Lue keskustelun säännöt.
Lapsi miehen mieliksi
26.04.2020 |
Onko kukaan täällä tehnyt lasta miehen mieliksi? Mies haluaa lapsen, itse voisin elää ilmankin. Oikeastaan joudun lopettaa kaikki nykyiset harrastukset jos lapsi tulee ja se surettaa eniten. Lisäksi ahdistaa ajatus niistä ainaisista rutiineista ja aikatauluista joita lapsi tuo tullessaan. Sekä tietysti se ettei enää vuosiin saa nukkua. Voiko tästä seurata hyvää, jos suostun hommaan? Omakohtaista kokemusta kellään?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Miehestä joko tulee hyvä isä joka hoitaa hommansa, tai sitten hän jatkaa entistä meininkiään ja ajattelee, että sinusta tulee hänen veljensä vaimon kaltainen ja hoidat kaiken.
Jos joudut jättämään kaiken sinulle voimia tuovan, niin miten ihmeessä ajattelet jaksavasi, kun vauva/pikkulapsiaika uhmaikineen voi olla niin hirvittävän raskasta? Vai lähdetkö projektiin sillä ajatuksella, että jospa tämä tällä kertaa menisikin helposti ja vaivattomasti? Ne vuodet on to-del-la pitkiä, ja jos ajattelit elää sen ajan "sitku"-elämää, niin voin sanoa että ryydyt kyllä.
Veikkaan aloittajan varalle olevan suunnitteilla täyspäiväisen mamman rooli. Veljen lasten kanssa voidaan hyvällä säällä ottaa muutamat hauskat kuvat ja palauttaa mukulat akkojen huomaan.
Nämä on niin nähty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehestä joko tulee hyvä isä joka hoitaa hommansa, tai sitten hän jatkaa entistä meininkiään ja ajattelee, että sinusta tulee hänen veljensä vaimon kaltainen ja hoidat kaiken.
Jos joudut jättämään kaiken sinulle voimia tuovan, niin miten ihmeessä ajattelet jaksavasi, kun vauva/pikkulapsiaika uhmaikineen voi olla niin hirvittävän raskasta? Vai lähdetkö projektiin sillä ajatuksella, että jospa tämä tällä kertaa menisikin helposti ja vaivattomasti? Ne vuodet on to-del-la pitkiä, ja jos ajattelit elää sen ajan "sitku"-elämää, niin voin sanoa että ryydyt kyllä.
Sitä minä pelkäänkin.
Riitoja varmasti saataisiin aikaan. Tukiverkkojakaan ei oikein ole, joten ilman lasta tuskin päästäisiin enää minnekään kaksin. Luin juuri juttuja uhmaiästä ja että se voi kestää monta vuotta... Ihan kamala ajatuskin. Mutta ei kai siinä muu auta kuin selviytyä.
Ja toivoa kilttiä ja hyvin nukkuvaa lasta.
Olin pitkässä parisuhteessa 15 vuotta. Mies halusi lapsia, minä en. Erosimme, eipä siinä ole oikein muuta mahdollisuutta jos tietyt asiat eivät kohtaa. Lapsen saanti on sen verran iso asia elämässä, että jos siinä ristiriitaa, ei suhde voi toimia. Olen huomannut kokemuksesta, että samanlaiset, samoja asioita haluavat ihmiset, heillä parisuhde toimii. Kun taas halut menevät eri suuntiin ei parisuhde voi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Erosimme. En kadu. Täytän pian 50, ei ole miestä eikä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasta pidä tehdä kenenkään mieliksi, vaan yhteisestä toiveesta.
Mies on ihan normaali suomalainen mies. Hyvässä kunnossa, mutta tupakoi ja kaljottelee kyllä. Itsekin olen tykännyt juoda joskus mutta tietysti senkin joutuisi äidiksi tultua lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei valitettavasti ole mikään provo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vartalon pilaantumista en pelkää, sehän nyt iän myötä pilaantuu muutenkin. Ekassa viestissä suurimmat pelot, ainaiset rutiinit ja valvominen. Minusta vanhemmuus vaatii enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa ja siitä kun ei saa lomaa vaikka kuinka väsyttäisi. Ne ne on suurimmat pelot.
On vähän eri asia saada riippurinnat iän myötä kuin menettää pidätyskyky ja saada kohtulaskeuma nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on koira ja se on riittänyt minulle hyvin. Ajattelin vain josko kuitenkin heittäytyisin ja oppisin äidiksi. Eihän niitä lapsia ennenkään kaikki niin halunneet mutta niitä vain tuli ja sitten asian kanssa elettiin. Ajattelin että ehkä minäkin pärjäisin ja kun kerran mies haluaa niin enhän minä yksin ole lapsen kanssa.
Niin halusi minunkin isäni, ja mitä kävi. Vauva vei liikaa aika, mies ei ollutkaan ainoa helliteltävä nro 1. Vauva jäi äidille, mies ei osallistunut vaan käyttäytyi kuin hemmoteltu kakara. Tuli ero. Suhde isääni jäi olemattomaksi. Näinkin voi käydä. Mies toteaa ettei ollutkaan kivaa. Etsii uuden naisen
T: se hylätty lapsi
Jos ongelmasi on huoli omista harrastuksistasi, et ole valmis vanhemmuuteen. Älä hanki lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on koira ja se on riittänyt minulle hyvin. Ajattelin vain josko kuitenkin heittäytyisin ja oppisin äidiksi. Eihän niitä lapsia ennenkään kaikki niin halunneet mutta niitä vain tuli ja sitten asian kanssa elettiin. Ajattelin että ehkä minäkin pärjäisin ja kun kerran mies haluaa niin enhän minä yksin ole lapsen kanssa.
XDDD aina ne miehet haluaa lapsen, mutta eivät ne sitä hoitaa halua! Saati heräillä öisin tai hoitaa neuvoloita.. äidin niskaan ne kaikki kaatuu.
Totta. Se on muka joku kalakaveri. Vähän semmoinen kiva statusjuttu. On enemmän MIES kun on lapsenkin aikaan saanut. Ei kukaan hauku tuhkamunaksi. Joskus, mutta harvoin mies herää öisin, valvoo sairaiden lasten kanssa ja tinkii, aidosti, omasta mukavuudestaan. Tai saattaa tinkiä, mutta vain silloin kun se itselle sopii.
T. 3:n äiti
Miehestä joko tulee hyvä isä joka hoitaa hommansa, tai sitten hän jatkaa entistä meininkiään ja ajattelee, että sinusta tulee hänen veljensä vaimon kaltainen ja hoidat kaiken.
Jos joudut jättämään kaiken sinulle voimia tuovan, niin miten ihmeessä ajattelet jaksavasi, kun vauva/pikkulapsiaika uhmaikineen voi olla niin hirvittävän raskasta? Vai lähdetkö projektiin sillä ajatuksella, että jospa tämä tällä kertaa menisikin helposti ja vaivattomasti? Ne vuodet on to-del-la pitkiä, ja jos ajattelit elää sen ajan "sitku"-elämää, niin voin sanoa että ryydyt kyllä.