Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut mieheni kanssa nyt 10v yhdessä, mutta nyt alkanut mietityttää suhteen alkuajat ja ikäero.
10.04.2020 |
Olin siis itse 17v kun alettiin seurustella ja mies oli reilu 30v. Nyt oltu 10v yhdessä mut itseäni alkanut häiritsemään ihan vasta näin aikuistumisen seurauksena tuo, että olin alaikäinen.
Herättää tosi ristiriitaisia tunteita enkä oikein tiedä mitä ajatella. Rakastan miestäni ja hän on ollut minulle aina hyvä, mutta en voi enää olla ajattelematta suhteen alkua ja sitä että hän oli alaikäisen kanssa.
Pakko oli purkaa tämä jonnekin. Vain paras ystäväni tietää milloin suhde alkoi koska perheelle ym. kerrottiin vasta sen jälkeen kun olin jo täyttänyt 18. Eivät tiedä vieläkään et seurustelin jo alaikäisenä.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?
Tilastollisesti iso ikäero johtaa sairaampiin ja huonommin pärjääviin lapsiin ja naisen kuolemaan nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?
Ajat oli vähän erilaiset ja silloin ihmisillä ei ollut varaa turvattuun lapsuuteen ja nuoruuteen kuten nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?
Ajat oli vähän erilaiset ja silloin ihmisillä ei ollut varaa turvattuun lapsuuteen ja nuoruuteen kuten nyt.
Ei siihen ole kaikilla varaa edelleenkään.
T. Se 14-vuotiaana parisuhteeseen päätynyt, jolle se ihmissuhde on ollut koko elämän tasapainoisin ja turvallisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se perverssiä vaikka olisit ollut 19v. Anna olla. Miehesi pitää teineistä. Hyväksyt vaan sen.
Perverssiä jos tykkää täysi-ikäisestä?
Haukotus.
Nineteen on vielä teini-ikäinen kuten se englanniksi onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla oli 24-vuotiaana suhde 44-vuotiaan miehen kanssa. Olin aikuinen, eikä jäänyt traumoja,mutta kyllähän sitä nyt myöhemmin tajuaa, ettei ne miehet ole suhdemateriaalia, jotka on noin paljon nuoremman kanssa. Ei siitä vaan tule kunnon parisuhdetta samalla tavalla kuin jos osapuolet on tasavertaisempia. Nykyään tyytyväinen nykyiseen mieheeni.
24-vuotiaan ja 17-vuotiaan välillä on jo paljon eroa. Seitsemässä vuodessa kasvaa paljon. Toinen ei ole edes aikuinen vielä.
Mitä sillä on väliä minkä ikäisiä ovat jos pitää toisistaan ja tulee hyvin toimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä seurustelussa niin väärää, mutta jos painosti sänkyyn sinua alaikäisenä niin se ei ole hyvä.
Ehkä juttelet jonkun terapeutin kanssa? Joka tapauksessa suunnilleen jokaiselle tulee jossain vaiheessa tarve katsoa taaksepäin, arvioida mennyttä kriittisestikin. Se on hyvä, siitä sitten yleensä saa tasapainon taas hetkeksi, kunnes seuraava ikäkriisi tai vastaava iskee.
Vierailija kirjoitti:
Jaha palstalla on teinien perään kuolaavia, ärsyyntyneitä aikamiehiä enemmänkin.
Ilmoita asiattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 14-vuotias kun tapasin tuolloin 23-vuotiaan nykyisen puolisoni. Mummoni ja ukkini yhteinen taival alkoi noin 65 vuotta sitten kun olivat 14 ja 20. Ihan kipeältähän se nyt kuulostaa, ja suuren ikäeron suhteissa nuorena on riskinsä, mutta toisaalta jos se oma suhde on ollut sekä silloin aikanaan että nyt ajateltuna tasa-arvoinen ja onnellinen, niin kannattaako juuttua mielikuviin ja todennäköisyyksiin?
Me ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta. Näen kyllä nykyään erilaisesta näkökulmasta, miksi puoliso tuntui tuolloin(kin) minulle turvalliselta ja oikealta ja minä hänelle, meillä molemmilla oli kolhumme eikä siinä ollut mitään keskinäistä uhri-vallankäyttäjä asetelmaa. Ei ne ihan ihanteellisia ne lähtökohdat olleet mutta hyvä siitä tuli.
No sinulla oli kyllä vielä pahempi tilanne kuin ap:lla, 14-vuotian on ihan lapsi vielä!
Nuori, kyllä. Toisaalta ei ole olemassa absoluuttista ikää milloin ihminen olisi valmis päättämään siitä kenen seurassa viettää aikaa ja millä tavalla, ja ihmisessä on teininäkin muutakin kuin ikänsä.
tatu piste kaskela at sanoma piste com
Ei luovuteta tätä palstaa laudalle ja hommalle, ilmoittakaa nämä iänikuiset trollit asiattomiksi ja jos yllpto ei reagoi niin sitten viesti tuonne sen esimiehelle.
Ilmeisesti yllptoa ei liikuta se, että maksavat ostajat löytyisivät nimenomaan palstan aikuisista naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me aloitimme seurustelun silloin kun olin 16-vuotias. Nyt olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.
Jos mies olisi jättänyt parin vuoden jälkeen niim tämä olisi ollut selvää hyväksikäyttöä. Mutta me olemme aina olleet tasa-arvoisia. Lapset tulivat vasta 10 vuoden seurustelun jälkeen. Tiesin heti miehestä että tässä se on. Ei todellakaan miehen tarvinnut houkutella.289
Minuakin häiritsisi, jotenkin likaista, mutta toisaalta minkäpä sille enää voi. Jos se on ainoa ”ongelmanne”, niin eipä kai se sitten ongelma ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me aloitimme seurustelun silloin kun olin 16-vuotias. Nyt olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.
