Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapeutin löytäminen on vaikeaa
18.04.2020 |
Miten palveluntarjoajien voi olla niin vaikea vastata hoitopaikkaa etsivien kyselyihin? Hohtimilla joutuu nyhtämään tietoja hinnoittelusta ja siitä milloin hoidon pääsisi aloittamaan ja mihin viikonpäivään ja ajankohtaan hoitoaika sijoittuisi. Ilmeisesti asiakkaita tulee psykoterapeuteille ovista ja ikkunoista, kun yhteydenotot on varaa jättää jopa täysin huomiotta. Eikä hoidosta vastaava taho tarjoa prosessiin minkäänlaista apua. Valitse siinä sitten itsellesi paras mahdollinen terapeutti, kun käytännössä joudut tekemään hirveän työn, että saisit edes jonkun psykoterapeutin kanssa käytännön järjestelyistä sovittua.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme juttu, että mm. parturi-kampaamot kykenevät jo nettisivuillaan ilmoittamaan hinnastonsa, mutta terapeuttien ammattiylpeys ei tätä anna myöten, vaikka vuositasolla hoitokustannukset kohoavat potilaalle usein paljon suuremmiksi kuin hiustenhoidossa.
Koska ne ovat _järkyttäviä_. Täysin kohtuuttomia - huolimatta kela-korvauksista. Juuri tämän vuoksi koko touhun tulisi siirtyä julkiselle sektorille. Eikä vähiten sen takia, että hoito kohdentuu nyt varakkaammalle osalle väestöä, jolla on varaa maksaa tunnin jargonista hunajaa. Suurin osa niistä, jotka ovat _todella_ terapian tarpeessa, jäävät näiden edellämainittujen seikkojen vuoksi ilman hoitoa, tai käyvät kerran kuussa pykiatrian poliklinikalla haistapaska-keskusteluissa sairaanhoitajan kanssa, jolla ei ole tietoakaan terapiakoulutuksesta.
Tämä on suurimpia kapitalismimme kirouksia ja syntejä.
Yksilöajat ovat vain 45 minuuttia kerrallaan. Se ei riitä mihinkään. Tästä johtuen olen itse usein joutunut poistumaan vastaanotolta paniikissa itkeskellen, kun on käsitelty jotain vaikeaa kokemusta, mutta käsittely on jäänyt aivan puolitiehen ja sitten aika päättyy.
Välillä olen miettinyt että on todellinen ihme ettei terapiakäyntien jälkeen ole ikinä tapahtunut mitään, vaikka on sen jälkeen liikkunut todella sekavana ihmisten keskuudessa, ennen kuin on päässyt johonkin turvalliseen paikkaan. Terapeutti ei ole edes ikinä vaikuttanut huolestuneelta päästäessään hysteerisen ja itkuisen potilaan pois vastaanotoltaan, mitä ihmettelen.
Älä ihmettele. Meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme merkitsee vain raha - ja tämä korostuu juuri näillä muka-auttajilla. Jos päädyt satuttamaan itseäsi, se perustellaan sillä, että ”jokainen on lopultakin vastuussa vain itsestään”. Huolimatta hädästä. Sairauksista. Epätoivosta.
Olet oikeassa, tässä kohtaa terpia ei vahvista - se alleviivaa välinpitämättömyyden, hylkäämisen ja arvottomuuden traumaa. En tiedä mitä ajattelisin. Ihminen on paha.
Minulla on paljon samansuuntaisia ajatuksia. Loppujen lopuksi kaikki hyväksyntä on ehdollista. Usein terapiassakin korostetaan paljon sitä, että pärjäät kyllä, kunhan vain opit ajattelemaan näin ja näin (eli nykyisellään et kelpaa terapeutille).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse soitin pari talvea sitten keskikokoisen kaupungin koko Kelan listan läpi, eikä kellään ollut aikoja. Pari otti jonotuslistalle siten, että monen kuukauden päästä pystyi soittamaan ja kysymään uudestaan. Ei siinä paljon voinut miettiä, onko henkilö sopiva tmv.
