Mikä on ollut julminta mitä olet joutunut parisuhteessa kokemaan?

heräsin eräänä aamuna aikaisin eikä ÄIJÄ OLLUT KEITTÄNYT KAHVIA VALMIIKSI MINUA VARTEN ENNEN TÖIHIN LÄHTÖÄÄN!!! jätin sen sian siihen paikkaan ja vein lapset, talon ja puolet omaisuudesta avioerossa

Pelata lätkää miehen kaa kun hädin tuskin osaan luistella. Om ihme että selvisin vammoitta. Lensin useita kertoja jäälle. muutakin perusnöyryytystä mut tän lätkäjutun jälkeen suhde pian loppui

Vierailija kirjoitti:

Valvottaminen oli kuluttavaa narsistin kanssa ollessa.

Jep, valvottaminen oli kamalaa, ja valvottajan mielestä ei väkivaltaa laisinkaan. Mun ex ei ollut (ehkä?) narsisti vaan alkkis ja usein kun tuli ympärikännissä baarista amuyöllä, alkoi sättiminen ja pientenkin asioiden puiminen, haukkuminen, tahalleen tv:n katsominen kovalla ym. Ai, että mikä helpotus kun tuo piina päättyi vihdoin ja saa nukkua yöt rauhassa.

Aika kummallista. !  Teki  mies vaikka mitä rikollista ja laittomuuksia, se joidenkin mielestä on aina naisen syytä.    Mies on siis oikeasti se sairas eläin joka saa oikein luvan kanssa olla ihan millainen psykopaatti tahansa lapsille ja naiselle.  Sanokaa nyt suoraan että se avioero tulee kamalan kalliiksi.  Tiedän tapauksia , jossa asuntolaina on jääyt vaimon maksettavaksi, vaikka mies tienaa,  mutta tuhlaa rahat.  Se mies myös varasti ja lainasi kavereilta, ja vaimo sitten maksoi niitäkin velkoja. Onneksi nuoremmat ovat vähän viisaampia evätkä mene naimisiin. Aikaisemmin avioeron saaminen oli pitkä prosessi, piti olla todistajat ja tuomarit.  Se helpottui joskus  vasta 80 -luvulla. Avioehtoa  ei kaikki suostu tekemään. Ehkä joskus kehitellään jokin koeavioliitto,  " kihlaliitto" ,josta pääsee pakenemaan ilma omaisuuden menetystä. Mutta miten sitten lasten kanssa...Nykyisen  kantiksen kanssa en kyllä uskaltaisi ryhtyä perhettä perustamaan. Mies tuntuu olevan ihan juoppo itsekäs , väkivaltainen SIKA.

Kun rohkaistuin kertomaan miehelle mun ongelmista ja ahdistuksesta, etten pysty vielä _siihen_ niin miehen vastaus oli ”voi v****u.” Sitä ennen yrittänyt välillä hieman painostaa minua. Eikä jäänyt ainoaksi asiaksi. Välillä tulee tunne, että välittääkö se minusta oikeasti yhtään

Poltti vaatteeni kylpyammeessa, veti rauhoittavat lääkkeeni vessasta ja teki  semmoisia hyppypotkuja minuun päin. Pääsin pakoon ja palasin poliisien kanssa, poliiseille  mies selosti että olin masentunut ja epävakaa sekä itse polttanut vaatteeni. Miehen tajuamatta olin ottanut videota riehumisestaan ja tästä todisteesta suuttui niin, että poliiseista piittamatta alkoi karjua tappouhkauksia. Video oli ollut ainoa keino todistaa, että vaikka minulla oli masennus ja paniikkihäiriö niin silti en se ollut  meistä se hullu.

Mies sai väännettyä asiat niin että minä olin se väkivaltainen pahis avoliitossamme ja onnistui kääntämään paitsi perheensä ja sukunsa, myös yhteisiä ystäviämme minua vastaan.  Kukaan ei uskonut miehen painaneen tyynyä naamalleni niin etten ollut kyennyt hengittämään, sitoneen minut käsiraudalla vessan patteriin, tumpanneen tupakan käsivarteeni.. 

2 vuotta eromme jälkeen surmasi  nukkuvan naisystävänsä, kaikki olivat kauhuissaan että ei olisi ikinä uskonut! Kaikki paitsi mä. 

