Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?
Minun kaveri ei laita keittoon (esim nakki tms) kokonaisia pippureita eikä ainoatakaan sipulia, ei kokonaisena tai pilkottuna. Kyllähän keittoliemeen kuuluu kokonaiset mauste- tai/ja mustapippurit makua antamaan. sekä sipuli.
Kommentit (2975)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pylli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani ei ruskista jauhelihaa kun tekee jauhelihakeittoa. Eli laittaa raakana kattilaan kun hänen mielestään riittää että se liha keitetään siinä samalla kypsäksi. No, inhan se varmaan kypsää mutta kamalan näköistä harmaata murua. Ei varmasti maistu miltään ja on sitkeää. Ja monilla on sama nakkikeittoa tehdessä, etteivät ruskista nakkeja ensin rapeiksi. Yäk, niitä ruskistamattomia nakkeja. Kumpikaan ei ole muutenkaan suosikkiruokiani mutta varsinkin noin valmistettuna aiheuttaa vaan oksennusrefleksin.
Yks tuttava tekee kanakeittoa noin. Laittaa siis raakoja kanasuikaleita kattilaan. Kuulemma kypsyy siinä samalla eikä tarvi erikseen paistaa. Yök.
Tiesitkö, että maailman kuulut thai curryt tehdään siten, että ensin pannulle laitetaan öljy, jossa curry pastea ensin vähän paistetaan, ja sitten pannulle lisätään kookosmaito, ja sitten kookosmaitoon lisätään raa'at kanapalat kiehumaan? Onko yök?
On
Thai curryt yök? En oikein tiedä mitä tähän sanoisin.
Hassua että mä olen nähnyt Aasiassa ja Intiassa vain sellaista currya missä ensin herätellään mausteet öljyssä, sitten lisätään kanat ja sen jälkeen kasvikset freesaantumaan. En itse ikinä voisi laittaa raakoja kanan tai lihanpaloja keittoon tai kastikkeeseen. Vähintään ruskistan muutenhan niistä tulee aneemista purkkaa. Kala ainoa poikkeus
Hassua tai ei, mutta minä olen nähnyt kuten kerroin. Voithan sinä googlettaa asiaa, niin löydät asiasta enemmän tietoa. Authentic thai curry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ystäväni paistpaa lettuja, ripottelee se jokaisen letun päälle sokeria, kun on heittänyt sen siihen lettupinoon.
En ole kenenkään muun nähnyt noin tekevän.[/ Mä teen noin, koska en laita lettutaikinan sokeria. Paistan letut valurautapannussa ja sokeri tarttuu kiinni pannuun jos sitä on taikinassa.Minäkin paistan lettuni valurautaisella lettupannulla JA laitan taikinaan sokeria. Etkö käytä tarpeeksi voita paistamiseen, jos sinulla ilmeisesti on tarttumisongelmia?[/
No ehkä en sitten käytä😊 Paistan nyt kuitenkin mieluummin letut näin. Miksi sitä sokeria ylipäänsä pitäisi niin paljon käyttää kun vähempikin riittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani ei ruskista jauhelihaa kun tekee jauhelihakeittoa. Eli laittaa raakana kattilaan kun hänen mielestään riittää että se liha keitetään siinä samalla kypsäksi. No, inhan se varmaan kypsää mutta kamalan näköistä harmaata murua. Ei varmasti maistu miltään ja on sitkeää. Ja monilla on sama nakkikeittoa tehdessä, etteivät ruskista nakkeja ensin rapeiksi. Yäk, niitä ruskistamattomia nakkeja. Kumpikaan ei ole muutenkaan suosikkiruokiani mutta varsinkin noin valmistettuna aiheuttaa vaan oksennusrefleksin.
Rapeita nakkeja? 🤔
Olet siis tätä porukkaa jolle kukaan ei ole koskaan raaskinut sanoa nakkikeitostasi että oksettaa. Laitat ne löllöt nakin palat keittoon sen sijaan että ruskeita pinnan rapeaksi ja maukkaaksi. Yäk. Mutta teitä on siis oikeasti tosi monta jotka pelaatte sen keiton syömäkelvottomaksi oikaisemalla ja jättämällä nakit ruskistamatta. Älä kuitenkaan tarjoa vieraille niin eivät joudu ikävään tilanteeseen kun yököttää ne löllöt nakit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en todellakaan ole mikään keittiöiden kuningatar, kaukana siitä, joten korjatkaa, jos olen hakoteillä, mutta oon aina ajatellut, että liha paistetaan ensin kypsäksi ja lisätään sitten vasta mahdolliset vihannekset mukaan.
