Kolumni: "Vältän tyttö- ja poikasanojen käyttöä hiekkalaatikolla"

Aikuinen ihminen tekee tietenkin niin kuin itse parhaaksi tahtoo. En tosin tiedä, miksi sitä pitää selitellä lehdessä.

"Äitiäiti, kavevi heitti mun silmät täyteen hiekkaa ja vei vekka-auton vaikka se oli mulla enste!"

Ja sitten tulee lapsia ja nuoria ja aikuisia, jotka eivät tiedä, kumpaa sukupuolta ovat. Äärimmäisen rasittavia.

"Turhan sukupuolittamisen välttäminen". Taas osa hesarin feministipropagandan päiväannosta, jolla hitaalla käyvä kansakunta antaa itseään aivopestä.

Minä puhun lapselleni tytöistä ja pojista.

Miten sukupuolettomat ihmiset tietävät, että he eivät ole esim. poikia, jos kukaan ei ole koskaan puhunut heille sukupuolista?

Mä en käytä. Mun mielestä on hienoa, että on olemassa kaksi erilaista sukupuolta. Miksi tämä nähdään uhkana eikä rikkautena? Siksikö, että se on "vanhanaikaista", ja vain erilaiset vähemmistöt ansaitsevat hehkutuksensa? Muut saavat sitten olla harmaata "kaveri"massaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni tytöistä ja pojista.

Miten sukupuolettomat ihmiset tietävät, että he eivät ole esim. poikia, jos kukaan ei ole koskaan puhunut heille sukupuolista?

Niinpä! Terapeuteilla taitaa olla paljon töitä hetken päästä.

Te voitte itse kasvattaa lapsenne juuri niin tytöiksi ja pojiksi kun haluatte, teiltä ei sitä kukaan ole kieltämässä. Mitä ihmettä täällä aina näistä asioista nillitetään, jos joku ei ole yhtä ahdasmielinen kuin te? Ei sitä tyttö/poika sanaa ihan hirveän monessa tilanteessa kuulkaa oikeasti tarvitse, itse olen kuullut sitä esimerkiksi: "et saa leikkiä rekalla, rekka on poikien lelu. Sinä olet tyttö, anna se pojalle", tai "et saa leikkiä nukella, sinä olet poika. Anna se tytölle". Liika tytittely ja pojittelu ajaa lapset ajatukseen todella tiukista sukupuolirooleista, jotka johtavat sukupuoli ahdistukseen, ei se, että joku ei kutsunut teidän lasta tytöksi tai pojaksi hiekkalaatikolla, vaan ihan vain lapseksi.

Mulle tulee tässä yhteydessä kaverista mieleen toveri :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni tytöistä ja pojista.

Miten sukupuolettomat ihmiset tietävät, että he eivät ole esim. poikia, jos kukaan ei ole koskaan puhunut heille sukupuolista?

Niinpä! Terapeuteilla taitaa olla paljon töitä hetken päästä.

Sukupuolidysforia on nuorilla ainakin briteissä lisääntynyt monta sataakertaisesti. Way to go feminism.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni tytöistä ja pojista.

Miten sukupuolettomat ihmiset tietävät, että he eivät ole esim. poikia, jos kukaan ei ole koskaan puhunut heille sukupuolista?

Niinpä! Terapeuteilla taitaa olla paljon töitä hetken päästä.

Sukupuolidysforia on nuorilla ainakin briteissä lisääntynyt monta sataakertaisesti. Way to go feminism.

Eikö brittien pitänyt olla menetetty is la mille?

Vierailija kirjoitti:

Te voitte itse kasvattaa lapsenne juuri niin tytöiksi ja pojiksi kun haluatte, teiltä ei sitä kukaan ole kieltämässä. Mitä ihmettä täällä aina näistä asioista nillitetään, jos joku ei ole yhtä ahdasmielinen kuin te? Ei sitä tyttö/poika sanaa ihan hirveän monessa tilanteessa kuulkaa oikeasti tarvitse, itse olen kuullut sitä esimerkiksi: "et saa leikkiä rekalla, rekka on poikien lelu. Sinä olet tyttö, anna se pojalle", tai "et saa leikkiä nukella, sinä olet poika. Anna se tytölle". Liika tytittely ja pojittelu ajaa lapset ajatukseen todella tiukista sukupuolirooleista, jotka johtavat sukupuoli ahdistukseen, ei se, että joku ei kutsunut teidän lasta tytöksi tai pojaksi hiekkalaatikolla, vaan ihan vain lapseksi.

Aloituksessa puhutaan yhdestä asiasta ja sinä uliset toisesta. Eiköhän luonto tikanpojan puuhun aja, tunnustettiin se sukupuolten olemassaolo ääneen tai sitten ei.

