Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko koskaan, että olet uhrannut parhaat vuotesi ja elämäsi työlle?
Kommentit (53)
Juu, pistin pelin poikki. En aio odotella eläkepäiviä, jos niitä edes tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meni se 10 vuotta hukkaan bashkassa firmassa. Onneksi sitten löysin unelmatyöni. Siellä yritän pysyä ihan eläkeikään asti. Hyvä palkka,lomat,työajat ja edut.
En koska tykkään työstä. Taloudellisesti se mahdollistaa kaikkea hyvää, kodin ja esim. matkustelua.
En uhrannut elämää mutta terveys on mennyttä. Nyt olen monisairas työtön.
En ajattele noin. Sain tehdä 48 vuotta unelmatyötäni ja sitten firma kaatui konkurssiin. Nyt työttömänä odottelen eläkkeellepääsyä, kun kukaan ei enää työllistä. Se toinen vaihtoehto että olisin ollut tuon ajan työttömänä ei kuulosta oikein houkuttelevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Yhtäkään reissua ulkomaille en olisi pystynyt tekemään ilman töitä ja rahaa mitä olen siitä tienannut. Kymmeniä reissuja takana.
En, koska en ole tehnyt juurikaan töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ajatus alkoi jäytämään minua töissä ollessani että eikö elämässä muuta muka ole. Sitten ei pää enää kestänyt ja heittäydyin vapaalle, elämä on jännittävää kun ei ole suunnitelmia oikeastaan sen varalle sitten kun säästöt loppuu.
Tavallaan joo. Tienaan kyllä ok summia, mutta menee pahimmillaan illat ja viikonloputkin joskus töissä tai sitten palautuessa. Toisaalta toivoisin, että olisi joku intohimo siihen mitä teen. Eikä tällaista pakkopullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme tällaiseen yhteiskuntamalliin aivopestyjä lampaita; et kai toki odota, että av-palstalta löytyisi syvempää kykyä analyysiin tai mielikuvitukseen? Sen lisäksi on tabu sanoa, että tuntuu kuin elämä olisi mennyt hukkaan työelämässä! Sellaisen sanominen on sekulaarin kapitalismin synti!
Rahaa pitää saada enemmän kuin 595€/kk.
Joten en ajattele turhuuksia. Käyn töissä ja elän vapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin siten aina 15. elokuuta 1997. Sitten lopetin työt. Näinkin olen pysynyt köyhänä ja ehtinyt nauttiakin elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tällaiseen yhteiskuntamalliin aivopestyjä lampaita; et kai toki odota, että av-palstalta löytyisi syvempää kykyä analyysiin tai mielikuvitukseen? Sen lisäksi on tabu sanoa, että tuntuu kuin elämä olisi mennyt hukkaan työelämässä! Sellaisen sanominen on sekulaarin kapitalismin synti!
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahaa pitää saada enemmän kuin 595€/kk.
Joten en ajattele turhuuksia. Käyn töissä ja elän vapaalla.
Harva työtön saa noin vähän ja tonnilla elää jo ihan hyvää elämää. Ja ennen kaikkea saa nukkua!
En. Rakastan työtäni. Se on haastavaa ja kiinnostavaa. Varmasti teen jotain eläkeiän jälkeenkin.
Työlle haaskaaminen ei harmita niinkään, parisuhteelle ja perheelle tärvääminen enemmänkin.
Kadun sitä että jatkoin toksisessa työpaikassa pidempään kuin piti. Loppuaika siellä oli aivan kaoottista ja oma elämä meni siinä sivussa päin pe*settä. Vaikka kyse oli muutaman kuukauden jatkosta, niin se oli kriittinen hetki elämässäni, jolloin minun olisi pitänyt olla jossain muualla kuin 24/7 töissä. Aika näyttää voiko asiat vielä korjata, mutta paljon työtä se vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Työlle haaskaaminen ei harmita niinkään, parisuhteelle ja perheelle tärvääminen enemmänkin.
Mitä? Miksi? Mulla aivan päinvastoin. Nyt tarvitaan perusteluja.
En, rakastan taloani, pihaa, venettä ja lemmikkieläimiä. Ilman työtä ei olisi varaa mihinkään, edes siihen kissaan.
Palkka on hyvä ja hoidan työajalla myös omia asioitani. Monisairaana todella tarvitsen työterveyshuollon, pääsee heti kunnon tutkimuksiin.
Näinhän elämä menee. Työtä tehden, jos haluat pysyä hengissä.