Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee kyllä vihaviestejä ja alapeukkuja mutta: Kissa kotiin.

Rakastan eläimiä ja haaveilen kissasta, mutta sitten alan ajatella että pitäisi olla hiekkalaatikoita, reissujen ajaksi pitäisi järjestää hoitaja ja ostella kiipeilypuita ja raskisinko käyttää eläinlääkäriin miten paljon. Tyydyn käymään hoitamassa ja leikittämässä niitä kerran viikossa tai parissa eläinsuojeluyhdisytksen tiloissa jatkossakin. Olen monta kertaa valinnut jos kissan sieltä, mutta sitten tulen järkiini.

Itseäni ei haittaa nämä pointit mitä mainitsit, mutta se kun luulee adoptoineensa kivan ja kiltin pennun mutta se onkin itse s*atanan äpärälapsi. :D

Kattellaan tätä lausuntoani jokusen vuoden päästä uudestaan jos meno koskaan rauhoittuu, mutta ei ikinä enää pentua mulle.

Niin tämä! Ekat puoli vuotta kissanpennun kanssa oli ihan hirveetä, vaikka kissa olikin rakas. Oma pentuni mm. mekasti kaiket yöt ja pureskeli esim. johtoja, kirjoja ja varpaita, jotta olisin herännyt leikkimään sen kanssa :D Onneksi meininki alkoi rauhoittua noin vuoden ikäisenä ja nyt kolmevuotiaana on aika chilli tapaus, mutta jos joskus hankin vielä uuden kissan, hankin aikuisen. 

Siis täällä tulee pian 2 vuotta mittariin ja meno jatkuu, sitä virtaa riittää vaikka aktiivisesti leikittäisi ihan koko ajan ja tekisi vaikka mitä.

Tähän on tottunut, rakas kissa se on, mutta hullu mikä hullu. :D

2-vuotias kissa on ihan rääpäle. Kyllä se rauhoittuu muutaman vuoden päästä.

Lasten kaverisynttärit. Se meteli ja riehuminen...

Perhe-elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee kyllä vihaviestejä ja alapeukkuja mutta: Kissa kotiin.

Rakastan eläimiä ja haaveilen kissasta, mutta sitten alan ajatella että pitäisi olla hiekkalaatikoita, reissujen ajaksi pitäisi järjestää hoitaja ja ostella kiipeilypuita ja raskisinko käyttää eläinlääkäriin miten paljon. Tyydyn käymään hoitamassa ja leikittämässä niitä kerran viikossa tai parissa eläinsuojeluyhdisytksen tiloissa jatkossakin. Olen monta kertaa valinnut jos kissan sieltä, mutta sitten tulen järkiini.

Itseäni ei haittaa nämä pointit mitä mainitsit, mutta se kun luulee adoptoineensa kivan ja kiltin pennun mutta se onkin itse s*atanan äpärälapsi. :D

Kattellaan tätä lausuntoani jokusen vuoden päästä uudestaan jos meno koskaan rauhoittuu, mutta ei ikinä enää pentua mulle.

Niin tämä! Ekat puoli vuotta kissanpennun kanssa oli ihan hirveetä, vaikka kissa olikin rakas. Oma pentuni mm. mekasti kaiket yöt ja pureskeli esim. johtoja, kirjoja ja varpaita, jotta olisin herännyt leikkimään sen kanssa :D Onneksi meininki alkoi rauhoittua noin vuoden ikäisenä ja nyt kolmevuotiaana on aika chilli tapaus, mutta jos joskus hankin vielä uuden kissan, hankin aikuisen. 

Siis täällä tulee pian 2 vuotta mittariin ja meno jatkuu, sitä virtaa riittää vaikka aktiivisesti leikittäisi ihan koko ajan ja tekisi vaikka mitä.

Tähän on tottunut, rakas kissa se on, mutta hullu mikä hullu. :D

2-vuotias kissa on ihan rääpäle. Kyllä se rauhoittuu muutaman vuoden päästä.

Tiedän kyllä että ehkä joskus rauhoittuu.

Viittasin lähinnä tuohon, että toisella chillaantunut aiemmin jo. :)

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva matkustelu.

