Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Ulkomaan työmatkat. Pitkiä päiviä. Koskaan ei ole aikaa ja energiaa katsoa nähtävyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noonkoolluthyötyä kirjoitti:

Meillä on unelma ja me saadaan osaavaa työvoimaa ulkomailta ja voi että monikulttuurisuus on ihanaa...

Uutisissa monta vuotta ollut nyt näitä yksittäisiä tapauksia...

Yllättäen uutisissa ei kerrota positiivisista tapauksista, koska se ei ole mikään uutinen että joku on löytänyt Suomesta itselleen koulutuksen, työpaikan ja perheen ja tulee hyvin toimeen kantasuomalaisten kanssa.

Jos sulla ei itselläsi ole mitään kokemusta aiheesta, niin ei ehkä kannata kommentoida sitä miten se "todellisuudessa" on.

Pari yksittäisrapausta ei ole todellisuus, joka osoittaa, että pieleen on mennyt ja pahasti.

Ai nytkö se on niin päin, että ihmiset joilla menee hyvin ovat yksittäistapauksia, ja ne jotka tekevät pahaa ovat se OIKEA totuus?

Varsinkin kun monet niistä huonoista uutisista on uutisoitu vain MV-lehdessä ja samantyyppisissä julkaisuissa, eivätkä kaikki ole edes totta.

Parisuhde

Pallomeri. Lapsena ootin kuin kuuta nousevaa, että pääsisin laivalle ja ihanaan pallomereen. Tosi epämiellyttävä yllätys.

Millään livekeikalla käyminen. Pätkänä et näe mitään miltään paikalta, musiikki ei kuulosta korvatulppien kanssa miltään ja ilman saat ikuisen tinnituksen, laulaja laulaa vähän sinnepäin, ihmiset ovat liian lähellä, vessaan et voi poistua tai paikka menee, mukana et kehtaa laulaa ja tanssiminenki on siinä ja siinä, lopussa hirveä tungos ulos. Helpottuneena kotiin omaan rauhaan ja jääkaapille, kun on niin kova nälkä siitä monen tunnin pinnistelystä.

Sinkkuna sitä pohtii, miten ihanaa olisi olla parisuhteessa. Parisuhteessa mietin miten ihanaa olisi olla sinkkuna.

Matkailu ja varsinkin kohteiden luonto ja ruoka vaikuttaa houkuttelevilta etukäteen. Todellisuus on kauheita turistilaumoja, monesti huolellisesta googlettelusta huolimatta surkeaa ruokaa, epäsiisti/likainen/vaarallinen ympäristö (kaupungeissa), lupauksia huonommat majoitusolosuhteet jne. Hostellien hehkutettu yhteisöllisyys on myös monesti kaikkea muuta. Monesti on myös käynyt mielessä, että Suomessa on paljon hienompia paikkoja ja parempaa ruokaa. Olen matkustellut kymmenissä maissa, joten vertailupohjaa on.

Onkiminen.

Voisko nää anaalihullut tosiaan perustaa oman ketjun vaikka suoli24? Ei tarvitse pilata kaikkia lankoja jankkaamalla aiheesta. Ketään kiinnosta.

Festarit (yli kolmekymppisenä). Kaikki esiintyjät sitä puhkikulutettua tusinasuomipoppia, kaljatiskille ja vessaan puolen tunnin jonotus. Mistään et löydä siistiä istumapaikkaa tai ruokaa, joka ei polttele seuraavana päivänä vessakäynnillä. Keikoilla lavan edessä et näe mitään ja saat vain kyynärpäitä kylkeesi. Ja porukka on 20 vuotta nuorempaa kuin itse olet. 

Monilta osin pätee myös baariin. 

Ilmeisesti yksi tämmöinen voi ola veneily.

Veneen omistajan elämän kaksi onnellisinta päivää.

