Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tarvita  miljoonaa eri maustetta.

Suola

pippuri

sokeri

valkosipuli

timjami

paprikajauhe

rakuuna

meirami

oregano

basilika

persilja

tilli

liemikuutio

sitruuna

Siinäpä ne itelle tärkeimmät.

Niin sinä et tarvitse paljon mausteita, mutta koitappa tehdä vaikkapa intialaista, aasialaista tai marokkolaista ruokaa noilla mausteilla.

Kas kun noitten maitten ruokaa ei ole mikään pakko tehdä. Jos et tiedä, noissa maissa mausteiden runsas käyttö on alkujaan tarkoittanut sitä, että niillä peitetään se varsinaisen ruoka-aineen paha eli pilaantunut maku esim lihassa. Miksipäs ei nautittaisi Suomessa puhtaista ja hyvänlaatuisista ja -makuisista raaka-aineista hukuttamatta niitä ylimääräisen maustekerroksen alle.

Hyvänlaatuista ja maukasta ruokaa voi tehdä myös maustamalla ja tuoreesta lihasta. Miksi täytyy vain valita toinen tapa valmistaa ruokaa? Tänään voi tehdä uusia perunoita ja silliä ja huomenna sitten vaikka currya. Omasta mielestäni ainakin paljon mukavempaa kun ei aina syödä samalla tyylillä maustettua ruokaa.

Toisten kokkauksissa minua nimenomaan ihmetyttää tämä, että aina tehdään samaa ruokaa. On ehkä kymmenen reseptiä, jotka tehdään ja niitä samoja reseptejä sitten kierrätetään uudelleen ja uudelleen eikä ikinä kokeilla mitään uutta. Itse taas harvoin teen samaa ruokaa useampaan kertaan ja suurin osa ruuista on sellaisia mitä en ole ikinä tehnyt. 

Sinulla ei taida olla ruokakunnassasi ruoka-ainerajoitteisia tai syömisongelmaisia henkilöitä?

Kaikista huonoin tapa hoitaa syömisongelmaa on nimenomaan se, että suostutaan tekemään vaan yhtä ruokaa, jota se syömisongelmainen suostuu syömään. Jos syömisongelmaista ei saada itse syömään monipuolisemmin niin sitten mielenterveyden ammattilaisen paikkeille. Paapomalla syömisongelmaista ruuanlaittaja vain vahvistaa syömishäiriöisen ongelmia.

Meillä taas nimenomaan nuo mielenterveyden ammattilaiset (psykiatri, lastenpsykiatri) ja ravitsemuksen ammattilaiset (ravitsemusterapeutti, lastenlääkäri) erityisesti painottivat sitä, että vaikka lapsi söisi vain yhtä ruokaa, mutta määrällisesti riittävästi, niin se riittää, lisäravinteita sitten lisäksi. Kaikenlainen painostus oli ehdottoman kiellettyä, ja kyse ei ollut paapomisesta, vaan siitä, että lapsi pysyi hengissä ja sen päälle vielä sitten kasvoikin. Koulun innokkaalla pakkosyöttämisellä lapsi joutui sairaalahoitoon, "kun paapomalla vain vahvistetaan syömisongelmaisen ongelmia".

Kyse ei ole mistään nirsoudesta tai tavanomaisesta valikoivasta syömisestä.

Lisäksi parilla muulla perheenjäsenellä on sitten erilaisia allergioita tai yliherkkyyksiä tai intoleransseja (hedelmiä, kaura, kana, sipuli, maito, rasvainen kala, sienet, palkokasvit poislukien herneet jne), joten kokeileva keittiö on aika rajallinen.

Näillä rajoitteilla on kiireisessä arjessa helpompi tehdä kuudelle hengelle niitä kymmentä perusruokaa, joka soveltuu kaikille ja vain lomilla ja pidemmillä vapailla sitten jaksaa testata uusia ruokia.

Jos lapsi ei suostu syömään mitään muuta kuin ranskanperunoita niin ei niitä tarvittavia lisäaineita kyllä pysty millään mistään purkista saamaan tarpeeksi. Kyllä tossa täytyy löytää, joku pakottamisen ja paapomisen välimuoto.

How Is ARFID (Avoidant/Restrictive Food Intake Disorder) Treated?

ARFID is best treated by a team that includes a doctor, dietitian, and therapist who specialize in eating disorders. Treatment may include nutrition counseling, medical care, and feeding therapy. If choking is a concern, a speech-language pathologist can do a swallowing and feeding evaluation.

