Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä pihalla syöminen. Muutamat sukulaiset, jotka asuvat kerrostalossa, ehdottavat aina kesällä vieraillessaan tätä. Että kun on niin lämmintä ja aurinkoista niin syödään ulkona.

Siinä on Oivariinit sulanut velliksi ja muut ruuat lämmenneet ennen kuin koko väki on syönyt. Kärpäset ja ampiaiset pyörii ympärillä ja osa kelluu juomissa. Grillimakkaran pihalla syöminen sinapilla menettelee, mutta muu ei.

Siis täh? Meillä syödään kesällä paljon ulkona omalla pihalla tai mökillä ja ei ole mitään tuollaista. Joskus joku pörriäinen saattaa pyörähtää paikalla, mutta ei siitäkään mitään suurta numeroa tehdä. Uusavuttomia ihmisiä taidatte olla.

Mekin syödään ja grillataan vaikka mitä herkkuja. Kuulostaa vähän uusavuttomien touhuilta minustakin.

Tässähän ei kysytty toimintatapoja vaan mikä on mielestäsi ylihehkutettua. Mielipideasia eikä mikään uusavuttomuusasia

Vierailija kirjoitti:

Millään livekeikalla käyminen. Pätkänä et näe mitään miltään paikalta, musiikki ei kuulosta korvatulppien kanssa miltään ja ilman saat ikuisen tinnituksen, laulaja laulaa vähän sinnepäin, ihmiset ovat liian lähellä, vessaan et voi poistua tai paikka menee, mukana et kehtaa laulaa ja tanssiminenki on siinä ja siinä, lopussa hirveä tungos ulos. Helpottuneena kotiin omaan rauhaan ja jääkaapille, kun on niin kova nälkä siitä monen tunnin pinnistelystä.

Pätkänä eturiviin jammailemaan, oikeanlaiset korvatulpat päälle (EI vaahtomuovisia: niistä ei tosiaankaan kuule läpi. Ns. Kuusimalliset joita saa apteekista ja soitinkaupoista on hyvät).

Plus en tiedä kenen keikoilla olet mahtanut käydä jos on sinnepäin.

Rekiretki. Romanttista, kulkuset helkkää, hevonen ravaa, itse istut lampaantaljan päällä vilttiin kääriytyneenä jne.

Todellisuus: On kylmä, reki on jousittamaton, siis pompahdat joka möykystä ja kurveissa pidät kiinni ettet putoa. Hevonen on tosi lähellä ja jos se paskoo, hyvässä tapauksessa maahan, vauhdissa voi tulla naamalle. Vastaantulijoista suurin osa idiootteja ja jotkut yrittää jopa säikyttää hevosen tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä pihalla syöminen. Muutamat sukulaiset, jotka asuvat kerrostalossa, ehdottavat aina kesällä vieraillessaan tätä. Että kun on niin lämmintä ja aurinkoista niin syödään ulkona.

Siinä on Oivariinit sulanut velliksi ja muut ruuat lämmenneet ennen kuin koko väki on syönyt. Kärpäset ja ampiaiset pyörii ympärillä ja osa kelluu juomissa. Grillimakkaran pihalla syöminen sinapilla menettelee, mutta muu ei.

Siis täh? Meillä syödään kesällä paljon ulkona omalla pihalla tai mökillä ja ei ole mitään tuollaista. Joskus joku pörriäinen saattaa pyörähtää paikalla, mutta ei siitäkään mitään suurta numeroa tehdä. Uusavuttomia ihmisiä taidatte olla.

Mekin syödään ja grillataan vaikka mitä herkkuja. Kuulostaa vähän uusavuttomien touhuilta minustakin.

Tässähän ei kysytty toimintatapoja vaan mikä on mielestäsi ylihehkutettua. Mielipideasia eikä mikään uusavuttomuusasia

No vastaan että ihmiset. Sinäkin olet ärsyttävä tiuskahtelija. Ilmeisesti sellainen uusavuton pelle, joka ottaa jotain typerää Oivariinia auringonpaahteeseen liejuuntumaan tuntia ennen kuin ruoka on valmista.

Talvella en muusta uneksi, kuin ihanasta hellepäivästä mökillä ja luonnon paratiisimaisesta autuudesta.

Totuus: kärpäset, ampiaiset ja paarmat on kimpussa. Veto on Poissa kun on niin kuuma. kukille saa raahata vettä selkä vääränä.

