Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1751)
Vierailija kirjoitti:
En ikinä tajunnut mitä niin hienoa on Kiven Seitsemässä veljeksessä, että se ansaitsee kansallisteoksen arvonimen. Sitten katsoin yhden osan Big Brotheria ja tajusin, että tosiaan, tuollaista samanlaista koheltamista taitaa elo monella täällä Suomenmaalla olla ollut maailman sivu.
Ehkä sillä on osansa, että se oli 1. suomenkielinen kaunokirjallinen teos?
Mutta juu, suomalaisen junttilauman karikatyyrihän 7 veljestä on.
Turkan tulkinta taitaa olla realistisin filmatisointi, mutta vetää liian överiksi pitkittäen kohtauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suon villi laulu. Huonosti kirjoitettua soopaa, mutta silti kaikkialla kehutaan. En voi käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurmeen Niemi. Karmea lukukokemus. Olisi pitänyt jättää lukematta, luin kuitenkin. Lillani antoi tosiaan finlandian, koska hurme puolustaa ruotsinkielisiä. Siis poliittisista, ei taiteellisista ansioista.
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksasen Puhdistus.
Eikö Puhdistuksen idea oltu plagioitu virolaiselta kirjailijalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fifty shades of gray. Ihan uskomatonta, kliseistä paskaa. Kuka oikeasti jaksaa lukea tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donna Tart, Tikli. Jätin kesken, kun hyvän alun jälkeen kirja meni käsittämättömäksi sekoiluksi. Katsoin kuitenkin myös elokuvan, josta en oikein pitänyt. Siinäkin olisi ollut tiivistämisen varaa. Tartin Pientä ystävää en ole vielä lukenut.
Jotenkin oudolta tuntuu, että hienon esikoisteoksen jälkeen kirjallinen taso on pudonnut noinkin paljon ja kirjailija on alkanut turvautua teennäisiin sivistyssanoihin ja tarpeettomiin adjektiiveihin vaikuttaakseen fiksummalta kuin on todellisuudessa.
Jos Tikli jäi sinulta kesken, niin kokeilepa tosiaan Pientä ystävää. En tiedä itseni lisäksi ketään, joka olisi lukenut sen loppuun, ja olen kyllä kysellyt ympäri ämpäri koska olisi kiva jutella siitä kirjasta.
Enpä taida kokeilla. Tikli oli sen verran epämiellyttävä lukukokemus. Jumalat juhlivat öisin oli kyllä hieno esikoisromaani. Toivoisi, että Tart palaisi maanpinnalle ja lakkaisi kuvittelemasta olevansa Faulkner tai Steinbeck.
Jumalat juhlivat öisin olen lukenut kahteen kertaan. Tikli oli myöskin hyvä. Pieni ystävä sai jossain huonot arvostelut, niin en ole vielä lukenut.
Tykkään kirjailijan tyylistä, koska hän kuljettaa lukijan niin lähelle tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä tajunnut mitä niin hienoa on Kiven Seitsemässä veljeksessä, että se ansaitsee kansallisteoksen arvonimen. Sitten katsoin yhden osan Big Brotheria ja tajusin, että tosiaan, tuollaista samanlaista koheltamista taitaa elo monella täällä Suomenmaalla olla ollut maailman sivu.
Ehkä sillä on osansa, että se oli 1. suomenkielinen kaunokirjallinen teos?
Mutta juu, suomalaisen junttilauman karikatyyrihän 7 veljestä on.
Turkan tulkinta taitaa olla realistisin filmatisointi, mutta vetää liian överiksi pitkittäen kohtauksia.
Realistisin ? Mitäs luulet tietäväsi 1860-luvun realismista ?
7 veljestä lukiessa ei kannata keskittyä tarinan juoneen. Kirjan nerokkuus on Kiven kyky kuvata seitsemän erilaisen luonteen omaavan ihmisen suhtautumista hyviin ja huonoihin sattumuksiin elämän eri käänteissä. Muita kirjan hahmoja kannattaa arvioida siitä näkökulmasta mitä instituutiota kukin edustaa, ja olisiko kyseessä vaikka lievää yhteiskuntakritiikkiä.
Turkka filmissään ja teatterisovituksissaan pyrki tuomaan ne veljesten luonne-erot esiin ja onnistuikin tekemään sen aika överisti.
