ja assistenteiksi, kun johtajiksi valitaan ne seiskan pojat, koska "miehet on luontaisesti johtajia". Parisuhteissa sitten nämä suorittamaan opetetut naiset hoitavat 95 prosenttia kotitöistä, kun miehet saavat luoda uraa.

Miesvihaaja otti maskin pois.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko susta kohtuullista, että muut oletusarvoisesti loukkaavat sua jatkuvasti, ja sun pitää erikseen pyytää, että lopettaisivat? Voitkohan ollenkaan samastua siihen, kuinka raskas tapa tuo on elää? Todella moni suhtautuu tuollaisiin pyyntöihin todella huonosti. Musta ei todellakaan ole liikaa vaadittu, että mun ja munlaisteni olemassaolo huomioidaan oletusarvoisesti. Se ei vie keneltäkään mitään pois.

Lainaan vastaukseksi sinulle edellä jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä, koska se sopii erittäin hyvin myös töhön:

"Määrittele itsesi miten haluat, mutta muut määrittelevät sen mukaan, mikä on fyysistä todellisuutta. On olemassa kaksi sukupuolta, joilla on selvät fyysiset erot ja muut ihmiset näkevät ne. Maailma reagoi siihen, mitä näkee. Isoa ei voi väittää pieneksi. Valkoista ei voi väittää mustaksi. Naista ja miestä ei voi väittää olemattomaksi tai vastakkaisiksi. Sun tunteita ja ajatuksia fyysiseen todellisuuteen ei nähdä. Sä voit käsitellä niitä vaikka sitten päiväkirjassa tai ystävien kanssa. Ei liity muihin ihmisiin yhtään mitenkään."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kyllä opettaa kovasti kuka on tyttö ja kuka poika.

En ymmärrä mitä pahaa siinä on jos joku on poika tai joku tyttö.

Niin miksi ihan pienelle lapselle pitää opettaa, että lapset eivät ole vain lapsia, vaan tiettyä sukupuolta? En näe muuta syytä kuin, että samalla opetetaan, että se mitä housuista löytyy vaikuttaa muutenkin, miten pukeudutaan, millä leikitään, mitä saa tehdä jne. Eli opetetaan tiettyyn sukupuolen mukaisen rooliin, vaikka muuta väitätte.

Anteeksi, mutta mulle ei tule poika-sanasta mieleen ensimmäiseksi alushousujen sisältö. Jos tulisi, hakeutuisin hoitoon. Enkä ymmärrä miten poika-sanan käyttö pakottaa leikkimään vain autoilla, pukeutumaan vain siniseen ja opiskelemaan rakennusmieheksi.

Mitä sulle tulee mieleen poika-sanasta? Miksi haluat nimenomaan korostaa sukupuolta?

No onhan se sukupuoli osa identiteettiä.

On nyt kai, kun siitä ulkoapäin tehdään sellainen ja se määrittelee ihmisen toisten silmissä niin vahvasti jo lapsesta lähtien. Mutta kaikille se identiteetti ei sovi, ja sen heille pakottaminen heille oon todella julmaa.

Sukupuoli on vain osa sitä identiteettiä, eikä kaikille yhtä tärkeä osa. Ja tässä tullaan taas siihen, että sanotaanko poikalapselle, että olet poika. Vai sanotaanko, että olet poika JA siitä syystä sinun tulee tehdä näin, etkä voi tehdä näin.

Määritteleehän sukupuoli jo esimerkiksi sen, millä tavalla voit tuoda maailmaan jälkikasvua. Sanoisin, että aika merkittävä asia ihmiselämässä.

Se on jo ihmisen identiteetin määrittelemistä häneltä kysymättä, että sanotaan että olet poika, samoin kuin se, että nostetaan se keskeiseksi ihmistä määritteleväksi asiaksi, millä tavalla hän voi lisääntyä. Toivottavasti et sentään ajattele hedelmättömyyden määrittelevän jotenkin siitä kärsiviä, tai että adoptoiminen jotenkin määrittelisi vanhemman suhteen hänen lapseensa. Sellainenkin on todella julmaa.

