Kuinkakohan moni mies tyytyy "ihan ok" naiseen kun uskoo ettei saa/löydä parempaa..?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni luulee tyytyneensä, kun todellisuus on, että omaan tasoonsa nähden ovat löytäneet helmen?

Varmasti todella moni. Koskee sekä miehiä että naisia.

Mulla aktivoitu uusi pelko ihan näiden vauva av:n keskustelujen myötä. Entä jos tapaan miehen, ihastun, hän on ihan mukana suunnittelemassa yhteistä tulevaisuutta, mutta sitten käy ilmi, että hän vain tyytyy minuun?

Se olisi ero sitten. En halua olla joku, johon tyydytään kun ei muuta saa. Mä haluan olla jollekin erityinen.

Siihen asti sinkkuelämä on oikein hyvää. 

Ja mitä tulee mun vaatimuksiin niin siitä ei tingitä, että mies tuntuu siltä ainoalta oikealta. Vaikkei semmoista ehkä ole olemassa, mutta se tunne, rakastuminen, pitää olla. Miksi ihmeessä mä jotain ihan kiva kaveri -tyyppistä miestä katselisin?

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ihminen tyytyy ihan tavalliseen autoon kun ei saa Ferraria?

Kuinkahan moni ihminen tyytyy tavalliseen asuntoon kun ei saa linnaa?

Kuinkahan moni ihminen syö jauhelihakastiketta kun ei saa hanhenmaksaa?

Tajuat kai että me kaikki tyydymme jatkuvasti asioihin jotka eivät ole täydellisiä. Mutta voimme silti olla onnellisia ja tykätä niistä asioista joita meillä on.

Vertaat materiaa ja ihmistä. Tavaraan tyytyminen on kyllä vähän eri juttu kuin ihmissuhteeseen tyytyminen. 

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on katsojan silmissä eikä kaikille pelkkä ulkonäkö ole tärkein asia. Silti on itsekin joitakin pareja ihmetelly että mitä ihmettä? 

Aloituksessa ei kai puhuttu vain ulkonäöstä, vaan ihmisestä yleensä. Köyhä, rikas, tyhmä, muuten huono luonne jne.

Mä ainakin olen tyytynyt. Se nyt on aivan sama minkälainen luonne naisella on kunhan on hoikka ja kauniit kasvot.

Miehenä pitää ottaa se mitä saa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla aktivoitu uusi pelko ihan näiden vauva av:n keskustelujen myötä. Entä jos tapaan miehen, ihastun, hän on ihan mukana suunnittelemassa yhteistä tulevaisuutta, mutta sitten käy ilmi, että hän vain tyytyy minuun?

Se olisi ero sitten. En halua olla joku, johon tyydytään kun ei muuta saa. Mä haluan olla jollekin erityinen.

Siihen asti sinkkuelämä on oikein hyvää. 

Ja mitä tulee mun vaatimuksiin niin siitä ei tingitä, että mies tuntuu siltä ainoalta oikealta. Vaikkei semmoista ehkä ole olemassa, mutta se tunne, rakastuminen, pitää olla. Miksi ihmeessä mä jotain ihan kiva kaveri -tyyppistä miestä katselisin?

Jos oot tavistiina niin todennäköisesti sulle on jo käynyt niin et suhun on vain tyydytty. Järkevä mies ei moista naiselle koskaan paljasta

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin olen tyytynyt. Se nyt on aivan sama minkälainen luonne naisella on kunhan on hoikka ja kauniit kasvot.

 

Miehenä pitää ottaa se mitä saa. 

Jos noilla perusteilla valitaan vaimo ja lasten äiti, niin ei ihme että eroja on niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyisi nainen joka on vähän kiinteämpi tai jolla on vähän isommat tissit. Aina. Se on henkisesti aika kypsymätöntä ajatella että kaiken pitää olla aina parasta.

Puolison valinta kiinteyden ja tissien perusteella? Ei ihme, että osalla liitot päättyvät jatkuvasti 🤣

No niinpä.

Yleensä ihmiset saavat juuri sen tasoisen kumppanin, jonka ansaitsevatkin. Vesi löytää aina tasonsa.

Tämä on totta. Sanonta *ole se energia jonka haluat vetää puoleesi*, on aika osuva. Katkerat ja kitkerät vetää puoleensa toisia samanlaisia ja iloiset ihmiset viihtyy keskenään. 

Pätee tuo ulkonäköönkin. Hyvännäköiset on keskenään ja tavikset keskenään. Hyvin harvoin näkee ulkonäöltään epäsuhtaa paria, miljardöörit sitten erikseen. 

