Alkaa olla ihan todella suuri huoli niiden lasten puolesta, joilla ei ole kaikki kotona hyvin

No jospa se sossu rantautuisi sinne kouluihin ja pitäisi koululaisille vaikka etätunteja, joissa kerrottaisiin mahdollisuuksista selvitä elämässä eteenpäin kotioloista huolimatta ja järjestettäisiin chattimahdollisuuksia ym. yhteydenottoreittejä kotioloista kärsiville lapsille. Puolentoista viikon koulupallottelusta ei seuraa kuin ruumiita lisää. Kenenkään huono-osaisen elämä ei kummene siitä jaksosta yhtään mitenkään. Suurin osa näistä oikeasti ongelmista ei tule silloin edes kouluun, kun eivät ole saaneet edes tietoa koulun alkamisesta eikä vanhemmat välitä.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on mielenkiintoinen taito sulkea mielesi siltä isoimmalta ja akuutimmilta ongelmalta (korona) ja vyöryttää mieleesi tuhat muuta ongelmaa, jotka ovat olleet jo ennen Koronaa ja tulevat olemaan koronan jälkeenkin. Mitä tämä on? Todellisen ongelman ajattelun välttelyä?

Korona ei millään mittapuulla ole isoin ongelma. Koronapelko ja -vouhotus ovat jo jonkinasteisia ongelmia, jotka aiheuttavat ison laskun yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numerot on annettu toukokuun puolivälissä. Opettajista suurin osa ei palaa kouluun ihan protestimielessä eli ovat joko sairaslomalla tai palkattomalla vapaalla. Sijaisia ei palkata. Avustajat lomautettu/työsuhde lopetettu jo kesäksi. Siivoojat, keittiö lomautettu/lomalla/irtisanottu kesäksi muutenkin. Monessa koulussa on jo aloitettu kesäksi suunniteltuja remontteja. Suurin osa vanhemmista ei päästä lapsiaan kouluun, vaikka ne avattaisiin. Mikä hyöty tästä olisi?

Vastuullisia nämä meidän kansankynttilät, nykypäivän opet.

Opettajillakin on huoli omasta ja läheistensä terveydestä. Opettajiakin kuuluu riskiryhmiin, samoin heidän läheisiään. Niin että totta puhut, vastuullisia ovat.

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoo aiheellisesta huolestaan ja saa aivan käsittämättömän tökeröitä ja pahantahtoisia kommentteja! Vaikka auttamishalua olisi, niin ei näitä eniten avun tarpeessa olevia löydy ovikelloja soittelemalla. Näin voi muutaman omista kokemuksistaan kertoneiden kirjoituksista päätellä, jos ei omilla aivoillaan osaa ajatella. Tämä on iso huolenaihe ja pitäisikin kansallisesti miettiä keinoja.

Nuo pahansuovat kommentoijat ovat itse monella tavalla osattomia ja jääneet paitsi paljosta. Suomessa on aivan liikaa tällaista tunnekylmyyttä, empatian puutetta ja suoranaista sadistisuutta. Nautitaan, jos saadaan lisättyä pahaa oloa maailmassa. Surullinen on ihmisen tila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa kuin ap ja hämmästelen ylimielisiä kommentteja. Ne traumat joita noissa perheissä kasvaen saa kestävät pitkälle aikuisikään. Korona on kovin pieni uhka siihen verrattuna työikäisille ja lapsille.

Itse vietin lapsena tarkasti kaikki viikonloput ja lomat mummolassa rauhassa. Koulu oli ihanaa hermolepoa. Kotona vanhemmat riitelivät rajusti öisin, riehuivat puukko kädessä humalassa jne. Pelotti koko ajan, että jompikumpi kuolee. Kerran olin äidin perään katsomassa kun hän lähti kaahaamaan autolla kännissä. Lumipenkkaan päädyttiin.

Suomessa ainakin 70 000 lasta elää alkoholistiperheessä. Ei meno ole aina niin hurjaa kuin meillä, mutta lapsille olisi tosi tärkeää saada olla tasapainoisten ihmisten joukossa välillä. Toivon koulujen avautuvan pian. Asiantuntijalausuntojen mukaankaan ei kotikoulu ole kovin merkittävä koronantorjuntakeino.

Ai miksi en pyytänyt apua lapsena? Se on yllättävän vaikeaa, en tiennyt kenelle olisin puhunut. Odotin vain pitkiä vuosia, että pääsen muuttamaan pois.