Pitää olla kunnon suvantovaiheita kotona, jotta voisi nauttia reissaamisesta.

Matkustan työn vuoksi aika paljon - noin 100-150 päivää vuodessa ympäri maailmaa, mutta lähinnä pitkin Eurooppaa. Riippuu luonteesta, mutta minä pidän siitä. Toki se on joskus raskasta, jos ei ole välipäiviä matkojen välillä tai on multi-destination reissuja, tai asiat alkaa menemään pieleen - lennot myöhässä, auto-onnettomuus tms. Mutta nyt kun on Koronan-takia ollut useamman viikon kotona, niin kyllä on ikävä matkustelua, hetkiä lentokoneessa, hotellissa tai taksissa yksin, omassa rauhassa. Hyviä illallisia kollegoiden seurassa. Vaimon ja lasten kanssa on kivaa, mutta liika on liikaa :D

Huviretki muumien tapaan. Eli saadaan aamulla idea, että tänään olisi hieno päivä lähteä yhdessä pienelle huviretkelle, pystytetään pihalle paviljonki ja koristellaan se valoilla ja röijätään sinne viltit ja tyynyt ja huonekalut ja sitten vaan loikoillaan siellä hämärtyvässä kesäillassa hyvässä seurassa herkkuja syöden ja hyvää juomaa nauttien gramofoonin soidessa taustalla.

- Älytön työ ensin pystyttää joku paviljonki niistä tarpeista, mitä kotoa löytyy. Todennäköisesti tästä saisi puolison kanssa jo ensimmäisen riidan aikaiseksi. Eikä se vihreä reikäinen pressukaan nyt mitenkään silmiä hivele.

- Valosarjojen virittely on myöskin oma hommansa. Ja tietysti kun on ensin hyvän tovin tikkailla keikkunut ja samalla selvitellyt solmuja auki (koska jostain syystä pari solmua löytyy aina vaikka kuinka huolella ne olisikin talven jäljiltä pakannut), niin töpselin laitettua johtokelaan puolet valoista on (yllätys!) pimeänä.

- Johtokelojen ja jatkojohtojen iloinen sekamelska-viritys pitkin pihaa. Parempi toivoa, ettei rankkasade yllätä.

- Jossakin välissä pitäisi ehtiä leipomaan se mansikkakakku ja hoitaa muut tarjottavat, sekä kuljettaa ne ulos.

- Meillä ei ole gramofoonia.

- Itikat ja mäkäräiset olisivat kuitenkin kiusana, kiva olisi siinä istua iltaa hyttyssavujen lemutessa ympärillä.

- Kivan illan päätteeksi ei voisi lähteä vaan nukkumaan, vaan ne saamarin sähköjohdot sekä viltit ja tyynyt pitäisi ainakin raivata pois, jos tuleekin vesisade.

Muuten olisi kyllä aivan todella ihanaa tuommoinen huviretki-iltama toteuttaa, mutta mikään ex tempore -juttu se ei kyllä ole :D

Vierailija kirjoitti:

Huviretki muumien tapaan. Eli saadaan aamulla idea, että tänään olisi hieno päivä lähteä yhdessä pienelle huviretkelle, pystytetään pihalle paviljonki ja koristellaan se valoilla ja röijätään sinne viltit ja tyynyt ja huonekalut ja sitten vaan loikoillaan siellä hämärtyvässä kesäillassa hyvässä seurassa herkkuja syöden ja hyvää juomaa nauttien gramofoonin soidessa taustalla.

- Älytön työ ensin pystyttää joku paviljonki niistä tarpeista, mitä kotoa löytyy. Todennäköisesti tästä saisi puolison kanssa jo ensimmäisen riidan aikaiseksi. Eikä se vihreä reikäinen pressukaan nyt mitenkään silmiä hivele.

- Valosarjojen virittely on myöskin oma hommansa. Ja tietysti kun on ensin hyvän tovin tikkailla keikkunut ja samalla selvitellyt solmuja auki (koska jostain syystä pari solmua löytyy aina vaikka kuinka huolella ne olisikin talven jäljiltä pakannut), niin töpselin laitettua johtokelaan puolet valoista on (yllätys!) pimeänä.