Kun ilta viilenee mukavasti, niin sieltä tulee hyttyset!

Joulu: Ihana rentoa, rakkaudentäytteistä yhdessäolon aikaa...

Totuus: stressiä, kiirettä ja kellään ei ole "kivaa".

Muutenkin eletään yltäkylläisyyden aikaa. Jo Ihan arjessa tulee ostettua turhia heräteostoksia ja syötyä epäterveellisiä herkkuja.

Plussana joululle: On kiva että on edes yksi perinneruokapäivä vuodessa. Päätän joka joulu, että kun se lanttu on hyvää, edullista, kevyttä ja terveellistä, niin se pitää ehdottomasti ottaa mukaan myös joulunjälkeiseen ruokavalioon. Ikävä kyllä, se jotenkin aina unohtuu tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Rekiretki. Romanttista, kulkuset helkkää, hevonen ravaa, itse istut lampaantaljan päällä vilttiin kääriytyneenä jne.

Todellisuus: On kylmä, reki on jousittamaton, siis pompahdat joka möykystä ja kurveissa pidät kiinni ettet putoa. Hevonen on tosi lähellä ja jos se paskoo, hyvässä tapauksessa maahan, vauhdissa voi tulla naamalle. Vastaantulijoista suurin osa idiootteja ja jotkut yrittää jopa säikyttää hevosen tahallaan.

Voisi perustaa rekiretkisimulaattorin.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ongelmia. Silkkinen pyjama tai bokserit. Ajatuksena ihana, mutta jossain kohtaa päivää tai yötä se perhanan liukas kangas on liukunut ja kietoutunut tiukasti kuristamaan vääriä paikkoja.

Tyo on kyllä ihan sama  ongelma myös naisilla. Yleensäkin kaikki silkkiset alusvaatteet ovat epämiellyttäviä ja tuntuvat ällön liukkailta ja viileiltä ihoa vasten. Paras uniasu on miehen väljä T-paita ja jotkut kivat unishortsit esim. velouria.

ja silkistä yleensä, silkkiset huivit ovat kyllä kauniita, mutta niitä ei saa pysymään rypyttöminä ei sitten millään. Ja sitten vielä alusvaatteista; kaarituetut push-upit ovat inhottavat, koska ne kaarituet jotenkin inhottavasti painaa ja nuljuu jossain vaiheessa päivää, ja push-upitkin jotenkin tuntuvat edesauttavan asiaa. Tosin en oo nuori enää (kai?) ja sikseen toisekseen en käytä mitään kalliita alusvaatemerkkejä...

Vierailija kirjoitti:

Rekiretki. Romanttista, kulkuset helkkää, hevonen ravaa, itse istut lampaantaljan päällä vilttiin kääriytyneenä jne.

Todellisuus: On kylmä, reki on jousittamaton, siis pompahdat joka möykystä ja kurveissa pidät kiinni ettet putoa. Hevonen on tosi lähellä ja jos se paskoo, hyvässä tapauksessa maahan, vauhdissa voi tulla naamalle. Vastaantulijoista suurin osa idiootteja ja jotkut yrittää jopa säikyttää hevosen tahallaan.

Tuo on kyllä totta, ja jotenkin käy sääliksi sitä hevosta, joka yrittää parhaansa mukaan kiskoa sitä KOLHOA rekeä perässään ja säilyttää päänsä koossa just noiden typerien vastaantulijoiden kanssa...

Ja toinen: KOIRAVALJAKKOAJELU. Se oli ihan kauheeta, valjakossa tais olla 3 koiraa ja yksi ohjastaja. Käytiin miehen kanssa. kun haluttiin vähän parisuhdeaikaa vauva-arkeen - ja lopputulos oli vaa 200 euron menetys ja pinna kireenä. Nimittäin, heti ekassa alamäkikurvissa se koko helvetin värkki (mikä sen nimi nyt onkaan) kaatui ja meikäläinen sen mukana . Iloiset ja innokkaat hännänheiluttajat 3 kpl jotenkin uupuivat reissulla, joten teki pahaa niiden puolesta, kun eivät meinanneet jaksaa vetää millään (en oo läskipallo kuiteskaan - tai ainakaan sillo ollu).  Joten loppumatkalla viimeisen kilometriin meni varmaan puol tuntii, joten se siitä vauhdikkuudesta - ja taisin jonkin matkaa kävelläkin ja koirat veti sitä rekeä. Että kannattaa Japanista tulla Lappiin repimään siitä iloa :D