Uskallan väittää, että useimmat tavantallaajien suhteet ovat sellaisia, joissa vähintään toinen tyytyy. Ei se tarkoita, etteikö pitäisi siitä toisesta, mutta ei se myöskään tarkoita, että se kumppani välttämättä olisi ollut se ykkösvaihtoehto. 

Ulkonäöllä ja/tai rahalla ja/tai statuksella saa sen "kiinnostavimman". Toisilla "poolissa" on 100000 potentiaalista vaihtoehtoa, toisilla 1000. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla aktivoitu uusi pelko ihan näiden vauva av:n keskustelujen myötä. Entä jos tapaan miehen, ihastun, hän on ihan mukana suunnittelemassa yhteistä tulevaisuutta, mutta sitten käy ilmi, että hän vain tyytyy minuun?

Se olisi ero sitten. En halua olla joku, johon tyydytään kun ei muuta saa. Mä haluan olla jollekin erityinen.

Siihen asti sinkkuelämä on oikein hyvää. 

Ja mitä tulee mun vaatimuksiin niin siitä ei tingitä, että mies tuntuu siltä ainoalta oikealta. Vaikkei semmoista ehkä ole olemassa, mutta se tunne, rakastuminen, pitää olla. Miksi ihmeessä mä jotain ihan kiva kaveri -tyyppistä miestä katselisin?

No jos et sanotaan nyt 35 v mennessä tapaa miestä, jota sinä rakastaisit täysillä ja päinvastoin, niin meinaatko jäädä sitten myös ilman lapsia ja perhettä?

Lapset ja perhe on se suurin syy tyytymiseen. Ei sen lasten toisen vanhemman tarvitse olla elämää suurempi rakkaus, kunhan hoitaa tonttinsa ja on ihan perus kivaa seuraa (tasainen, rauhallinen jne) 

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa miehillä on Suomessa pulaa naisista etenkin nuoremmalla sukupolvella. Nuoret naiset ovat keskimäärin nykyään koulutetumpia ja etsivät vastaavaa mutta ei löydy helpolla.

Eikö tuo kuulosta siltä, että naisilla on sitten pulaa miehistä?

Väitän, että jos ei ole jollain lailla poikkeuksellinen (ulkonäön, älyn, huumorintajun tms suhteen) niin joutuu tyytymään, ja itseen tyydytään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin olen tyytynyt. Se nyt on aivan sama minkälainen luonne naisella on kunhan on hoikka ja kauniit kasvot.

 

Miehenä pitää ottaa se mitä saa. 

Miten sitten käy, kun sinusta kiinnostuu nainen, jonka oikesti olisit halunnut?

Suurin osa sekä miehistä ja naisista tyytyy ainakin jollain tasolla. Mutta uskoisin, että miehet ovat parempia hyväksymään tilanteen, koska heillä ei muutakaan vaihtoehtoa ole, kun taas naiset, joilla on keskimäärin enemmän vaihtoehtoja, eivät. Tästä johtuu, että nainen todennäköisemmin lakkaa harrastamasta seksiä parisuhteessa ja lopulta eroaa miehestä, koska on tyytymätön kumppaniinsa. Mutta toki miehet saattavat tehdä tällaista myös.

Suurin osa naisista huomaa aika nopeasti, ettei pidäkään miestään viehättävänä, vaan vain siedettävänä, vähän sellaisena ressukkana. Katsos kun biologia "huijaa" naisen tarttumaan edes johonkin verrattain sopivaan mieheen saadakseen turvaa ja hankkiakseen lapsia. Sitten muutaman vuoden päästä hormonisumu alkaa väistymään, kun nuo biologiset perustarpeet on hoidettu, ja nainen huomaakin, ettei oikein pidä miehestään. Tämän takia aina naureskelen, kun luen juttuja täälläkin siitä, miten rumemmatkin miehet voivat saada naisia. Tämä on totta, mutta mikä on parisuhteen tyytyväisyyden ja tulevaisuuden laita? Ja jälleen, tämä tyytymättömyys voi päteä myös mieheen.

Mitä väliä, miksi mietit?

Pääasia et aidosti ollaan tyytyväisiä ja ollaan onnellisia, siinä määrin kuin tässä epätäydellisessä maailmassa voidaan onnellisia olla.   

Vierailija kirjoitti:

Mulla aktivoitu uusi pelko ihan näiden vauva av:n keskustelujen myötä. Entä jos tapaan miehen, ihastun, hän on ihan mukana suunnittelemassa yhteistä tulevaisuutta, mutta sitten käy ilmi, että hän vain tyytyy minuun?

Se olisi ero sitten. En halua olla joku, johon tyydytään kun ei muuta saa. Mä haluan olla jollekin erityinen.

Siihen asti sinkkuelämä on oikein hyvää. 

