Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Handmaid's Tale on huomattavasti parempi sarjana kuin kirjana. Kannattaa mieluumin katsoa kuin lukea.
Harvasta kirjasta sanoisin näin mutta siinä on kyllä esimerkki, että sarja on syvällisempi ja on enemmän ulottuvuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miina Supinen "Liha tottelee kuria"
Vierailija kirjoitti:
Vares-sarja. Vastenmielinen päähenkilö ryyppää, nussii ja siinä ohessa harhailee tutkimansa tapauksen liepeillä. Konnat ovat tarkoituksellisen omituisia. Turku on paha paikka. Apteekissa ja hesburgerilla istutaan. Divarinpitäjä Alanen on viisauden ääni ja Luusalmi hölmöyden. Lopulta tapaus ratkeaa puolivahingossa.
Minäkin ajattelin näin kunnes ymmärsin ettei kaikkea tarvitse elämässä ottaa niin vakavasti. Loistokamaa rentoutumiseen. Luusalmi huikea hahmo.
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas. Miksi sitä pidetään jotenkin isänmaallisena teoksena? Lukekaapa Väinö Linnaa ajatuksella, varsinkin sensuroimatonta Sotaromaania. Linna ei peittele halveksuntaansa Suomen valtiota ja sen armeijaa kohtaan, vaan suoraan syyttää niitä sodan aloittamisesta, syyllistää toimista hyökkäysvaiheessa ja sen jälkeen, ja ilkkuu Kannaksen läpijuoksua lopussa.
Aika velikulta.
Eikös juuri sotakriittisyys ole koko teoksen pointti? Ja olen siis lukenut vain Tuntemattoman, en Sotaromaania, eikä mulle siitä mikään isänmaallisuus tullut mieleen vaan nimenomaan tavallisten miesten yritykset selviytyä kuka mitenkin tilanteessa jossa ei ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa parjattu Lumen taju on siis tarina kolmekymppisestä naisesta, jolla on itsellä lastensuojelutausta ja ymmärrystä siitä, mitä lapsi kestää ja ei kestä. Siksi hän rupeaa huolissaan katsomaan naapurissaan asuvan pikkulapsen perään. Pikkulapsen äiti on juoppo. Tämä päähenkilö joutuu sen takia usein ottamaan lapsen omaan asuntoonsa, pesemään, ruokkimaan, tarjoamaan paikan jossa nukkua rauhassa. Ja tämä on joku kääntänyt likaiseksi jutuksi, koska tuo lapsi on poika! Siinä on kohtaus jossa pojalla nukkuessaan on pikkupojalle aivan tyypillinen pieni erektio joka tulee ja menee siinä unessa ja tämä päähenkilö huomaa sen ja todeten vain pohdiskelee, että ikiaikainen juttu ja tästäkin pojasta toivottavasti kasvaa sitten aikanaa mies.
Lumen taju alkaa siitä, että tuo pikkupoika on murhattu ja tää naapurin nainen, joka oli sen tuki ja turva, rupeaa surun murtamana selvittämään murhaajaa. Eli koko loppu kirja on tuota suruisaa muistelua yhteisestä ajasta ja kaltoinkohdellun lapsen auttamisesta. Kirja ei ole mikään likainen mässäilyjuttu.
Pitäisikö itkeä vai nauraa tätä luetun ymmärtämisen tasoa av:n kirjakerhossa...
hyvä kun selvensit, kiitos. Olen lukenut ko kirjan kun sen suomennos ilmestyi eli tosi akuan sitten ja olin ihmeissäni kuinka en muista siitä minkäänlaista p.dofiilikohtausta. Kirja oli minusta hyvä.
T: ensi kertaa tähän ketjuun kommentoiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vares-sarja. Vastenmielinen päähenkilö ryyppää, nussii ja siinä ohessa harhailee tutkimansa tapauksen liepeillä. Konnat ovat tarkoituksellisen omituisia. Turku on paha paikka. Apteekissa ja hesburgerilla istutaan. Divarinpitäjä Alanen on viisauden ääni ja Luusalmi hölmöyden. Lopulta tapaus ratkeaa puolivahingossa.
En myöskään tykkää Vares-kirjoista. Typerät, iänikuiset puujalkavitsit ja vielä typerämmät lempinimet kirjojen hahmoilla, Kyypakkaus esimerkiksi, tjsp. Olen mä paremman puutteessa joskus noitakin lukenut veljen mökillä. Telkkarista kyllä tykkäsin näitä katsoa, Juha Veijonen ja Antti Reini sopi molemmat hyvin Vareksen rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Samat nimet toistuvat, ihmeellistä.