Olen eri, mutta ymmärrätkö lukemaasi ollenkaan?

Ymmärrän hyvin. Jos mun kirjoittamassani on sen sijaan jotain epäselvää, niin voit esittää kysymyksen ja mielelläni koitan selventää.

Kaikki sinun kirjoittamasi on epäselvää. Kirjoitat aivan eri asioista kuin ne kommentit, joita kommentoit. Sinun vastauksesi vääristelevät niitä kommentteja, joihin vastaat, ja teet muiden kommenteista täysin epäloogisia johtopäätöksiä. Siksi ihmettelen, onko sinulla kenties vaikeuksia luetun ymmärtämisessä.

Ihmettelet siksi, että et ole tottunut käymään dialogia sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät jonkin asian hyvin eri tavalla kuin sinä. Jos aina yrität tulkita kaikkea vain omasta maailmankuvastasi käsin, jotkin asiat eivät sovi siihen, ja sellaisen ihmisen puhe joka ei jaa maailmankuvaasi, niistä aiheista joissa maailmankuvat poikkeavat vahvimmin, kuulostaa juuri tuolta. Siihen on vastaus pyrkiä ymmärtämään ajatusmalleja, jotka eivät riipu omista oletuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Olen eri kuin tuo jolle vastasit, mutta minä en pidä sinua mielisairaana, sinun olemassaolosi ei ole minulle ongelma, enkä halua pakottaa sinua kaappiin. Minäkään en vain ymmärrä mikä se ongelma oikeasti on. Esimerkiksi itse tiedän, että olen biologinen nainen. Se on biologinen fakta. Ei siinä minun "kokemuksella" ole mitään merkitystä. Aivan eri asia sitten on, sopeudunko erilaisiin naisen rooleihin tai malleihin, joita yhteiskunta tai kulttuuri naiselle asettavat. 

Toisten kokemuksia ylipäätään on lähes mahdotonta ymmärtää, jos itsellä ei ole mitään samanlaista kokemusta. Niihin on asennoiduttava ilman ymmärrystä. On joko hyväksyttävä, että toiset kertovat kokemuksestaan parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan (silloin kun vilpittömyyttä ei ole muuten syytä epäillä), ja kunnioitettava sitä yhtä tärkeänä kuin sellaisia kokemuksia kuin jotka itsekin ymmärtää, tai sitten voi ottaa asenteen, että niitä asioita joita minä en itse henkilökohtaisesti koe tai ymmärrä joko ei ole lainkaan olemassa tai niillä ei ole merkitystä eikä niitä tarvitse huomioida.

Mullakaan ei ole ongelmaa tai ristiriitaa kehoni fyysisen todellisuuden kanssa. Mutta en halua, että kukaan määrittelee mua mun puolestani, kehoni perusteella tai muuten. Kun sanot, että kokemuksellasi ei ole väliä, niin se kuulostaa mulle siltä, että kun kokemuksesi ei ole ristiriidassa sen kanssa, miten muu maailma sut haluaa määritellä, sun on triviaalin helppo sopeutua ja ohitat asian ihan sillä. Entä jos kokisitkin siinä vaikeaa ristiriitaa? Eikö silläkään olisi mitään merkitystä?

Määrittele itsesi miten haluat, mutta muut määrittelevät sen mukaan, mikä on fyysistä todellisuutta. On olemassa kaksi sukupuolta, joilla on selvät fyysiset erot ja muut ihmiset näkevät ne. Maailma reagoi siihen, mitä näkee. Isoa ei voi väittää pieneksi. Valkoista ei voi väittää mustaksi. Naista ja miestä ei voi väittää olemattomaksi tai vastakkaisiksi. Sun tunteita ja ajatuksia fyysiseen todellisuuteen ei nähdä. Sä voit käsitellä niitä vaikka sitten päiväkirjassa tai ystävien kanssa. Ei liity muihin ihmisiin yhtään mitenkään.

