Olen ollut mieheni kanssa nyt 10v yhdessä, mutta nyt alkanut mietityttää suhteen alkuajat ja ikäero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?

Tilastollisesti iso ikäero johtaa sairaampiin ja huonommin pärjääviin lapsiin ja naisen kuolemaan nuorempana.

Tilastollisesti varmaankin näin. Äitini ja tätini ovat kuitenkin molemmat maistereita ja pärjänneet elämäässään varsin hyvin. Molemmat olleet eläkkeellä jo yli vuosikymmenen.

Mummo kuoli vähän yli 70-vuotiaana sydänkohtaukseen, kun 90-luvun alussa ei vielä osattu tehdä ohitusleikkauksia kuin avoleikkauksina ja mummon kunto ei sitä kestänyt.

Ei se tilasto sano eikä kysy mitään mummosi kuolinsyystä. Nuorehkohan hän oli kuollessaan, kuten muutkin vanhemman miehen puolisot keskimäärin.

Olen 44 v mies ja seurustelen vakavasti 31-vuotiaan kanssa. Saman ikäinen kuin ne jota opetin 10 vuotta sitte yläasteella:) no, ehkä,se nyt enää iän vaihtuessa ole koin tähdellistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me aloitimme seurustelun silloin kun olin 16-vuotias. Nyt olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Jos mies olisi jättänyt parin vuoden jälkeen niim tämä olisi ollut selvää hyväksikäyttöä. Mutta me olemme aina olleet tasa-arvoisia. Lapset tulivat vasta 10 vuoden seurustelun jälkeen. Tiesin heti miehestä että tässä se on. Ei todellakaan miehen tarvinnut houkutella.289

Ja ihan totta kaikki tämä, jos miehesi oli tuolloin 15-19-vuotias. Muuten et vaan ole koskaan saanut tilaisuutta oppia, mitä tasa-arvo on.

Älä nyt viitsi, et todellakaan tiedä mistä puhut. Puoliso joka on jäänyt lasten kanssa kotiin, mahdollistanut opiskelun niin että olen päässyt uralla etenemään pidemmälle kuin hän. On minun työmatkojen aikoina kotona hoitamassa perheen. 20 vuoden jälkeen joku 10 vuoden ikäero ei tunnu enää missään.

Nuoret tytöt eivät ole valitettavasti ollenkaan tasavertaisessa asemassa keskenään, vaikka Suomessa eletäänkin.

Toiset elävät yltäkylläisyydessä ja turvassa sivistyksen keskellä saaden elää rauhassa lapsuutensa ja nuoruutensa vaiheet kipuiluineen ja huippuineen, kun taas toiset elää köyhyydessä, turvattomuudessa ja sivistymättömien ihmisten keskellä joutuen pikkuaikuisen ja lihakimpaleen rooliin jo ihan nuoresta.

Elämänkoulupiireissä AP:n kertoma on varmasti ihan normaalia ja sosiaalisesti hyväksyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 44 v mies ja seurustelen vakavasti 31-vuotiaan kanssa. Saman ikäinen kuin ne jota opetin 10 vuotta sitte yläasteella:) no, ehkä,se nyt enää iän vaihtuessa ole koin tähdellistä

Eihän siinä tuossa vaiheessa ole enää mitään väärää.

Asia olisi ollut täysin toinen, jos olisit alkanut itseäsi 13 vuotta nuoremman tytön kanssa silloin kun olit 30.

Keski-ikäisenä 10-15 ikäero on aivan ok, kun se nuorempi osapuolikin on jo selkeästi aikuinen.

