Mikä on ollut julminta mitä olet joutunut parisuhteessa kokemaan?

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt kun tämä loukkaa, mutta melkoisia w t -tarinoita täällä. Kumppani pakottanut ottamaan huumeita ynnä muuta elä mäm koulujuttua. Että tuohon tilanteeseen voi päätyä, on varmasti pitänyt elää rikkinäinen lapsuus. Ehkä kukaan aikuinen ei ole opettanut tällaista ihmistä rakastamaan itseään ja puolustamaan omia rajojaan? Aika köykäisillä eväillä monet laitetaan maailmalle.

Se on totta, että ihmisten lähtökohdat on erilaiset, mutta pahoja asioita tapahtuu sosiaaliselta ja ekonomiselta taustaltaan kaikenlaisissa perheissä ja kaikenlaisille ihmisille. Siksi kannattaa kuunnella eikä ulkoistaa esim. perheväkivaltaa oman elämänpiirin ulkopuolelle, niihin "huonoihin ihmisiin". Moni on täälläkin tuonut esille, että ongelmista ei haluta kuulla, koska se on epämukavaa. Kukapa haluaisi uskoa, että se sukulaisen tai ystävän ihana perheidylli onkin seinien sisäpuolella aivan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso kävi kerran humalassa käsiksi. Töni ja heitteli pitkin asuntoa, tarttui kurkkuun kiinni ja jakohotti jo nyrkkinsä, ei kuitenkaan lyönyt enkä saanut muutamaa pienen pientä mustelmaa kummoisempia vammoja.

Olin aina vannonut, että tällaisessa tapauksessa lähden ja ensin lähdinkin, selvittyään kuitenkin aneli anteeksiantoa ja toista mahdollisuutta, haki ammattiapua ja todella osoitti olevansa tosissaan. Kuukausiin en kuitenkaan suostunut laittamaan vihkisormista takaisin sormeeni, nyt tuosta on jo yli 10 vuotta aikaa, ja kulunut vuosikymmen on ollut todella onnellinen, mies on luopunut humalahakuisesta alkoholinkäytöstä kokonaan eikä agressiivista käytöstä ole ilmennyt lainkaan, hän on todella hellä, huomaavainen ja kaikinpuolin hyvä aviomies. Silti toisinaan mietin, löydänkö itseni vielä jonain päivänä tuosta samasta tilanteesta.

Miten tuollaisen tapahtuman jälkeen voi luottaa toiseen tai olla onnellinen? Viestisi jo kertoo että elät jatkuvassa pelossa "Silti toisinaan mietin, löydänkö itseni vielä jonain päivänä tuosta samasta tilanteesta." Lähde.

Onhan tuo mies osoittanut että todella on katunut ja itsekin omaa käytöstään kavahtanut.

Jos 10 v on kulunut hyvin niin on se melko pitkä aika.

Mitä tahansa voi elämässä tulla eteen, jotkut esim dementoituvat jo suhteellisen nuorina ja saattavat tulla väkivaltaisiksi sen takia.

Jos 10 hyvää vuotta ei riitä todisteeksi , niin eihän mikään sitten riitä koska jotain yllättävääkin voi tulla .

Kai ihmiselle voi antaa mahdollisuuden jos noin selvästi on " tehnyt parannuksen".

Mahdollisuus kannattaa antaa sellaiselle ihmiselle, joka ei ole ikinä lyönyt tai kuristanut.

Sisareni sai lapsen hyvin nuorena (17v.) ja kärsi lapsensa isän höykyttämisestä lähes kymmenen vuotta.

Ei siinä auttanut ls-ilmoitukset, ei virkavalta, koska hän halusi hampaat irvessä olla tuossa suhteessa mustine silmineen ja revittyine vaatteineen.

-

Kun mies vihdoinkin lähti, sisareni lopetti syömisen, alkoi inhota lastaan, joka on ulkonäöltään isänsä kopio, sairastui skitsofreniaan, joutui sairaalaan.

-

Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa ja kumpikin on loppunut heti, kun mies on edes harkinnut minun henkeni lähtöä.

-

Sisarta katsoessa tulee mieleen kaikki se elämätön elämä, mikä hänellä olisi ollut, kaikki saavutukset ja onni.

Väkivaltainen äijä vei sen kaiken.

Siellä hän kotonaan istuu hiljaa, ei halua tavata nyt jo 4-kymppistä lastaan.

Kukaan ei onneksi häntä enää uhkaa, ei lyö, revi vaatteita, hauku, yritä tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Näitä tapauksia on niin valtavasti, ettei voi muuta todeta kuin että naiseen on jotenkin sisäänrakennettu halu tulla alistetuksi. sairasta, mutta totta.