Sekin auttaisi, että jos tietää, ettei ota uusia asiakkaita vaikka vuoteen, niin jossain olisi nettisivu, jolla tämä lukisi. Vähentäisi turhia puhelujakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme juttu, että mm. parturi-kampaamot kykenevät jo nettisivuillaan ilmoittamaan hinnastonsa, mutta terapeuttien ammattiylpeys ei tätä anna myöten, vaikka vuositasolla hoitokustannukset kohoavat potilaalle usein paljon suuremmiksi kuin hiustenhoidossa.
Koska ne ovat _järkyttäviä_. Täysin kohtuuttomia - huolimatta kela-korvauksista. Juuri tämän vuoksi koko touhun tulisi siirtyä julkiselle sektorille. Eikä vähiten sen takia, että hoito kohdentuu nyt varakkaammalle osalle väestöä, jolla on varaa maksaa tunnin jargonista hunajaa. Suurin osa niistä, jotka ovat _todella_ terapian tarpeessa, jäävät näiden edellämainittujen seikkojen vuoksi ilman hoitoa, tai käyvät kerran kuussa pykiatrian poliklinikalla haistapaska-keskusteluissa sairaanhoitajan kanssa, jolla ei ole tietoakaan terapiakoulutuksesta.
Tämä on suurimpia kapitalismimme kirouksia ja syntejä.
Yksilöajat ovat vain 45 minuuttia kerrallaan. Se ei riitä mihinkään. Tästä johtuen olen itse usein joutunut poistumaan vastaanotolta paniikissa itkeskellen, kun on käsitelty jotain vaikeaa kokemusta, mutta käsittely on jäänyt aivan puolitiehen ja sitten aika päättyy.
Välillä olen miettinyt että on todellinen ihme ettei terapiakäyntien jälkeen ole ikinä tapahtunut mitään, vaikka on sen jälkeen liikkunut todella sekavana ihmisten keskuudessa, ennen kuin on päässyt johonkin turvalliseen paikkaan. Terapeutti ei ole edes ikinä vaikuttanut huolestuneelta päästäessään hysteerisen ja itkuisen potilaan pois vastaanotoltaan, mitä ihmettelen.
Älä ihmettele. Meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme merkitsee vain raha - ja tämä korostuu juuri näillä muka-auttajilla. Jos päädyt satuttamaan itseäsi, se perustellaan sillä, että ”jokainen on lopultakin vastuussa vain itsestään”. Huolimatta hädästä. Sairauksista. Epätoivosta.
Olet oikeassa, tässä kohtaa terpia ei vahvista - se alleviivaa välinpitämättömyyden, hylkäämisen ja arvottomuuden traumaa. En tiedä mitä ajattelisin. Ihminen on paha.
Minulla on paljon samansuuntaisia ajatuksia. Loppujen lopuksi kaikki hyväksyntä on ehdollista. Usein terapiassakin korostetaan paljon sitä, että pärjäät kyllä, kunhan vain opit ajattelemaan näin ja näin (eli nykyisellään et kelpaa terapeutille).
Ja paradoksi on siinä, että terapeutti muutostarvetta korostaessaan ihmettelee miksi et riitä itsellesi sellaisena kuin olet.... Miten voisit riittää, jos edes mielenterveyden ammattilainen ei näe sinussa kuin listan kehittämiskohteita?
Vierailija kirjoitti:
Itse soitin pari talvea sitten keskikokoisen kaupungin koko Kelan listan läpi, eikä kellään ollut aikoja. Pari otti jonotuslistalle siten, että monen kuukauden päästä pystyi soittamaan ja kysymään uudestaan. Ei siinä paljon voinut miettiä, onko henkilö sopiva tmv.
Sekin auttaisi, että jos tietää, ettei ota uusia asiakkaita vaikka vuoteen, niin jossain olisi nettisivu, jolla tämä lukisi. Vähentäisi turhia puhelujakin.
Tuo olisi kyllä hyvä käytäntö.
Tunnen työni kautta muutamia terapeutteja eikä kyllä kovin hyvä kuva heistä ole. Raha on tärkeintä.