Oma äitini oli myös alaikäinen, kun tapasi isäni. Heillä kahden vuoden ikäero. Äitini oli tuolloin juuri täyttänyt 16 ja isä oli 18. He menivät naimisiin äitini olessa vasta 17. Toisaalta molemmat aika  tasoissa ikäänsä nähden muuten ja siinä mielessä ei ollut mikään ihmeellinen asia. Joskus myöhemmin äitini on silti katunut sitä, että meni noin aikaisin naimisiin ja tavallaan lähti isäni matkaan. Kotona vaikea tilanne hänen oman äitinsä kanssa ja se ettei äiti välittänyt tyttärensä elämästä paljonkaan vaikutti asiaan. Itse päätin aina, kun olen jutellut asiasta ja tajunnut sen, että äitini on ollut niin nuori, että itse mietin tarkkaan. Vanhempani ovat vieläkin yhdessä, mutta vaikeaa on ollut. Itse en silti halua arvostella niitä joilla ikäeroa ja oikeasti itsekin olen joskus tavannut sellaisia miehiä, jotka ihan mukavia ja sellaisia joita olisi voinut suhteeseen harkita, vaikka ovatkin olleet vanhempia. Itse olen aika "vanha" persoona joten ehkä sekin vaikuttaa. Tietysti jos itse olen 25-vuotta ja mies vaikka olisi 35-vuotta niin eihän se niin vaikuttaisi enää. Tietenkin jokainen ihminen on omanlaisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me aloitimme seurustelun silloin kun olin 16-vuotias. Nyt olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Jos mies olisi jättänyt parin vuoden jälkeen niim tämä olisi ollut selvää hyväksikäyttöä. Mutta me olemme aina olleet tasa-arvoisia. Lapset tulivat vasta 10 vuoden seurustelun jälkeen. Tiesin heti miehestä että tässä se on. Ei todellakaan miehen tarvinnut houkutella.289

Ja ihan totta kaikki tämä, jos miehesi oli tuolloin 15-19-vuotias. Muuten et vaan ole koskaan saanut tilaisuutta oppia, mitä tasa-arvo on.

Älä nyt viitsi, et todellakaan tiedä mistä puhut. Puoliso joka on jäänyt lasten kanssa kotiin, mahdollistanut opiskelun niin että olen päässyt uralla etenemään pidemmälle kuin hän. On minun työmatkojen aikoina kotona hoitamassa perheen. 20 vuoden jälkeen joku 10 vuoden ikäero ei tunnu enää missään.

En tiedä susta mitään, mutta tiedän mitä käy niille jotka aikuistuu suoraan parisuhteeseen. Siitä taas sulla ei ole yhtään parempaa tietoa kuin mulla sun elämästä.

Olin 18 kun tapasin mieheni kun hän oli 30 v. yhdessä olimme 29 vuotta, kaikki päättyi hänen äkilliseen kuolemaansa täysin yllättäen. En ollut uskonut sielunkumppaneihin ennen, mutta hänen kanssaan kaikki oli itsestään selvää alusta asti meille molemmille. Me molemmat saimme toteuttaa kaiken mitä halusimme yhdessä ollessamme, rakastimme toisiamme yhtä paljon jos ei enemmän lopussa. Itse en voi nähdä rakkauden olevan iästä kiinni, toki rajat ovat olemassa ja oikeista syistä, mutta kun puhutaan täysi ikäisistä, ei pidä aina olettaa väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?

Tilastollisesti iso ikäero johtaa sairaampiin ja huonommin pärjääviin lapsiin ja naisen kuolemaan nuorempana.

Kyllä, juuri tällainen kuva minulla on naisista jotka tällaisiin suhteisiin päätyvät; heikkoja.

No ne miehet ovat sitten varmaan vähän hulluja puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?

Tilastollisesti iso ikäero johtaa sairaampiin ja huonommin pärjääviin lapsiin ja naisen kuolemaan nuorempana.

Kyllä, juuri tällainen kuva minulla on naisista jotka tällaisiin suhteisiin päätyvät; heikkoja.

No ne miehet ovat sitten varmaan vähän hulluja puolestaan.

He taas elävät tilastollisesti pidempään ja terveempinä. Imevät elinvoiman perheestään.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeämpää on henkinen ikä, jos olt 17-vuotiaana ikäisiäsi kypsempi, niin mielestäni kaikki on ok. Toisaalta,jos nyt tunnet, että miehesi käytti kokemattomuuttasi hyväkseen ja "jyräsi" asioissa mielipiteesi yli, niin ehkä eroa kannattaa harkita. Kaikki riippuu siis kuinka asioista ajattelet.