Vierailija kirjoitti:

Mies sai väännettyä asiat niin että minä olin se väkivaltainen pahis avoliitossamme ja onnistui kääntämään paitsi perheensä ja sukunsa, myös yhteisiä ystäviämme minua vastaan.  Kukaan ei uskonut miehen painaneen tyynyä naamalleni niin etten ollut kyennyt hengittämään, sitoneen minut käsiraudalla vessan patteriin, tumpanneen tupakan käsivarteeni.. 

2 vuotta eromme jälkeen surmasi  nukkuvan naisystävänsä, kaikki olivat kauhuissaan että ei olisi ikinä uskonut! Kaikki paitsi mä. 

Kamalaa. Oma ex oli samaa liigaa, ei koskaan toki yrittänyt tappaa mua mutta ei kukaan uskonut mikä hirviö se oli neljän seinän sisällä. Ihmettelivät kun jätin niin hyvän miehen... Sympatiani ovat puolellasi, toivottavasti sulla on kaikki nyt paremmin.

Gaslighting=sumuttaminen

Vierailija kirjoitti:

Poltti vaatteeni kylpyammeessa, veti rauhoittavat lääkkeeni vessasta ja teki  semmoisia hyppypotkuja minuun päin. Pääsin pakoon ja palasin poliisien kanssa, poliiseille  mies selosti että olin masentunut ja epävakaa sekä itse polttanut vaatteeni. Miehen tajuamatta olin ottanut videota riehumisestaan ja tästä todisteesta suuttui niin, että poliiseista piittamatta alkoi karjua tappouhkauksia. Video oli ollut ainoa keino todistaa, että vaikka minulla oli masennus ja paniikkihäiriö niin silti en se ollut  meistä se hullu.

Näitä lukemalla muistuu mieleen lisää omiakin kokemuksia. Vaikka niistä ei ole edes kauaa, halunnut unohtaa. Tuo edellinen valvottaja-juoppo tuli kerran baarista ja repi naulakon irti seinästä ja kaikki vaatteet ym. mitä käsiinsä sai ja sitten jankkasi pari tuntia, että soittaa poliisit kun minä olen hullu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas rankkoja kokemuksia ihmisillä :( Varmasti jättää arpia ja epäluottamusta muita kohtaan tuollainen.

Kyllä, ja se saattaa valitettavasti olla persoonallisuushäiriöisen tavoitekin. Mielisairas ihminen saattaa aiheuttaa suurta vahinkoa, mutta ei ole sillä tavalla paha. Tosin näitähän on vaikeita erotella toisistaan ja menevät osittain päällekkäinkin, niin että molempia saattaa olla samassa ihmisessä.

Mistä pershäiriöistä voisi olla kyse

Aina täällä saa haukkua persuja mutta ei hompekkaa, no kohta valta on meillä, niin sittepä näette.

Kyllä asia on arvon perseeseenvedetyt reppanat, jos jatkoitte suhdetta päivänkin sen jälkeen kun teistä tuntui kovin pahalta, niin oma on syynne.

Aikuinen ihminen lopettaa huonon suhteen ja teillä oli siihen ensimmäisenä päivänä 24 tuntia aikaa.

Se kun minut jätettiin ihan yllättäen ilman selityksiä eikö edes kerrottu, että toinen osapuoli on lopettanut suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asia on arvon perseeseenvedetyt reppanat, jos jatkoitte suhdetta päivänkin sen jälkeen kun teistä tuntui kovin pahalta, niin oma on syynne.

Aikuinen ihminen lopettaa huonon suhteen ja teillä oli siihen ensimmäisenä päivänä 24 tuntia aikaa.