Suhtaudun kyllä muutenkin skeptisesti ylipäänsä terapiaan enkä ymmärrä tätä suomalaisten terapiavillitystä. Todella harva hyötyy tai palautuu työkykyiseksi terapian avulla. Toki heitäkin on, mutta väittäisin että suurin osa maksaa ihan turhaan terapialaskuja jopa vuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse soitin pari talvea sitten keskikokoisen kaupungin koko Kelan listan läpi, eikä kellään ollut aikoja. Pari otti jonotuslistalle siten, että monen kuukauden päästä pystyi soittamaan ja kysymään uudestaan. Ei siinä paljon voinut miettiä, onko henkilö sopiva tmv.
Sekin auttaisi, että jos tietää, ettei ota uusia asiakkaita vaikka vuoteen, niin jossain olisi nettisivu, jolla tämä lukisi. Vähentäisi turhia puhelujakin.
Voisiko olla että terapeutit haluavat itsetuntoaan pönkittääkseen saada sen kokemuksen, että kyllä heidän palveluilleen riittää kysyntää, kun tulee soittoja paikoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme juttu, että mm. parturi-kampaamot kykenevät jo nettisivuillaan ilmoittamaan hinnastonsa, mutta terapeuttien ammattiylpeys ei tätä anna myöten, vaikka vuositasolla hoitokustannukset kohoavat potilaalle usein paljon suuremmiksi kuin hiustenhoidossa.
Koska ne ovat _järkyttäviä_. Täysin kohtuuttomia - huolimatta kela-korvauksista. Juuri tämän vuoksi koko touhun tulisi siirtyä julkiselle sektorille. Eikä vähiten sen takia, että hoito kohdentuu nyt varakkaammalle osalle väestöä, jolla on varaa maksaa tunnin jargonista hunajaa. Suurin osa niistä, jotka ovat _todella_ terapian tarpeessa, jäävät näiden edellämainittujen seikkojen vuoksi ilman hoitoa, tai käyvät kerran kuussa pykiatrian poliklinikalla haistapaska-keskusteluissa sairaanhoitajan kanssa, jolla ei ole tietoakaan terapiakoulutuksesta.
Tämä on suurimpia kapitalismimme kirouksia ja syntejä.
Yksilöajat ovat vain 45 minuuttia kerrallaan. Se ei riitä mihinkään. Tästä johtuen olen itse usein joutunut poistumaan vastaanotolta paniikissa itkeskellen, kun on käsitelty jotain vaikeaa kokemusta, mutta käsittely on jäänyt aivan puolitiehen ja sitten aika päättyy.
Välillä olen miettinyt että on todellinen ihme ettei terapiakäyntien jälkeen ole ikinä tapahtunut mitään, vaikka on sen jälkeen liikkunut todella sekavana ihmisten keskuudessa, ennen kuin on päässyt johonkin turvalliseen paikkaan. Terapeutti ei ole edes ikinä vaikuttanut huolestuneelta päästäessään hysteerisen ja itkuisen potilaan pois vastaanotoltaan, mitä ihmettelen.
Älä ihmettele. Meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme merkitsee vain raha - ja tämä korostuu juuri näillä muka-auttajilla. Jos päädyt satuttamaan itseäsi, se perustellaan sillä, että ”jokainen on lopultakin vastuussa vain itsestään”. Huolimatta hädästä. Sairauksista. Epätoivosta.
Olet oikeassa, tässä kohtaa terpia ei vahvista - se alleviivaa välinpitämättömyyden, hylkäämisen ja arvottomuuden traumaa. En tiedä mitä ajattelisin. Ihminen on paha.
Olet rakas ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävä työnkuva muuten. Siis terapeuteilla. Tekemisissä mielenterveysongelmaisten kanssa, joilla on valitettavaa ja mahdollisesti kauheita muistoja. Millaiseksi sellainen työ tekee ihmisen? Maansa myyneeeksi varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä otin yhteyttä terapeuttiin joka vaikutti itselle sopivalta. Kerroin itsestäni ja ongelmastani lyhyesti. Hän vastasi ja toivotti tervetulleeksi tutustumiskäynnille (hinta normaalihinta, ei kela-korvattu).
