Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapeutin löytäminen on vaikeaa
18.04.2020 |
Miten palveluntarjoajien voi olla niin vaikea vastata hoitopaikkaa etsivien kyselyihin? Hohtimilla joutuu nyhtämään tietoja hinnoittelusta ja siitä milloin hoidon pääsisi aloittamaan ja mihin viikonpäivään ja ajankohtaan hoitoaika sijoittuisi. Ilmeisesti asiakkaita tulee psykoterapeuteille ovista ja ikkunoista, kun yhteydenotot on varaa jättää jopa täysin huomiotta. Eikä hoidosta vastaava taho tarjoa prosessiin minkäänlaista apua. Valitse siinä sitten itsellesi paras mahdollinen terapeutti, kun käytännössä joudut tekemään hirveän työn, että saisit edes jonkun psykoterapeutin kanssa käytännön järjestelyistä sovittua.
Kommentit (142)
Siis onko joillekin ihan sama, vaikka terapiasisällöt olisivat kymmenien tai satojen saatavilla? Ilmeisesti. Minulle ei. On niin traumaattisia tapahtumia taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joillekin ihan sama, vaikka terapiasisällöt olisivat kymmenien tai satojen saatavilla? Ilmeisesti. Minulle ei. On niin traumaattisia tapahtumia taustalla.
Ei ole. Mutta vielä enemmän kuin ”minä itse”, painaa suuren joukon mahdottomuus saada terapiaa. Ei olisi iso asia saada pakoterapiakäyntejä salatuksi kannasta julkisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.Kantaan kirjataan, jos käyt Kelan korvaamassa terapiassa.
Ei minulla terapiakäyntejä sinne kirjata. Terapeuttini ei kirjaa kantaan. Ja vaikka kirjaisi, niin ne eivät mene mihinkään sieltä kannasta, kun taas sairaalan polilla on sekin vaara.
Miksi koet että on haitallista jos hoitotietosi ovat
ammattilaisten nähtävillä? Millaisia asioita työstät terapiassa?Koska käsittelen terapiassa niin vaikeita asioita, että ne kuuluvat ainoastaan ja minun terapeuttini välille. Esim lääkäri ei todellakaan tiedä kaikkea kauheuksia mitä minulle on tapahtunut. Nämä kerron ainoastaan terapeutille. En voi käydä terapiassa, jossa on vaarana, että asiat tulevat sivullisten, esim lääkäri /hoitaja tietoon. Terapiaistunnot ovat kahdenkeskeisiä, eivätkä kuulu muulle ammattiryhmille.
Okei. Kannan kirjaukset istunnoista ovat olleet todella yleispiirteisiä tyyliin pohdittu erilaisia tapoja käsitellä vaikeita tunteita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.Minäminäminäminä.
Kyllä terve itsekkyys on hyvästä. Ei minun hoitoni onnistuisi jossain polilla. Koko elämä kuitenkin kyseessä nyt.
Tätä en ymmärrä. Että terapia olisi kohteelle jotenkin tärkeää. Eikö se ole paikka, jossa on pakko käydä, mutta mitään hyötyä siitä ei ole? Miksi kukaan haluaisi käydä terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joillekin ihan sama, vaikka terapiasisällöt olisivat kymmenien tai satojen saatavilla? Ilmeisesti. Minulle ei. On niin traumaattisia tapahtumia taustalla.
Kantaan jää merkintä jos joku sitä luvatta selailee. Hoitoni ei ole salaisuus. Minusta on hyvä asia, että voinnin kehittymistä seurataan systemaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joillekin ihan sama, vaikka terapiasisällöt olisivat kymmenien tai satojen saatavilla? Ilmeisesti. Minulle ei. On niin traumaattisia tapahtumia taustalla.
Kantaan jää merkintä jos joku sitä luvatta selailee. Hoitoni ei ole salaisuus. Minusta on hyvä asia, että voinnin kehittymistä seurataan systemaattisesti.
Hoitava psykiatri on joka tapauksessa kirjannut ylös pääosan traumaattisista kokemuksistani jo silloin, kun hoidon piiriin päädyin. En usko, että ilman niiden vaikutusten arviointia olisin päässyt terapiaan.
Kävin 3vuotisen ratkaisukeskeisen terapian ja ihan hukkaan heitettyä rahaa. 100e maksoi omavastuu mulla kuussa, eli laskekaapa siitä mikä v..tun määrä tuohon meni. Ei naurata.