No jaah, jotkut meistä reppanoista on pikkuhiljaa vedetty siihen mukaan. viety kaikki itseluottamus, uhkailtu, peloteltu ja jopa hakattu niin maan rakoseen että ei sieltä noin vain yhtäkkiä nousta ja lähdetä kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin aiheesta juuri joku päivä sellaista, että kuinka sitä itsekin ennen saattoi sanoa, että pienimmästäkin väkivallan vihjeestä lähtekää vaan kävelemään. Mutta, kun se omalle kohdalle osuu niin yleensä sinä olet hänelle jo niin tuttu, että ensinnäkään sinä et usko sitä mitä tapahtui. Jos et usko sitä todeksi sitä ei välttämättä tapahtunutkaan. Partnerisi saattaa kieltää kaiken, päin naamaasi. Et voi uskoa sitäkään todeksi. Tuo kaikkihan pitää ensin sisäistää eikä se tapahdu hetkessä, siinä kohtaa sinä et ole lähtenyt, vaikka sinun piti lähteä heti. Sitten se asia pitää käsitellä, vaikka mitään käsiteltävää ei oikeasti ole. Toiseksi väkivallan kohteeksi joutuminen oli paljon kauheampaa kuin yksikään esim. raainkaan juttu alibissa on voinut sinua etukäteen valmistaa. Lukeminen aiheesta on eri asia kuin asian kokeminen. Mutta selvisit siitä joten kykenet varmasti selviämään kaikesta muustakin ja vaikka useamman vuoden ajan. Ja sehän oli kuitenkin alkujen aluksi vain se yksi ja ainoa kerta. Ihminen ei valitettavasti ole niin pessimisti, etteikö luottaisi siihen, ettei noin tapahtuisi enää koskaan uudelleen. Eikä kahta ilman kolmatta, sitten se menee jo rutiinilla. Pääasia, ettei ole tylsää ja yksin. Harva meistä on niin vahva, että pystyisi jättämään sen joka ainoana on meidän kanssa. Kun vaihtoehtona on yksinäisyys. Sanat ovat turhaa lätinää. Todellisuus on toinen. Minäkään en lähtenyt mihinkään. Minut revittiin siitä irti. Rakkaus repi minut irti siitä helvetistä.

Et jumalauta ole tosissasi. Opetelkaa olemaan yksin, siinä ei ole mitään pelättävää. Sen jälkeen teistä ehkä on normaaliin parisuhteeseenkin.

Tämähän se on monen tällaisen nyrkkeilysäkin ongelma: vain tylsillä ihmisillä on tylsää. Kun on niin tylsä, aloitekyvytön, mielikuvitukseton ihminen, että tylsistyy itsekin omaan itseensä ja tarvitsee aina jonkun muun kehittelemään jotain jännää. Ei ole sellaista kosketusta omaan luovuuteen tai sitä ei vain yksinkertaisesti ole. Niin tämän sitten aistii erityisen herkästi esim. narsistisuuteen taipuvat ihmiset ja käyttävät sitten sitä hyväkseen. Ensin esitetään Elämän Suurta Rakkautta, jonka kanssa elämästä tulee jännää ja hauskaa ja kun toinen on saatu koukkuun, alkaa se toisen tuhoaminen, joka taas narsistista on kaikkein jännintä. 

Sillä tavalla on vähän vaikeaa tuntea myötätuntoa tällaisia naisia kohtaan, kun muistaa nuoruudessa sen, kuinka paljon oli näitä mimmejä, jotka aina tylsistyi toisten naisten kanssa (usein oikein korostetusti), kesken likkakavereiden kanssa sovittujen illanviettojen alettiin soitella sille ihkulle kundikaverille, et onks mitään jänskää tiedossa, kulti.  Sitä aina vähän ihmetteli, että miten joillekin se mies oli niin tärkeä, miten siihen niin korostetutsti ripustauduttiin, sillä miehellä 'rehvasteltiin' ja muuta vähän myötähäpeää aiheuttanutta seikkaa.  Ja tässä tulee se karmeus: kun naisena piti näitä tällaisia naisia vähän reppanoina, niin entä se mies? Jos on vähääkään narsistisia piirteitä omaava tyyppi, niin kyllä sen kohtelun arvaa. Kun ei ole sellaista tervettä itsetuntoa ja oman sukupuolen arvostusta, ja vierittää ne kaikki odotukset ja toiveet siihen toiseen sukupuoleen, niin kyllä siinä hieman niin kuin huutaa luokseen vaikeuksia. Noh, ei ainakaan ole tylsää, ehkä se on se pääasia. Tunnehan se on pelkokin. Kunhan JOTAIN tuntee. Tämänkaltaisille ihmisille on täysin utopistista, että yksin elävä saattaisi elää ihan täyttä elämää. Ihan mahdoton ajatus.

Minusta tuo ei ihan pidä paikkansa. Itse toivoin toki toisen ihmisen rinnalleni, mutta jos olisin tiennyt miten tyyppi osaa käyttäytyä, olisin joussut ja kovaa, eikä minulla ole ongelmia olla yksin. Nyt jälkeenpäin katsottuna, niin se on toki outoa, että joku on noin sitkeä ja ottaa noin paljon yksipuolisesti yhteyttä, mutta tiedän sellaisiakin pareja, joista on tullut onnellisia tällaisen yksipuolisen alun huolimatta.

t. Ei se, joka aloitti tämän sivuhaaran.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Just näin ja sitten kavereilta tulee viestejä ; "Jaxuhali" tai vielä kuvottavampaa "Olet rukouksissani". Paljonpa tukee ja lohduttaa tuollaiset huonosti verhotut vahingoniloiset v....uilut.