The main goals of treatment are to:

Achieve and maintain a healthy weight and healthy eating patterns.

Increase the variety of foods eaten.

Learn ways to eat without fear of pain or choking.

Doctors might prescribe medicines to increase appetite or treat anxiety. If anxiety is a concern, the therapist will teach children and families ways to handle worries around food.

Most children with ARFID can be treated at home, but some will need to go to a more intensive hospital-based program. Someone with severe weight loss and malnutrition or serious health issues will need treatment in a hospital. Some children with ARFID will need tube feeding or nutrition formulas to get the calories and vitamins they need.

ARFID can be hard to overcome, but learning about healthy eating and addressing fears helps many kids and teens feel better and do well. When the whole family works together to change mealtime behaviors, a child is likely to have continued success.

https://kidshealth.org/en/parents/arfid.html

Kyse ei ole nyt, eikä ollut lapsuudessa ARFIDista, vaan aistiyliherkkyyksien ja allergioiden suossa tarpomisesta. Lapsella oli ruokavaliossaan peruna, pasta, riisi, kvinoa, kuskus, bulgur (jäi pois myöhemmin), maitotuotteista maito, piimä, tietty kermajuusto, sileä jugurtti (niiden valmistus lopetettiin, nyt käy vaniljajugurtti ja mustikkajugurtti), kalat, lihat, kana, kananmuna, kasviksista kypsentämättöminä lähes kaikki, kypsennettynä porkkana, parsakaali ja maissi (tomaatille allerginen) ja sienet, omenat, sitrushedelmät, vesimeloni ja lähestulkoon kaikki marjat (tyrnistä ei tykännyt). Pikaruuista kelpasi perushampurilainen ilman mausteita, pepperonipizza.

Ja kyse ei ollut siis siitä, että lapsi ei tykännyt, vaan hän ei pystynyt syömään tiettyjä asioita. Hän söi, ja syö edelleen esimerkiksi hernekeittoa, vaikkei se olekaan kovin hyvää hänen mielestään. Lasagnea ei pysty syömään, eikä makaronilaatikkoa. Ruokavaliossa oli siis monipuolisesti eri ruoka-aineryhmistä ruokia, mutta niiden sekoittamista ei juurikaan voinut tehdä, ja edelleen se on hyvin rajoitettua. Kuitenkin lautasella voi olla yhtä aikaa keitettyä perunaa, jauhelihakastiketta, kurkkua, salaattia, parsaa, sieniä, fetajuustoa ja porkkanaa, niitä vain ei voi sekoittaa.

Mutta neuvokaa vaan, joku muu voi saada ahaa-elämyksen.

Jokainen hyvää tarkoittanut ruokavaliokokeilu päättyi siihen, että lapsen ruokavaliosta katosi lisää ruokia.

Järkyttävää pelleilyä ruuan kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ajatusmaailmaa ruoanlaitossa ihmettelen, että ruoka ei saa maistua sille, mistä se on tehty. Mielestäni välillä riittäisi ihan suola, pippuri ja ehkä joku kolmas mauste korostamaan ruoan hyvää makua, eikä aina niin, että maustetaan niin kaikenlaisilla mausteilla, että on ihan sama, mitä siellä ruoassa on, kun ei sitä maista kuitenkaan. Jotkut ystäväni tuntuvat pitävän sellaista ruoanlaittoa jotenkin huonompana kuin että kaikki uitetaan aina chili-korianteri-basilika- soijakastike-mikälie-liemissä.

Taidat olla se sama ketä ahdisti oma kapea elämä ja miniän -vai miniän äidin- monipuolisempi elämäntyyli. Ajatusmallisi yhtä synkeä molemmissa ketjuissa. Piristy!

Hah, melkoisia olettamuksia. Minä olin tuo kirjoittaja, enkä ole mitään miniäketjuja täältä edes lukenut. Laitan itse monenlaisia ruokia, myös niitä monenlaisin maustein maustettuja. Tarkoitin vain, että joskus esim. lihapulla voi olla ihan perinteinen lihapulla ja silti maistuva. Niiden ei tarvitse joka kerta olla jossakin erikoisessa ja hyvin mausteisessa kastikkeessa, tai olla täytettynä jollakin. Mihin muuten perustuu ajatus, että kaikki ihmiset haluaisivat aina syödä lähes joka ruoassa chiliä.

