Lapsi miehen mieliksi

Vaihda mies

Miten olisi lapsi lapsen itsensä vuoksi?

Älä suostu! Ottakaa koira.

Et nyt missään nimessä hommaa lasta kenenkään mieliksi! Kenenkään ei ikinä pidä tehdä lapsia kuin omasta vapaasta tahdostaan.

Älä tee sitä.

Vaikea tilanne. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä on niin iso ja merkittävä asia, että kummankaan ei pidä taipua kompromisseihin. Molempien näkökulmat ovat ymmärrettäviä. Sen, joka haluaa lasta ja sen, joka ei niinkään.

Jos kuitenkin taivut miehesi toiveeseen niin todennäköisin vaihtoehto on se, että kaikki menee hienosti. Kasvatte yhdessä vanhemmuuteen ja olette sitoutuneita. Näin isossa kuviossa on kuitenkin muuttujia, joita ei anna voi ennakoida. Jos lapsi syntyessään onkin sairas, niin se tietää haateita parisuhteeseen ja perhe-elämään. Jo pelkkä koliikki/refluksivaiva vauvalla kiristää pinnaa äärimmilleen väsymyksen ja oman ajan puutteen vuoksi. Jos siinä vaiheessa sortuu syyttelyyn siitä, 'kuinka minä en tätä alunperinkään halunnut' ja 'kaikki on sinun syytäsi, oletko nyt tyytyväinen' niin vaikeuksia on tiedossa.

Kuten sanottu, kompromissiin ei tarvitse kummankaan tyytyä ja joskus se tarkoittaa sitä, että on parempi lähteä eri suuntiin ja koettaa löytää rinnalleen kumppani, jonka toiveet ja odotukset tulevaisuudesta ovat suurinpiirtein yhteneväiset omiesi kanssa.

Meillä on koira ja se on riittänyt minulle hyvin. Ajattelin vain josko kuitenkin heittäytyisin ja oppisin äidiksi. Eihän niitä lapsia ennenkään kaikki niin halunneet mutta niitä vain tuli ja sitten asian kanssa elettiin. Ajattelin että ehkä minäkin pärjäisin ja kun kerran mies haluaa niin enhän minä yksin ole lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira ja se on riittänyt minulle hyvin. Ajattelin vain josko kuitenkin heittäytyisin ja oppisin äidiksi. Eihän niitä lapsia ennenkään kaikki niin halunneet mutta niitä vain tuli ja sitten asian kanssa elettiin. Ajattelin että ehkä minäkin pärjäisin ja kun kerran mies haluaa niin enhän minä yksin ole lapsen kanssa.

Sinun kannattaa sopia paperilla mitkä kaikki lapseen liittyvät asiat ovat miehen hommia, koska hän on se joka lapsen haluaa. Esim. neuvolakäynit, tarhareissut, ruoanlaitto, pepun peseminen jne.

Tietää sitten mieskin mitä on haluamassa mikäli sinulle iskee synnytysmasennus tai ohi menevä viha lasta kohtaan jota et halunnut ja joka pilasi vartalosi.

Sitä pelkään vähän itsekin että jos lapsi on oikein haastava tai vaikka sairas niin kiperässä paikassa helposti voi lipsahtaa miehelle, että tätähän sinä halusit... Tähän saakka on eletty vuosikaudet kaksistaan niin muutos elämään helponkin lapsen kanssa on ihan uskomattoman iso. Itse en varmaan ole ollut yhtään kokonaista päivää pelkästään kotona kuin kipeänä ollessani, joten jo pelkkä äitiysloma saattaisi olla mulle aikamoinen koettelemus, melkein vuosi yksin kotona vauvan kanssa ja mies töissä...

Vartalon pilaantumista en pelkää, sehän nyt iän myötä pilaantuu muutenkin. Ekassa viestissä suurimmat pelot, ainaiset rutiinit ja valvominen. Minusta vanhemmuus vaatii enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa ja siitä kun ei saa lomaa vaikka kuinka väsyttäisi. Ne ne on suurimmat pelot.