Fitness-böönat näyttää ig:ssä jatkuvasti paistelevan kanoja ja jauhelihoja iloisesti vihannesten kanssa. Siis kana jääkaapista pannulle ja samaan syssyyn vaan kasvikset messiin.
No korjaan.
Esim Italiassa peruspata aloitetaan siten että silputtu sipulu, sellerinvarsi ja porkkana silputaan ja kuullotetaan tilkassa öljyä (itse käytän voita). Kun ne alkaa pehmenemään lisätään lihat ruskistumaan sekaan (ei kerralla!). Sitten maustetaan ja lisätään tilkka viiniä joka kiehautetaan. Ja lopuksi vettä jolla kiehautetaan maut irti padasta. Annetaan hautua 2-3 h.
Kanaa viinissä teen siten että kuullotan sipulinlohkoja voissa ja lisään sitten 9kanankoivet tai rinnat. Sekaan pieniä pérunoita. Seuraavaksi punaviiniä , mausteet ja nestettä. Taas haudutetaan kypsäksi
Tästä tuli mieleen, että miksikähän meillä ei saa pakasteena tuota klassista mainiota makujen antajaa kastikkeisiin ym. eli Mirapoix-sekoitusta (yleensä porkkanaa, sellerinvartta ja sipulia) pieneksi pilkottuna. Varsinkin selleri säilyy aika huonosti jääkaapissa ja on jo valmis kompostiin, ennen kuin kokonaan on ehtinyt käyttää.
Varsiselleri säilyy hyvin jääkaapissa ainakin meillä, ja sitä pitää olla aina. Ei ole mikään vaiva silputa sipulia, varsiselleriä ja porkkanaa, enkä näe syytä ostaa näitä pakasteena. Minulla ruuanlaitto alkaa aina sipulin, valkosipulin ym. kasvisten pilkkomisella.
Jännää tuo kasvisten käyttö. Meillä varsiselleriä menee 500 g varsikko viikossa. Pilpon sitä keittoihin ja salaatteihin surkeilematta. On hyvää! Osa (tummemman vihreät varret) ovat voimakkaamman makuisia, hyvin vaaleat yleensä miedompia. Tätä nakerrellaan myös välipalaksi kuten porkkanaakin.
Ostin eilen varsisellerin, luomua, painaa 603 g. Ostan aina mahdollisimman tummanvihreän, ja jossa ohuehkot varret. Raakana tulee harvoin sitä syötyä, mutta ruuanlaitossa sitäkin enemmän. Viikolla selleriä käytin lihapadassa, kahdessa keitossa, kiinalaistyyppisessä kanaruuassa.
Miksi ostat tummanvihreän ohutvartisen? Mulle on aina neuvottu, että mahdollisimman kellertävä ja paksuvartinen, ne on mehukkaimpia, vähiten kuituisia, ja ehdottomasti maultaan parhaita raakana syötäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa myytävät sellerit ovat niin väkevää lajiketta ehkä säilyvyyden vuoksi, että en minä ainakaan pysty niitä rouskuttamaan raakana, niinkuin on tapana siellä, missä niitä kasvatetaan lähempänä. Joskus kyllä sitten pilkon sen ja pakastan myöhemmin käytettäväksi.
Jos tarpeeksi penkoo niitä sellereitä kaupassa, niin onnistuu yleensä löytämään hyvän yksilön. Sen pitää olla mahdollisimman kellertävä, ei vihreä, ja varsien paksuja ja kiiltäviä (ei nahistuneen tai kuivakan oloisia).
Jos en löydä tarpeeksi hyvää yksilöä, niin jätän sillä kertaa ostamatta.
Ai niin, just nyt en kuitenkaan kehoita käpälöimään jokaista hevi-osaston selleriä läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani ei ruskista jauhelihaa kun tekee jauhelihakeittoa. Eli laittaa raakana kattilaan kun hänen mielestään riittää että se liha keitetään siinä samalla kypsäksi. No, inhan se varmaan kypsää mutta kamalan näköistä harmaata murua. Ei varmasti maistu miltään ja on sitkeää. Ja monilla on sama nakkikeittoa tehdessä, etteivät ruskista nakkeja ensin rapeiksi. Yäk, niitä ruskistamattomia nakkeja. Kumpikaan ei ole muutenkaan suosikkiruokiani mutta varsinkin noin valmistettuna aiheuttaa vaan oksennusrefleksin.