1. Päivä, jolloin ostaa veneen.

2. Päivä, jolloin myy veneen pois.

Olen kokemuksen myötä oppinut että lähes kaikki asiat elämässä. Siksi en juuri nykyään enää poistu kotoa.

Nautin tästä koronakaranteenista suunnattomasti. Joka puolella ihanan hiljaista ja mahdollisimman vähän ihmiskontakteja. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja elämä hymyilee.

Kesällä jäätelöä syömään meren äärelle. Lokit hyökkää kimppuun ja paskoo ympäriinsä, suklaajäätelöä tippuu paidalle ja olet syönyt neljä euroa maksavan pallosi noin 1,5 minuutissa. Merellä tuulee aina ja olet aivan viluissasi kesästä huolimatta.

- Ruotsilaivat. Ajatuksena on iloiset lapset pallomeressä ja rento kiertely,  todellisuus iskee viimestään siinä vaiheessa koetat löytää hyttiä ja olla hukkaamatta lapsia. Hytti on pienempi kuin kuvassa. Samoin lelumyymälä. Pallomerestä tulee kihomatoja ja mahatauti.  Ylihinnoiteltu drinkki  ei maistu yökerhossa, jossa istuminen lasten klo 22  kanssa tuntuu väärältä vaikka onkin lasten disko.

- Pitkät hiukset. Näyttävät upeilta mutta ovat jatkuvasti takussa  ja irtohiuksia saa vetää  persvaosta sekä kaivaa rintsikoista.

- Piknik nurmikolla . Ylhäältä ahdistelee ampiaiset, alhaalta punkit ja muurahaiset. 

Shoppailu. Hiki valuu, takin avaaminen  ei auta mitään, Henkkamaukalla tulee fiilis että onko liian vanha sinne? Pahin vaihe on kuitenkin sovituskoppi:  Peilit näyttävät joka kulmasta selkäläskisi, kylkiläskisi ja mahamakkarasi, sama vaikka olet normaalipainossa, sovituskopissa tunnet painavasi 200 kg! Kampaus on  lysähtänyt ja ihonväri  näyttää sairaalta. Poistut hiestä tahmaisena, ahdistuneena ja ostamatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Lapissa matkailu.

Hiton kallista! Samalla rahalla pääsee Dubaihin viikoksi kuin Leville.

Kalliit ravintolat, kaikki vaan dokaa, laskettelu pelottaa jo ajatuksena, kylmästä ja metrin lumihangesta en pidä enkä osaa hiihtää.

Mikä hiton pointti?

Mulla laskettelu. Kävin kurssin, kokeilin muutaman kerran helppoa rinnettä ja hetken oli kivaa mutta kun menin vähän vaikeampaan, ei se enää ollutkaan. Palasin takaisin murtomaahiihtoon. Se on kivempaa.

OT, mutta älkää antako liian nopeasti periksi laskettelun suhteen. Itse aloitin uudestaan laskettelun neljä vuotta sitten pitkän tauon jälkeen ja hankin omat välineet, aiemmin olin laskenut aina vuokravälineillä. Opin nauttimaan laskettelusta ihan uudella tavalla. Laskettelussa oleellista on sopivat varusteet, etenkin sopivat monot ovat ehkäpä tärkein asia laskettelun sujuvuudessa. Jos ette muita varusteita hanki, hankkikaa edes monot. Monojen kuuluu olla justit, ei yhtään ylimääräistä tilaa ja niiden pitää olla riittävän kireällä nilkasta ja säärestä. Huonosti istuvilla monoilla laskettelu on pelottavaa, koska silloin suksien hallinta heikkenee oleellisesti. YouTubesta kun vielä katsoo muutaman tekniikkavideon, millä välttää yleisimmät virheet, niin laskettelu muuttuu ikävästä ja pelottavasta kokemuksesta ihanaksi harrastukseksi. Myös aina ennen vaivanneeseen jalkasärkyyn löytyi hyvä vinkki: heti muutaman laskun jälkeen kun menee pitämään n. 10 - 15 min tauon, jonka aikana ottaa monot kokonaan pois, niin särky yleensä aina häviää. :)

Ne monot on mielestäni silkkaa kidutusta ja tuskaa helvetistä. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti yksi tämmöinen voi ola veneily.