Totta kai toistuu,
kun sama ihminen kirjoittaa
uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen
että on se vaan huono se
Sofi Oksasen Puhdistus
tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat nimet toistuvat, ihmeellistä.
Totta kai toistuu,
kun sama ihminen kirjoittaa
uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen
että on se vaan huono se
Sofi Oksasen Puhdistus
tms.
Eiköhän se ole enemmän siitä kiinni, että Puhdistus on harvinaisen suosittu ja tunnettu kirja. Samoin kuin Harry Potterit ja muut. Tässähän on aiheena kovasti kehutut kirjat. Puhdistuksesta on kuullut enemmänkin kuin yksi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bolla. Mitäänsanomatonta tekotaiteellista huttua.
Kun Bolla valittiin voittajaksi, kommentoijat nyökyttelivät: Ylivoimainen.
Itse olen samaa mieltä kirjallisuuden kommentaattorien kanssa. Koskaan aikaisemmin en ole jättänyt niin montaa Finlandia-ehdokasta kesken (Kuka tappoi Bambin, Tulisiipi, Kerrostaloa, Jos se näyttää siltä) kuin viime vuonna.
Bolla sen sijaan oli upea.
Pidin siitä, kuinka epätäydellisiä ja heikkoja kirjan henkilöt olivat. Rakkaustarinaksi se oli raadollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Salla Simukan Lumikki -trilogia oli huono ja epäviihdyttävä. Sarjassa ja ideassa oli ainekset todella hyvään teokseen, mutta ei...
Aah, tämäpä mielenkiintoinen aihe.
Kysyin kerran yhdessä isossa porukassa, tietääkö kukaan, kuka on Salla Simukka.
Eivät tienneet (vaikka joukossa oli myös ex-kirjastosetä).
Sitten kysyin, tietävätkö he, kuka on eniten käännetty suomalainen kirjailija.
Ei kai se Salla Simukka, joku inahti.
Kyllä vain: Salla Simukka on yhdellä mittarilla mitattuna Suomen menestynein kirjailija.
Mutta ilmeisesti Salla Simukan kirjat eivät ole koskaan olleet kovin suosittuja Suomessa. Enkä tiedä, ovatko edes ulkomaillakaan.
En ole lukenut itse.
Vierailija kirjoitti:
Handmaid's Tale on huomattavasti parempi sarjana kuin kirjana. Kannattaa mieluumin katsoa kuin lukea.
Harvasta kirjasta sanoisin näin mutta siinä on kyllä esimerkki, että sarja on syvällisempi ja on enemmän ulottuvuuksia.
Uskon tämän. En ole ehtinyt seurata sarjaa kuin satunnaisesti jakson pari, mutta siinä ainakin päähenkilössä tuntui olevan heti enemmän ytyä ja vetoa.
Kirjassa juuri ärsytti tietynlainen yksisilmäisyys, ei nyt voi sanoa propaganda mutta vähän liikaa sinne päin. Monessa muussa kirjassa yksilönvapauden ja yhteisen hyvän teemoja on käsitelty paljon monipuolisemmin ja avarrettu näköaloja moniin suuntiin, esim. Le Guinin Osattomien planeetta tai Orwellin 1984. Jotain vastaavaa kai odotin ylistyspuheiden perusteella ja siksi petyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pussikalja romaani. Kertomus kolmesta miehestä jotka pelaa yatzya ja juo olutta eräänä sunnuntaina Kalliossa.
Margaret Atwood on muutenkin yliarvostettu.
Kannattaa lukea mieluummin Alice Munroa. (tosin ei viimeisimpiä kirjoja, ne ovat tylsiä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän joistakin Sofi Oksasen kirjoista (esimerkiksi täällä parjattu Puhdistus ja Stalinin lehmät tekivät vaikutuksen), mutta en pysty lukemaan Kun kyyhkyset katosivat -romaania. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta en vain pääse sitä muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. On jotenkin tavattoman sekava!
Ihan samaa mieltä. Luin kyyhkysetkin loppuun asti, mutta en oikein saanut ideasta otetta. Tuntui myös, ettei kirjailija itsekään pitänyt hahmoistaan. Vaikka Puhdistuksen Aliide teki kamalia asioita, hänen tekonsa esitettiin ymmärrettävinä ja hänen kokemuksiinsa pystyi jopa samaistumaan. Kyyhkysten päähenkilö taas, en muista edes nimeä, se kavaltava kaappihomo, oli vain kertakaikkisen häijy tyyppi. Kirja ei millään lailla lisännyt ainakaan minulla ymmärrystä, miksi kukaan ryhtyisi kommunistien kätyriksi muuta kuin silkkaa pahuuttaan.