Ja mitä tulee mun vaatimuksiin niin siitä ei tingitä, että mies tuntuu siltä ainoalta oikealta. Vaikkei semmoista ehkä ole olemassa, mutta se tunne, rakastuminen, pitää olla. Miksi ihmeessä mä jotain ihan kiva kaveri -tyyppistä miestä katselisin?

Voithan sä olla erityinen silloinkin, kun suhun on "tyydytty"? 

Ylpeys, se on asia joka joutaa romukoppaan, tässäkin asiassa. 

Suurin osa on joutunut tyytymään.



MUTTA tyytymään joutuminen ei välttämättä kerro siitä tuntevatko nämä miehet parisuhteessa tyytyneensä naiseen, tai onko rakkaus naiseen aitoa. Voi hyvin olla, että rimaa on laskettu hiljalleen, ja löydetty vaatimattomamman näköisistä naisista piirteitä joihin ihastua aidosti.



Minä olisin joutunut tyytymään. Mahdollisuuksia olisi ollut vain naisiin jotka edustavat juuri sitä ulkonäkötyyppiä joka ei miellytä itseäni, pitävät aivan eri asioista, ovat kiinnostuneita aivan eri asioista, tavoittelevat elämässä aivan eri asioita, ja ovat keskustelukumppaneina tylsiä. Jokaisella oli myös taustalla perheen perustaminen tai minua heikompi sosioekonominen tilanne. Ei, naiset eivät olleet gold diggereitä ainakaan tietoisesti, mutta heihin verrattuna olin lähestulkoon statusasemassa.



Kiinnostavien naisten kanssa on tullut juteltua kahdestaan pikkutunneille saakka. On naurua, asioiden jakamista, yhteistä harrastamista. Tunnen pari näistä naisista paljon paremmin kuin heidän miehensä. Mutta tämän edellytyksenä on, etten tee elettäkään yrittääkseni viedä touhua romanttiselle tai seksuaaliselle tasolle.



Mistä on kyse? Tasosta. Ulkonäkö, raha, status, maskuliinisuus. Vasta kun tasot kohtaavat, muilla asioilla on merkitystä. Tämä on tutkittu tosiasia (ja kyllä, voin taas linkata sen naisprofessorin vetämän yliopistotasoisen tutkimuksen palstalle).



Päätin sanoa tälle ei. Epäilen, että osa kavereistani on sanonut kyllä. Lähipiirissäni on liian paljon parisuhteita jotka vaikuttavat työkaveruudelta.

Joutavaa mietintää. Pitkä avioliitto on joka tapauksessa asia, missä tehdään kompromisseja yhteisen onnen eteen. 

Mieheni on varmaankin aikoinaan ns. tyytynyt minuun, mutta edelleen kuitenkin rakastaa minua teoillaan joka päivä. Mitä enempää voisin toivoa, eikö se ole tarpeeksi?

Lapsellista jäädä prinsessa/prinssitasolle, jossa voidaan jäädä toisen vierelle VAIN, jos toinen on se unelma.  

Ja ennen kuin joku huomauttaa, että haaveilen varatuista naisista, niin minä tunsin mainitsemani naiset kun he olivat sinkkuja :D



-edellinen

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa on joutunut tyytymään.



MUTTA tyytymään joutuminen ei välttämättä kerro siitä tuntevatko nämä miehet parisuhteessa tyytyneensä naiseen, tai onko rakkaus naiseen aitoa. Voi hyvin olla, että rimaa on laskettu hiljalleen, ja löydetty vaatimattomamman näköisistä naisista piirteitä joihin ihastua aidosti.



Minä olisin joutunut tyytymään. Mahdollisuuksia olisi ollut vain naisiin jotka edustavat juuri sitä ulkonäkötyyppiä joka ei miellytä itseäni, pitävät aivan eri asioista, ovat kiinnostuneita aivan eri asioista, tavoittelevat elämässä aivan eri asioita, ja ovat keskustelukumppaneina tylsiä. Jokaisella oli myös taustalla perheen perustaminen tai minua heikompi sosioekonominen tilanne. Ei, naiset eivät olleet gold diggereitä ainakaan tietoisesti, mutta heihin verrattuna olin lähestulkoon statusasemassa.



Kiinnostavien naisten kanssa on tullut juteltua kahdestaan pikkutunneille saakka. On naurua, asioi

Moraali on asia joka kantaa elämässä pitkälle. Olen itsekin jutellut pikkutunneille -joskus aamuunkin- ihmisten kanssa, vaikka olen varattu, joskus jopa ihastunut. Mitä sitten? Hetkiä ja tunteita tulee ja menee, merkitystä on sillä tekeekö oikein vai väärin.

oikein tehnyt onnellinen <3