- Johtokelojen ja jatkojohtojen iloinen sekamelska-viritys pitkin pihaa. Parempi toivoa, ettei rankkasade yllätä.

- Jossakin välissä pitäisi ehtiä leipomaan se mansikkakakku ja hoitaa muut tarjottavat, sekä kuljettaa ne ulos.

- Meillä ei ole gramofoonia.

- Itikat ja mäkäräiset olisivat kuitenkin kiusana, kiva olisi siinä istua iltaa hyttyssavujen lemutessa ympärillä.

- Kivan illan päätteeksi ei voisi lähteä vaan nukkumaan, vaan ne saamarin sähköjohdot sekä viltit ja tyynyt pitäisi ainakin raivata pois, jos tuleekin vesisade.

Muuten olisi kyllä aivan todella ihanaa tuommoinen huviretki-iltama toteuttaa, mutta mikään ex tempore -juttu se ei kyllä ole :D

+ ainakin ne ylijääneet ruuat pitäisi kuljettaa sisälle myös. Pelkät astiat nyt eivät säikähdä ulkona oloa, mutta pitäisihän nekin seuraavansa päivänä viimeistään pois siivota. Ja silloin sitä sitten hartaasti toivoo, ettei edellisenä iltana olisi tullut otettua enää sitä viimeistä lasillista itse tehtyä kotiviiniä.

Pyjamahousut. Ne on todella epämukavat nukkuessa jos on kova pyörimään! Rullautuu miten sattuu ja vaikeuttaa kääntymistä.

Kesällä pihalla syöminen. Muutamat sukulaiset, jotka asuvat kerrostalossa, ehdottavat aina kesällä vieraillessaan tätä. Että kun on niin lämmintä ja aurinkoista niin syödään ulkona.

Siinä on Oivariinit sulanut velliksi ja muut ruuat lämmenneet ennen kuin koko väki on syönyt. Kärpäset ja ampiaiset pyörii ympärillä ja osa kelluu juomissa. Grillimakkaran pihalla syöminen sinapilla menettelee, mutta muu ei.

Vierailija kirjoitti:

Kesällä pihalla syöminen. Muutamat sukulaiset, jotka asuvat kerrostalossa, ehdottavat aina kesällä vieraillessaan tätä. Että kun on niin lämmintä ja aurinkoista niin syödään ulkona.

Siinä on Oivariinit sulanut velliksi ja muut ruuat lämmenneet ennen kuin koko väki on syönyt. Kärpäset ja ampiaiset pyörii ympärillä ja osa kelluu juomissa. Grillimakkaran pihalla syöminen sinapilla menettelee, mutta muu ei.

Tämän takia olen päättänyt, että meillä mennään vieraiden kanssa vain juurikin tuolla grillimakkara-linjalla. Kun kaikista lupauksista huolimatta kaikki järjestelyt, kaupassa käynti sekä ruokien esivalmistelut ja siivoukset jäävät meidän harteillemme kuitenkin. Ja itsekin ovat vieraat sanoneet, että kyllä heille vain makkaroiden grillaus riittää, niin katsotaanpa sitten tulevaisuudessa, oliko kuitenkaan ihan niin.

Vaatteiden ostaminen.

Sovituskopin peilistä tuijottaa aina takaisin massiivinen suohirviö, vaikka olisitkin oikeasti täysin normaalipainoinen ja tavallisen näköinen. Itkua pidätellen tekisi mieli vetää vain pussi päähän, mutta vaatteita ei raaski jättää sovittamatta kun ne kuitenkin koppiin asti raahattu. Sovitat yhtä ja samaa puseroa kokojen 36-42 väliltä. Tajuat, että koosta riippumatta paita näyttää päälläsi ihan perseeltä.

Vierailija kirjoitti:

Varltaminen. Maisemat on kivoja joo ja ja instaan saa upeita kuvia mutta todellisuus on pelkkää piinaa. Rinkka painaa, jalkoja särkee, sataa vettä. Illalla yrität väsyneenä sateessa pystyttää telttaa ja laittaa trangialla ruokaa. Rinkasta et helpolla löydä ikinä sitä mitä tarvisit.