Pitää varmaan kokeilla uudestaan vuosikymmenen päästä, jospa sitten valkenisi uudella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Totta kai se on sekava ja ristiriitainen. Se on kirjoitettu 1000 vuoden kuluessa ja sillä on ollut paljon eri kirjoittajia.
Raamattua ei ole edes tarkoitettu luettavaksi kannesta kanteen. Jos haluat ymmärtää luterilaista uskoa, suosittelen lukemaan vain Uuden Testamentin.
Niin Raamattu ei ole yksi kirja vaan 66 kirjan kokoelma. Punaisena lankana on Vanhan testamentin 39 kirjassa Jumalan johdatus Israelin kansan historiassa ja Uuden testamentin 27 kirjassa Jeesus Jumalan poikana ja Vapahtajana.
Vierailija kirjoitti:
Ette nyt pilaa tätä hyvää ketjua. Mennään eteenpäin.
Itselle hieman turhan puisevalta tuntui Jos talviyönä matkamies, perustella en osaa heh.
Myös Sotaromaanin lukeneena Tuntematon sotilas tuntui hieman pliisulta.Joku mainitsi täällä, ettei pitänyt yhtään Sadan vuoden yksinäisyydestä, mikä hieman järkytti itseäni. Kirjana yksi parhaista ikinä lukemistani.
Siitä on aika monta vuotta kun olen Tuntemattoman ja Sotaromaanin lukenut, mutta en muista, että niissä olisi ollut mitään radikaalia eroa. Jokunen törkeys ja yksi juonta edistämätön luvuntynkä jätetty pois, ei muuta.
Korjatkaa jos muistan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loiri.
Pidän hänestä taiteilijana, mutta Tervo on ujuttanut elämäkertaan liikaa kaikkia turhuuksia. Jätin kesken, koska mieluummin keskityn Loirin musikkiin ja näyttelemiseen.
Olen yhden Tervon kirjan lukenut (Layla) ja olin pettynyt sellaiseen väkinäiseen ja ennakkoluuloiseen tekstiin. Olisi kiva kuulla onko Tervon kirjat oikeasti olleet hyviä, vai millä meriiteillä hän on statuksensa ansainnut? Hauska ja viihdyttävä oli aikanaan Uutisvuodossa. Loirin kirja kyllä laski molempien ukkojen pointseja.
Tervo on äijäkirjailija. Jos ei ole äijä, ei kannata edes yrittää. Loirin elämänkerta oli kyllä pettymys, juuri sellainen mitä kaksi äijää ovat jutelleet sikareita poltellessa. Ne naisseikkailut spermaan liukastumisineen olisi saanut jättää pois.
Niistä kertominen etukäteen lehdissä takasi kirjalle valtaisan myyntimenestykset.
Kesä on dekkarien aikaa, niin haukun seuraavaksi ne.
Dekkarit, joilla puuttuva juoni ja jännitys koitetaan saavuttaa poistamalla nirri mahdollisimman monelta. Esimerkiksi Camilla Läckbergin hehkutus on ihan turhaa. Hyvän oloiset alkuasetelmat lässähtävät uskomattomalla prosentilla ja loppuun pitää tunkea jokin onneton koukku päähenkilön elämästä.
Toinen joka ratkaisee dekkarinsa puuttuvan juonen on se pariskunta joka kirjottaa jonkun miehen salanimellä. Hohhoi mitä mässäilyä.
Dekkarisarjat, joissa sarjaa pidetään väkisellä elossa kertomalla alkoholisoituneen päähenkilön huonoista ihmissuhteista jonain jatkokertomuksena. Oikeasti sarjassa ei ole mitään yhtenäistä tarinaa kerrottavana.
Lisäksi oon pettynyt ystäväni hehkuttamaan Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvaan. En vaan tajunnut mitä niin hienoa siinä oli. Ihan hyvä tarina, mutta...?
Enni Mustonen! Tavallaan vetävä tarinankertoja, mutta henkilöt toistavat itseään ja kieli on aika köyhää ja kökköä. Miehet ovat sikoja (mulla meni totaalisesti tunteisiin kun sillä Iivollakin oli lapsi siellä), rikkaiden perheiden naiset on joko ylimielisiä tai vähän saamattomia ja masennukseen taipuvaisia, ja köyhät naiset vahvoja selviytyjiä. Muutama vanhempi mies on kunnollinen. Samoin taipumus jatkaa sarjaa, vaikka tarina on jo loppunut. Esim nää viimeiset osat Syrjästäkatsojan tarinoita ei enää onnistunu herättään vanhoja julkkiksia eloon.
Koljatti oli aika hauska aikanaan. Noita myöhempiä finlandia ehdokkaita koitin lukea mutta vmp oli ainoa mitä niistä sai irti.