Erosin narsistista, voinko enää koskaan olla onnellinen kaiken pahan jälkeen?

Narsistin kanssa olleena voin sanoa että paraneminen on pitkä tie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi! Kestää vuosia mutta onnistuu se. Ulkoilua, yksinoloa, uusi suhde, lopetat välittämästä mitä muut sinusta ajattelevat. Itselläni oma hevonen ja sen tuoma onni.

Kuinka rakennat uuden suhteen murskatulla itsetunnolla..

Kärsivällisen ihmisen kanssa. Pikkuhiljaa.

Kannattaako sitä kertoa uudessa suhteessa että on narsistin uhri

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kanssa olleena voin sanoa että paraneminen on pitkä tie.

Niin on, mutta onneksi se on kuitenkin mahdollista.

Tärkeintä on mielestäni antaa anteeksi itselleen ja muistaa, että vika on täysin narsistissa. Itsesyytökset täytyy lopettaa.

Miksi narsisti mitätöi uhrin täysin ja väheksyy aiheuttamaansa harmia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi narsisti mitätöi uhrin täysin ja väheksyy aiheuttamaansa harmia?

Ei narsisti mitätöi uhria eikä väheksy aiheuttamaansa harmia, niitä ei ole narsistin elämässä. Ei narsisti kadu eikä tunne empatiaa, kuin sen verran mitä on oppinut muilta ihmisiltä ja matkii sitä. Ilman mitään tunteita.

Nostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muilla kokemuksia aivan älyttömästä mustasukkaisuudesta narsistilla?

Oma kokemus on että narsisti ylikorostk ettei voisi ikinä olla minusta mustasukkainen, en ole sen arvoinen, maailma on pullollaan minua kauniimpia naisia.

Tukiko muu toiminta tätä lausuntoa? Oman kokemukseni mukaan sanovat toista mutta tekevät useimmiten toista.. Eivät tajua että jäävät kiinni pienistä käytännön/valkoisista valheista koko ajan.

Oli silti todella mustasukkainen ja kontrolloiva. Paljon manipuloi asian vuoksi. Oli aika taitava siinä, tajusin vasta jälkikäteen. Myöskään narsisti ei voinut sietää jos joku ihminen sattui kehumaan minua. Heti kun kehuva ihminen poistui alkoi narsisti mollaamaan minua että : ei tuo sinua kehuisi jos tietäisi oikean mädän totuutesi. Sairasta. Se ilme mikä kasvoilleen tuli jos minä sain kehuja. Kaikkien olisi pitänyt koko ajan olla kehumassa häntä.

Seurustelin narsistin kanssa. Jatkuvasti syytteli että minulla on varmaan parempaa seuraa, soitteli kännissä että olenko panemassa jotain ja jos hänen seurassaan vilkaisin puhelintani niin vittuili että joku rakastajako siellä viestittelee. Jos erehdyin juttelemaan hänen miespuolisen ystävän kanssa, niin tyyppi keskeytti keskustelun törkeästi.

Ja jos joku ihmettelee miksi seurustelin tällaisen tyyppin kanssa, niin aluksi tottakai esitti mukavaa ja normaalia miestä. Ja mustasukkaisuus oli siis vaan yksi kontrolloinnin väline. Suhteen päätyttyä myös selvisi että kyseinen mies vonkasi kaikkea mikä liikkuu.

Sehän siinä onkin, että siihen asti kun vonkale on jotenkin huijattu koukkuun, ollaan ihan ylimaallisen ihana puoliso. Sitten kun on jo vaikeampi lähteä, aletaan räiskiä. Petollisia alusta loppuun ja sen jälkeenkin.

Oletteko kertoneet uudessa suhteessa suhteesta narsistiin? Itsellä pelko, että uusikin puoliso samanlainen ja vain käyttäisi tilannetta hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muilla kokemuksia aivan älyttömästä mustasukkaisuudesta narsistilla?

Oma kokemus on että narsisti ylikorostk ettei voisi ikinä olla minusta mustasukkainen, en ole sen arvoinen, maailma on pullollaan minua kauniimpia naisia.

Tukiko muu toiminta tätä lausuntoa? Oman kokemukseni mukaan sanovat toista mutta tekevät useimmiten toista.. Eivät tajua että jäävät kiinni pienistä käytännön/valkoisista valheista koko ajan.

Oli silti todella mustasukkainen ja kontrolloiva. Paljon manipuloi asian vuoksi. Oli aika taitava siinä, tajusin vasta jälkikäteen. Myöskään narsisti ei voinut sietää jos joku ihminen sattui kehumaan minua. Heti kun kehuva ihminen poistui alkoi narsisti mollaamaan minua että : ei tuo sinua kehuisi jos tietäisi oikean mädän totuutesi. Sairasta. Se ilme mikä kasvoilleen tuli jos minä sain kehuja. Kaikkien olisi pitänyt koko ajan olla kehumassa häntä.

