Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?

Vierailija kirjoitti:

Mä tulin kanssa ihmettelemään liemikuutioita. Ihan hirveää kuraa.

Lue ketjun otsikko uudelleen.

Sama vinkki muille jotka kotkottaa täällä yleisesti ruuasta, tehkää sille oma ketju.

Sitä en tajua, että joku ei pese kasviksia ennen syömistä tai salaatin tekemistä. Tomaateissa, kursuissa, salaatinlehdissä ym. näkyy ihan silmälläkin kaikenlaista pientä nuhrua mitä en suuhuni kaipaa. Puhumattakaan mitä pikkunilviäisiä ei silmällä erota.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity varsinaisesti ruoan valmistamiseen, mutta kaverini säilyttää valmiin ruoan huoneenlämmössä. Se on vähän outoa. Laittaa vain kannen päälle ja siinä ne sitten muhii seuraavaan päivään ja sitten sitä syödään edelleen. Juu, en syö siellä ikinä, aina oon "just lähtiessä syönyt".

Tiedän kanssa tämmöisen ihmisen! Kaikki jätetään huoneenlämpöön lohesta lähtien. 

Olen myös törmännyt ihmiseen, joka tyrmistyksekseni broilerin uuniinlaiton jälkeen söi raa'an marinadin suoraan pakkauksesta. 

Erään ruoanlaittotavassa ihmettelen ehkä enemmän tapaa kattaa pöytä. Ensin sinne kannetaan leikkeleet ja maidot, sitten tehdään jotain muuta, sitten asetellaan leipiä koriin ja taas puuhataan ties mitä. Muistetaan kattaminen ja aletaan arpoa jos laitettaisiin lautasta ja aterinta, taas puuhaillaan ties mitä. Lopulta, kun jääkaappikamat on seisseet ainakin tunnin pöydässä, muistetaan että niin joo, teetäkin piti keittää.  Tämä pitää ehkä toistaa moneen kertaan, kun ei jotenkin vaan saada niitä puruja veteen ja muisteta kutsua väkeä pöytään. Sitten ihmetellään kun on taas maidot klimpissä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tekee ruokaa (!) kuolleen eläimen osista ja raajoista.

Toivottavasti kuolleesta, olisi aika groteskiä tehdä elävästä.

Ystäväni kypsentää soppalihan erikseen uunissa. Keittää siis sopan erikseen ja pilkkoo uunissa kypsennetyn lihan joukkoon.

Ystäväni ei suurusta kesä- tai kalakeittoa.

Minulla on yksi tuttu joka ei käytä suolaa ollenkaan, siis ei edes suolapurkkia talossa. Tekee mielellään lihapullia ja jauhelihapihvejä ilman mitään mausteita. On kai ne sitten niitä luonnollisia mutta ei ne miltään maistu. Kun tyttäreni oli yläluokalla niin hänen koulukaverinska oli pyytänyt hänet luokseen syömään. Oli sanonut että syödään kalapuikkoja ja laittanut neljä leivänpaahtimeen ja lämmittänyt siellä, tytär oli ihmeissään kun tuli kotia ja sanoi ettei ollut tiennytkään että kalapuikot voi valmistaa niin, sanoin vain että en minäkään hahaa

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni kypsentää soppalihan erikseen uunissa. Keittää siis sopan erikseen ja pilkkoo uunissa kypsennetyn lihan joukkoon.

Jos tykkää kuivemmasta lihasta? Mutta joo, vähän outoa on.

Kokeilen

Tässä pitkässä ketjussa lienee jo sivuttu kaikkea mahdollista, mutta on minulla yksi jonka voisin jakaa. Tuli kerran kaverini kanssa puhe vispipuurosta. Kerroin hänelle tehneeni herkullista vispipuuroa keittäen ensin mannapuuron tavanomaisesti, sitten lisännyt pakastemarjoja ja vispannut vaaleaksi. Tähän hän, että ei sitä noin tehdä, vaan marjat keitetään ensin, sitten siivilöidään marjat pois ja mehuun keitetään se puuro, sitten vispataan vaaleaksi. Että tuo on se oikea tapa.

Kysyn vaan että mikä järki on siivilöidä marjat pois, nehän ovat tuossa puurossa ainut aines, joka sisältää  kuituja. Siivilöidä kuidut pois, se on minun mielestä täyttä hulluutta.

Ehkä on mainittu jo, mutta eniten ihmetyttää kun ihmiset pilkkovat kasviksia ja vihanneksia jollakin tosi pienellä ja yleensä vielä tylsällä vihannesveitsellä ja samat ihmiset vielä usein sellaisen tosi pienen leikkuulaudan päällä. Kyllä on hankalaa ja ainakin itsellä menee palat sekä hermot pitkin pöytiä, jos joudun työskentelemään tuollaisilla välineillä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitkässä ketjussa lienee jo sivuttu kaikkea mahdollista, mutta on minulla yksi jonka voisin jakaa. Tuli kerran kaverini kanssa puhe vispipuurosta. Kerroin hänelle tehneeni herkullista vispipuuroa keittäen ensin mannapuuron tavanomaisesti, sitten lisännyt pakastemarjoja ja vispannut vaaleaksi. Tähän hän, että ei sitä noin tehdä, vaan marjat keitetään ensin, sitten siivilöidään marjat pois ja mehuun keitetään se puuro, sitten vispataan vaaleaksi. Että tuo on se oikea tapa.

