Lapsi miehen mieliksi

Vierailija kirjoitti:

Enhän minä ole ketään pakottamassa vaan päinvastoin mietin voisinko luopua omista haaveistani miehen lapsihaaveen takia! Mieshän ei menetä mitään vaan se olen minä joka menetän omat harrastukseni ja vapauteni. Toki pääsen ehkä 10 vuoden päästä taas jatkamaan harrastuksia kun lapsi pärjää jo itsekseen jonkun aikaa. Ja sitten kun lapsi nukkuu jo yöt niin että minulla on voimia tehdä jotain muutakin kuin hoitaa häntä.

Eli mies haluaa lapsen muttei hoitovastuuta siitä?

Kyllä jo 4-5v nukkuu yönsä hyvin ja pärjää, jos ei nyt yksin, niin miehen tai naapurin mummon kanssa sen aikaa että pääset kansalaisopiston p*rseenpäristyskurssille. Noin niinkuin suurinpiirtein.

Mies on aina omissa puuhissaan myös, joten kyllä tämä meiltä molemmilta vaatisi aivan täyskäännöstä nykyiseen elämään nähden. Minulla on harrastuksia, joissa olen saanut aikani kulumaan ja lomatkin olen ajoittanut monesti niiden mukaan. Lapsen myötä olisi pakko lopettaa kaikki, koska sitä ei voi harrastaa vain pari tuntia viikossa. Tai voi, mutta siinä ajassa ehtii harrastuspaikalle ja takaisin. Eli aina pitäisi saada mies hoitamaan tai sitten joku muu hoitaja, mutta omat sukulaiseni asuvat toisella puolella Suomea eivätkä näin ollen voi auttaa. Miehen vanhemmat asuvat lähellä mutta ovat niin vanhanaikaisia etteivät varmasti alkaisi hoitaa lasta siksi että miniä pääsee harrastamaan. Periaatteena on pikemminkin että jokainen hoitaa omat lapsensa.

Minun mies halusi lapsia, minä en. Hän sai 3 vuodenylipuhumisella minut suostuteltua. 1. lapsen synnyttyä päätin, että kun siihen ryhdyin niin heti perään toinen. Kaksi ihanaa poikaa. Ei minulla koskaan ole ollut kovaa hoivaviettiä, mutta opin kyllä rakastamaan lapsiani. Nyt jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että tein.

Nyt en ymmärrä apn mielipidettä että hän menettäisi kaiken 10v ajaksi. Lapsen hoito, harrastukset ym on sopimusasia apn ja miehen välillä. Jos oikeasti harkitset lapsen hankkimista miehen mieliksi niin käykää moneen kertaan ja huolella kaikki asiaan liityvät jutut. Mielellään kirjoittakaa sopimus miten aiotte toimia ja allekirjoittakaa se. Todennäköisesti ette voi kaikissa kohdissa toimia sopimuksen mukaan mutta olette ainakin jotenkin selvillä kummankin tahdosta ja ajatuksista.

Nou nou. Menkää erilleen.

Kaverini ei ollut selvittänyt lapsiasiaa miehensä kanssa ennen naimisiinmenoa ja oli aika vaikeassa valintatilanteessa, kun mies ilmoitti, että jollei lasta ala tulla, hän tekee lapsen jonkun toisen naisen kanssa. Kaverini teki lapsen ja katui sitä alusta lähtien. Hän olisi halunnut tehdä elämällään paljon sellaista, johon lapsenhoito ei sopinut. Ei hän olisi lasta tietenkään poiskaan antanut, mutta totesi kerran, että jos hän voisi valita uudelleen, hän jättäisi lapsen tekemättä ja ottaisi miehestään eron.

En tiedä kaverini elämästä mitään noiden aikojen jälkeen, koska hänen miehensä teki parhaansa erottaakseen minut ja kaverini toisistamme ja onnistuikin siinä.