Varmaankin löytyy yhtymäkohtia myös Big Brotheriin (en tiedä kun en minä sentään niin tyhmä ole että niitä katselisin).
Taru sormusten herrasta. Lapsille ja lapsenmielisille kirjoitettua soopaa, mistä ei löydä mitään älyllistä sisältöä. Oikeastaan sama ongelma kaikissa brittikirjailijoissa. Täysin yliarvostettua, jopa Shakespeare.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fifty shades of gray. Ihan uskomatonta, kliseistä paskaa. Kuka oikeasti jaksaa lukea tällaista?
kirjan filmatisointikin oli aikamoinen menestys maailmalla ja varsinkin naisten keskuudessa!. isot lippumenekit oli jenkkilän aika konservatiivisissa osavaltioissa(raamattuvyöhykkeillä) filmin suhteen!. kai tälläinen kliseinen kaunotar ja hirviö-asetelma viehätti kotirouvia!!.kesyttää se peto...
Lukutoukka kirjoitti:
V.P. Chili kirjoitti:
Sinuhe egyptiläinen. Mielestäni tarinaa oli venytetty viisi kertaa pidemmäksi kuin oli tarpeen, hahmot olivat epärealistisia ja inhottavia, arvomaailma kauhea.
Historiantuntemukselle nostan hattua, muuten en vain voi ymmärtää suosion syytä.
Sinuhen tyhmyys naisen vuoksi alussa pani kyllä kiristelemään hampaita mut loppuun aion lukea.
Et kuule osaa kuvitellakaan, miten tyhmiä nuoret miehet ovat niiden parhaiden naisten suhteen. Näistä ei vain juuri jälkikäteen huudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raamattu
Oletko edes lukenut? Ehkä koko länsimaiseen maailmaan eniten vaikuttanut teos. Ei varmasti ole turhaa hehkutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jöördis kirjoitti:
Luultavasti kaikki K Päätalon kirjat. Niitähän ostettiin vain isänpäivälahjaksi. Päivänsankarin riesaksi. Eivät enää kelpaa kirpparillekan vaikka olisi lukematon, ehjä sarja.
Toinen kirjamyynnin piikki oli joulu. Niistä otettiin jopa sadantuhannen ensipainoksia. Sota- ja jälleenrakentajasukupolvi samaisti niihin itsensä. Nyt kun heistä on aika jättänyt, niin. . . Ei niitä riesaksi ostettu, kyllä niitä luettiin, joillekin se oli ainoa kaunokirjallinen vuoden aikana luettu teos. Monille niillä oli suuri merkitys. Päätalon kirjataan, varsinkin Iijokisarja on parhainta historiallista arkielämänkuvausta, ilman poliittista tendenssiä. Se oli niiden suosion salaisuus. Kun kirjoja on painettu niin valtavia määriä ja kohderyhmää ei enää ole, on selvä, että ne ovat ongelmajätettä. Samoin on käynyt Arto Paasilinnalle ja Laila Hietamiehelle/Hirvisaarelle.
Itse olen keräillyt tässä Iijokisarjaa mökille, ostanut tori.fi:sta ja keräillyt ilmaishyllyistä. Vielä puuttuu muutama.
Päätalo itsessään on hyvä esimerkki ahkeruudesta ja periksiantamattomuudesta. Koillismaalaisesta köyhistä oloista lähteneestä metsätyömiehestä tuli ensin rakennusmestari ja sittemmin menestyskirjailija.Haanpää, Huovinen, Väinö Linna ja Kalle Päätalo saivat suomalaisen duunari miehenkin tarttumaan kirjaan ja lukemaan. Sillä on ollut merkityksensä.
Oman sodankäyneen isäni kuoltua sairaalassa hänen pöydällään oli kesken jäänyt Päätalon Ahdistettu maa. Kirjanmerkki oli välissä.
Siitä sain sysäyksen lukea kirja, joka jäi isäni viimeiseksi lukukokemukseksi. Sen jälkeen oli pakko lukea kaikki Päätalon.
Vain ihan ensimmäinen, se Ihmisiä telineillä jäi lukematta, se oli niin tylsä.