Vierailija kirjoitti:

Pihatyöt. Asuin lapsuuteni ja nuoren aikuisuuteni kerrostalossa. Voi sitä ilon ja onnen päivää kun muutin rivitaloon ja sain oman pikkuisen pihan! Suunnittelin tohkeissani mitä kaikkea sinne istuttaisinkaan ja mitä yrttejä ja muita hyötykasveja siellä viljelisinkään. Näin itseni lempeässä auringonpaisteessa suloiset kukalliset puutarhahanskat kädessä, työntämässä käteni mullan sekaan, olemassa yhtä luonnon kanssa...

Todellisuudessa olen asunut tässä rivarissa nyt viisi vuotta ja teen vain ja ainoastaan pakolliset pihatyöt ja nekin hampaat irvessä. Haaveilen joka kevät siitä että saisin peittää koko pihan betonilla ja pikkukivillä. Ötökkäkammoisena en pysty edes oleskelemaan pihalla, vaikka siitäkin haaveilin muuttaessa että hankinpa baden-badenin ja loikoilen siinä aurinkoa ottaen. Ja pah, joka kerta kun yritän nauttia takapihastani niin jokin pitkäjalkainen öttiäinen tulee iholle ja nautinto loppuu lyhyeen. Taisin asua liian kauan kerrostalossa.

Olen usein haaveillut samasta: Omasta pikku pihasta. Täälläpäin on paljon rivareita ja idyllisiä omakotitaloja viihtyisine hyvinhoidettuine puutarhoineen.

Kävelen ja lenkkeilen päivittäin niiden ohitse.

Yksi asia mua ihmetyttää: on ihania puutarhoja mutta ne on täysin tyhjiä aina. Kaikki ihmiset on aina sisätiloissa. Jos jonkun joskus näkee pihalla, hän raataa puutarhan kimpussa. Sitten kun työ on tehty, hän ei välitä viettää siellä enempää aikaa.

tyylikkäitä puutarhakalusteita, joissa ei ikinä näe kenenkään istuvan ja ihailevan kättensä jälkeä.

Pihatrampoliineja joissa kukaan ei pompi. Keinu, jossa kukaan ei keinu.

Pihalla ollaan vain se aika, kun muutaman kerran kuussa, tehdään pakolliset puutarhatyöt ja muuten sitten ollaan sisätiloissa?

Mistähän se johtuu? jos mulla olisi sellainen ihana piha, niin mä suurinpiirtein "asuisin" siellä.

Esimerkiksi jotkut jouluruokaohjeet, joita olisi ihana tehdä, mutta ohjeet ovat aina isolle joukolle ja ihan pieniä määriä ei ole järkevä tehdä. Jos teet paljon, saat päivätolkulla syödä yhtä ja samaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehet. Kirjoissa ja elokuvissa hyväsydämisiä, romanttisia ja ihania, mutta tosielämästä sellaisia todella vaikea löytää.

Olen löytänyt tällaisen miehen ja pelkäsin että on näiden piirteiden vuoksi kauhea tossu, mutta eipä ole! Kun näin hänet ensimmäisen kerran halusin oikeastaan pelkkää seksiä ulkonäön vuoksi enkä etsinyt mitään parisuhdetta...ajattelin siihen aikaan että kaikki salilla käyvät miehet on ihan mulkeroita, mutta ensimmäinen mies joka yllätti täysin! 10 vuotta yhdessä ja hän kohtelee minua kuin oltais vasta tutustuttu ja osoittaa rakkautta joka päivä.

Ennen tätä suhdetta oli pelkkiä huonoja kokemuksia miesten kanssa ja haaveilin aina elokuvamaisesta suhteesta. Tämä tuntuu edelleen jonkinlaiselta unelta ja koko ajan takaraivossa pyörii pieni pelko että milloinkohan tääki kupla posahtaa...

Seksi saunassa, suihkussa tai vedessä.

Vaikuttaa eroottiselta ja ihanalta, totuus on että saunassa on liian kuuma ja kovat penkit, suihkussa joutuu koko ajan pois veden alta ja meinaa liukastua ja meri tai uima-allas ovat epähygieenisiä.

Vesisänky!!Teininä aina haaveilin moisesta mutta tuli todettua että on kyllä niin kauhee kapistus :D

Pitkät hiukset, kun Suomessa tulee nykyään AINA ja prkl että ärsyttää ku letti naamalla koko ajan.