Kysyn vaan että mikä järki on siivilöidä marjat pois, nehän ovat tuossa puurossa ainut aines, joka sisältää  kuituja. Siivilöidä kuidut pois, se on minun mielestä täyttä hulluutta.

Mun äiti teki vispipuuron mehusta, olikohan vielä punaviinimarjamehusta eikä puolukkamehusta. Ja vispasi sitä todella pitkään. Tuli ehkä maailman paras ja kuohkein vispipuuro, en ole kenenkään muun tekemänä syönyt niin hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni kypsentää soppalihan erikseen uunissa. Keittää siis sopan erikseen ja pilkkoo uunissa kypsennetyn lihan joukkoon.

Varsin viisaasti tehty. Oikeassa lihakeitossa sitä lihaa haudutetaan ensin hellalla tuntikausia, sitten siilaillaan liemiä ja vasta sitten aloitetaan kasvisten keittäminen ja lihojen pilkonta. Otankin itse tuon konstin käyttöön ainakin arkiseen lihasoppaan.

Vaimon voileipäkakku. Venäläis syntyinen vaimo. Voileipäkakusta ei oikein tiedä onko se täytekakku vai voileipäkakku. Suolaista ja makeaa kerroksittain. Maistuu todella hyvälle, mutta hieman erikoinen yhdistelmä kun vertaa tyypilliseen ja tavalliseen suomalaiseen voileipäkakkuun. Mansikkaa, kinkkua, smetanaa, yms...

Vierailija kirjoitti:

Vaimon voileipäkakku. Venäläis syntyinen vaimo. Voileipäkakusta ei oikein tiedä onko se täytekakku vai voileipäkakku. Suolaista ja makeaa kerroksittain. Maistuu todella hyvälle, mutta hieman erikoinen yhdistelmä kun vertaa tyypilliseen ja tavalliseen suomalaiseen voileipäkakkuun. Mansikkaa, kinkkua, smetanaa, yms...

Aika ihanan kuuloista vaikka ei tosiaan meillä niin yleistä. Täytyypä joskus rohkeasti kokeilla, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni ei suurusta kesä- tai kalakeittoa.

En minäkään. Tosin en koskaan tee kesäkeittoa, mutta en suurusta kalakeittoanikaan.

tekee kaikki stnan nopeesti kuin joku anus välimäki pahimpaan lounasaikaan

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitkässä ketjussa lienee jo sivuttu kaikkea mahdollista, mutta on minulla yksi jonka voisin jakaa. Tuli kerran kaverini kanssa puhe vispipuurosta. Kerroin hänelle tehneeni herkullista vispipuuroa keittäen ensin mannapuuron tavanomaisesti, sitten lisännyt pakastemarjoja ja vispannut vaaleaksi. Tähän hän, että ei sitä noin tehdä, vaan marjat keitetään ensin, sitten siivilöidään marjat pois ja mehuun keitetään se puuro, sitten vispataan vaaleaksi. Että tuo on se oikea tapa.

Kysyn vaan että mikä järki on siivilöidä marjat pois, nehän ovat tuossa puurossa ainut aines, joka sisältää  kuituja. Siivilöidä kuidut pois, se on minun mielestä täyttä hulluutta.

Mä teen ihan samoin kuin sinä, marjat seassa ja vasta kypsään puuroon sekoitettuna.

Täyttä hulluutta on myös sanoa, että on vain yksi oikea tapa. Koskee myös paljon muitakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon voileipäkakku. Venäläis syntyinen vaimo. Voileipäkakusta ei oikein tiedä onko se täytekakku vai voileipäkakku. Suolaista ja makeaa kerroksittain. Maistuu todella hyvälle, mutta hieman erikoinen yhdistelmä kun vertaa tyypilliseen ja tavalliseen suomalaiseen voileipäkakkuun. Mansikkaa, kinkkua, smetanaa, yms...

Aika ihanan kuuloista vaikka ei tosiaan meillä niin yleistä. Täytyypä joskus rohkeasti kokeilla, kiitos.

Kannattaa koittaa. Käytä kirsikoita, mansikoita, tomaattia, kinkkua, smetanaa, tuorejuustoa yms ne on yläosasta makeampia ja muuttuu suolaisemmaksi alaspäin mennessä. Tarjoilu lautaselle lappeeltaan, että sitä voi syödä kerroksittain.

Appivanhemmat käyttävät esim rasvaisen jauhelihan paistamiseen aina jotain rasvaa. Koko ruokahan sitten ui siinä..