Ihme lässytystä koko terapia. Täytyy kyllä sanoa että kyllä ne rahoiksi lyö tuolla huuhaalla!!
Munki terapeutilla oli komea maasturi, varmaan 35 tonnia maksanu sellanen.
Ja mitä ne tekee?? Istuvat perseellään penkisä päivät pitkät 🤣🤣 monet muut tekee fyysisesti raskasta työtä ja palkat onnettomat. Sitte joku terapeutti, joka vaan istuu ja puhuu ja kyselee, niin rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Ja ei ollu siitä kiinni että mun terapeutti ois ollu huono. Meillä kyllä synkkas hyvin ja terapeutti oli mukava ja todella paljon opiskellut. Mutta siltiki 😂😂😂🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kommentoida kokemusta molemmilta puolilta. Kun ystäväni etsi itselleen psykoterapeuttia, tuntui se mahdottomalta. Osa ei tosiaan vastannut, osalla oli seuraava vapaa aika vuoden tai kahden päästä. Itse jouduin vähän taistelemaan, että löysin itselleni psykoterapeutin omaan psykoterapeuttikoulutukseen liittyvää koulutusta varten.
Mutta psykoterapeuttikoulutusta ei nykyään maksa työnantaja, eli terapeutiksi itse haluavalle tulee 20000-30000 euron lasku psykoterapeutiksi haluamisesta (koulutus, työnohjaus, oma terapia, kirjallisuus, ehkä vielä matkat ja yöpymiset, ellet asu koulutuspaikkakunnalla). Julkisella puolella saat palkan päälle ehkä 100 euron kuukausikorvauksen tästä osaamisesta.
Eli miksiköhän he hakeutuvat valmistumisensa jälkeen yksityiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.Minäminäminäminä.
Kyllä terve itsekkyys on hyvästä. Ei minun hoitoni onnistuisi jossain polilla. Koko elämä kuitenkin kyseessä nyt.
Tätä en ymmärrä. Että terapia olisi kohteelle jotenkin tärkeää. Eikö se ole paikka, jossa on pakko käydä, mutta mitään hyötyä siitä ei ole? Miksi kukaan haluaisi käydä terapiassa?
Miksi käydä yhtään missään kuntoutuksessa tai lääketieteellisessä hoidossa? Jos hammas kipeytyy, niin tee se itse -tyyppi kiskoo sen kotona irti hohtimilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin 3vuotisen ratkaisukeskeisen terapian ja ihan hukkaan heitettyä rahaa. 100e maksoi omavastuu mulla kuussa, eli laskekaapa siitä mikä v..tun määrä tuohon meni. Ei naurata.
Ihme lässytystä koko terapia. Täytyy kyllä sanoa että kyllä ne rahoiksi lyö tuolla huuhaalla!!
Munki terapeutilla oli komea maasturi, varmaan 35 tonnia maksanu sellanen.
Ja mitä ne tekee?? Istuvat perseellään penkisä päivät pitkät 🤣🤣 monet muut tekee fyysisesti raskasta työtä ja palkat onnettomat. Sitte joku terapeutti, joka vaan istuu ja puhuu ja kyselee, niin rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Ja ei ollu siitä kiinni että mun terapeutti ois ollu huono. Meillä kyllä synkkas hyvin ja terapeutti oli mukava ja todella paljon opiskellut. Mutta siltiki 😂😂😂🤣🤣🤣
No selvästi olisi yhä terapialle tarvetta, jos kyyläät millaisella maasturilla terapeuttisi ajaa ja puhut noin.
Vierailija kirjoitti:
Kävin 3vuotisen ratkaisukeskeisen terapian ja ihan hukkaan heitettyä rahaa. 100e maksoi omavastuu mulla kuussa, eli laskekaapa siitä mikä v..tun määrä tuohon meni. Ei naurata.
Ihme lässytystä koko terapia. Täytyy kyllä sanoa että kyllä ne rahoiksi lyö tuolla huuhaalla!!
Munki terapeutilla oli komea maasturi, varmaan 35 tonnia maksanu sellanen.