"Näitä tapauksia on niin valtavasti, ettei voi muuta todeta, kuin että mieheen on jotenkin sisäänrakennettu halu alistaa. Sairasta, mutta totta."

Vai miten se meni??

Naisissa on aina syy, vaikka mies tekisi mitä, niinkö?

Taitaa kuitenkin olla kyse paljon monitahoisemmasta ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt kun tämä loukkaa, mutta melkoisia w t -tarinoita täällä. Kumppani pakottanut ottamaan huumeita ynnä muuta elä mäm koulujuttua. Että tuohon tilanteeseen voi päätyä, on varmasti pitänyt elää rikkinäinen lapsuus. Ehkä kukaan aikuinen ei ole opettanut tällaista ihmistä rakastamaan itseään ja puolustamaan omia rajojaan? Aika köykäisillä eväillä monet laitetaan maailmalle.

No minä tämä eräs huumeita ottamaan pakotettu. Mulla oli hyvä ja turvallinen lapsuus.

Elin perinteisen kaavan mukaan--> ammatti, naimisiinmeno, omakotitalo & asuntolaina, työpaikka, jne..

Mutta menin liian nuorena naimisiin, ruoho oli vihreämpää aidan takana ja sieltä löytyi tämä mies, johon ihastuin heti ja jätin aviomieheni.

Kolmen vuoden aikana suhde uuden miehen kanssa muuttui lopulta helvetiksi, kun päihderiippuvuus ja väkivaltaisuus astui kuvioihin. Ennen tätä elimme suht normaalia elämää, mies oli urheiluhullu ja minä ihan normaali työssäkäyvä nainen...

Kyllä väkivaltaa, huumeita ja mt-ongelmia voi esiintyä ihan jopa niissäkin "paremmissa piireissä".. Nähty on.. Ihmisistä joista ei ikinä uskoisi.

Mä en ole kokenut tuota valvottamista, mutta vastaavanlaista kyllä eli juurikin silloin kun itsellä on ollut jokin tärkeä meno niin mies on heittäytynyt hankalaksi/itsekkääksi ihan käsittämättömällä tavalla. Ja kaikista oudointa ja hulluinta on, että tätä siis on tullut koettua kolmen eri seurustelukumppanin kanssa. Yksi näistä lukittautui aamulla kylppäriin, kun minun olisi pitänyt päästä suihkuun ja muihin aamutoimiin ennen ensimmäistä lähiopetuspäivää ja niinhän siinä kävi, että miltei myöhästyin tuolta ja jouduin menemään hampaita pesemättä ja tukkaa kampaamatta. Vessassakin pääsin käymään vasta koululla. Mies vaan totesi että kyllä sä "vältät" luonnontilassa ja eipähän ainakaan tarvitse hu#rata siellä.

Tämän temppuilun lisäksi on revitty hiuksista, potkittu, hakattu ja kaadettu niin että sain sekä aivotärähdyksen että ranne murtui.

Nykyisin olen ikisinkku enkä tosiaan uskalla edes harkita seurustelua.

Ex esiintyi humaanina ja hyvänä ihmisenä. Minä olin hänen rinnallaan puutteellinen, joten ex pyrki "auttamaan" mua. Esim. jos oltiin muiden seurassa pöydän ääressä istumassa ja erehdyin nauramaan liikaa tai olemaan muuten liian välitön ja iloinen, hän nipisti mua salaa pöydän alla merkiksi siitä, että olen käyttäytynyt väärin. Ex myös suuttui, jos kuka tahansa miespuolinen jutteli mulle ja juttelin takaisin. Piti olla reagoimatta tai sanoa "mulla on poikaystävä". Nolotti sanoa sellaista, kun nämä tilanteet eivät olleet sellaisia, että mua oltaisiin oltu iskemässä. Lopulta muutuin ihan mykäksi ja monilla ihmisillä siltä ajalta on ihan väärä kuva musta, koska seurassa välttelin ihmisten katseita ja nyhjötin vaan exän vieressä, ettei olisi tullut sanomista. 

Eksällä oli niin brutaalit keinot rankaista mua, että alistuin täysin. Usein ex ilmoitti viileästi, että mikäli en tee sitä tai tätä tai suostu johonkin, mitä hän haluaa, rangaistuksena on X asia. Esim. että joudun menemään parvelle loppuillaksi. Jos en suostunut, seurasi ulosheitto ja mun avaimien takavarikointi. Ja jos olin tottelemattomuudessa mennyt niin pitkälle, että hän joutui heittämään mut pihalle, seurasi vielä ainakin viikon mykkäkoulu sen jälkeen kun olin päässyt takaisin sisään. Eli helpointa oli mennä parvelle, jotta tilanne olisi mahdollisimman nopeasti ohi. 