Mulla auttoi aivan valtavasti kun edes yksi ihminen sanoi: "Kauhea mies, et ansainnut tota. Mies päätti itse käyttäytyä noin, hyvä kun pääsit pois. Puhu vaan, minä kuuntelen". Tajusin sitten myös että nämä ihmiset joiden oli pakko sanoa että "oma vika, mitäs jäit", teeskenteli ylempiarvoisuutta ja yritti vain piilottaa oman epävarmuutensa. Eli niille tuli itselle parempi olo kun pääsi sanomaan toiselle noin. Säälittäviä ihmisiä, niiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä.

Mitä se puhuminen auttaa ? Ei yhtään mitään. Kierit vaan tuskassasi ja uraudut yhä syvemmälle kurimuksen kierteisiin. Nekin voimat kannatta säästää, jotta murtaudut ulos suhteesta, lähdet kalppimaan. Kyllä pärjäät ihan varmasti yksinkin, ilman mitään siunailijoita. Sellaiset ihmiset ovat vain hidaste.

Pitää toimia eikä puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asia on arvon perseeseenvedetyt reppanat, jos jatkoitte suhdetta päivänkin sen jälkeen kun teistä tuntui kovin pahalta, niin oma on syynne.

Aikuinen ihminen lopettaa huonon suhteen ja teillä oli siihen ensimmäisenä päivänä 24 tuntia aikaa.

No jaah, jotkut meistä reppanoista on pikkuhiljaa vedetty siihen mukaan. viety kaikki itseluottamus, uhkailtu, peloteltu ja jopa hakattu niin maan rakoseen että ei sieltä noin vain yhtäkkiä nousta ja lähdetä kävelemään.

Sitä lähtöä pitää kans suunnitella huolellisesti, koska juuri siinä on suurin riski tulla surmatuksi.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Just näin ja sitten kavereilta tulee viestejä ; "Jaxuhali" tai vielä kuvottavampaa "Olet rukouksissani". Paljonpa tukee ja lohduttaa tuollaiset huonosti verhotut vahingoniloiset v....uilut.

Mulla auttoi aivan valtavasti kun edes yksi ihminen sanoi: "Kauhea mies, et ansainnut tota. Mies päätti itse käyttäytyä noin, hyvä kun pääsit pois. Puhu vaan, minä kuuntelen". Tajusin sitten myös että nämä ihmiset joiden oli pakko sanoa että "oma vika, mitäs jäit", teeskenteli ylempiarvoisuutta ja yritti vain piilottaa oman epävarmuutensa. Eli niille tuli itselle parempi olo kun pääsi sanomaan toiselle noin. Säälittäviä ihmisiä, niiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä.

Mitä se puhuminen auttaa ? Ei yhtään mitään. Kierit vaan tuskassasi ja uraudut yhä syvemmälle kurimuksen kierteisiin. Nekin voimat kannatta säästää, jotta murtaudut ulos suhteesta, lähdet kalppimaan. Kyllä pärjäät ihan varmasti yksinkin, ilman mitään siunailijoita. Sellaiset ihmiset ovat vain hidaste.

Pitää toimia eikä puhua.

Öööh..tässä oli nyt kyse toipumisessa JÄLKEENPÄIN. Siis kun olin jo lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Gaslighting=sumuttaminen

Miks pitää englantia vääntää miksi ei suomeksi kirjoiteta

Mä en ymmärrä sitä et onko oikeasti noin kauheaa et jää yksin? Siis mielummin väkivaltaisessa, alistavassa suhteessa kuin yksin

Hei camoon naiset mikä teitä vaivaa? Onko väkivaltainen ja alistava suhde mustelmien ja lyöntien arvoinen kunhan ei vaan jää yksin

Häpeän oman sukupuoleni edustajia, äitinikin on ollut alistavan narsistin ja psyykkisesti sairaan isäni kanssa jo yli 30 vuotta eikä loppua näy, itse olen vältellyt yhteydenottoa isääni

Isäni on yrittänyt melkein yrittänyt tappaa äitini kun olin lapsi

Äitini on tämän seurauksena sairastunut muistisairauteen