Alkoholistiperheiden ongelma ei ole se, että koulut ovat kiinni, niiden ongelma on alkoholi. Jos oikeasti haluttaisiin puuttua alkoholistiperheiden ongelmiin, niin rajoitettaisiin esim. alkoholin myymistä kotitalouksiin tällaisena aikana.

Luulet, että alkoholisti ei viinaa löydä? Rajoituksella vaan ankeutettaisiin yleistä ilmapiiriä ja niiden elämää, jotka ei alkoholia tarvitse, mutta käyttävät sitä jonkin verran.

Sinäkö luulet, että kaikki alkoholistien ja muiden ongelmaperheiden lapset palaavat kiltisti koulun penkille? Kaikki eivät ole siellä viihtyneet ennen etäopetukseen siirtymistäkään.

Aika raakaa, että aikuisten oikeus päihtymiseen on suurempi kuin lasten oikeus päihteettömään kotiin. Sitähän tuo "ankeuttaminen" tarkoittaa. Anna kun arvaan: mielestäsi alkoholin käyttöä ei saa rajoittaa kaikilta, koska vain pieni osa ei osaa sitä käyttää kohtuudella? Mutta kuitenkin koulut pitäisi avata ja altistaa kaikki lapset koronalle, koska pieni osa ei osaa huolehtia lapsistaan...

Vierailija kirjoitti:

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta itse olen ainakin ymmärtänyt opettajilla ja muilla lasten parissa työskentelevillä nimenomaan olevan velvollisuus ja vastuu myös tarkkailla lasten hyvinvointia, tehdä päätelmiä kotioloista ja tarvittaessa, mahdollisia ongelmia havaitessaan puuttua tilanteeseen ja viedä asiaa eteenpäin esim kuraattorille/sossulle. Tällaisia vihjeitä voivat olla esim väkivallan merkit kehossa, sulkeutunut/pelokas käytös, laihtuminen jne.

Kannattaako hankkiutua opettajaksi, jos ei lapsista sen vertaa välitä, vaan ajattelee vain kuten jotkut tässä ketjussa: ”ei ole opettajien vastuulla, me vain opetamme”??

Totta kai opettajat välittävät, hakevat apua, istuvat palavereissa, soittelevat kotiin ja sossulle ja kuraattorille ja psykologille ja juttelevat lapsen/nuiren kanssa, kehuvat ja kannustavat, joustavat ja yksilöllistävät oppiaineita ja eriyttävät tehtäviä. Se ei vain useinkaa riitä. Koulu hoitaa oppimispuolen. Koulu ei ole sossu eikä hoitopaikka eikä nuorisopsykiatrinen osasto. Koulu ei voi puuttua kotien asioihin, vaan se on sossujen tehtävä.

Tällä hetkelläkin koulu tekee kaikkensa pitääkseen osan lapsista/nuorista mukana etänä ja sossu taas on perunut kaikki palaverit koronan takia. Normitilanteessakin sossuilta saattaa kestää helposti puoli vuotta lapsen palveluntarpeen arviointiin, vaikka koulu kertoo, että ongelmat ovat isoja. Ja senkim jälkeen toimet ovat riittämättömiä. Samojen lasten kanssa istutaan palaveriessa kolmoselta seiskalle ja sen jälkeen alkaa hurjat poissaolot ja mielenterveysongwlmat ja koulupudokkuus. Harvassa on tapaukset, joissa lastensuojelu olisi auttanut asiaa ajoissa. Anteeksi vain avautuminen.

Koulu on paljon muutakin kuin lukemista ja laskemista.

Vaikka opettaja keskittyisi vain opettamiseen, niin silti lapsi näkee koulussa muita lapsia, kokee sosiaalista elämää ja ryhmään kuulumisen tunteen, usein saa kavereitakin.

Heippa ap!

Tässä sulle vinkkejä tunteidesi kanssa pärjäämiseen.

Ensinnäkin valtaosa perheistä voi hyvin tämänkin kriisin keskellä. Ei ole mitään hätää.

Toiseksi voit lohduttautua sillä, että useimmat apua tarvitsevat ovat jo teidän tiedossanne.

Kolmanneksi: sullahan on mahtava paikka auttaa kärsiviä, kun olet sosiaalihuollossa. Auta perheitä kaikessa, missä voit. Auta taloudellisesti ja auta järjestämään ruokahuolto. Vala uskoa, että tästä selvitään niinkuin selvitäänkin. Kerro vanhemmille, että nyt on aika laskea rimaa ja että ei sinne ulos ole oikeasti pakko joka päivä mennä. Kuuntele, kun sinulle kerrotaan, mitä apua sinulta kaivattaisiin.