Naiset ovat iät ja ajat korostaneet, miten kehittyvät nuorena nopeammin kuin miehet. Tätä kuulee niin vanhempien naisten, kuin tähän mielellään uskovien teinien suusta. Onko sitten ihme, että näitä suhteita syntyy. 

Vasta kun syntyy, alkaa itku, että vanhemmat miehet hyväksikäyttävät nuoria naisia. Jos ongelma huolestuttaa, olkaa johdonmukaisia viestinnässänne ja todetkaa, että alle 20 vuotias nainen on kyvytön tekemään seuraelämäänsä liittyviä päätöksiä.

Mitä noin paljon vanhempi mies antaa? Eihän niillä ole mitään..😂

N23

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli myös alaikäinen, kun tapasi isäni. Heillä kahden vuoden ikäero. Äitini oli tuolloin juuri täyttänyt 16 ja isä oli 18. He menivät naimisiin äitini olessa vasta 17. Toisaalta molemmat aika  tasoissa ikäänsä nähden muuten ja siinä mielessä ei ollut mikään ihmeellinen asia. Joskus myöhemmin äitini on silti katunut sitä, että meni noin aikaisin naimisiin ja tavallaan lähti isäni matkaan. Kotona vaikea tilanne hänen oman äitinsä kanssa ja se ettei äiti välittänyt tyttärensä elämästä paljonkaan vaikutti asiaan. Itse päätin aina, kun olen jutellut asiasta ja tajunnut sen, että äitini on ollut niin nuori, että itse mietin tarkkaan. Vanhempani ovat vieläkin yhdessä, mutta vaikeaa on ollut. Itse en silti halua arvostella niitä joilla ikäeroa ja oikeasti itsekin olen joskus tavannut sellaisia miehiä, jotka ihan mukavia ja sellaisia joita olisi voinut suhteeseen harkita, vaikka ovatkin olleet vanhempia. Itse olen aika "vanha" persoona joten ehkä sekin vaikuttaa. Tietysti jos itse olen 25-vuotta ja mies vaikka olisi 35-vuotta niin eihän se niin vaikuttaisi enää. Tietenkin jokainen ihminen on omanlaisensa.

Mun vanhemmat meni yhteen 20-vuotiaina ja hankki heti kolme lasta. Kaikkien elämät lopullisesti pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli myös alaikäinen, kun tapasi isäni. Heillä kahden vuoden ikäero. Äitini oli tuolloin juuri täyttänyt 16 ja isä oli 18. He menivät naimisiin äitini olessa vasta 17. Toisaalta molemmat aika  tasoissa ikäänsä nähden muuten ja siinä mielessä ei ollut mikään ihmeellinen asia. Joskus myöhemmin äitini on silti katunut sitä, että meni noin aikaisin naimisiin ja tavallaan lähti isäni matkaan. Kotona vaikea tilanne hänen oman äitinsä kanssa ja se ettei äiti välittänyt tyttärensä elämästä paljonkaan vaikutti asiaan. Itse päätin aina, kun olen jutellut asiasta ja tajunnut sen, että äitini on ollut niin nuori, että itse mietin tarkkaan. Vanhempani ovat vieläkin yhdessä, mutta vaikeaa on ollut. Itse en silti halua arvostella niitä joilla ikäeroa ja oikeasti itsekin olen joskus tavannut sellaisia miehiä, jotka ihan mukavia ja sellaisia joita olisi voinut suhteeseen harkita, vaikka ovatkin olleet vanhempia. Itse olen aika "vanha" persoona joten ehkä sekin vaikuttaa. Tietysti jos itse olen 25-vuotta ja mies vaikka olisi 35-vuotta niin eihän se niin vaikuttaisi enää. Tietenkin jokainen ihminen on omanlaisensa.

Näköjään toistuu tuo aika paljon näissä alaikäisten ja aikuisten suhteissa, että on paettu huonoja kotioloja vanhemman miehen hoteisiin. 

