Minkä ikäisenä koit olevasi parhaimmillasi?

Miehenä sanoisin tuohon ikäkeskusteluun että jos vanhemmalla naisella on nuoremman naisen kroppa, ei ikä ole edes ulkonäöllisesti merkittävä miinus.

Suuri syy siihen miksi miehet katselevat hulluina nuoria naisia on se että suominaisilla harvemmin on hyvää kroppaa muuten kuin nuorina. Nuorena se lapsenpyöreys takaa että on pyöreä peppu ja vyötärön leveys pysyy kohtuudessa. Sokeri, liikunnan puute ja suomalainen genetiikka tekevät tehtävänsä.

Jollain satunnaisella fitnessnaisella tai geneettisellä lottovoitolla saattaa olla hyvä kroppa 35+ iässäkin, mutta pääoasalla se on mallia vähän ylipainoa, muodot väärissä paikoissa.

Sori.

(ja juu, tiedän ettei enemmistö miehistäkään ole mitään kilpauimareita, edes nuorina)

 

40v.

12-vuotiaana olin onnellisin.

28-38

Ehkä jotain 35-vuotiaana. Nuoruuden traumat selätetty, kroppa ja pää pelasivat, tulevaisuutta vielä edessä. Nyt olen 57.

Alle kouluikäisenä, silloin olin onnellinen, hyväksytty ja rakastettu. Sen jälkeen onkin ollut päivä päivältä aina vain kurjempaa. Nyt olen 25 ja elän ainoastaan siitä toivosta, että joskus vielä saan tuntea olevani onnellinen. Enkä edes tiedä tuleeko se tapahtumaan ikinä.

Järki ja sisäinen mielenrauha nyt 46-vuotiaana, ulkonäöllisesti 30-35 -v.

Vierailija kirjoitti:

Alle kouluikäisenä, silloin olin onnellinen, hyväksytty ja rakastettu. Sen jälkeen onkin ollut päivä päivältä aina vain kurjempaa. Nyt olen 25 ja elän ainoastaan siitä toivosta, että joskus vielä saan tuntea olevani onnellinen. Enkä edes tiedä tuleeko se tapahtumaan ikinä.

Eli odotat onnea ulkopuolelta? Se ei ole todennäköistä ennen kuin hyväksyt ja rakastat itse itseäsi. Onni ei tule ulkoa vaan sisältä.

28v.-33v.

29 fyysisesti. Olin huippukunnossa, vihdoin tyytyväinen ja itsevarma kroppani suhteen nuoruuden epävarmuuksien jälkeen. Toki henkisesti oli epävakaampaa. Sittemmin kroppa on plösähtänyt mutta henkisesti vakaampi ja onnellisempi tilanne.

N32

Neli-viiskymppisenä. Toki vieläkin mielestäni huipputyytyväinen 68v

Vierailija kirjoitti:

Naiset pitävät eniten ulkonäöstään kolmekymppisinä?

Miesten silmissä 17-22v on aika lailla poikkeuksetta optimi-ikä melkeinpä kaikille.

Juuri tuonikäisiä ne yrittää tosiaan kalastella kaikkialta. Vielä hienompaa, jos saavat kuvitelluksi saaliikseen alaikäisen baariin päässeen (joka sit häipyy samantien kun laskun maksamisen aika tulee). 

Minusta tuntuu, että olin parhaimmillani n. 45 vuotiaana. Ei senkään jälkeen ole ollut hassumpaa, mutta vanhuus on jo ovella. Sen tuntee ja näkee monesta asiasta, vaikka minua nuorekkaaksi on sanottu.

Etenkin fyysisesti ja tietyllä tavalla psyykkisesti, mutta yli-itsevarmasti 24-31. 

Järjenkäytöllisesti ja taas toisella tavalla psyykkisesti, vakaammasti parempaan suuntaan 35+. 

N39

35-55 kaikin tavoin

Ulkonäöllisesti, seksuaalisesti, älyn, uran yms puolesta.

Just nyt.

Tästä eteenpäin vielä 10v.

Sitten alkaa ajatus ja itsensä kehittyminen ensin tasaantua ja sitten taantua.

M47

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sanoisin tuohon ikäkeskusteluun että jos vanhemmalla naisella on nuoremman naisen kroppa, ei ikä ole edes ulkonäöllisesti merkittävä miinus.

Suuri syy siihen miksi miehet katselevat hulluina nuoria naisia on se että suominaisilla harvemmin on hyvää kroppaa muuten kuin nuorina. Nuorena se lapsenpyöreys takaa että on pyöreä peppu ja vyötärön leveys pysyy kohtuudessa. Sokeri, liikunnan puute ja suomalainen genetiikka tekevät tehtävänsä.

Jollain satunnaisella fitnessnaisella tai geneettisellä lottovoitolla saattaa olla hyvä kroppa 35+ iässäkin, mutta pääoasalla se on mallia vähän ylipainoa, muodot väärissä paikoissa.

Sori.

(ja juu, tiedän ettei enemmistö miehistäkään ole mitään kilpauimareita, edes nuorina)

 

Sori mutta tassa aloituksessa ei kysytty, mita mielta muut ovat vaan milloin itse koki olevansa parhaimmillaan. Kaksi aivan eri asiaa!

Olen parhaimmillani juuri nyt. Muu on yhdentekevää koska mennyt on mennyttä ja tulevasta ei tiedä.

19-22, olin opiskelemassa. Minulla oli elämää, kavereita ja jonkin verran vientiä. Nykyään yli 40-vuotiaana ei enää mitään noista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle kouluikäisenä, silloin olin onnellinen, hyväksytty ja rakastettu. Sen jälkeen onkin ollut päivä päivältä aina vain kurjempaa. Nyt olen 25 ja elän ainoastaan siitä toivosta, että joskus vielä saan tuntea olevani onnellinen. Enkä edes tiedä tuleeko se tapahtumaan ikinä.

Eli odotat onnea ulkopuolelta? Se ei ole todennäköistä ennen kuin hyväksyt ja rakastat itse itseäsi. Onni ei tule ulkoa vaan sisältä.

Eräs tuntemani 90- vuotias mies sanookin:

"Vaikka Indokiinaan menet, itsesi sieltä löydät!"

Hän oli nuorena merimies ja laivojen miehistöissä oli paljon näitä itsensäpakenijoita.