Sitten vielä loppuun kirjoitustehtäviä. Mieti, oletko aiemminkin kantanut turhaa huolta tuntemattomien ihmisten elämästä. Toteutuivatko huolesi? Olisiko joku muu tuntemasi ihminen yhtä huolissaan? Mieti vielä lopuksi, mikä sinua itseäsi huolestuttaa omassa elämässäsi? Onko jotain, mitä pakenet ulkoistamalla huolesi muihin?

Uskon, että näillä eväillä sinäkin saat tunteesi aisoihin ja pääset kriisin yli voittajana! Muista, että kriisipuhelin palvelee miltei 24/7, jos huolet alkavat tuntua ylivoimaisilta. Joskus auttaa, kun pienen hetkenkin voi jutella jonkun ulkopuolisen kanssa, niin huolet pääsevät taas oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta itse olen ainakin ymmärtänyt opettajilla ja muilla lasten parissa työskentelevillä nimenomaan olevan velvollisuus ja vastuu myös tarkkailla lasten hyvinvointia, tehdä päätelmiä kotioloista ja tarvittaessa, mahdollisia ongelmia havaitessaan puuttua tilanteeseen ja viedä asiaa eteenpäin esim kuraattorille/sossulle. Tällaisia vihjeitä voivat olla esim väkivallan merkit kehossa, sulkeutunut/pelokas käytös, laihtuminen jne.

Kannattaako hankkiutua opettajaksi, jos ei lapsista sen vertaa välitä, vaan ajattelee vain kuten jotkut tässä ketjussa: ”ei ole opettajien vastuulla, me vain opetamme”??

Kyllä, kouluilla on velvollisuus tarkkailla lapsen tilannetta ja viedä asioita omalta osaltaan eteenpäin eri yhteistyötahojen kanssa. Lastensuojeluilmoitus on näistä radikaalein. Sen jälkeen vastuu on sosiaalipuolella. Koululla ei ole valtuuksia enempään. Opettaminen on koulun päätehtävä, samoin kasvattaminen ja turvallisen ympäristön tarjoaminen koulupäivän ajan. Mutta koteihin ei voida mennä eikä valtuudet eikä pätevyys riitä päihdetyöhön tms. Se on sossun ja muiden tehtävä. Kaikkia yhteiskunnan ongelmia ei koulu pysty ratkaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Heippa ap!

Tässä sulle vinkkejä tunteidesi kanssa pärjäämiseen.

Ensinnäkin valtaosa perheistä voi hyvin tämänkin kriisin keskellä. Ei ole mitään hätää.

Toiseksi voit lohduttautua sillä, että useimmat apua tarvitsevat ovat jo teidän tiedossanne.

Kolmanneksi: sullahan on mahtava paikka auttaa kärsiviä, kun olet sosiaalihuollossa. Auta perheitä kaikessa, missä voit. Auta taloudellisesti ja auta järjestämään ruokahuolto. Vala uskoa, että tästä selvitään niinkuin selvitäänkin. Kerro vanhemmille, että nyt on aika laskea rimaa ja että ei sinne ulos ole oikeasti pakko joka päivä mennä. Kuuntele, kun sinulle kerrotaan, mitä apua sinulta kaivattaisiin.

Sitten vielä loppuun kirjoitustehtäviä. Mieti, oletko aiemminkin kantanut turhaa huolta tuntemattomien ihmisten elämästä. Toteutuivatko huolesi? Olisiko joku muu tuntemasi ihminen yhtä huolissaan? Mieti vielä lopuksi, mikä sinua itseäsi huolestuttaa omassa elämässäsi? Onko jotain, mitä pakenet ulkoistamalla huolesi muihin?

Uskon, että näillä eväillä sinäkin saat tunteesi aisoihin ja pääset kriisin yli voittajana! Muista, että kriisipuhelin palvelee miltei 24/7, jos huolet alkavat tuntua ylivoimaisilta. Joskus auttaa, kun pienen hetkenkin voi jutella jonkun ulkopuolisen kanssa, niin huolet pääsevät taas oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Tsemppiä!

Okei, myönnän, että hyppäsin suoraan keskustelun vikalle sivulle, mutta silti: mikähän vttu sua vaivaa? Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

O

Ai miksi en pyytänyt apua lapsena? Se on yllättävän vaikeaa, en tiennyt kenelle olisin puhunut. Odotin vain pitkiä vuosia, että pääsen muuttamaan pois.