Lapsi itse tunnistaa tietyssä iässä onko hän tyttö vai poika, sitä ei tarvitse tyrkyttää tai estää.

Me emme erikseen jankuttaneet että olet tyttö, vaan puhuimme lapselle omalla nimellä.

hän itse sanoi että on tyttö.

Olimme kertoneet jossain vaiheessa että on tyttöjä ja poikia ja naisia ja miehiä, miten he eriavat toisistaan.

Leluja emme ole sukupuolittaneet, leikkii autoilla ja nukeilla.

Päiväkodissa vasta alkoi sanomaan että pinkki on lempiväri.

Eli niin se ympäristö muovaa.

Mahtavatkohan nämä sukupuolisanoja karttavat käyttää niitä eläimistä? Puhuvatko tammasta ja oriista, emakosta ja karjusta, pukista ja kutusta jne.? Vai ovatko ne vain "eläimiä"?

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni tytöistä ja pojista.

Miten sukupuolettomat ihmiset tietävät, että he eivät ole esim. poikia, jos kukaan ei ole koskaan puhunut heille sukupuolista?

Nimenomaan. On tyttöjä ja poikia. Mutta sitten taas voi olla kaikenlaisia tyttöjä ja poikia. Biologinen sukupuoli kuitenkin jokaisella on.

Toki voi puhua kavereista hiekkalaatikolla. Näin välttää nolot tilanteet jossa sanoo pitkätukkaista pinkkihaalarista poikaa vahingossa tytöksi.

Maalaisjärkeä voi käyttää ja antaa kaikkien kukkien kukkia.

Omille pojille ja yhdelle tytölle puhun heistä tyttönä ja poikina. Saavat silti olla mitä ovat. Silti täytyy todeta että onneksi ovat ihan tavallisia lapsia tässä ahdasmielisessä yhteiskunnassa ja saavat kasvaa huolettoman lapsuuden ja nuoruuden.

Jokainen tekee omat kasvatusvalintansa, mutta mielestäni ei ole tarvetta eikä perusteltua välttää sanojen tyttö ja poika käyttämistä.

Jos tuossa tarkoituksena on välttää vahvistamasta stereotypioita ja kapeita sukupuolirooleja, voihan sen tehdä, vaikka edelleen sanoo tyttöä tytöksi ja poikaa pojaksi. Samaan aikaan vain pitää mielessä, että lapset ovat yksilöitä ja heidän täytyy saada vapaasti olla ja leikkiä.

Tuo kaveriksi sanominen on myös ihan kiva, mutta eihän sillä tarvitse tyttöä ja poikaa korvata. 

Miksi sukupuolen käsitteen evääminen lapsen kehittyviltä aivoilta olisi hyvä asia? Onko tästä mitään ajateltavissa olevaa hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Te voitte itse kasvattaa lapsenne juuri niin tytöiksi ja pojiksi kun haluatte, teiltä ei sitä kukaan ole kieltämässä. Mitä ihmettä täällä aina näistä asioista nillitetään, jos joku ei ole yhtä ahdasmielinen kuin te? Ei sitä tyttö/poika sanaa ihan hirveän monessa tilanteessa kuulkaa oikeasti tarvitse, itse olen kuullut sitä esimerkiksi: "et saa leikkiä rekalla, rekka on poikien lelu. Sinä olet tyttö, anna se pojalle", tai "et saa leikkiä nukella, sinä olet poika. Anna se tytölle". Liika tytittely ja pojittelu ajaa lapset ajatukseen todella tiukista sukupuolirooleista, jotka johtavat sukupuoli ahdistukseen, ei se, että joku ei kutsunut teidän lasta tytöksi tai pojaksi hiekkalaatikolla, vaan ihan vain lapseksi.

Ethän ole kuullut. Olet kuvitellut kuulleesi. Ei aja asiaasi tuollainen melttoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tyttö/poika sanaa ihan hirveän monessa tilanteessa kuulkaa oikeasti tarvitse, itse olen kuullut sitä esimerkiksi: "et saa leikkiä rekalla, rekka on poikien lelu. Sinä olet tyttö, anna se pojalle", tai "et saa leikkiä nukella, sinä olet poika. Anna se tytölle"

Tässä nyt ei ollut kyse ahtaiden sukupuoliroolien tuputtamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen tekee tietenkin niin kuin itse parhaaksi tahtoo. En tosin tiedä, miksi sitä pitää selitellä lehdessä.

Asiasta pitää ilmoittaa kaikille ettei kenellekään jää epäselväksi miten valveutunut ja hieno ihminen olet.