Veneen omistajan elämän kaksi onnellisinta päivää.

1. Päivä, jolloin ostaa veneen.

2. Päivä, jolloin myy veneen pois.

Voisin perustaa veneilysimulaattorin kylppäriini. Veneestä haaveilijat voivat tulla rahojensa kanssa luokseni, niin kastelen, heiluttelen, pieksän heitä äyskärillä naamaan ja revin heidän edessään heidän omia seteleitä silpuksi.

Vierailija kirjoitti:

Festarit (yli kolmekymppisenä). Kaikki esiintyjät sitä puhkikulutettua tusinasuomipoppia, kaljatiskille ja vessaan puolen tunnin jonotus. Mistään et löydä siistiä istumapaikkaa tai ruokaa, joka ei polttele seuraavana päivänä vessakäynnillä. Keikoilla lavan edessä et näe mitään ja saat vain kyynärpäitä kylkeesi. Ja porukka on 20 vuotta nuorempaa kuin itse olet. 

Monilta osin pätee myös baariin. 

Voisin perustaa festarisimulaattorin kotiini.

Pihatyöt. Asuin lapsuuteni ja nuoren aikuisuuteni kerrostalossa. Voi sitä ilon ja onnen päivää kun muutin rivitaloon ja sain oman pikkuisen pihan! Suunnittelin tohkeissani mitä kaikkea sinne istuttaisinkaan ja mitä yrttejä ja muita hyötykasveja siellä viljelisinkään. Näin itseni lempeässä auringonpaisteessa suloiset kukalliset puutarhahanskat kädessä, työntämässä käteni mullan sekaan, olemassa yhtä luonnon kanssa...

Todellisuudessa olen asunut tässä rivarissa nyt viisi vuotta ja teen vain ja ainoastaan pakolliset pihatyöt ja nekin hampaat irvessä. Haaveilen joka kevät siitä että saisin peittää koko pihan betonilla ja pikkukivillä. Ötökkäkammoisena en pysty edes oleskelemaan pihalla, vaikka siitäkin haaveilin muuttaessa että hankinpa baden-badenin ja loikoilen siinä aurinkoa ottaen. Ja pah, joka kerta kun yritän nauttia takapihastani niin jokin pitkäjalkainen öttiäinen tulee iholle ja nautinto loppuu lyhyeen. Taisin asua liian kauan kerrostalossa.

Vierailija kirjoitti:

Pallomeri. Lapsena ootin kuin kuuta nousevaa, että pääsisin laivalle ja ihanaan pallomereen. Tosi epämiellyttävä yllätys.

Muistan, kun lapset olivat pieniä, he telmivät pallomeressä, mutta se loppui siihen, kun eräs vieras lapsi nousi sieltä pissat housuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä pihalla syöminen. Muutamat sukulaiset, jotka asuvat kerrostalossa, ehdottavat aina kesällä vieraillessaan tätä. Että kun on niin lämmintä ja aurinkoista niin syödään ulkona.

Siinä on Oivariinit sulanut velliksi ja muut ruuat lämmenneet ennen kuin koko väki on syönyt. Kärpäset ja ampiaiset pyörii ympärillä ja osa kelluu juomissa. Grillimakkaran pihalla syöminen sinapilla menettelee, mutta muu ei.

Siis täh? Meillä syödään kesällä paljon ulkona omalla pihalla tai mökillä ja ei ole mitään tuollaista. Joskus joku pörriäinen saattaa pyörähtää paikalla, mutta ei siitäkään mitään suurta numeroa tehdä. Uusavuttomia ihmisiä taidatte olla.

Mekin syödään ja grillataan vaikka mitä herkkuja. Kuulostaa vähän uusavuttomien touhuilta minustakin.