Tuota on vaikeaa selittää muille.

Itselläni ja sisaruksillani oli sama juttu, johtuen siitä, että suurin osa aikuisista käytti hyvin paljon aikaa ja vaivaa meidän halveksuntaan, koska olimme ns. huonosta perheestä. Siitä tuli kuva, että aikuisiin ei voi ikinä luottaa, ne on vain yksi vaaran lähde lisää.

Samoin esim. perhetyö oli sitä, että sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijät käyttivät kaiken aikansa meidän vanhempien ihailuun, kun niillä on nii-in vaikeaa, ja mitä ne tarvitsee, kun on nii-in vaikeaa. 

Ne kyllä pyysi oikeasti anteeksi sitä sitten, kun tilanne kärjistyi murhayritykseen ja ne ymmärsivät etteivät vanhempani olleet mitään hienoja, urheita köyhän arjen sankareita.

Seurasin vuosia sivusta, kun Erään perheen vanhempi laahasi kotiinsa kännisiä ihmisiä ja oli on/off suhteita. Perhetyön silmien alla eli ei sossuita aina apua ole.

Vierailija kirjoitti:

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta itse olen ainakin ymmärtänyt opettajilla ja muilla lasten parissa työskentelevillä nimenomaan olevan velvollisuus ja vastuu myös tarkkailla lasten hyvinvointia, tehdä päätelmiä kotioloista ja tarvittaessa, mahdollisia ongelmia havaitessaan puuttua tilanteeseen ja viedä asiaa eteenpäin esim kuraattorille/sossulle. Tällaisia vihjeitä voivat olla esim väkivallan merkit kehossa, sulkeutunut/pelokas käytös, laihtuminen jne.

Kannattaako hankkiutua opettajaksi, jos ei lapsista sen vertaa välitä, vaan ajattelee vain kuten jotkut tässä ketjussa: ”ei ole opettajien vastuulla, me vain opetamme”??

Taas mustavalkoinen hyvin leveällä pensselillä vedetty kommentti varsinkin lopussa, jos ei välitä jne. Jokainen opettaja välittää, mutta heidän pääasiallinen tehtävänsä on opettaa opetusministeriön laatiman opetussuunnitelman mukaan. Jokaine opettaja, niin kuin myös tavallinen kansalainenkin, on velvoitettu ilmoittamaan lastensuojeluyksikölle tai poliisille jos havaitsee jotain vääryyttä lasta kohtaan. Kuinka monta ilmoitusta sinä olet tekopyhyydeltäsi tehnyt j kuinka paljon auttanut? Helppo aukoa päätään ja neuvoa toisia, opettjilla on nyt muutenkin hyvin suuret paineet ja he hoitivat etätyöskentelyn viikossa kuntoon. Olisi ihan hyvä, että sinäkin ja kaltaisesi kantaisivat kortensa kekoon eivätkä vain aukoisi niitä rasvisia kiduksiaan sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on mielenkiintoinen taito sulkea mielesi siltä isoimmalta ja akuutimmilta ongelmalta (korona) ja vyöryttää mieleesi tuhat muuta ongelmaa, jotka ovat olleet jo ennen Koronaa ja tulevat olemaan koronan jälkeenkin. Mitä tämä on? Todellisen ongelman ajattelun välttelyä?

Korona ei millään mittapuulla ole isoin ongelma. Koronapelko ja -vouhotus ovat jo jonkinasteisia ongelmia, jotka aiheuttavat ison laskun yhteiskunnalle.

Toivottavasti sukusi sammuu, kaltaisiasi ei kaivata enää lisää tälle pallolle.

Vierailija kirjoitti:

Koulu on paljon muutakin kuin lukemista ja laskemista.

Vaikka opettaja keskittyisi vain opettamiseen, niin silti lapsi näkee koulussa muita lapsia, kokee sosiaalista elämää ja ryhmään kuulumisen tunteen, usein saa kavereitakin.

Niinpä ja kantaA koronan tuliaisina kotiin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on mielenkiintoinen taito sulkea mielesi siltä isoimmalta ja akuutimmilta ongelmalta (korona) ja vyöryttää mieleesi tuhat muuta ongelmaa, jotka ovat olleet jo ennen Koronaa ja tulevat olemaan koronan jälkeenkin. Mitä tämä on? Todellisen ongelman ajattelun välttelyä?

Korona ei millään mittapuulla ole isoin ongelma. Koronapelko ja -vouhotus ovat jo jonkinasteisia ongelmia, jotka aiheuttavat ison laskun yhteiskunnalle.

