Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Omalta osalta pitää kyllä sanoa tohvelit. Sitä ajattelee, että olisi ihanaa ja mukavaa tallustella kotosalla tohveleissa, mutta oikeasti ne vaan ärsyttää ja hiostaa. Mulla on vielä sellaiset tohvelit, joiden pohjat narisee raivostuttavasti kävellessä :(
Kommentit (1555)
Varmaan turha toivo, mutta voisitteko pliis anaaliseksin ystävät perustaa oman ketjun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulu yksin ilman perheen kanssa hösellystä, paniikkia lahjojen ostamisesta ja suursiivousta.
Kuvitelma: kuuntelen radiosta joululauluja ja rentoudun vaikka Netflixin parissa kaikessa rauhassa.
Todellisuus: kaikkialla on hiljaista kuin haudassa, hirveä ikävä perhettä, ja se ajatus että kaikki muut kokoontuvat nyt joulupöytään ja minä istun sohvalla yksin ja katselen telkkaria. Käyn kävelyllä enkä näe yhtään ihmistä. Tuntuu kuin olisin yksin maailmassa.
Lukematta muita kommentteja olin tulossa kirjoittamaan myös joulusta, aikamoinen sattuma tähän aikaan vuodesta.
Komppaan kommenttiasi, mutta yleistäisin nuo joulukuvitelmat mihin tahansa suunnitelmaan joulun vietosta, sillä harvoin se todellisuus lopulta vastaa kaikkia odotuksia riippumatta siitä viettääkö joulua yksin vai yhdessä.
Instagram on suoraan sanoen aivan täysin p*erseestä! Syitä tälle:
1. Liityt ja luulet että kaikki on niin ihanan yhteisöllistä mutta oikeasti ketään ei kiinnosta mikään paitsi omien kuviensa ihastelu ja tykkäysten kalastelu ja tekokehut. 2. Luulet saavasi jotain seuraajia irl elämäsi ystävistä ja tutuista, sitten tuleekin kauhea epäilys ja kukaan ei seuraa ketään tai seuraa pakkopullamaisesti vaikka seuraaminen ja tykkäykset eivät ainakaan toistaiseksi maksa mitään. Silti niihin suhtaudutaan kuin ne maksaisivat ja olisi kauhea vaiva antaa tykkäys tai seuraus, tai sitten tuon vastakohta sellaiset todella teennäiset pakkokehut siinä toivossa että saisi lisää seuraajia. 3. Pylly ja heruttelukuvat ärsyttää, miksi pilata muuten hieno maisemaotos jollain takapuolikuvalla? makuja on erilaisia, mutta ilmeisesti jotkut naiset haluaa työntää pyllykuvansa suoraan heruttelu-kategoriaan vieraille miehille. Meille naisille niistä heruheru kuvista ei ole mitään iloa ellei satu olemaan lesbo. 4. Lemmikin hankkiminen siksi että sitä voi esitellä instakuvissa ja storeissa, mitä järkeä? mihin se lemmikki joutuu kun karanteeni on ohi tai kun lemmikki vanhenee eikä ole enää ns.instamateriaalia? toivottavasti ei mene kiertoon, kuten niin monet insta"tähtien" vaatteet. 5. Asioiden julkistaminen vieraille tai puolitutuille kovaan ääneen instassa, ennen puhelinsoittoa tärkeille henkilöille. Tähän kuuluu vaikka nämä: "nyt se ja se raskausviikko meneillään! #raskaus #syysvauva #bebetulossa" kun on jätetty kertomatta raskaudesta miehelle ja sukulaisille mutta se pitää heti julkistaa ekana instassa. Tai nämä: "olisinpa nyt lähtenyt reissuun #coronapilaskaiken #hetireissuunjakentälle" aivan kuin ei olisi luettu uutisia, coronaa ollut vähintään helmikuusta lähtien. Pari tuollaista tyyppiä tiedän ja myötähäpeä on suuri.
Uudenvuodenjuhlat. Vielä pahempaa kuin joulu, mistä aiemmin puhuttiin.
Ajattelet kauniita, viehättäviä ystäviäsi, sanavalmiina jutustelemassa, nauru raikaa ja hyvä musiikki soi, kaikilla on kivaa, raketit paukkuu, kenties romansseja syttyy, suudellaan, kaikilla on hyvä mieli...
Todellisuudessa on syöty liikaa pahaa nakkia ja teollista lihapullaa ja karkkiöverit. Sitten istuskellaan vaivautuneina, musiikki on huonoa ja liian kovalla, viini kitkerää. Otat viskiä, että tulisi mukavampi olo, jossain vaiheessa havahdut, että palelee ja oksettaa. Oksennat.