Ex oli täysin taipumaton eikä ikinä pyytänyt mitään anteeksi. Kaikki vika oli mussa. Ja kun olin eristettynä hänen kanssaan kahdestaan vuosikausia, aloin uskoa, että oon itse paha. En enää taistellut vastaan, vaan pyrin kaikin keinoin miellyttämään exää. Mutta vaikka tein kaikkeni, silti tein koko ajan "virheitä" ja tunsin syyllisyyttä siitä, etten vaan kykene muuttumaan paremmaksi, vaikka kuinka yritän. Ex myös aina puhui, kuinka on surullinen mun puolesta, koska luultavasti jokin on mennyt jo hyvin varhain mun kasvatuksessa pieleen.

Kun olin täysin nujerrettu lammas, ex menettikin yhtäkkiä mielenkiinnon muhun ja alkoi tapailla toisia naisia. Mun piti tukea tätä hanketta. Ex saattoi sopia treffejä suoraan ulko-ovelle ja näin kuinka treffikumppanit odottivat ovella ja ex lähti sitten heidän kanssaan kävelylenkille. Ex löysi upean ja voimakastahtoisen naisen ja heittäytyi romanssiin. Romanssi päättyi siihen, että tämä nainen oli käyttäytynyt jotenkin huonosti ja exä alkoi vihata häntä silmittömästi. Hän sitten tilitti tämän naisen kauheutta mulle. Hän jatkoi naisten tapailua, mutta tapasi epäonnekseen vain häijyjä ja valheellisia naisia. 

Tää tapaus jotenkin avas mun silmät. Olin alkanut uskoa, että olen itse paha, mutten uskonut, että kaikki nämä naiset voivat olla niin läpeensä pahoja kuin ex väittää. 

Hyvä ketju. Paljon ääniä feministipuolueelle, miehet ON sikoja😜

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju. Paljon ääniä feministipuolueelle, miehet ON sikoja😜

Oman kokemukseni perusteella feministit on ihan yhtä fanaattisia ja kaheleita asiassaan kuin omistuksenhaluiset/mustasukkaiset/vinksahtaneet seurustelukumppanitkin eli ei, eivät saa ainakaan minun ääntäni ikinä.

ketjuun kokemuksensa kertonut

Mies jätti minut synnärillä.

Vierailija kirjoitti:

Kamalia kertomuksia. Fakta: Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille.

Missä maassa naisella on ruhtinaalliset oltavat?

-Jätetyksi tuleminen kirpaisee aina.

-Se kun huomaan toisen ihastuksen muuttuneen häpeäksi ystäville esittelyn jälkeen. En siis introverttinä sovi ystäville ja naisen asenne muuttuu, vaikka kaksistaan olisi ollut kuinka ihanaa. Into pinkeänä lähdetty esittelemään minua heille, mutta ystävien reaktio ei olekaan ollut toivottu :(

Kyllähän se oli vaimon (ex) harjoittama jatkuva vähättely ja mitätöinti. Kaikkea sitä kestikin koska rakasti ja halusi pitää myös ydinperheen kasassa.

Luottamuksen pettäminen

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju. Paljon ääniä feministipuolueelle, miehet ON sikoja😜

Surullista tämä on oikeasti. Läheisriippuvuutta, ei mitään tekemistä rakkauden kanssa. Ja monella useampi kumppani ollut samanlainen. Eikö fiksu ihminen näe merkkejä tai osaa olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi ehdottomasti mennä kihloihin, ja menimme. Hän maalaili suunnitelmia ensi kesän häistä ja yhteen muutosta, ja ehdotti jo häämatkakohdettakin: Etelä-Afrikka.

Kihlautumisesta kuukauden kuluttua meidän piti mennä yhteiselle lomalle, saimme töistä vapaata yhtä aikaa. Mies peruikin yhteisen loman tekosyyllä, että hänen on välttämättä vietettävä vanhimman poikansa kanssa aikaa, mentävä poikansa kanssa mökille. Poika kuulemma ehdottomasti haluaa nähdä iskän ja vaikuttaa siltä, että hänellä on tunnustettavaa. Mies epäili, että poika haluaa kertoa olevansa homo. Siis tällainen tarina

Oikeasti mies meni kuitenkin toisen naisen kanssa lomalle Melkkiin. Tämä toinen nainen sattui olemaan sama, jota mies oli aiemmin tarjotellut minulle meidän kolmanneksi pyöräksi, ja olin torjunut ajatuksen tällaisesta kokonaan, kimppajutut eivät kiinnosta minua.