Minä suunnittelen viikon ruuat etukäteen ja tilaan ne valmiiksi kaupan noutolokeroon. Näen hinnat jo tilausvaiheessa ja tarvittaessa vaihdan tuotteita edullisempiin. Tarjouksessa on tosi usein tuotteita, joita en käytä, esimerkiksi en osta koskaan valmiiksi marinoitua lihaa ja olen kahvin suhteen todella ronkeli. Suosikkikahvini ei ole tarjouksessa. Olen niin tottunut suunnittelemaan ruuat etukäteen, että hävikkiä ei juurikaan synny. 

Jauhenlihan pesua olen kovasti ihmetellyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät kuori perunoita ja porkkanoita. Ainoa poikkeus on uuniperunat, niissä ymmärrän kuoret, mutta kuka syö perunat kuorineen.

Tämä. Olen järkyttynyt alapeukuista. Todellako ihmiset eivät kuori porkkanoita. Hyi helv..

Vierailija kirjoitti:

Minä suunnittelen viikon ruuat etukäteen ja tilaan ne valmiiksi kaupan noutolokeroon. Näen hinnat jo tilausvaiheessa ja tarvittaessa vaihdan tuotteita edullisempiin. Tarjouksessa on tosi usein tuotteita, joita en käytä, esimerkiksi en osta koskaan valmiiksi marinoitua lihaa ja olen kahvin suhteen todella ronkeli. Suosikkikahvini ei ole tarjouksessa. Olen niin tottunut suunnittelemaan ruuat etukäteen, että hävikkiä ei juurikaan synny. 

Itse kanssa tilaan usein ruuat kotiin ja mä nimenomaan tykkään kokeilla paljon uusia tuotteita, tosin itsekin koitan välttää pitkälle prosessoituja tuotteita vaikka olisivatkin tarjouksissa. Jos on joku uusi raaka-aine tarjouksessa niin sitten googlaan netistä reseptejä mitä voisin tehdä vaikkapa sikurista.

Suurin osa tekee ruokaa (!) kuolleen eläimen osista ja raajoista.

Vierailija kirjoitti:

ei poista sormuksia laittaessaan ruokaa tai leipoessa, ei peitä hiuksia huivilla tai muulla päähineellä.

Ällöt ihmiset ei tajua että niissä sormuksissa muhii bakteereja ja kun niihin tarttuu aina kaikki ruuat. Kauheinta on katsoa kun joku pitää sormuksia leipoessaan, hyi saasta!

Vierailija kirjoitti:

Silppuaa salaattikasvikset postimerkin neljäsosan kokoisiksi, jolloin salaatti näyttää biojätteeltä valmiiksi.

Fiksuhan tämä pilkkoja on. Imeytyy katsos elimistöön paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tarvita  miljoonaa eri maustetta.

Suola

pippuri

sokeri

valkosipuli

timjami

paprikajauhe

rakuuna

meirami

oregano

basilika

persilja

tilli

liemikuutio

sitruuna

Siinäpä ne itelle tärkeimmät.

Niin sinä et tarvitse paljon mausteita, mutta koitappa tehdä vaikkapa intialaista, aasialaista tai marokkolaista ruokaa noilla mausteilla.

Kas kun noitten maitten ruokaa ei ole mikään pakko tehdä. Jos et tiedä, noissa maissa mausteiden runsas käyttö on alkujaan tarkoittanut sitä, että niillä peitetään se varsinaisen ruoka-aineen paha eli pilaantunut maku esim lihassa. Miksipäs ei nautittaisi Suomessa puhtaista ja hyvänlaatuisista ja -makuisista raaka-aineista hukuttamatta niitä ylimääräisen maustekerroksen alle.

Hyvänlaatuista ja maukasta ruokaa voi tehdä myös maustamalla ja tuoreesta lihasta. Miksi täytyy vain valita toinen tapa valmistaa ruokaa? Tänään voi tehdä uusia perunoita ja silliä ja huomenna sitten vaikka currya. Omasta mielestäni ainakin paljon mukavempaa kun ei aina syödä samalla tyylillä maustettua ruokaa.

Toisten kokkauksissa minua nimenomaan ihmetyttää tämä, että aina tehdään samaa ruokaa. On ehkä kymmenen reseptiä, jotka tehdään ja niitä samoja reseptejä sitten kierrätetään uudelleen ja uudelleen eikä ikinä kokeilla mitään uutta. Itse taas harvoin teen samaa ruokaa useampaan kertaan ja suurin osa ruuista on sellaisia mitä en ole ikinä tehnyt. 