Et tiedä miten pääsit kotiin, vai pääsitkö, mutta perkeleen kylmä oli joka tapauksessa, ja seuraavat päivät menee miettiessä voiko krapulaan kuolla.
Olen viettänyt viimeiset kymmenen uutta vuotta kotona ja käynyt aikaisin nukkumaan. Ei ole vaivan arvoista lähteä juhlimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varltaminen. Maisemat on kivoja joo ja ja instaan saa upeita kuvia mutta todellisuus on pelkkää piinaa. Rinkka painaa, jalkoja särkee, sataa vettä. Illalla yrität väsyneenä sateessa pystyttää telttaa ja laittaa trangialla ruokaa. Rinkasta et helpolla löydä ikinä sitä mitä tarvisit.
Tottahan tuo on mitä sanot, mutta minusta tuo toisaalta kuuluu vaeltamiseen, ne pienet epämukavuudet ja hankaluudet, ne saa ne hyvät kohdat tuntumaan paremmilta ja onnistumisen ja itsensä ylittämisen tunne urakan lopuksi on ihan erilainen, kuin jos kaikki olisi koko ajan mennyt kuin vettä vaan. Se tuo kontrastia siihen kun istut jollain hienolla paikalla juomassa kahvia ja muistelet kuinka eilen illalla vitutti taistella teltan kanssa sateessa. Epämukavuutta täytyy olla jossain määrin valmis sietämään vaelluksella. Se raja pienen epämukavuuden ja katastrofin välillä voi tosin olla hyvin häilyvä, joskus se jalkasärky voi keskeyttää koko vaelluksen, tai jos kamat kastuu kunnolla eikä niitä saa kuivaksi koko reissulla, niin ei sitä yhdellä kivalla kahvitauolla kuitata. Kaikista epäonnistumisista toisaalta aina oppii jatkoa ajatellen.
Amen. Kaikki se fyysinen epämukavuus terävöittää kokemusta ja saa tuntemaan että on hyvin väkevästi elossa.
Plus että normaali arki tuntuu sen jälkeen naurettavan helpolta.
Täytyy vaan ymmärtää että rinkka on aina painavampi kuin luulit, jalat kastuu joka tapauksessa, aina on joko kuuma tai kylmä tai purevia hyönteisiä. Hyvinä päivinä kaikkea vuoronperään.
Jälkeenpäin sitä sitten kuitenkin muistelee mieluiten sitä keikkaa kun olit talsinut jalat märkinä nollakelissä puoli päivää ja itkit jo väsymyksestä. Ja sitten kävelit vielä neljä tuntia päästäksesi autiotuvalle, koska maastoon leiriytyminen ei ollut niin märin varustein vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnonrannat, moni ns.massaturistikohteita inhoava ajattelee miten upeaa olisi olla yksin tai lähes yksin autiorannalla kaukana muista turisteista. Olen käynyt niissä ja minua lähes pelotti uiminen kaikkien suurten merimakkaroiden, ruskeiden liejujen ja muiden merenelävien kanssa myös rapuja näkyi. Muuten ranta oli postikorttimaisen kaunis etenkin kaukaa katsottuna ja jos ei ota noita mainittuja huomioon. Rantapalvelut turistirannoilla on juuri sitä varten että myös ne meren tuomat ravut, medusat ja liejut siivotaan pois. Turhan moni jättää näistä mainitsematta ja vain kehuu ja kuvaa kaukaa otettuja kuvia luonnonrannoista.
Pitkät hiukset....Näyttää kivoilta ja on seksikkäät jne mutta oikeasti ne on todella kuumat, takussa tai muuten vaan tiellä. Ja niitä hiuksia on sitte joka paikassa kuten tukkii viemärit ja lavuaarit yms. Tästä syystä suosin lyhyempää mallia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräaukkoon naiminen.
Ajatuksena kiihottava, mutta rasvata toisen persettä, tunkea mulkkunsa liian ahtaaseen reikään ja aktin jälkeen pestä tötterönsä päästä paskakikkareita :(
Ei oo valkoisen miehen homma se.
Tästä olen kyllä valitettavasti täysin eri mieltä. Mikään ei ole niin kiihottavaa kuin peppúseksi.
Ja sanoin valitettavasti siksi koska on lähes mahdottoman vaikeaa löytää siitä nauttiva nainen.
Vielä vaikeampaa löytää siitä nauttivaa heteromiestä.
Perseen antajan nautinto kun ei ole kiinni sukupuolesta, vaan ne miljoonat nautintoa antavat peräsuolinautintoreseptorit kun ovat molemmilla ihan samanlaisia.
Kokeile piruuttasi, tungee perseeseesi dödöpullo ja tule kertomaan tekikö höpöä?