23 jatkaa

Kertokaa toisillenne miksi haluaisitte lapsen (on aika erilaiset odotukset asiasta jos toinen haluaisi lapsen esim siksi että saa tästä kaverin kalareissuille eikä ole ajatellut hoitaa lasta muuten vaikka on se joka lasta haluaa).

Käykää läpi miten odotusaika vaikuttaisi teihin ja teidän suhteeseen. Mitä odotuksia olisi synnytyksen suhteen esim tiedostankin kumpikin mahdolliset muutokset ja tauot seksielämään ja se ok. Sopikaa alustavasti tehtäisiinkin tutkimuksia esim ultra lapsen mahdollisen sairauden takia ja mitä tehtäisiin jos tulossa olisikin esim down syndrooman lapsi tai vaikka kaksoset.

Sopikaa kumpi jäisi hoitamaan vauvaa äitiysloman jälkeen. Eihän sinun tarvitsisi olla töistä poissa kuin 3-6 kk ja sitten mies voisi jäädä vauvan kanssa kotiin jos sinä et halua. Entä talousasiat? Miten yhteiset kulut maksettaisiin hoitovapaat aikaan jne. Millaisen kasvatuksen haluaisitte antaa lapselle? Jne

Sieltä tulossa todella tasapainoinen ja itsetunnoltaan terve lapsi kun hankittu laastariksi parisuhteelle jolla ei selvästikään ole mitään tulevaisuutta erilaisten elämäntoiveiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vanhemmuus vaatii enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa ja siitä kun ei saa lomaa vaikka kuinka väsyttäisi. Ne ne on suurimmat pelot.

Äitinä oleminen vastaavasti myös antaa enemmän kuin mikään muu asia maailmassa. Tulet tämän kyllä toteamaan, mikäli päädyt sille kannalle, että lapsi saa tulla.

Jos kestät katkeroitumatta sen, että mies lähteekin kävelemään, kun lapsi on pieni.

Mun ystävä teki lapset koska mies halusi. Itse oli aika neutraali asiasta, ajatteli ap:n tavoin että eiköhän siitä selviä sitten ja onhan sekin yksi tapa elää. Mies vannoi hoitavansa oman osuutensa ja ystävä luotti. Kaksi lasta tuli nopeaan tahtiin.

Todellisuudessa mies ei ole ollut kertaakaan kipeiden lasten kanssa kotona. On jatkuvasti ylitöissä myös viikonloppuisin ja pitää äijäporukan kanssa lomia säännöllisesti. Ystävä kuvailee arkeaan useimmin sanalla yksinhuoltaja. Mies on semmoinen perus duunariukkeli, ei mitään erityistä mihinkään suuntaan. Ihan perus ok mies siis, noin niinkuin muuten. Ei siis mikään valehteleva jännis tai joku kiireinen toimitusjohtaja-lääkäri. Mikään ei etukäteen antanut viitteitä siitä, että ystävälle jäisi leijonanosa lastenhoidosta.

Joten jos ap teet lapsen, niin varaudu siihen että sinustakin tulee yksinhuoltaja. Jos et kestä ajatusta siitä, niin jätä lapsenteko välistä. Et vaan voi tietää että osallistuuko se toinen vai ei ja miten paljon, vaikka kuinka lupaisi.

Niin ja sen ystävän mielipide. Rakastaa tietysti lapsiaan eikä ikinä antaisi heitä pois, mutta... No, eihän sitä saa ääneen sanoa.

Joko panitte lapsen alulle? Miehen mieliksi siis.

Ei olla vielä pantu.. Tässä kovasti koitan puntatoida hyviä ja huonoja puolia...

ÄLÄ IKINÄ, tee mitään peruuttamattomia asioita jos et niitä ITSE AIDOSTI halua.

Tulee katkeruutta ja pettymystä muuten.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira ja se on riittänyt minulle hyvin. Ajattelin vain josko kuitenkin heittäytyisin ja oppisin äidiksi. Eihän niitä lapsia ennenkään kaikki niin halunneet mutta niitä vain tuli ja sitten asian kanssa elettiin. Ajattelin että ehkä minäkin pärjäisin ja kun kerran mies haluaa niin enhän minä yksin ole lapsen kanssa.