Sinulla ei taida olla ruokakunnassasi ruoka-ainerajoitteisia tai syömisongelmaisia henkilöitä?

Kaikista huonoin tapa hoitaa syömisongelmaa on nimenomaan se, että suostutaan tekemään vaan yhtä ruokaa, jota se syömisongelmainen suostuu syömään. Jos syömisongelmaista ei saada itse syömään monipuolisemmin niin sitten mielenterveyden ammattilaisen paikkeille. Paapomalla syömisongelmaista ruuanlaittaja vain vahvistaa syömishäiriöisen ongelmia.

Meillä taas nimenomaan nuo mielenterveyden ammattilaiset (psykiatri, lastenpsykiatri) ja ravitsemuksen ammattilaiset (ravitsemusterapeutti, lastenlääkäri) erityisesti painottivat sitä, että vaikka lapsi söisi vain yhtä ruokaa, mutta määrällisesti riittävästi, niin se riittää, lisäravinteita sitten lisäksi. Kaikenlainen painostus oli ehdottoman kiellettyä, ja kyse ei ollut paapomisesta, vaan siitä, että lapsi pysyi hengissä ja sen päälle vielä sitten kasvoikin. Koulun innokkaalla pakkosyöttämisellä lapsi joutui sairaalahoitoon, "kun paapomalla vain vahvistetaan syömisongelmaisen ongelmia".

Kyse ei ole mistään nirsoudesta tai tavanomaisesta valikoivasta syömisestä.

Lisäksi parilla muulla perheenjäsenellä on sitten erilaisia allergioita tai yliherkkyyksiä tai intoleransseja (hedelmiä, kaura, kana, sipuli, maito, rasvainen kala, sienet, palkokasvit poislukien herneet jne), joten kokeileva keittiö on aika rajallinen.

Näillä rajoitteilla on kiireisessä arjessa helpompi tehdä kuudelle hengelle niitä kymmentä perusruokaa, joka soveltuu kaikille ja vain lomilla ja pidemmillä vapailla sitten jaksaa testata uusia ruokia.

Ymmärrän, että kyse ei ole nirsoudesta, mutta minua todellakin ihmetyttää tuo kun sanoit, että mielenterveyden ja ravitsemuksen ammattilaiset kehottavat hoitamaan ongelmaa lähinnä lisäravinteilla? Eivätkö he todellakaan koita pikkuhiljaa saada lasta syömään monipuolisemmin? Tuota menoahan ne samat ongelmat jatkuvat vielä aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tekee ruokaa (!) kuolleen eläimen osista ja raajoista.

Elävistäkös se ruoka pitäisi tehdä?

Yksi naapuri osti kaupasta tuoretta jauhelihaa mitä pakattiin paperiin ja käytti sitä vasta viikon jälkeen. Tiesin aina kun tulen kotiin että nyt naapuri kokkailee taas jauhelihakastiketta kun rappukäytävässä haisi raato. Mainitsin kyllä asiasta että tuore jauheliha säilyy vain päivän jääkaapissa mutta ei uskonut. Eikä hänen mielestä haissut pahalle. Lisäksi hän laittoi raakaa kananmunaa perunamuussiin. Ei näin tehdä!!!!

Satuin katsomaan telkkarista miten se Katiskamorsian Blörf oli Kape-kokin opissa ja käänteli pannulla olevia lihapullia monen sentin pituisilla ja lakatuilla akryylitekokynsillä! Siis kohta kolmevitonen nainen ei osaa edes käyttää paistinlastaa keittiössä?!

Sitten lähti ravintolaan syömään ostereita ja kuvaamaan koska ne on kalliita ja että kaikki olisi kateellisia kun hänellä on niin paljon muiden rahaa ja varaa ottaa ravintolan kallein annos ja kun pääsi kuvaamaan someensa sitä, mutta kaatoi jokaisen osterin päälle valehtelematta 15-20 tippaa Tabascoa ennen kuin nielaisi! Miksi hitossa pitää ottaa listalta jotain ruokaa jos sen makua ei kestä? Siksi koska on kuullut että oikeasti rikkaat tai varakkaat syövät niitä niin yrittää larpata samaa luksuselämää?