Toivottavasti sukusi sammuu, kaltaisiasi ei kaivata enää lisää tälle pallolle.

Siinä taas yksi mieleltään järkkynyt koronavouhottaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa kuin ap ja hämmästelen ylimielisiä kommentteja. Ne traumat joita noissa perheissä kasvaen saa kestävät pitkälle aikuisikään. Korona on kovin pieni uhka siihen verrattuna työikäisille ja lapsille.

Itse vietin lapsena tarkasti kaikki viikonloput ja lomat mummolassa rauhassa. Koulu oli ihanaa hermolepoa. Kotona vanhemmat riitelivät rajusti öisin, riehuivat puukko kädessä humalassa jne. Pelotti koko ajan, että jompikumpi kuolee. Kerran olin äidin perään katsomassa kun hän lähti kaahaamaan autolla kännissä. Lumipenkkaan päädyttiin.

Suomessa ainakin 70 000 lasta elää alkoholistiperheessä. Ei meno ole aina niin hurjaa kuin meillä, mutta lapsille olisi tosi tärkeää saada olla tasapainoisten ihmisten joukossa välillä. Toivon koulujen avautuvan pian. Asiantuntijalausuntojen mukaankaan ei kotikoulu ole kovin merkittävä koronantorjuntakeino.

Ai miksi en pyytänyt apua lapsena? Se on yllättävän vaikeaa, en tiennyt kenelle olisin puhunut. Odotin vain pitkiä vuosia, että pääsen muuttamaan pois.

Alkoholistiperheiden ongelma ei ole se, että koulut ovat kiinni, niiden ongelma on alkoholi. Jos oikeasti haluttaisiin puuttua alkoholistiperheiden ongelmiin, niin rajoitettaisiin esim. alkoholin myymistä kotitalouksiin tällaisena aikana.

???

Ongelma on vähän monitahoisempi kuin sun esittämä ei alkoholia (joka johtaisi aika vakaviin seurauksiin), alkoholi on joka puolella ympäri maailmaa tämänkin aikana essential item, koska sen rajoittaminen johtaa suoraan kuolemaan alkoholisteilla.

Noilla ihmisillä on alkoholismin takana hyvin vakavia mt-ongelmia, joita ne sitten siirtää lapsilleen, tuohon ei ole ratkaisuna sen niiden valitun huumeen rajoitus, meillä on ollut kieltolaki, ei ollut mikään menestys.

Ainoa tapa lopettaa tuo sukupolvien kierre on lisääntymiseen lopettaminen, muuten joudutaan vain paikkaamaan.

Jos on niin rapajuoppo, että elimistö ei kestä elämää ilman alkoholia, niin onko sellaisen kuolema kovinkaan suuri menetys yhteiskunnalle? Monen mielestä on ihan ok, jos nyt koronaan kuolee vanhuksia ja monisairaita, jotka muutenkin ovat heidän mielestään pelkkä kuluerä yhteiskunnalle, miksi juopon elämä olisi yhtään sen arvokkaampi yhteiskunnan näkökulmasta?

Minusta tällaista ongelmaa ei pitäisi olla missään olosuhteissa. Minkä takia meillä on ylipäätään lapsia perheissä, joiden vuoksi täytyy olla huolissaan, koska ei ole koulua? Ihan hullua ajatella noin. Jos niin huonosti ovat lapsella kotona asiat, niin ei se ole hyvä paikka lapselle silloin muutenkaan. Kyllä niitä pahoja asioita tapahtuu sille lapselle, vaikka koulussa kävisikin. Onhan näitä ennakkotapauksia jo. Laptensuojelun tulisi toimia ihan normaalisti poikkeusoloissakin. lasten hyvinvointi ja tulevaisuus ovat mielestäni moninkertaisesti tärkeämpiä asioita kuin vanhusten terveys. Anteeksi nyt vain, mutta näin ajattelen. Ihan häpeällistä, miten hallitus on nyt eriarvoistanut avuttomimmat lapset tässä kriisissä ja sysännyt heidän hyvinvointinsa sivuun. Kaikki huomio keskitetään nyt vain vanhuksiin. Taitaa olla terveydenhoidon resurssit, eli raha vain mielessä näissä päätöksissä. Mitä enemmän sairastuneita vanhuksia, sen enemmän tarvitaan resursseja terveydenhoitoon. Tämä säästö tehdään nyt lasten ja heidän mielenterveyden kustannuksella.