Loput olikin sitten silkkaa rautaa. Ajankuvaus on niin herkullista .
Joo, Päätalo oli vähän seksipöpi, mutta niin ne miehet on muutkin. Kaikki ei sitä vaan niin suoraan kerro.Tätini mies oli myös sodankäynyt mies, muutamaa vuotta Päätaloa vanhempi ja oli 1990-luvulla jo monien sairauksien runtelema. Siinä vaiheessa, kun hän ei enää itse pystynyt aivoinfarktiin jälkeen lukemaan, niin vaimo luki hänelle Päätaloa ääneen. Hän vähän harmitteli sitä, ettei elä niin kauaa, että Kallen ja vaimon suhde lopulta ratkeaisi.
Tuo seksipöpiys on selitettävissä sillä, kun kaikkien väheksymä, entinen kunnanelätti huomaa, että vientiä riittää, niin miksei käyttäisi tilaisuuksia hyväkseen, varsinkin, kun sota-aikana ei tiennyt, mikä kerta voi olla viimeinen. Kallea hyväksikäytettin myös.
Olen tuo mökille Iijoki-sarjaa keräävä.
Yksi hyvä esimerkki tästä oli se kun Kallehan inhosi ja vihasi sitä yhtä vaimonsa ystävätärtä ihan sydämensä pohjasta, niin annas olla kun osuivatkin yhteen ihan kahdestaan ilman vaimon läsnäoloa, niin ei muuta kuin sänkyhommiin vaan!
Onkohan tuo yleistäkin miehillä, että kuka vaan kelpaa jos saamassa on...?
Taisihan sillä olla sen vuokraemännänkin kanssa sutinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu
Oletko edes lukenut? Ehkä koko länsimaiseen maailmaan eniten vaikuttanut teos. Ei varmasti ole turhaa hehkutettu.
täynnä epäloogisuuksia!!. esim kun Jumalan loi maailman niin loi kasvit ennen aurinkoa!!!. kasvit on riippuvaisia fotosynteesistä!! eli miten se on kasvit ennen aurinkoa luonu??. ja että loi päivän ja yön eli vuorokauden ennen aurinkoa??. eihän päivää ja yötä voinu olla ennen aurinkoa!!!.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä Sinuhen suosiota. Lapsellinen seikkailutarina, jossa yhdelle ihmiselle tapahtuu kaikki mahdollinen. Myönnettävä on että historian tuntemus on plussaa ja tarina sinänsä hyvin kirjoitettu. Mutta minusta Waltari on kirjailijana kaiken kaikkiaan yliarvostettu.
Se seikkailupuoli voi olla "lapsellinen" tai tyypillinen seikkailutarina, joskaan päähenkilölle ei käy hyvin, niin kuin seikkailuissa yleensä.
Sinuhen tarina on hyvin syvällinen.
Se käsittelee intohimoja, vallanhimoa, pettymyksiä, aatteita, uskonyoja, petollisiutta, maailmanpolitiikkaan(2. maailmansota) siinä voi nähdä suoria allegorioita.
Tarinan henki on hyvin kyyninen ja ihmiseen pettynyt, ei ollenkaan ominaista jollekin seikkailutarinalle.
Sinuhe on sitä paitsi toistaiseksi ainoa suomalainen romaani, josta on tehty suuren budjetin Hollywood-elokuva.
Juurakon Huldasta on tehty myös. Se e tosin ollut romaani vaan näytelmä. Elokuva oli nimeltään Farmers Daughter ja pääosissa olivat Loretta Young, Joseph Cotten, Ethel Barrymore_ ja Charles Bickford eli ei ihan humpuukiasakki.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leena Lehtolaisen "dekkarit". Itse kirjoitin lukioikäisenä paremmin.
Onko sinulta julkaistu jotakin?
Kyllä typeriä kyselet. Ota lääkkeesi.
Eri
Eikö tuo ollut asiallinen kysymys? Voinhan itsekin väittää kirjoittavani pöytälaatikkoon paremmin kuin Steinbeck.
Vierailija kirjoitti:
Volter Kilven Alastalon salissa. Ihan mahdoton lukea.
Sinnillä, sinnillä. En kehdannut jättää kesken.
Alue: Aihe vapaa
Täyttä rautaa!
T. Härkäniemi