Kun eräs naispuolinen vieras tyrkkäsi tulikuuman pataruuan jääkaappiin illalla ja seuraavana päivänä otti jääkaappikylmän patakattilan jääkaapista suoraan kuumalle sähkölevylle ja kaikenlisäksi unohti sekoittaa ja jätti padan kuumalle liedella vartioimatta ja sekoittamatta, jolloin pataruoka meni pilalle, eikä sitä voitu tarjoilla vieraille. Tuumasin aiemmin, että hoitakoot nyt tuon osuuden ruuanlaitosta kun itsensä tyrkytti keittiööni "auttamaan", höh.

      Sama ihminen mokasi reippaasti muissakin asioissa sinä kauniina kesäviikonloppuna. Ihmisille jäi paha mieli enkä ole enää tämän daamin kanssa puheväleissä. Hän osottautui oikeasti pahanilmanlinnuksi jo parikymmentävuotta sitten kun tokaisi miehelleni, että tuota naista en sitten halua koskaan tavata. Piru itse. 

Eräs pihistelijänainen perkaa neulamuikut!!!!!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tarvita  miljoonaa eri maustetta.

Suola

pippuri

sokeri

valkosipuli

timjami

paprikajauhe

rakuuna

meirami

oregano

basilika

persilja

tilli

liemikuutio

sitruuna

Siinäpä ne itelle tärkeimmät.

Niin sinä et tarvitse paljon mausteita, mutta koitappa tehdä vaikkapa intialaista, aasialaista tai marokkolaista ruokaa noilla mausteilla.

Kas kun noitten maitten ruokaa ei ole mikään pakko tehdä. Jos et tiedä, noissa maissa mausteiden runsas käyttö on alkujaan tarkoittanut sitä, että niillä peitetään se varsinaisen ruoka-aineen paha eli pilaantunut maku esim lihassa. Miksipäs ei nautittaisi Suomessa puhtaista ja hyvänlaatuisista ja -makuisista raaka-aineista hukuttamatta niitä ylimääräisen maustekerroksen alle.

Hyvänlaatuista ja maukasta ruokaa voi tehdä myös maustamalla ja tuoreesta lihasta. Miksi täytyy vain valita toinen tapa valmistaa ruokaa? Tänään voi tehdä uusia perunoita ja silliä ja huomenna sitten vaikka currya. Omasta mielestäni ainakin paljon mukavempaa kun ei aina syödä samalla tyylillä maustettua ruokaa.

Toisten kokkauksissa minua nimenomaan ihmetyttää tämä, että aina tehdään samaa ruokaa. On ehkä kymmenen reseptiä, jotka tehdään ja niitä samoja reseptejä sitten kierrätetään uudelleen ja uudelleen eikä ikinä kokeilla mitään uutta. Itse taas harvoin teen samaa ruokaa useampaan kertaan ja suurin osa ruuista on sellaisia mitä en ole ikinä tehnyt. 

Sinulla ei taida olla ruokakunnassasi ruoka-ainerajoitteisia tai syömisongelmaisia henkilöitä?

Kaikista huonoin tapa hoitaa syömisongelmaa on nimenomaan se, että suostutaan tekemään vaan yhtä ruokaa, jota se syömisongelmainen suostuu syömään. Jos syömisongelmaista ei saada itse syömään monipuolisemmin niin sitten mielenterveyden ammattilaisen paikkeille. Paapomalla syömisongelmaista ruuanlaittaja vain vahvistaa syömishäiriöisen ongelmia.

Meillä taas nimenomaan nuo mielenterveyden ammattilaiset (psykiatri, lastenpsykiatri) ja ravitsemuksen ammattilaiset (ravitsemusterapeutti, lastenlääkäri) erityisesti painottivat sitä, että vaikka lapsi söisi vain yhtä ruokaa, mutta määrällisesti riittävästi, niin se riittää, lisäravinteita sitten lisäksi. Kaikenlainen painostus oli ehdottoman kiellettyä, ja kyse ei ollut paapomisesta, vaan siitä, että lapsi pysyi hengissä ja sen päälle vielä sitten kasvoikin. Koulun innokkaalla pakkosyöttämisellä lapsi joutui sairaalahoitoon, "kun paapomalla vain vahvistetaan syömisongelmaisen ongelmia".

Kyse ei ole mistään nirsoudesta tai tavanomaisesta valikoivasta syömisestä.

Lisäksi parilla muulla perheenjäsenellä on sitten erilaisia allergioita tai yliherkkyyksiä tai intoleransseja (hedelmiä, kaura, kana, sipuli, maito, rasvainen kala, sienet, palkokasvit poislukien herneet jne), joten kokeileva keittiö on aika rajallinen.