Rapeita nakkeja? 🤔
Olet siis tätä porukkaa jolle kukaan ei ole koskaan raaskinut sanoa nakkikeitostasi että oksettaa. Laitat ne löllöt nakin palat keittoon sen sijaan että ruskeita pinnan rapeaksi ja maukkaaksi. Yäk. Mutta teitä on siis oikeasti tosi monta jotka pelaatte sen keiton syömäkelvottomaksi oikaisemalla ja jättämällä nakit ruskistamatta. Älä kuitenkaan tarjoa vieraille niin eivät joudu ikävään tilanteeseen kun yököttää ne löllöt nakit.
No eihän ne siellä keitossa rapeina pysy. Rapea on jos syö sellaisenaan paistettuna. Muuten raakana tai keitettynä nakki nyt on aina sellainen nakinnapakka, eikä löllö.
Tuli tuosta selleristä nyt mieleen, että eniten ehkä ihmettelen sitä, kun ihmiset ostaa hedelmiä ja vihanneksia valikoimatta. Napataan vaan ensimmäinen käteen osuva kurkku, vaikka ja se olisi sellainen paksu ja vetinen, ja painava tiivis jäävuorisalaatti, joka on kitkerä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun jääkaappi tursuaa tavaraa ja lisää vaan tungetaan. Taaimmaiset syömäkelvottomia, mutta kun ei jaksa siivota jääkaappia. Varsinkin vanhemmilla naisilla tällänen ongelma.
Olen välillä ns talovahtina ja äitini aina toitottaa että syö mitä vaan, ruokaa on kyllä.
Ihan kiva ja onhan sitä iso jääkaappi pullollaan, tosin yli puolet on aina maustekastikkeita, avattuja säilykkeitä, tuorejuustoja yms tavaraa, joka on vanhentunut noin 1-3 vuotta sitten.
Sovellan sitten jotain yksinkertaista pakasteesta, usein käyn suosiolla vain kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani ei ruskista jauhelihaa kun tekee jauhelihakeittoa. Eli laittaa raakana kattilaan kun hänen mielestään riittää että se liha keitetään siinä samalla kypsäksi. No, inhan se varmaan kypsää mutta kamalan näköistä harmaata murua. Ei varmasti maistu miltään ja on sitkeää. Ja monilla on sama nakkikeittoa tehdessä, etteivät ruskista nakkeja ensin rapeiksi. Yäk, niitä ruskistamattomia nakkeja. Kumpikaan ei ole muutenkaan suosikkiruokiani mutta varsinkin noin valmistettuna aiheuttaa vaan oksennusrefleksin.
Rapeita nakkeja? 🤔
Erinomaisia raikkaiden voileipien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Tää oli hauska. Mä pidän valkosipulista, samoin nykyinen mieheni sekä exäni. Sitä todella laitetaan lähes joka ruokaan enkä koskaan, ikinä ole huomannut kummankaan hengityksen haisevan, saatika omani. Mun mielestäni koko "valkosipuli haisee, älä syö ennen treffejä" tms. on ihan lööperiä. En ole koskaan haistanut yhdestäkään ihmisestä valkosipulia vaikka moni sitä syökin.
Ja hupaisinta; sinä haistat sen ystävästäsi, mutta ruoassa et huomannut ennen kuin söit sen. Just just.[/quote]
Eli ihmettelet ettet haista valkosipulia kun TE KAIKKI syötte sitä, ei tullut sitten mieleen, että se haisee erilailla ihmiselle joka ei ole sitä syönyt. En minäkään haista mieheni hengityksessä valkosipulia kun olen syönyt samaa ruokaa kuin hän. Ja ruuassa muut mausteet voivat peittää sen hajun, jos valkosipulia ei ole kovin paljoa. Kiva että saat haista vapaasti valkosipulille kun et sitä itse haisya.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa myytävät sellerit ovat niin väkevää lajiketta ehkä säilyvyyden vuoksi, että en minä ainakaan pysty niitä rouskuttamaan raakana, niinkuin on tapana siellä, missä niitä kasvatetaan lähempänä. Joskus kyllä sitten pilkon sen ja pakastan myöhemmin käytettäväksi.