Nyt puhut väärälle heteromiehelle. Mulla on jopa oma dildo jota käytän ihan mielelläni välillä.
V? Et ole vaikuttanut heterolta.
Yli-innokas mummo. Lasta suunnitellessa mieltä lämmittää ajatus, että joku rakastaisi omaa lastasi kuin omaansa ja haluaisi olla runsaasti läsnä teidän elämässä ja arjessa.
Sitten todella kun joutuu tilanteeseen, jossa joku (muu kuin lapsen vanhempi) kokee lapsen kuin omaksi lapsekseen ja yrittää tulla vakinaiseksi osaksi arkeasi, niin se alkaakin ärsyttämään. Varmaan osittain biologinen reaktio kun lapsi on syntynyt ja vaistot sanovat pitämään lapsen lähellä, mutta jännä juttu miten se ajatusmaailma sitten muuttuu kun se oma lapsi onkin siinä oikeasti hoivattavana ja kasvatettavana. Tavallaan tykkään edelleen ajatuksesta, että koko kylä kasvattaa, mutta nyt ymmärrän paremmin miksi se vanhemmalla ärsyttää kun joku yrittää kasvattaa sinun "yli".
Ja en siis puhu anopistani nyt :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira lemmikkinä. Stnanan raskas ja elämää rajoittava otus.
Samantien voisi sanoa kaikki lemmikit. Eläimet on ihania, mutta vaativat jatkuvaa hoitoa ja rahaa palaa jos sattuvat sairastumaan.
Tämä. Ihan kuin olisi kehitysvammainen tai taapero talossa. Mutta rakkaita silti :D.
Rannalla lukeminen. Aurinko heijastuu aika rajusti valkoisesta paperista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto. Lähtökohtaisesti ihana ajatus pitkästä liitosta, jossa hitsaudutaan yhteen ja voitetaan vaikeudet yhdessä. Käytännössä loputtomia kompromisseja, ongelmia jotka pysyvät aina samana ja kiinnostus joka hiipuu. Sitten voi tietenkin aina herättää sen hehkun uudelleen, mutta sekin vaatii ihan helkkaristi lisää vaivannäköä. Ei ihme että moni eroaa.
Kimppareissu kolmen eri perheen kanssa. Sukulaisia kaikki keskenään. Ihanaa, lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään, vanhemmat illallistavat yhdessä. Käydään ostoksilla ja rannalla. Vuorotellaan aamiaisten teosta ja vietetään rento viikko tai kaksi.
Todellisuus aivan muuta. Jokaisella täysin eri vuorokausirytmit ja muutenkin eri elämäntyyli. Hermot menee kun ostosreissuilla veljen vaimo tuntuu hypistelevän jokaisen vastaantulevan puljun vaatteet läpi, ja vaikka sovitaan kellonaika milloin tavataan ja missä niin joku tulee väistämättä tunnin myöhässä. Lapset kirkuvat nälkää kun odotettiin tapaamispaikalla, kun toinen perhe olivatkin käyneet pikaisesti välissä syömässä eikä pidetty kiinni siitä että mennään yhdessä sinne ravintolaan illalliselle. Aamuisin yksi on lähtenyt lenkille kertomatta kenellekään, ja jäänyt kahville rannalle ilman puhelinta jonka vuoksi loput porukasta odottelee häntä saapuvan jotta voidaan lähteä sinne huvipuistoon/rannalle mistä oltiin puhuttu edellisiltana. Lopputulos on harmaita hiuksia ja jokainen yrittää parhaansa mukaan sinnitellä loman loppuun, ja kun olet lähdössä kotiin huokaiset helpotuksessa ja mielessäsi vannot ettet ikinä lähde reissuun muiden kanssa, vaikka kyse olisikin lähiperheestä jossa kommunikaation tulisi toimia paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasitettu parveke. Koko talven suunnittelet miten laitat paikat ja mitä istutat ja miten vietät siellä aikaa. Talvella jäätävän kylmä. Keväällä ehkä muutama päivä, kun on siedettävän lämmin. Koko kesän sellainen saunakoppi ilman kiuasta ja laseja ei voi avata, kun heti pihapuista tulee lauma kirvoja ja punkkeja nakertamaan tomaattejasi ja kukkiasi. Illalla on sitten ihan jees, mutta istupa siellä pimeässä sitten, kun musiikkiakaan ei voi kuunnella hiljaisuuden jälkeen.
Aikaisemmin, kun tupakoin, vierailin useinkin parvekkeella. Nyt kun olen lopettanut, oli ihan hirveä työ pestä tervat pinnoista, sillä se lemu oli ihan järkyttävä. Nekin parvekeneliöt ottaisin mielelläni huonekäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Monikulttuurisuus, siis ihan oikeasti.