Muutama päivä ennen tilipäivää alkaa suunnittelemaan ostoslistaa. Ja ajattelee, että hakee vaikka potun alkosta.  Ja jotain hyvää syötävää. Plus hieman shoppailua. EKaikki hyvin siihen asti, mutta jossain vaiheessa tulee ähky ja potutus. Ja harmitus aamulla, kuinka tuli taas tuhlattua. No tilanne menee ohi taas kuukauden päähän. Kunnes taas toistaa samat virheet.

Eli suunnitteleminen kivaa, aloittaminen kivaa, mutta kun on kunnolla toteuttanut, niin sitten iskee morkkis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihatyöt. Asuin lapsuuteni ja nuoren aikuisuuteni kerrostalossa. Voi sitä ilon ja onnen päivää kun muutin rivitaloon ja sain oman pikkuisen pihan! Suunnittelin tohkeissani mitä kaikkea sinne istuttaisinkaan ja mitä yrttejä ja muita hyötykasveja siellä viljelisinkään. Näin itseni lempeässä auringonpaisteessa suloiset kukalliset puutarhahanskat kädessä, työntämässä käteni mullan sekaan, olemassa yhtä luonnon kanssa...

Todellisuudessa olen asunut tässä rivarissa nyt viisi vuotta ja teen vain ja ainoastaan pakolliset pihatyöt ja nekin hampaat irvessä. Haaveilen joka kevät siitä että saisin peittää koko pihan betonilla ja pikkukivillä. Ötökkäkammoisena en pysty edes oleskelemaan pihalla, vaikka siitäkin haaveilin muuttaessa että hankinpa baden-badenin ja loikoilen siinä aurinkoa ottaen. Ja pah, joka kerta kun yritän nauttia takapihastani niin jokin pitkäjalkainen öttiäinen tulee iholle ja nautinto loppuu lyhyeen. Taisin asua liian kauan kerrostalossa.

Olen usein haaveillut samasta: Omasta pikku pihasta. Täälläpäin on paljon rivareita ja idyllisiä omakotitaloja viihtyisine hyvinhoidettuine puutarhoineen.

Kävelen ja lenkkeilen päivittäin niiden ohitse.

Yksi asia mua ihmetyttää: on ihania puutarhoja mutta ne on täysin tyhjiä aina. Kaikki ihmiset on aina sisätiloissa. Jos jonkun joskus näkee pihalla, hän raataa puutarhan kimpussa. Sitten kun työ on tehty, hän ei välitä viettää siellä enempää aikaa.

tyylikkäitä puutarhakalusteita, joissa ei ikinä näe kenenkään istuvan ja ihailevan kättensä jälkeä.

Pihatrampoliineja joissa kukaan ei pompi. Keinu, jossa kukaan ei keinu.

Pihalla ollaan vain se aika, kun muutaman kerran kuussa, tehdään pakolliset puutarhatyöt ja muuten sitten ollaan sisätiloissa?

Mistähän se johtuu? jos mulla olisi sellainen ihana piha, niin mä suurinpiirtein "asuisin" siellä.

Ehkä käyt lenkillä väärään aikaan. Ja ehkä ne puutarhaihmiset juuri silloin nauttivat siitä puutarhastaan, kun ovat siellä kuopsuttamassa. Se ei ole raatamista vaan ihana harrastus ja hengähdystauko arkitöistä, kun se rivaripihakin on niin pieni, että jaksaa hyvin. Ei kukaan jaksa trampassakaan ympäri vuorokauden hyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihatyöt. Asuin lapsuuteni ja nuoren aikuisuuteni kerrostalossa. Voi sitä ilon ja onnen päivää kun muutin rivitaloon ja sain oman pikkuisen pihan! Suunnittelin tohkeissani mitä kaikkea sinne istuttaisinkaan ja mitä yrttejä ja muita hyötykasveja siellä viljelisinkään. Näin itseni lempeässä auringonpaisteessa suloiset kukalliset puutarhahanskat kädessä, työntämässä käteni mullan sekaan, olemassa yhtä luonnon kanssa...