Eli olemassaoloni on kuitenkin ongelma, pidät kuitenkin mun identiteettiäni henkilökohtaisena psykopatologiana, ja haluat kuitenkin pakottaa mut kaappiin? Vai miten tämä pitää tulkita. Olet juuri määrittelemässä, etten ole olemassa, tai jos olen, olen jotain mitä en ole, että identiteettini ei ole todellinen ja sun ei tarvitse kunnioittaa sitä, ja mun pitää olla asiasta julkisesti hiljaa ja koittaa sopeutua tai tulla järkiini itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Eli olemassaoloni on kuitenkin ongelma, pidät kuitenkin mun identiteettiäni henkilökohtaisena psykopatologiana, ja haluat kuitenkin pakottaa mut kaappiin? Vai miten tämä pitää tulkita. Olet juuri määrittelemässä, etten ole olemassa, tai jos olen, olen jotain mitä en ole, että identiteettini ei ole todellinen ja sun ei tarvitse kunnioittaa sitä, ja mun pitää olla asiasta julkisesti hiljaa ja koittaa sopeutua tai tulla järkiini itsekseni.

xD

Hauskaa, että tuo kirjoittaja kalasteli haastateltavia toissa vuoden vauvaryhmässä. Taitaa olla esikoinen vähän vanhempi kuin 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

Niitä tulee joka tapauksessa. Tämä on osa yritystä tehdä heidän elämästään vähemmän vaikeaa, ja opettaa muut hyväksymään heidän olemassaolonsa ja läsnäolonsa yhteiskunnassa. Susta olisi parempi pakottaa heidät sellaiseksi, mitä he eivät ole, välittämättä siitä, miten se heitä vahingoittaa. En ymmärrä miksi joku ajattelee näin.

Auttakaa joku mua ymmärtämään, mitä tuo "ei tiedä kumpaa sukupuolta on" käytännössä tarkoittaa. Miten se ilmenee? Mä ymmärrän jotenkuten sen, että kokee olevansa toista sukupuolta, koska siinä kuitenkin identifioituu tytöksi tai pojaksi.

Tästä asiasta on hirveen vaikea keskustella, kun ei ymmärrä mikä se ongelma pohjimmiltaan on.

Olen tuo jolle vastasit. Olen sukupuoleton. Ne jotka haluavat pitää kiinni binääriin pakottamisesta sanovat munlaisistani ja muunsukupuolisista, että olemme mielisairaita ja/tai emme vaan tiedä kumpaa sukupuolta oikeasti olemme. Meidän olemassaolomme on heille ongelma, ja he haluavat pakottaa meidät kaappiin.

Käytännössä se tarkoittaa, että emme koe olevamme miehiä emmekä naisia, emmekä halua että meitä puhutellaan tai kohdellaan miehinä tai naisina.

Joo, okei, ymmärrän tuon. Mutta miten se ilmenee? Miksi et koe olevasi nainen tai mies? Miten olet tähän lopputulokseen päätynyt? Jonkinlainen identiteettikriisi ja ajatusprosessihan siihen on kai liittynyt? Kuvittelen, ettet kuitenkaan ole vain yksi päivä herännyt ja todennut, etten halua olla mies enkä nainen?

En tiedä miksi en ole nainen tai mies, en vaan ole joten en sitten myöskään koe olevani. Identiteetin selkiyttämisen prosessi on tietenkin ollut, mutta se kertoo enemmän musta yksilönä kuin ilmiön luonteesta laajemmin tai sukupuolettomista ryhmänä. Jos haluat ymmärtää jotain sukupuoletonta tai muunsukupuolista henkilökohtaisella tasolla, niin kannattaa puhua heidän kanssaan jossain vähemmän vihamielisessä ympäristössä, yleensä porukka kertoo asiasta mielellään kunhan tuntee ettei heitä kohtaan olla hyökkäämässä.