Härskeintä tuossa oli paitsi pettäminen myös se, että mies leipoi pojastaan vielä homonkin sepitellessään, miksi emme voi tavata. Ilman muuta poika on miehen mielestä homo, koska ei pyöritä naisia samaan malliin kuin hän itse.

Mies tietysti kielsi kaiken aluksi, mutta kun naisen Facessa oli kiistattomat todisteet yhteisestä reissusta, mies lopulta selitti, että hänen oli pakko mennä naisen kanssa lomalle, koska siitä oli sovittu jo "vuosia sitten", ja hän pitää aina lupauksensa.

Voi herra jee näitä lukiessa olen onneni kukkuloilla sinkkuna 😀 Mistä näitä persläpimiehiä tulee.

Yksi tyyppi täällä aina syyllistää naisen.  Onko sekin läheisriippuvuutta jos edes uskaltaa hankkia yhden lapsen parisuhteeseen.   Siitä ei pakoon voi lähteä vauvan kanssa, ainoastaan poliisin luo. Kun joutuu eroamaan pitää olla se asunto ja rahaa millä eletään. Kaikki pitää tehdä salaa, mieheltä. Kun mies saa tietää eroaikeista pitää  olla kaikana ja lapsi turvassa. Miehen mielestä valvottaminen ei ole väkivaltaa.  Mies kun omasta mielestään aina oikeassa.Kaiken eron aikaisen kaaoksen keskellä on yritettävä pitää se virkansa, jotta siten on elanto jatkossa.    Erikoinen piirre täällä Suomesa on että vaimon eteneminen uralla paremmin, onkin kova paikka miehelle. Esimerkkejä on juristi ja erikoislääkäri perheissä Se korkean viran saanut vaimo pitäis käräyttää jostain. Ja joskus mies on siinä onnistunut. Yhden tiedän joka joutuu elämään salassa ex.mieheltään,eikä ole mitään virall. tiedostoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt kun tämä loukkaa, mutta melkoisia w t -tarinoita täällä. Kumppani pakottanut ottamaan huumeita ynnä muuta elä mäm koulujuttua. Että tuohon tilanteeseen voi päätyä, on varmasti pitänyt elää rikkinäinen lapsuus. Ehkä kukaan aikuinen ei ole opettanut tällaista ihmistä rakastamaan itseään ja puolustamaan omia rajojaan? Aika köykäisillä eväillä monet laitetaan maailmalle.

Se on totta, että ihmisten lähtökohdat on erilaiset, mutta pahoja asioita tapahtuu sosiaaliselta ja ekonomiselta taustaltaan kaikenlaisissa perheissä ja kaikenlaisille ihmisille. Siksi kannattaa kuunnella eikä ulkoistaa esim. perheväkivaltaa oman elämänpiirin ulkopuolelle, niihin "huonoihin ihmisiin". Moni on täälläkin tuonut esille, että ongelmista ei haluta kuulla, koska se on epämukavaa. Kukapa haluaisi uskoa, että se sukulaisen tai ystävän ihana perheidylli onkin seinien sisäpuolella aivan jotain muuta.

Ja mitä sitten jos onkin ollut huono lapsuus ja on ”saanut köykäiset eväät”? Oikeuttaako se jotenkin suuremmalla syyllä kohtelemaan huonosti tätä huonot lähtökohdat saanutta??

Kyllä, jotkut voi olla siksi epätoivoisia löytämään rakkautta ja joskus ensin joutuu oppimaan asioita kantapään kautta. Vähänpä sinulta ymmärrystä löytyy kun nimitteletkin.

Fyysinen pahoinpitely oli pahinta, mitä avioliitossa jouduin kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäänäidinkuolevan kirjoitti:

Mä en ymmärrä sitä et onko oikeasti noin kauheaa et jää yksin? Siis mielummin väkivaltaisessa, alistavassa suhteessa kuin yksin

Hei camoon naiset mikä teitä vaivaa? Onko väkivaltainen ja alistava suhde mustelmien ja lyöntien arvoinen kunhan ei vaan jää yksin

Häpeän oman sukupuoleni edustajia, äitinikin on ollut alistavan narsistin ja psyykkisesti sairaan isäni kanssa jo yli 30 vuotta eikä loppua näy, itse olen vältellyt yhteydenottoa isääni

Isäni on yrittänyt melkein yrittänyt tappaa äitini kun olin lapsi

Äitini on tämän seurauksena sairastunut muistisairauteen

En minä ole yksinjäämistä koskaan pelännyt, mutta olen pelännyt, että minut tapetaan. Sellainen vaikuttaa ihmiseen. Äitisi on jo kauan sitten menettänyt toivonsa ja oman persoonansa. Mutta toivottavasti sinä olet oppinut jotain ja osaat toimia oikein.

Juuri näin! Kuolemanpelko lamauttaa,