Seurustelin narsistin kanssa. Jatkuvasti syytteli että minulla on varmaan parempaa seuraa, soitteli kännissä että olenko panemassa jotain ja jos hänen seurassaan vilkaisin puhelintani niin vittuili että joku rakastajako siellä viestittelee. Jos erehdyin juttelemaan hänen miespuolisen ystävän kanssa, niin tyyppi keskeytti keskustelun törkeästi.

Ja jos joku ihmettelee miksi seurustelin tällaisen tyyppin kanssa, niin aluksi tottakai esitti mukavaa ja normaalia miestä. Ja mustasukkaisuus oli siis vaan yksi kontrolloinnin väline. Suhteen päätyttyä myös selvisi että kyseinen mies vonkasi kaikkea mikä liikkuu.

Mies ei välttämättä ollut kuin ääliö, narsistin käytös julkisesti on hyvin normit täyttävää, koska kulissit pidetään kunnossa. Sehän narsistin juttu on.

Vierailija kirjoitti:

Voit. Tiedän kokemuksesta. Aikaa meni 10 vuotta, mutta nyt olen hyvin onnellinen. Tarvittiin terapiaa, laastarisuhteita, paljon unta, kävelylenkkejä ja puutarhatöitä. Ole kärsivällinen eikä kaikilla varmastikaan mene puolet suhteen ajasta (20 vuoden liitto ja 10 vuoden toipuminen).

Kiitos! Niin täälläkin 20v liittoa & 9v erosta ja nyt vihdoin olen saanut rauhan.

Millaista julmuutta on esittää rakkautta, välittämistä.

Itsesyytökset valtavat miksi jäin? Miksi?

Maineeni on mustattu. Olen se h ullu akka, ongelmainen, varo sitä.

Liikuntaa, uusia harrastuksia, unettomuutta ja useampi laastari oli täälläkin reseptinä.

Se ihminen ei ole ajatuksen arvoinen ja mistä sitä olisi voinut tietää?

Pitkä tutustumisaika suositus. 6kk on vielä lyhyt aika ihmiselämässä.

Miten päästä yli itsesyytöksistä kun ei lähtenyt aiemmin? Olin narsistin kanssa 20-vuotiaasta 38-vuotiaaksi. Olisinpa eronnut siinä 26-vuotiaana kun oli isoin kriisimme. Kadun niin paljon.

</p>

<p>Kaikki vika jokaisesta asiasta oli minussa, kukaan ei voinut olla niin tyhmä, ei-ymmärrettävä ja kaikista asioista oudosti ajatteleva tai puhuva kuin minä. Jos yritin aivan yksinkertaisesta asiasta puhua, puoliso oli aina ettei ymmärrä ollenkaan mistä puhun tai mitä tarkoitan. (Tämän tajusin selvemmin vasta suhteen jälkeen, kun muutama uusi tuttavuus sanoi, ettei minun tarvitse kaikkia asioita selittää juurta jaksaen tai perustella miksi puhun asiasta.)
</p>

<p>Kun ymmärsin kaikki valheet, joita muille ihmisille oli kerrottu meidän suhteesta mm. että tappelemme/ huudan jatkuvasti jne ja muutä mikä ei pitänyt paikkaansa. Ne ihmisten ilmeet saivat täysin uuden merkityksen, kun ymmärsin, että aivan sairaita asioita minusta puolisoni oli kertonut selkäni takana ja nämä ihmiset uskoneet, ilman epäilyksen häivää.<br />

[/quote kirjoitti:

Monet ihmiset ovat sanoneet ettei kolmatta kertaa tarvii enää samaa kertoa, ymmärsin jo.

Ah miten se sattuu ja samalla avaa silmiä huomaamaan sitä henkistä painostusta mitä on tullut liikaa.

Vapauttavaa on nauraa itselleen. Hyvällä tavalla, ei vähättelemällä.

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä yli itsesyytöksistä kun ei lähtenyt aiemmin? Olin narsistin kanssa 20-vuotiaasta 38-vuotiaaksi. Olisinpa eronnut siinä 26-vuotiaana kun oli isoin kriisimme. Kadun niin paljon.

Ei kannata.

Mieti sitä omahyväistä hymyä kun arsisti tajuaa voivansa satuttaa sua vieläkin.

Unohda koko tyyppi ja paras kosto on voida todella hyvin ja niin että tyyppi on joku tuntematon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä yli itsesyytöksistä kun ei lähtenyt aiemmin? Olin narsistin kanssa 20-vuotiaasta 38-vuotiaaksi. Olisinpa eronnut siinä 26-vuotiaana kun oli isoin kriisimme. Kadun niin paljon.

Ei kannata.

Mieti sitä omahyväistä hymyä kun arsisti tajuaa voivansa satuttaa sua vieläkin.

Unohda koko tyyppi ja paras kosto on voida todella hyvin ja niin että tyyppi on joku tuntematon.

Miten voin unohtaa kun puolet elämästä mennyt hukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä yli itsesyytöksistä kun ei lähtenyt aiemmin? Olin narsistin kanssa 20-vuotiaasta 38-vuotiaaksi. Olisinpa eronnut siinä 26-vuotiaana kun oli isoin kriisimme. Kadun niin paljon.