Todellisuudessa olen asunut tässä rivarissa nyt viisi vuotta ja teen vain ja ainoastaan pakolliset pihatyöt ja nekin hampaat irvessä. Haaveilen joka kevät siitä että saisin peittää koko pihan betonilla ja pikkukivillä. Ötökkäkammoisena en pysty edes oleskelemaan pihalla, vaikka siitäkin haaveilin muuttaessa että hankinpa baden-badenin ja loikoilen siinä aurinkoa ottaen. Ja pah, joka kerta kun yritän nauttia takapihastani niin jokin pitkäjalkainen öttiäinen tulee iholle ja nautinto loppuu lyhyeen. Taisin asua liian kauan kerrostalossa.

Olen usein haaveillut samasta: Omasta pikku pihasta. Täälläpäin on paljon rivareita ja idyllisiä omakotitaloja viihtyisine hyvinhoidettuine puutarhoineen.

Kävelen ja lenkkeilen päivittäin niiden ohitse.

Yksi asia mua ihmetyttää: on ihania puutarhoja mutta ne on täysin tyhjiä aina. Kaikki ihmiset on aina sisätiloissa. Jos jonkun joskus näkee pihalla, hän raataa puutarhan kimpussa. Sitten kun työ on tehty, hän ei välitä viettää siellä enempää aikaa.

tyylikkäitä puutarhakalusteita, joissa ei ikinä näe kenenkään istuvan ja ihailevan kättensä jälkeä.

Pihatrampoliineja joissa kukaan ei pompi. Keinu, jossa kukaan ei keinu.

Pihalla ollaan vain se aika, kun muutaman kerran kuussa, tehdään pakolliset puutarhatyöt ja muuten sitten ollaan sisätiloissa?

Mistähän se johtuu? jos mulla olisi sellainen ihana piha, niin mä suurinpiirtein "asuisin" siellä.

Ehkä käyt lenkillä väärään aikaan. Ja ehkä ne puutarhaihmiset juuri silloin nauttivat siitä puutarhastaan, kun ovat siellä kuopsuttamassa. Se ei ole raatamista vaan ihana harrastus ja hengähdystauko arkitöistä, kun se rivaripihakin on niin pieni, että jaksaa hyvin. Ei kukaan jaksa trampassakaan ympäri vuorokauden hyppiä.

Mä olin mieheni kanssa eräänä kesänä hoitamassa anoppia, kun hän pääsi sairaalasta.

Hän asui omakotitalossa. Hän ei viihtynyt puutarhassa, kun häntä ärsytti törmätä naapureihin, jotka myös saattoivat olla puutarhassaan samaan aikaan. Tämä kyräilymentaliteetti taisi koskea koko naapurustoa, koska koko parin viikon aikana, en nähnyt ensimmäistäkään naapuria pihalla.

Toiseksi, puutarhanpito tuntui olevan jotain kilpavarustelun kaltaista. Kaikki vahtasivat toistensa puutarhojen kuntoa ja ulkonäköä.

MInulla oli nuorena erittäin pitkät hiukset ja luulin olevani epänormaali kun päivittäin vedin  irtohiuksia ulos pi""sta tai pyllystä, nyt tiedän että tuo on normaalia mutta siitä ei puhuta. Lisäksi poikaystäväni kierähti öisin kivuliaasti hiusteni päälle ja hiusväriä meni kaksi pakettia mikä kävi kalliiksi

.Shampoomainoksissa kiiltelevät pitkät kutrit ovat upeat, mutta sellaisten kanssa eläminen yhät he""ttiä!

Vierailija kirjoitti:

Mainostoimistossa työskentely.

Lentoemäntä ihanne ammattina. Huh, pitää tarjoilla ahtaassa käytävässä, rahastaa, hymyillä ja olla aina meikattuna. Vielä huono palkka.

Kahvilassa työskentely.

Mielikuva työstä on ruusuinen,

juttelet mukavia hyväntuulisille asiakkaille ja myyt itsetehtyjä herkullisia leivoksia.

Todellisuus: Asiakkaat valittavat kaikesta ja kiusaavat asiakaspalvelijaa. Aasikkaat myös nykyään vaativat ihmeellisiä tonton-erityisruokia ilman todellista syytä, kuten allergiat/keliakia.

"Herkulliset" pullat paistetaan raakapakasteina ja leivoksetkin tulevat tukun pakastealtaasta.

Tiskaat ja siivoat hiki päässä, kova kiire, ja päivän päätteeksi selkää,jalkoja särkee ja pää meinaa haljeta kun tajuaa että huomenna taas sama kura odottaa.