Jos mies olisi jättänyt parin vuoden jälkeen niim tämä olisi ollut selvää hyväksikäyttöä. Mutta me olemme aina olleet tasa-arvoisia. Lapset tulivat vasta 10 vuoden seurustelun jälkeen. Tiesin heti miehestä että tässä se on. Ei todellakaan miehen tarvinnut houkutella.289
Ja ihan totta kaikki tämä, jos miehesi oli tuolloin 15-19-vuotias. Muuten et vaan ole koskaan saanut tilaisuutta oppia, mitä tasa-arvo on.
Vierailija kirjoitti:
tatu piste kaskela at sanoma piste com
Ei luovuteta tätä palstaa laudalle ja hommalle, ilmoittakaa nämä iänikuiset trollit asiattomiksi ja jos yllpto ei reagoi niin sitten viesti tuonne sen esimiehelle.
Ilmeisesti yllptoa ei liikuta se, että maksavat ostajat löytyisivät nimenomaan palstan aikuisista naisista.
Kyseinen tyyppi ei ole enää vastuussa vauva.fi:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?
Tilastollisesti iso ikäero johtaa sairaampiin ja huonommin pärjääviin lapsiin ja naisen kuolemaan nuorempana.
Tilastollisesti varmaankin näin. Äitini ja tätini ovat kuitenkin molemmat maistereita ja pärjänneet elämäässään varsin hyvin. Molemmat olleet eläkkeellä jo yli vuosikymmenen.
Mummo kuoli vähän yli 70-vuotiaana sydänkohtaukseen, kun 90-luvun alussa ei vielä osattu tehdä ohitusleikkauksia kuin avoleikkauksina ja mummon kunto ei sitä kestänyt.
Tärkeämpää on henkinen ikä, jos olt 17-vuotiaana ikäisiäsi kypsempi, niin mielestäni kaikki on ok. Toisaalta,jos nyt tunnet, että miehesi käytti kokemattomuuttasi hyväkseen ja "jyräsi" asioissa mielipiteesi yli, niin ehkä eroa kannattaa harkita. Kaikki riippuu siis kuinka asioista ajattelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla oli 24-vuotiaana suhde 44-vuotiaan miehen kanssa. Olin aikuinen, eikä jäänyt traumoja,mutta kyllähän sitä nyt myöhemmin tajuaa, ettei ne miehet ole suhdemateriaalia, jotka on noin paljon nuoremman kanssa. Ei siitä vaan tule kunnon parisuhdetta samalla tavalla kuin jos osapuolet on tasavertaisempia. Nykyään tyytyväinen nykyiseen mieheeni.
24-vuotiaan ja 17-vuotiaan välillä on jo paljon eroa. Seitsemässä vuodessa kasvaa paljon. Toinen ei ole edes aikuinen vielä.
Mitä sillä on väliä minkä ikäisiä ovat jos pitää toisistaan ja tulee hyvin toimeen?
Miksi normaali 17-vuotias haluaisi päätyä avioon henkisesti teini-ikäisen 30+ vuotiaan miehen kanssa? Itse kasvaa ja kehittyy, mies on alaikäisen tasolle jäänyt.
Hyi he lvetti, anteeksi.
Tsempit sulle, nuoruus mennyt tuossa ja nyt vasta tajusit sen.:/
Sairas mies, en yhtään ihmettele että häiritsee olla sen kanssa kun mua oksettaa jo ajatus moisesta ukosta.
Siis että pystyy alkaa alaikäisen/teinin kanssa kun on itse 30+, hyi hemmetti. Eihän edes normaalit, fiksut parikymppiset miehet seukkaa alaikäisten/teinien kanssa.
Äidit ja etenkin isät: muistakaa kasvattaa tyttärenne tarpeeksi hyväitsetuntoisiksi eikä miksikään teininä setämiehiä mielisteleviksi reppanoiksi jotka tuhlaavat ainutlaatuisen, arvokkaan elämänsä vanhemman miehen piikomiseen!
Minä sain isältäni hyvän valistuksen tästä aiheesta ollessani teini-ikäinen, enkä olisi ikinä kehdannut hengata minkään aikuisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Me aloitimme seurustelun silloin kun olin 16-vuotias. Nyt olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.
Jos mies olisi jättänyt parin vuoden jälkeen niim tämä olisi ollut selvää hyväksikäyttöä. Mutta me olemme aina olleet tasa-arvoisia. Lapset tulivat vasta 10 vuoden seurustelun jälkeen. Tiesin heti miehestä että tässä se on. Ei todellakaan miehen tarvinnut houkutella.289
En tajua miten se, että menee naimisiin jotenkin muuttaa tilanteen siitä, että toinen oli alaikäinen ja toinen aikuinen, jonka pitäisi tietää paremmin ja toimia kuin aikuinen. Aikuiset eivät seurustele teinien kanssa. Ei ainakaan kukaan fiksu aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkini oli 37-vuotias ja mummoni 20, kun äitini syntyi. Aloivat seurustelmaan, kun mummoni oli 17-vuotias. Olivat naimisissa 50 vuotta, kunnes ukki kuoli ja mummo kohta perässä paljon nuorempana. Mahtoiko kuolla nuoruuden traumoihin?
Tilastollisesti iso ikäero johtaa sairaampiin ja huonommin pärjääviin lapsiin ja naisen kuolemaan nuorempana.
Kyllä, juuri tällainen kuva minulla on naisista jotka tällaisiin suhteisiin päätyvät; heikkoja.
No sinulla oli kyllä vielä pahempi tilanne kuin ap:lla, 14-vuotian on ihan lapsi vielä!