Samaa mieltä siitä, että jos nuorempi on jo 25-vuotias, niin kyllä voi jo olettaa, että tietää mitä tekee. Siinä ei pitäisi olla enää muilla mitään sanomista. 

jos seurustelun aloittaa todella nuorena, esim. 18-20 vuotiaana niin kolmekymppisenä voi tuntua kuin olisi jo toisen ihmisen kanssa saman katon alla. siinä välissä ehtii tapahtua vaikka mitä muutoksia, ei enää ajattele asioista samalla tavalla kuin nuorempana, (aivojen kehitys). ikäero jo itsessään aiheuttaa ongelmia siinä tapauksessa jos tulevaisuudensuunnitelmat ei ihan natsaa keskenään, esim. toinen haluaa kokea eri asioita elämässä, perheenperustaminen jne. ei nuorena aloitettu suhde mikään huono ole. ero vaan voi tulla kun huomaa, että toinen on vuosien varrella muuttunut sellaiseen suuntaan, ettei suhde enää ole mahdollinen.

Kaksinaismoralismin kukkaset kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeämpää on henkinen ikä, jos olt 17-vuotiaana ikäisiäsi kypsempi, niin mielestäni kaikki on ok. Toisaalta,jos nyt tunnet, että miehesi käytti kokemattomuuttasi hyväkseen ja "jyräsi" asioissa mielipiteesi yli, niin ehkä eroa kannattaa harkita. Kaikki riippuu siis kuinka asioista ajattelet.

Naiset ovat iät ja ajat korostaneet, miten kehittyvät nuorena nopeammin kuin miehet. Tätä kuulee niin vanhempien naisten, kuin tähän mielellään uskovien teinien suusta. Onko sitten ihme, että näitä suhteita syntyy. 

Vasta kun syntyy, alkaa itku, että vanhemmat miehet hyväksikäyttävät nuoria naisia. Jos ongelma huolestuttaa, olkaa johdonmukaisia viestinnässänne ja todetkaa, että alle 20 vuotias nainen on kyvytön tekemään seuraelämäänsä liittyviä päätöksiä.

Kun lapsi tai nuori kasvaa, niin ei sen kypsyys ottaa itsestään vastuuta jollain tietyllä elämän osa-alueella kehity sillä lailla, että ensin sitä ei ole ollenkaan ja sitten se on kaikki. Muuten suojatien ylittämistä pitäisi odottaa ajokortti-ikään asti, kun sillon vasta osaa olla liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?

Tilastollisesti iso ikäero johtaa sairaampiin ja huonommin pärjääviin lapsiin ja naisen kuolemaan nuorempana.

Niin myöskin eri rotuisten kanssa tulleet lapset.

Tilastollisesti päinvastoin. Geenien sekoittuminen on hyväksi lasten terveydelle. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä noin paljon vanhempi mies antaa? Eihän niillä ole mitään..😂

N23

Paljonkin. Et vain vielä tiedä.

Sallan tauti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?

Tilastollisesti iso ikäero johtaa sairaampiin ja huonommin pärjääviin lapsiin ja naisen kuolemaan nuorempana.

Niin myöskin eri rotuisten kanssa tulleet lapset.

Tilastollisesti päinvastoin. Geenien sekoittuminen on hyväksi lasten terveydelle. 

Ei siltä näytä. Elämässä puhtailla papereilla pärjääminen heikkoa. Matala IQ jne.

Vierailija kirjoitti:

Sallan tauti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?

Tilastollisesti iso ikäero johtaa sairaampiin ja huonommin pärjääviin lapsiin ja naisen kuolemaan nuorempana.

Niin myöskin eri rotuisten kanssa tulleet lapset.

Tilastollisesti päinvastoin. Geenien sekoittuminen on hyväksi lasten terveydelle. 

Ei siltä näytä. Elämässä puhtailla papereilla pärjääminen heikkoa. Matala IQ jne.

Toisaalta menestyjät maailmalla ja yhä enenevissä määrin myös meillä Suomessa on lähes järjestäen mixed race.