Niin ja miestä en missään nimessä halua vaihtaa. Hän on rakkaimpani. Enhän muuten edes miettisi tällaista.

Niin ja ikääkin on jo 34 vuotta eikä missään vaiheessa ole käynyt mielessäkään lapsen saanti. Paitsi nyt kun miehelle iski vauvakuume.

Täällä vähän samoja mietintöjä. En ole koskaan ollut äiti-tyyppiä, en pidä lapsista enkä oikein ymmärrä ihmisten halua hankkia niitä. Mieheni sanoo myös, ettei halua lapsia, mutta saattaa kuitenkin sivulauseessa tai vitsaillen antaa ymmärtää haluavansa. Muun muassa siksi olen joutunut pohtimaan, voisiko minusta sittenkin olla äidiksi ja onko se totta, että sitä omaa rakastaa kaikesta huolimatta. Tällä hetkellä tuntuu, etten haluaisi ottaa sitä riskiä, etteivät asiat menisikään hyvin. Mitä jos jo raskausaika olisi kauhea, mitä jos en osaisikaan olla lapsen kanssa ja rakastaa sitä, ja pahimpana: mitä jos lapsi olisikin sairas ja erityisen hankala?

Elämä tuntuu tarpeeksi antoisalta ja toisaalta taas myös tarpeeksi raskaalta jo ennestään, töiden ja miehen ja lemmikkien kanssa. Uskon näkeväni perhe-elämän hyvin realistisesti, olen kyllä seurannut sitä läheltä. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, että olen itsekäs. Tiedän sen kyllä itsekin. Minusta tällaisissa asioissa saa olla itsekäs ja on hienoa, jos itsessään tunnistaa tämän piirteen ja pystyy suunnittelemaan omaa toimintaa vähän pidemmällekin eikä vain ala puskea lapsia miettimättä yhtään seurauksia.

Tästä tulikin nyt enemmän mun omaa avautumista ja ajatuksen virtaa asiasta, heh. Mua kiinnostaa AP, minkä ikäinen olet ja millaisessa elämäntilanteessa muuten? Itse olen 26-vuotias ja ollut nyt pari vuotta työelämässä.

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten meni?

Olette aivan väärät toisillenne jos pakotat ja kiristät miehesi tahtoosi. Narsisti pakottaa rakkaus ei. Lähtekää eri teille niinkuin tiedättekin jo varmaan.

Enhän minä ole ketään pakottamassa vaan päinvastoin mietin voisinko luopua omista haaveistani miehen lapsihaaveen takia! Mieshän ei menetä mitään vaan se olen minä joka menetän omat harrastukseni ja vapauteni. Toki pääsen ehkä 10 vuoden päästä taas jatkamaan harrastuksia kun lapsi pärjää jo itsekseen jonkun aikaa. Ja sitten kun lapsi nukkuu jo yöt niin että minulla on voimia tehdä jotain muutakin kuin hoitaa häntä.

Nyt kannattaa käydä läpi myös teidän nykyinen päivärytmi. Sanoit että joutuisit luopumaan harrastuksista. Eli niitä taitaa olla useampi ja ovat vaativia?

Entä mies, onko hänellä illat täynnä harrastuksia, töitä ja kavereita? Onko oikeasti valmis myös luopumaan osasta niistä vauva-ajaksi?

Tämä on tullut joillain eteen ja nainen sitten katkerana tilittää kun mies jatkaa elämäänsä entiseen malliin ja nainen kökkii kotona lapsen kanssa.

Hanki vaan, onpa sitten mistä riitelette ja syyttelette.

Normaalisti tämä on toisin päin. Mies ei niin välittäisi lapsesta, mutta suostuu kuitenkin lapsen hankintaan vauvakuumeisen vaimonsa mieliksi.

Toinen avaus samasta asiasta jo tänään. Edelliselläkin harrastukset ja uni esteenä lapsen hankkimiselle. Etsi se toinen ketju ja katso vastaukset sieltä.