XDDD aina ne miehet haluaa lapsen, mutta eivät ne sitä hoitaa halua! Saati heräillä öisin tai hoitaa neuvoloita.. äidin niskaan ne kaikki kaatuu.

Olisiko perinteinen +/- -lista paikallaan? Eli käytte läpi, miten asiat muuttuu ja miten muutoksiin reagoidaan ja kuka reagoi.

Onko miehelläsi kokemusta lapsista ja onko hän hoitanut heitä? Eli onko hänellä yhtään käytännön kokemusta, millaista elämä lapsen kanssa olisi? Onko hän kertonut, mistä syystä hänellä on vauvakuumetta

Miten itse koet, millainen isä miehesi olisi, kuinka vastuunottava ja osallistuva?

Voihan olla että hän häilyy kahden vaiheilla ja siksi vitsailee ja puhuu asiasta. Itsellänikin (olen siis nainen) puheissa vilahtaa lapset niin, että olisi tulkittavissa että mietin tosissaan lasten hankintaa. Tosiasiassa prosessoin vasta asiaa, miettimällä että millaista elämä olisi lapsen kanssa, miten se muuttaisi elämää ja mitä se tarkoittaisi niin minulle kuin meille.

Mies on nähnyt veljensä perheen elämää sivusta. Näkee hyvin kasvatetut tytöt, mutta en usko että todellisuudessa ymmärtää mitä kaikkea homma vaatii. Veljensä vaimo on äitiyden perikuva, viihtyy kotona eikä hänellä ole muuta elämää kuin lapset. Tällöinhän homma toimii hyvin. Itse jättäisin kaiken itselleni voimia antavan lapsen takia. Toki ajatus 10 vuotiaasta mukavasti käyttäytyvästä lapsesta on kiva, mutta ei työmäärä minkä se on vaatinut... Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies on nähnyt veljensä perheen elämää sivusta. Näkee hyvin kasvatetut tytöt, mutta en usko että todellisuudessa ymmärtää mitä kaikkea homma vaatii. Veljensä vaimo on äitiyden perikuva, viihtyy kotona eikä hänellä ole muuta elämää kuin lapset. Tällöinhän homma toimii hyvin. Itse jättäisin kaiken itselleni voimia antavan lapsen takia. Toki ajatus 10 vuotiaasta mukavasti käyttäytyvästä lapsesta on kiva, mutta ei työmäärä minkä se on vaatinut... Ap

Älä tee. Lapsi on 24/7 sekä yhteensä 365 päivää vuodessa oleva projekti seuraavat 18 vuotta. Miehen on aina helppo monkua jotain sellaista johon ei tarvitse muuta kuin yhden ruikkaisun verran ottaa kantaa.

Minä tein sillä ehdolla että mies kantaa päävastuun lapsesta. Ihan hyvin sujui, mies hoiti kaikki lapsen sairastumiset, lääkärit, neuvolat, vanhempainillat ja kaiken mahdollisen. Toki osallistuin parhaani mukaan, mutta työstä en ole joutunut olemaan poissa päivääkään lapsen takia. Mies olisi halunnut myös toisen lapsen, mutta siihen en suostunut. Lapsi on nyt jo aikuinen ja miehellä ja nuorella aikuisella on erittäin läheiset ja lämpimät välit. Itselläni myös, mutta kaikista ongelmista ja muista asioista nuori kertoo ensin isälleen.

Lisätään vielä että viihdyn erittäin hyvin yksikseni kotona ja vähän ahdistaa ajatus siitä että juuri kotona et sitten lapsen tulon jälkeen ikinä saisi olla rauhassa vaan joutuisi olla koko ajan saatavilla jollekin. Toisaalta haluaisin jollain tavalla itsekin lapsen, mutta pelkään että olisin huono äiti. Että en jaksaisikaan kaikkea mitä se vaatii.