Ei kannata.

Mieti sitä omahyväistä hymyä kun arsisti tajuaa voivansa satuttaa sua vieläkin.

Unohda koko tyyppi ja paras kosto on voida todella hyvin ja niin että tyyppi on joku tuntematon.

Miten voin unohtaa kun puolet elämästä mennyt hukkaan?

Mutta puolet elämästä edessä?

Olet nuori ja paljon vielä edessä. Älä ajattele, että on mennyt hukkaan vaan onhan sekin elettyä elämää? Nauti jokaisesta päivästä, tee joka päivä joku pieni juttu, mikä lämmittää sydäntäsi. Vähitellen huomaat kuinka olo helpottaa ja aika tekee tehtävänsä ja puolet edessä olevasta elämästä voi antaa kaksi kertaa enemmän iloa ja nautintoa kuin jo mennyt elämä. Aika ei ole nautintoa määräävä mitta.

Jos joku miettii ettei se narsisti välttämättä niin paha ole niin suosittelen lukemaan nämä kirjoitukset: Narsistin thaimaa matka. Ensimmäisessä kirjoituksessa kirjoittaja kertoo lähtevänsä aasiaan etsimään tyttöystävää. vaikuttaa ihan tavalliselta ja normaalilta tyypiltä.

Kirjoittajan lähtiessä myöhemmin vietnamiin: Narsistin vietnam matka kuorituu kirjoittajasta täysnarsisti joka käyttää aasialaisia naisia hyväksi.

Luulen että johtuu nimenomaan siitä että tuolapäin maailmaa saa huoamttavasti enemmän huomiota naisilta kuin suomessa.

Suosittelen välttämään narsisteja/psykopaatteja

up

Yli vuosikymmen narsistin kanssa. Erosta pari vuotta. Olen edelleen rikki, mutta elämä on hyvää. Kukaan muu ei tunnu miltään. Tiedän että se kaikki ei ollut totta ja tiedän kaiken. Naamiot on riisuttu ja todellinen paholainen näkyy. Ilkeä, kylmä, tunteeton, sanat eivät riitä kuvaamaan. Se kaikki joka ei ollut totta, oli pelkkää naamiota. En voinut uskoa että ihminen pystyy sellaiseen.

Sanomattakin selvää että olen pyrkinyt katkaisemaan kaiken mahdollisen tähän ihmiseen. Pikkurilliäkään et saa antaa, vie heti koko käden. Reilu ja hyvä hänelle ei voi olla. Se on pohjaton kaivo joka tuhoaa sen joka edes yrittää. Tiedän koska yritin monta vuotta!

Nykyään jos joudun olemaan viisi sekuntia tai pidempään tämän ihmisen kanssa tai pidempään alan saada paniikkikohtaukseen verrattavia oireita, alkaa tulla pahoinvointia, tulee pakonomainen tarve kävellä pois. Mutta joskus on pakko. Kuten tiedämme, narsistin kanssa ainoa voittava veto on kävellä pois katsomatta taakseen.

On mahdollista että minulla on aivovaurio näistä kokemuksista.

Mutta kuten usein, kun on lapsia mukana kuvioissa, joudut valitsemaan: etääntyminen heistä kokonaan vai eläminen narsistin vaikutusvallan lähellä? Se on mahdoton valinta. Normaali ihmissuhde ei ole mahdollista. Jos puhut tämän ihmisen kanssa sekunninkin hän manipuloi, ohjailee ja kiertää kaikkea kuin saippua ja lisäksi sumuverhoilee päälle. Se on kuin pulun kanssa shakkia. Järkevä rakentava reilu keskustelu? Ei mahdollista. Traumaattinen kokemus ylipäätään koko keskustelu? Aina.

Mutta että jotakuta oikeasti kiinnostaisi miltä minusta tuntuu? Suojellakseni tärkeitä ihmisiä olen vuosia ottanut nämä iskut vastaan. Onko edes olemassa sellaisen asiaa kuin että miltä minusta tuntuu? Olen heittänyt sen sivuun, opettelin tyyneyden, opettelin sen että mikään ei tunnu miltään etkä saa näyttää mitään, koska se on ainoa keino miten paholaisen kanssa pärjää. 

Oma itse pitää rakentaa pala kerrallaan uudelleen. Lisäksi on hyvä etsiä elämään hyvää ja turvaa tuovia asioita kaiken sen pahan jälkeen. Aikaa se ottaa ja suosittelen myös keskustelutuen etsimistä. Ilmaiseksikin tarjolla mm.kriisipuhelin tms.

Itselleni tärkeä oivallus oli myös se, että jäämällä ns.uhrin asemaan se olisi vain yksi lisäsulka narskun hattuun: vaikka hän on poistunut elämästäni, pystyy hän vaikuttamaan elämääni siitä huolimatta. Ajattelin, että pe**ele sitä en salli sille sontaläjälle. 

Muista myös, että se että luotit, kertoo hyvää sinusta ihmisenä. Häpeä siis pois, se kuuluu sille toiselle osapuolelle. Sinä selviät!!!