Ja mitä ne tekee?? Istuvat perseellään penkisä päivät pitkät 🤣🤣 monet muut tekee fyysisesti raskasta työtä ja palkat onnettomat. Sitte joku terapeutti, joka vaan istuu ja puhuu ja kyselee, niin rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Ja ei ollu siitä kiinni että mun terapeutti ois ollu huono. Meillä kyllä synkkas hyvin ja terapeutti oli mukava ja todella paljon opiskellut. Mutta siltiki 😂😂😂🤣🤣🤣
Ratkaisukeskeisessä terapiassa helposti asioiden käsitteleminen muuttuu tietynlaiseksi suorittamiseksi. Kokeillaan kovalla vimmalla vaikka mitä, mutta tunteet eivät ehdi seurata vauhdissa mukana ja asiakas saattaa uupua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joillekin ihan sama, vaikka terapiasisällöt olisivat kymmenien tai satojen saatavilla? Ilmeisesti. Minulle ei. On niin traumaattisia tapahtumia taustalla.
Ei ole. Mutta vielä enemmän kuin ”minä itse”, painaa suuren joukon mahdottomuus saada terapiaa. Ei olisi iso asia saada pakoterapiakäyntejä salatuksi kannasta julkisella.
Kyllä on ihan normaalia ajatella itseään. Minulla ei ole paljoa vaihtoehtoja. Terapia on minulle elinehto, ja en voisi käydä terapiassa julkisella puolella niin että tiedot kirjattaisiin kantaan.
Voisihan kela-terapioista poistaa omavastuun ja tehostaa terapeutin etsintää. Ei sitä tarvitse julkiselle siirtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin 3vuotisen ratkaisukeskeisen terapian ja ihan hukkaan heitettyä rahaa. 100e maksoi omavastuu mulla kuussa, eli laskekaapa siitä mikä v..tun määrä tuohon meni. Ei naurata.
Ihme lässytystä koko terapia. Täytyy kyllä sanoa että kyllä ne rahoiksi lyö tuolla huuhaalla!!
Munki terapeutilla oli komea maasturi, varmaan 35 tonnia maksanu sellanen.
Ja mitä ne tekee?? Istuvat perseellään penkisä päivät pitkät 🤣🤣 monet muut tekee fyysisesti raskasta työtä ja palkat onnettomat. Sitte joku terapeutti, joka vaan istuu ja puhuu ja kyselee, niin rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Ja ei ollu siitä kiinni että mun terapeutti ois ollu huono. Meillä kyllä synkkas hyvin ja terapeutti oli mukava ja todella paljon opiskellut. Mutta siltiki 😂😂😂🤣🤣🤣
Ratkaisukeskeisessä terapiassa helposti asioiden käsitteleminen muuttuu tietynlaiseksi suorittamiseksi. Kokeillaan kovalla vimmalla vaikka mitä, mutta tunteet eivät ehdi seurata vauhdissa mukana ja asiakas saattaa uupua.
Olisi hyvä, jos terapia tarjoaisi asiakkaalle rauhallisen oman tilan yhdessä terapeutin tuella kohdata mahdollisesti koko elämän mukana kulkeneita vaikeita tunteita. Sen sijaan ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa keinot saattavat nousta liikaa terapian keskiöön. Häärätään ja häärätään ns. ratkaisujen parissa kovalla tohinalla, muttei huomata että potilas on matkan varrella jo tippunut kelkasta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä ihmisiä ei riitä joka alalle tarpeeksi. Siksi murto-osa terapeuteistakin ovat oikeasti soveltuvia alalle. Myötätuntoa muita kohtaan pitäisi olla enemmän niin saataisiin lisää hyviä ihmisiä yhteiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joillekin ihan sama, vaikka terapiasisällöt olisivat kymmenien tai satojen saatavilla? Ilmeisesti. Minulle ei. On niin traumaattisia tapahtumia taustalla.
Kantaan jää merkintä jos joku sitä luvatta selailee. Hoitoni ei ole salaisuus. Minusta on hyvä asia, että voinnin kehittymistä seurataan systemaattisesti.
Vointiani kyllä seurataan. Sitä seuraa terapeutti ja myös hoitava lääkäri. Hoitava lääkäri ei tiedä terapiasisältöjä eikä kaikkea mitä minulle on tapahtunut. Siltikin hän voi seurata vointia, eli oireiden esiintymistä ja toivottomuutta jne.. Voinnin seuraaminen ei tarkoita terapiakäyntitekstien lukemista. Onneksi omat terapiasisältöni eivät mene mihinkään! Oman terapian sisältöni ovat kyllä salaisuus. Niitä asioita en koskaan jaa kenenkään muun kanssa, en ainakaan ammattilaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joillekin ihan sama, vaikka terapiasisällöt olisivat kymmenien tai satojen saatavilla? Ilmeisesti. Minulle ei. On niin traumaattisia tapahtumia taustalla.