Sovimme kellonajan, kävin tutustumassa ja sovimme sitten yksityiskohdista.
Vuoden kävin siellä.
Kävitkö omaan piikkiin vai koetko että sait vuodessa riittävästi keinoja ongelmiesi käsittelyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.
Minäminäminäminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä työnkuva muuten. Siis terapeuteilla. Tekemisissä mielenterveysongelmaisten kanssa, joilla on valitettavaa ja mahdollisesti kauheita muistoja. Millaiseksi sellainen työ tekee ihmisen? Maansa myyneeeksi varmaan.
Eihän tuollaiseen työhön ole kenenkään pakko varta vasten hakeutua. Ja poiskin alalta pääsee, jos työ muuttuu liian rankaksi.
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.
Kantaan kirjataan, jos käyt Kelan korvaamassa terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.Minäminäminäminä.
Kyllä terve itsekkyys on hyvästä. Ei minun hoitoni onnistuisi jossain polilla. Koko elämä kuitenkin kyseessä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.Kantaan kirjataan, jos käyt Kelan korvaamassa terapiassa.
Ei minulla terapiakäyntejä sinne kirjata. Terapeuttini ei kirjaa kantaan. Ja vaikka kirjaisi, niin ne eivät mene mihinkään sieltä kannasta, kun taas sairaalan polilla on sekin vaara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.Minäminäminäminä.
Kyllä terve itsekkyys on hyvästä. Ei minun hoitoni onnistuisi jossain polilla. Koko elämä kuitenkin kyseessä nyt.
En itse ole kokenut että vastaanottotilojen sisustuksessa on ollut eroa, kävi sitten psykiatrian poliklinikalla tai terapeutin kotiinsa sisustamissa vastaanottotiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.Kantaan kirjataan, jos käyt Kelan korvaamassa terapiassa.
Ei minulla terapiakäyntejä sinne kirjata. Terapeuttini ei kirjaa kantaan. Ja vaikka kirjaisi, niin ne eivät mene mihinkään sieltä kannasta, kun taas sairaalan polilla on sekin vaara.
Miksi koet että on haitallista jos hoitotietosi ovat
ammattilaisten nähtävillä? Millaisia asioita työstät terapiassa?
Minä en jaksanut käydä hakuprosessia läpi ahdistuneisuuden keskellä. Luovutin, ja niin moni terapeutti sanoi jo nettisivullaan että eivät ota uusia potilaita. Sinnittelin yksin ja työterveyslääkärin tuella takaisin työkuntoon puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiapalvelua ei missään nimessä pidä siirtää julkiselle puolelle.
Muuten joutuisi käymään jossain polilla terapiassa ja se on ahdistavaa. Itse menen mielelläni terapeutin kodinomaiseen vastaanottotilaan. Lisäksi nykyisessä järjestelmässä terapeutin saa valita eikä käyntejä kirjata
sairaalan tietokantoihin.Minäminäminäminä.
Kyllä terve itsekkyys on hyvästä. Ei minun hoitoni onnistuisi jossain polilla. Koko elämä kuitenkin kyseessä nyt.
En itse ole kokenut että vastaanottotilojen sisustuksessa on ollut eroa, kävi sitten psykiatrian poliklinikalla tai terapeutin kotiinsa sisustamissa vastaanottotiloissa.
Itse en myöskään pysty odottaan odotusaulassa tuntemattomien ihmisten kanssa terapeutille pääsyä. Yksityisellä ei tarvitse törmätä tuttuihin tai tuntemattomiin.
Mä otin yhteyttä terapeuttiin joka vaikutti itselle sopivalta. Kerroin itsestäni ja ongelmastani lyhyesti. Hän vastasi ja toivotti tervetulleeksi tutustumiskäynnille (hinta normaalihinta, ei kela-korvattu).
Sovimme kellonajan, kävin tutustumassa ja sovimme sitten yksityiskohdista.
Vuoden kävin siellä.