Näillä rajoitteilla on kiireisessä arjessa helpompi tehdä kuudelle hengelle niitä kymmentä perusruokaa, joka soveltuu kaikille ja vain lomilla ja pidemmillä vapailla sitten jaksaa testata uusia ruokia.

Ymmärrän, että kyse ei ole nirsoudesta, mutta minua todellakin ihmetyttää tuo kun sanoit, että mielenterveyden ja ravitsemuksen ammattilaiset kehottavat hoitamaan ongelmaa lähinnä lisäravinteilla? Eivätkö he todellakaan koita pikkuhiljaa saada lasta syömään monipuolisemmin? Tuota menoahan ne samat ongelmat jatkuvat vielä aikuisenakin.

Kyllä, nimenomaan kielsivät toistuvat testailut. Lapsi itse laajentaa ruokavaliotaan, jos pystyy, kun voi itse päättää, testaako vai ei. Ja hänellähän oli/on hyvin laaja ruoka-ainevalikoima, hän ei vain syönyt/syö niitä perinteiseen tapaan. Iän myötä esimerkiksi tomaatti alkoi sopia kypsennettynä eli jee!ketsuppi ja lusikallinen tomaattikastiketta pizzassa on ok.

Lapsuudestani ihmettelen yhä sitä, että miten ruokana oli aina sianlihakastiketta ja perunoita tai lihakeittoa, jossa oli lihaa ja kasviksina peruna, porkkanaa, lanttua ja sipulia. Mitään muita kasviksia ei juuri käytetty, joskus oli sentään punajuuria. Hedelmiä oli oman pihan omenoita ja joskus appelsiineja. Maitoa piti lasten juoda joka aterialla, koska se oli kuuleman mukaan välttämätöntä luustolle kasvuiässä erityisesti tytöille vaikka syytä ei osattu oikein kertoa. Leipänä oli aina ruisleipää tai hiivaleipää, aamulla oli aina kaurapuuroa maidon ja marjojen kanssa. Niitä sentään kerättiin, säilöttiin ja syötiin. Mutta melko yksipuoleista se oli kun silloin elettiin jo kuitenkin 1980-luvun loppua ja 1990-luvun alkua eli kaupoissa alkoi jo olemaan kohtalaisen paljon eri ruokia, mutta ei koskaan meillä. En muista, että koskaan olisi ollut esim. muroja, jogurttia, kalaa, kanaa, mitään muuta lihaa kuin sianlihaa, makaronia, riisiä puhumattakaan että olisi ollut esim. pizzaa, hampurilaisia, ranskanperunoita tai muuta sellaista. Joskus kun me lapset kysyimme, että eikö voisi joskus olla muutakin ruokaa kuin perunaa ja sianlihakastiketta tai lihakeittoa, niin siihen saatiin halveksuva vastaus, että ei esim. kala, makkara tai kana ole oikeaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hailakat paistinperunat. Siis mikä järki on kypsentää/uudelleen lämmittää perunalohkot paistinpannulla, jos niihin ei paista sitä ihanaa rapsakkaa paistopintaa.

Sama juttu, kun joskus harvoin paistaa ranskalaisia uunissa. Jätetään sellaisiksi pehmeiksi löllyiksi.

Ah, tuli tästä mieleen mun viikonloppuna tekemät superrapeat ranskalaiset. Ensin keitin perunatikkuja muutaman minuutin, sitten ruskistin ne öljyssä pannulla ja sitten laitoin vielä muutamaksi minuutiksi uuniin. Oli kyllä parhaita ranskalaisia ikinä.

Pakastealtaasta olisit saanut parempia. Ja paljon helpommalla.

Noista löllyistä ruuista tulee mieleen isäpuoleni grillaukset. Kana melkeinpä keitetään grillissä foliossa kelmeäksi, ei mitään ihanaa paistopintaa tai raitoja.

Vaikeaa tämä elo.

Meillä tekee ukko melkein kaikki pöperöt. Eikä mitään valmismössöö. Tohon ruskeaan kastikkeen vielä. Mikä sen parempaa kun oikein kunnolla haudutettu maksa,-makkara ja jauhelihak. Sekä myös karjalanpaisti et lihakeitto jotka veteen keitetty kunnon lihasta oikeilla mausteillla. Eli taitaa olla tekijästä kiinni?