Jos tarpeeksi penkoo niitä sellereitä kaupassa, niin onnistuu yleensä löytämään hyvän yksilön. Sen pitää olla mahdollisimman kellertävä, ei vihreä, ja varsien paksuja ja kiiltäviä (ei nahistuneen tai kuivakan oloisia).
Jos en löydä tarpeeksi hyvää yksilöä, niin jätän sillä kertaa ostamatta.Ai niin, just nyt en kuitenkaan kehoita käpälöimään jokaista hevi-osaston selleriä läpi.
Puhutte kenties eri asiasta? Juuriselleriä nimitetään selleriksi vanhastaan, se on väkevää ja käy keittojuurekseksi.
Varsiselleriä on sitten helpompi syödä raakanakin.
Kannattaa pitää erillään myös parsakaali ja parsa, eli tarkkana mitä nimitystä milloinkin käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta selleristä nyt mieleen, että eniten ehkä ihmettelen sitä, kun ihmiset ostaa hedelmiä ja vihanneksia valikoimatta. Napataan vaan ensimmäinen käteen osuva kurkku, vaikka ja se olisi sellainen paksu ja vetinen, ja painava tiivis jäävuorisalaatti, joka on kitkerä jne.
Suomi on ollut aina niin köyhä maa, ettei täällä ole laatuun niin kiinnitetty huomiota. Pikemminkin on pidetty kunnia-asiana syödä ensin kaikki vanhat ja nahistuneet pois, ja sitten vasta uudemmat (jotka on sitten myös jo ehtineet nahistua).
Nyt koronavillitys on aiheuttanut sen, etteivät kaikki tohdi enää valikoida sitäkään vähää kasviksia ja hedelmiä mitä ennen. Itsehän kyllä tunnustelen, ennen kuin ostan.
Kurkut on usein kitkeriä ja keltaisia jo siksikin, että kaupat mielellään säilyttävät ne tomaattien lähellä. Kuluttajia kyllä neuvotaan pitämään ne erillään, mutta kaupassa tomaatin läheisyys ei muka pilaakaan kurkkua.
Parhaita kurkkuja olen löytänyt Lidlistä, ja huonoimmat on aina S-ryhmän kaupoissa, kuten tuoretavara muutenkin siellä on huonointa.
Ärsyttävää, kun hauska ketju on mennyt vaan ihan muiden asioiden kertomiseksi ja jankkaamiseksi. Palatkaa aiheeseen, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku Lisettte kirjoitti:
Ärsyttävää, kun hauska ketju on mennyt vaan ihan muiden asioiden kertomiseksi ja jankkaamiseksi. Palatkaa aiheeseen, kiitos!
Jospa kaikki ihmetyksen aiheet on jo jaettu? Ei kai niitäkään loputtomiin riitä.
Yks tuttava oli päättäny yllättää kahvivieraat ja teki kääretorttua. Jotain oli selkeesti menny pieleen, koska hillo oli väärässä paikassa. Kätevä emäntä oli levittäny hillon leivinpaperille ja kumonnu torttupohjan siihen...
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta selleristä nyt mieleen, että eniten ehkä ihmettelen sitä, kun ihmiset ostaa hedelmiä ja vihanneksia valikoimatta. Napataan vaan ensimmäinen käteen osuva kurkku, vaikka ja se olisi sellainen paksu ja vetinen, ja painava tiivis jäävuorisalaatti, joka on kitkerä jne.
Miksi ihmeessä useampi ihminen on alapeukuttanut tätä?
Siis just nyt on toki meneillään poikkeustilanne, jonka aikana ei kannata jumittaa kymmentä minuuttia heviosastolla eri tuotteita käpälöiden. Itse tilaan ostokset kotiin tällä hetkellä, ja ainoa miinuspuoli tässä onkin, että hedelmistä ja vihanneksista ei koskaan tiedä, mitä saa, kun ei pääse itse valitsemaan.
