Minkä ikäisenä koit olevasi parhaimmillasi?

Olen 57, syksyllä 58. Koen elämäni olevan parasta tällä hetkellä ja koko ajan tuntuu paranevan, olen oppinut tajuamaan oman oloni ja onneni olevan omissa käsissäni. Tietenkin olen myös onnekas sillä minulla ei ole mitään sairauksia, en tupakoi enkä juo alkoholia lenkkeilen paljon ja pelaan jalkapalloa. Muusikkona kehityn koko ajan soittajana ja säveltäjänä, kirjoitan myös roolipeli juonta ja huomaan koko ajan kehittyväni siinä jopa niin, että voisin ehkä kirjoittaa siitä kirjan jonain päivänä. Minulla on ihana ja maailman paras kumppani sekä vaimona, että tukijana ja ystävänä joka on sielunkumppanini. Tämä on ehdottomasti parasta aikaa, koska saan elää tämänkin päivän ja tämän hetken.

26 vuotiaana.

26, eka mania ja sen verran itsevarmuutta että pääsin viimein neitsyydestä eroon ja tuli mieskokemusta.

Vierailija kirjoitti:

8-13-vuotiaana olin onnellisimmillani.

Nyt 28-vuotiaana menee paremmin kuin koskaan ja olen tyytyväinen itseeni ja elämääni kaikin puolin.

Vähän huvittavasti, kurjimmillani olin parikymppisenä, olin aivan murskana deittailusta, turhautunut ja katkera miehiä ja ns. markkinoita kohtaan

Pääsitkö myöhemmin eroon katkeruudesta miehiä kohtaan ? Oon ite kanssa parikymppinen ja mietin seuraako katkeruus loppuelämän ...

Jokaisessa iässä on varmasti ollut jotain hyvää, mutta nyt 45-vuotiaana näen jälkikäteen sellaisia kukoistuskausia. Ensimmäinen oli 15-17 v. Silloin olin nuori, vapaa, taitava, rohkea ja täynnä elämää. Toinen kausi josta pitää itselleni antaa kiitosta on noin 31-33, jolloin lapset olivat pieniä ja minulla oli monta rautaa tulessa ja kädet täynnä työtä. Seuraava kukoistuskausi alkoi noin 40-v. ja jatkuu vieläkin. :) Tämä yli 40-vuotiaan elämä on ihan selvästi tähänastisen elämäni parasta aikaa. Olen jo nähnyt elämää mutta silti täynnä sitä, luotan itseeni, osaan vaikka mitä, olen seksuaalisesti avoin jne jne.

En halua miettiä tuollaisia enkä jumittua mihinkään ikään, aika kulkee joka tapauksessa kovaa joten yolo ja carpe diem, katse pois omasta navasta ja peilistä!

En ole vielä kokenut olevani parhaimmillani, joten se aika lienee vasta tuloillaan... sitäpä odotellessa!

Nyt on aika hyvä. Olen 38.

Tähän pitäs vastata vasta kun on 80+.

Varmaan fyysisesti ja psyykkisesti 24-vuotiaana. Jaksoin uskoa vielä tulevaisuuteen, oli elämän iloa jne. Nyt 48-vuotiaana naisena välillä ajattelen, että kai täällä on pakko n. 20 vuotta kestää vielä ja masentua ajoittain syvästi ja vain rumistua tästä. Parisuhteisiin en enää uskalla, minua on satutettu, pilkattu ja hylätty (onneksi en siedä enää fyysistä väkivaltaa), itsetunto taas uusimmasta jätetyksi tulemisesta murskana. Lasteni vuoksi en tapa itseäni. Toivon, että voisin löytää vielä jostain elämääni iloa. Tiedän, että parisuhde ei kuitenkaan ole välttämättömyys, että voisin olla onnellinen.

Henkisesti alle 10-vuotiaana,ilman vaatteita 17-vuotiaana ja vaatteet päällä 24-29-vuotiaana. On siitä aikaa.

Fyysisesti olen nyt 40v parhaassa kondiksessani. Rasvat vähissä ja lihaskunto kovempi kuin koskaan, naamakaan ei viel suuremmin roiku. Pääkopan suhteen taas moni asia mennyt huonompaan, masentuneempi, ahdistuneempi jne.

Riippuu, minkä sortin parhautta tarkoittaa. Fyysinen kunto on ollut parhaimmillaan joskus 30v tietämillä.

Psyykkisesti en ole koskaan voinut niin hyvin kuin nyt, 50 vuotiaana, ja parempaan olen menossa.

Urani huippukohta on toivottavasti vielä edessäpäin.

N. 35. Kunto oli parhaimmillaan, elämä tuntuo hymyilevän monessa mielessä.

Oven takana oli monta kovaa iskua, joiden jäljilta en ole koskaan entiselleni toipunut.

Missä mielessä? Ulkonäöllisesti, vastakkaisen sukupuolen silmissä, omasta mielestä, mitattuna onnellisuudella, vai miten?

Kahdella ensimmäisellä tavalla n. 35-vuotiaana.

Olin nuorempana poikamaisen näköinen, mikä ei ollut plussaa. Vasta 30v jälkeen sain ensimmäiset kiinnostuksen osoitukset naisilta, taisin olla 32 tai 33. Naiset olivat ikäluokkaa 21-40.

Silloin olin myös itsevarmempi kuin parikymppisenä, ja toki rauhallisempi, tasaisempi, jne mutta silti en tylsistynyt papparainen.

Nyt ikä alkaa näkymään ja luonne on tylsempi kuin ennen. Positiivista sanottavaa ei itsestä suuremmin ole.

Naiset pitävät eniten ulkonäöstään kolmekymppisinä?

Miesten silmissä 17-22v on aika lailla poikkeuksetta optimi-ikä melkeinpä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Naiset pitävät eniten ulkonäöstään kolmekymppisinä?

Miesten silmissä 17-22v on aika lailla poikkeuksetta optimi-ikä melkeinpä kaikille.

Höps.

25v-tämä päivä, odotan tilanteen jatkuvan samana tai parempana vielä ainakin 15-20 vuotta. 

Miehellä ikä on vain numero. Muut asiat ratkaisevat.

29-33 vuotiaana olin hehkeä.

Vierailija kirjoitti:

40-44 -v. olin parhaimmillani :) Uskomatonta mutta totta. Seka fyysisesti etta henkisesti. Aikuinen, viela kaunis mutta ei rupsahtanut. Seksuaalisesti viriili ja himot huipussaan. Se varmasti nakyi hehkuna kasvoissakin :) Itsevarma. Oli mahtavaa elaa tallainen vaihe pikkulapsimamma -elaman jalkeen :) Nyt on alkanut alamaki ;-)

t. 52-v.

Niin sama juttu! 43-vuotiaana tuli ero 20-vuotisesta liitosta ja puhkesin kukkaan! Ai että oli ihanaa aikaa. Sitten kun täytin 51 alkoi rupsahtaminen kertaheitolla ja seksihalut menivät.