Kantaan jää merkintä jos joku sitä luvatta selailee. Hoitoni ei ole salaisuus. Minusta on hyvä asia, että voinnin kehittymistä seurataan systemaattisesti.
Hoitava psykiatri on joka tapauksessa kirjannut ylös pääosan traumaattisista kokemuksistani jo silloin, kun hoidon piiriin päädyin. En usko, että ilman niiden vaikutusten arviointia olisin päässyt terapiaan.
Minulla taas hoitava psykiatri ei edes tiedä kaikkia traumaattisia tapahtumia, mitä minulle on sattunut. Sen sijaan kirjataan oireet ja miten arki ei suju, toivottomuuden tilaa yms yms. Psykiatriani ei juuri tiedä minusta mitään muuta kuin nuo oireet. Sitten hän arpoo diagnoosin ja saan sillä sitten terapiaa, jossa käsittelen sitä, mikä minua oikeasti vaivaa.
Höh. Minulle psykologi juuri suositteli psykoterapiaa, koska on kaikenlaista traumaa taustalla ja niin huono olla, että se uhkaa jo työkykyäkin. Mutta tämän ketjun luettuani aloin pohtia onko sittenkään järkeä hakeutua terapiaan. Jos sitä vain sinnittelisi, kuten tähänkin asti, ja katsoo kuinka pitkälle se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko joillekin ihan sama, vaikka terapiasisällöt olisivat kymmenien tai satojen saatavilla? Ilmeisesti. Minulle ei. On niin traumaattisia tapahtumia taustalla.
Kantaan jää merkintä jos joku sitä luvatta selailee. Hoitoni ei ole salaisuus. Minusta on hyvä asia, että voinnin kehittymistä seurataan systemaattisesti.
Hoitava psykiatri on joka tapauksessa kirjannut ylös pääosan traumaattisista kokemuksistani jo silloin, kun hoidon piiriin päädyin. En usko, että ilman niiden vaikutusten arviointia olisin päässyt terapiaan.
Minulla taas hoitava psykiatri ei edes tiedä kaikkia traumaattisia tapahtumia, mitä minulle on sattunut. Sen sijaan kirjataan oireet ja miten arki ei suju, toivottomuuden tilaa yms yms. Psykiatriani ei juuri tiedä minusta mitään muuta kuin nuo oireet. Sitten hän arpoo diagnoosin ja saan sillä sitten terapiaa, jossa käsittelen sitä, mikä minua oikeasti vaivaa.
Hyvin erikoiselta kuulostava lähtökohta hoidon suunnittelulle, jos psykiatri ei tiedä mitä oireilun taustalla on.
Vierailija kirjoitti:
Höh. Minulle psykologi juuri suositteli psykoterapiaa, koska on kaikenlaista traumaa taustalla ja niin huono olla, että se uhkaa jo työkykyäkin. Mutta tämän ketjun luettuani aloin pohtia onko sittenkään järkeä hakeutua terapiaan. Jos sitä vain sinnittelisi, kuten tähänkin asti, ja katsoo kuinka pitkälle se riittää.
Kannattaa ehdottomastia hakeutua :) Itselläni on hyvä psykoterapeutti. Kannattaa se suuntaus vaan katsoa tarkasti. Jokaiselle sopii vähän eri suuntaus. Jokainen suuntaus on hyvä, mutta kaikki ei sovi kaikille. Itselleni ei esim sopinut kognitiivinen terapia vaikka monelle se sopii.
Koska käsittelen terapiassa niin vaikeita asioita, että ne kuuluvat ainoastaan ja minun terapeuttini välille. Esim lääkäri ei todellakaan tiedä kaikkea kauheuksia mitä minulle on tapahtunut. Nämä kerron ainoastaan terapeutille. En voi käydä terapiassa, jossa on vaarana, että asiat tulevat sivullisten, esim lääkäri /hoitaja tietoon. Terapiaistunnot ovat kahdenkeskeisiä, eivätkä kuulu muulle ammattiryhmille.