Oliko alapeukut siis vaan koronan takia, vai ootteko oikeesti sitä mieltä, että vihannesten ja hedelmien valikointi ei oo tärkeetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa myytävät sellerit ovat niin väkevää lajiketta ehkä säilyvyyden vuoksi, että en minä ainakaan pysty niitä rouskuttamaan raakana, niinkuin on tapana siellä, missä niitä kasvatetaan lähempänä. Joskus kyllä sitten pilkon sen ja pakastan myöhemmin käytettäväksi.
Jos tarpeeksi penkoo niitä sellereitä kaupassa, niin onnistuu yleensä löytämään hyvän yksilön. Sen pitää olla mahdollisimman kellertävä, ei vihreä, ja varsien paksuja ja kiiltäviä (ei nahistuneen tai kuivakan oloisia).
Jos en löydä tarpeeksi hyvää yksilöä, niin jätän sillä kertaa ostamatta.Ai niin, just nyt en kuitenkaan kehoita käpälöimään jokaista hevi-osaston selleriä läpi.
Puhutte kenties eri asiasta? Juuriselleriä nimitetään selleriksi vanhastaan, se on väkevää ja käy keittojuurekseksi.
Varsiselleriä on sitten helpompi syödä raakanakin.
Kannattaa pitää erillään myös parsakaali ja parsa, eli tarkkana mitä nimitystä milloinkin käytetään.
Oletin, että varsiselleristä puhuttiin, kun siitä oli puhetta useammassa viestissä.
Varsiselleri sopii mainiosti raakana syötäväksi, mutta ei silloin, jos varret ovat hyvin vihreät. Ja Suomessa usein myydään noita turhan vihreitä sellereitä, jotka siis ovat vähän raakoja vielä.
Kaveri tekee makkarakeittoa niin että pilppuaa kaikki mitä sinne laittaa 0,5cmx0,5cm palasiksi. Kamala homma pilputa, ja menee ihan mössöksi koko keitto. Exmies jauhelihaa paistaessaan kastikkeeseen, paistoi ensin sipulit, siirsi ne pois pannulta, ja pasitoi jauhelihan, ja laittoi sipulit sitten takaisin. ihme sotkemista, kun kastike kuitenkin porisi puoli tuntia, jolloin olisi ollut ihan sama missä järkässä laittaa, ja ei olisi tarvinut nähdä niin paljon vaivaa ja sotkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa myytävät sellerit ovat niin väkevää lajiketta ehkä säilyvyyden vuoksi, että en minä ainakaan pysty niitä rouskuttamaan raakana, niinkuin on tapana siellä, missä niitä kasvatetaan lähempänä. Joskus kyllä sitten pilkon sen ja pakastan myöhemmin käytettäväksi.
Jos tarpeeksi penkoo niitä sellereitä kaupassa, niin onnistuu yleensä löytämään hyvän yksilön. Sen pitää olla mahdollisimman kellertävä, ei vihreä, ja varsien paksuja ja kiiltäviä (ei nahistuneen tai kuivakan oloisia).
Jos en löydä tarpeeksi hyvää yksilöä, niin jätän sillä kertaa ostamatta.Ai niin, just nyt en kuitenkaan kehoita käpälöimään jokaista hevi-osaston selleriä läpi.
Puhutte kenties eri asiasta? Juuriselleriä nimitetään selleriksi vanhastaan, se on väkevää ja käy keittojuurekseksi.
Varsiselleriä on sitten helpompi syödä raakanakin.
Kannattaa pitää erillään myös parsakaali ja parsa, eli tarkkana mitä nimitystä milloinkin käytetään.
Oletin, että varsiselleristä puhuttiin, kun siitä oli puhetta useammassa viestissä.
Varsiselleri sopii mainiosti raakana syötäväksi, mutta ei silloin, jos varret ovat hyvin vihreät. Ja Suomessa usein myydään noita turhan vihreitä sellereitä, jotka siis ovat vähän raakoja vielä.
Vihreä varsiselleri raaka? Varsisellerihän on nimenomaan vihreänä parhaimmillaan, ja kun varret ovat kiinteitä ja lehdet vihreitä.
Alue: Aihe vapaa
Ostin eilen varsisellerin, luomua, painaa 603 g. Ostan aina mahdollisimman tummanvihreän, ja jossa ohuehkot varret. Raakana tulee harvoin sitä syötyä, mutta ruuanlaitossa sitäkin enemmän. Viikolla selleriä käytin lihapadassa, kahdessa keitossa, kiinalaistyyppisessä kanaruuassa.