Hevareita vituttaa popparit ja toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Lasitettu parveke. Koko talven suunnittelet miten laitat paikat ja mitä istutat ja miten vietät siellä aikaa. Talvella jäätävän kylmä. Keväällä ehkä muutama päivä, kun on siedettävän lämmin. Koko kesän sellainen saunakoppi ilman kiuasta ja laseja ei voi avata, kun heti pihapuista tulee lauma kirvoja ja punkkeja nakertamaan tomaattejasi ja kukkiasi. Illalla on sitten ihan jees, mutta istupa siellä pimeässä sitten, kun musiikkiakaan ei voi kuunnella hiljaisuuden jälkeen.
Aikaisemmin, kun tupakoin, vierailin useinkin parvekkeella. Nyt kun olen lopettanut, oli ihan hirveä työ pestä tervat pinnoista, sillä se lemu oli ihan järkyttävä. Nekin parvekeneliöt ottaisin mielelläni huonekäyttöön.
Itselläni taas parveke on lempipaikka asunnossa. Varsinkin keväällä ja kesällä ihana istuskella tuolissa ja lukea tai juoda kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Kimppareissu kolmen eri perheen kanssa. Sukulaisia kaikki keskenään. Ihanaa, lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään, vanhemmat illallistavat yhdessä. Käydään ostoksilla ja rannalla. Vuorotellaan aamiaisten teosta ja vietetään rento viikko tai kaksi.
Todellisuus aivan muuta. Jokaisella täysin eri vuorokausirytmit ja muutenkin eri elämäntyyli. Hermot menee kun ostosreissuilla veljen vaimo tuntuu hypistelevän jokaisen vastaantulevan puljun vaatteet läpi, ja vaikka sovitaan kellonaika milloin tavataan ja missä niin joku tulee väistämättä tunnin myöhässä. Lapset kirkuvat nälkää kun odotettiin tapaamispaikalla, kun toinen perhe olivatkin käyneet pikaisesti välissä syömässä eikä pidetty kiinni siitä että mennään yhdessä sinne ravintolaan illalliselle. Aamuisin yksi on lähtenyt lenkille kertomatta kenellekään, ja jäänyt kahville rannalle ilman puhelinta jonka vuoksi loput porukasta odottelee häntä saapuvan jotta voidaan lähteä sinne huvipuistoon/rannalle mistä oltiin puhuttu edellisiltana. Lopputulos on harmaita hiuksia ja jokainen yrittää parhaansa mukaan sinnitellä loman loppuun, ja kun olet lähdössä kotiin huokaiset helpotuksessa ja mielessäsi vannot ettet ikinä lähde reissuun muiden kanssa, vaikka kyse olisikin lähiperheestä jossa kommunikaation tulisi toimia paremmin.
Siis kiitos tästä! Mä olin jo astumassa ansaan ihan täysin, kun suunnittelin jotain vastaavaa epidemian jälkeiseen aikaan. Harkitsen uudemman kerran.
Noonkoolluthyötyä kirjoitti:
Meillä on unelma ja me saadaan osaavaa työvoimaa ulkomailta ja voi että monikulttuurisuus on ihanaa...
Uutisissa monta vuotta ollut nyt näitä yksittäisiä tapauksia...
Yllättäen uutisissa ei kerrota positiivisista tapauksista, koska se ei ole mikään uutinen että joku on löytänyt Suomesta itselleen koulutuksen, työpaikan ja perheen ja tulee hyvin toimeen kantasuomalaisten kanssa.
Jos sulla ei itselläsi ole mitään kokemusta aiheesta, niin ei ehkä kannata kommentoida sitä miten se "todellisuudessa" on.
Vierailija kirjoitti:
Noonkoolluthyötyä kirjoitti:
Meillä on unelma ja me saadaan osaavaa työvoimaa ulkomailta ja voi että monikulttuurisuus on ihanaa...
Uutisissa monta vuotta ollut nyt näitä yksittäisiä tapauksia...
Yllättäen uutisissa ei kerrota positiivisista tapauksista, koska se ei ole mikään uutinen että joku on löytänyt Suomesta itselleen koulutuksen, työpaikan ja perheen ja tulee hyvin toimeen kantasuomalaisten kanssa.
Jos sulla ei itselläsi ole mitään kokemusta aiheesta, niin ei ehkä kannata kommentoida sitä miten se "todellisuudessa" on.
Pari yksittäisrapausta ei ole todellisuus, joka osoittaa, että pieleen on mennyt ja pahasti.
Alue: Aihe vapaa
En mä ainakaan ole koskaan saanut. Kakkoseen ottaminen on epämiellyttävää ja ajatuskaan ei ole koskaan innostanut hyh.
T: transnainen