Tottahan tuo on mitä sanot, mutta minusta tuo toisaalta kuuluu vaeltamiseen, ne pienet epämukavuudet ja hankaluudet, ne saa ne hyvät kohdat tuntumaan paremmilta ja onnistumisen ja itsensä ylittämisen tunne urakan lopuksi on ihan erilainen, kuin jos kaikki olisi koko ajan mennyt kuin vettä vaan. Se tuo kontrastia siihen kun istut jollain hienolla paikalla juomassa kahvia ja muistelet kuinka eilen illalla vitutti taistella teltan kanssa sateessa. Epämukavuutta täytyy olla jossain määrin valmis sietämään vaelluksella. Se raja pienen epämukavuuden ja katastrofin välillä voi tosin olla hyvin häilyvä, joskus se jalkasärky voi keskeyttää koko vaelluksen, tai jos kamat kastuu kunnolla eikä niitä saa kuivaksi koko reissulla, niin ei sitä yhdellä kivalla kahvitauolla kuitata. Kaikista epäonnistumisista toisaalta aina oppii jatkoa ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee kyllä vihaviestejä ja alapeukkuja mutta: Kissa kotiin.

Rakastan eläimiä ja haaveilen kissasta, mutta sitten alan ajatella että pitäisi olla hiekkalaatikoita, reissujen ajaksi pitäisi järjestää hoitaja ja ostella kiipeilypuita ja raskisinko käyttää eläinlääkäriin miten paljon. Tyydyn käymään hoitamassa ja leikittämässä niitä kerran viikossa tai parissa eläinsuojeluyhdisytksen tiloissa jatkossakin. Olen monta kertaa valinnut jos kissan sieltä, mutta sitten tulen järkiini.

Niinpä, kissa olisi mukava seuralainen muuten, mutta itselläni homma kaatuu siihen, että se kuljettelee tassuissaan kissanhiekkaa pöpöineen ympäri kämppää, pahimmillaan pöytäpinnoille ja sänkyyn. Itselleni vain aivan liian ällöttävä ajatus, joten ihana pehmeä kissa jää hankkimatta. :/

Ikean halvat matot, mikä kiva ja edullinen tapa piristää sisustusta 💕 Oikeasti se tekokuituinen nukka imee kaikki roskat itseensä, niin ettei meinaa edes imurin täysteholla irrota. Nypit hiuksia ja muita karvoja käsin ja hetki tämän jälkeen matto näyttää taas paskaiselta. Mutta näytti se kuvissa kivalta ☺.

Cocktailit

Maksat 20e lasillisesta ylimakeaa siirappia tai kirpeästä vodkasekoituksesta...

Piknik! Kuulostaa kivalta mutta aina on joko liian kuuma tai kylmä, aurinko paistaa silmiin tai on niin pilvistä että palelee. Ruoat ja välineet lentelevät minne sattuu tuulen mukana ja lautasta kiertää pari kärpästä...

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Ei ole kiva olla rikas.

Rahoista pääsee kyllä eroon, joten siitä ei tarvitse kärsiä, jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteiden ostaminen.

Sovituskopin peilistä tuijottaa aina takaisin massiivinen suohirviö, vaikka olisitkin oikeasti täysin normaalipainoinen ja tavallisen näköinen. Itkua pidätellen tekisi mieli vetää vain pussi päähän, mutta vaatteita ei raaski jättää sovittamatta kun ne kuitenkin koppiin asti raahattu. Sovitat yhtä ja samaa puseroa kokojen 36-42 väliltä. Tajuat, että koosta riippumatta paita näyttää päälläsi ihan perseeltä.

Onko ne peilit oikeasti jotain huvipuiston peilejä, kun niistä näkyy aina niin massiivinen näky?

Vaeltaminen. Viikko tai pari jossain metsässä ilman suihkua tai ylipäätään kunnollista peseytymistä. Yöt nukutaan ilman kunnollista tyynyä olemattomalla patjalla. Päivät kävellään saatanallisen painava rinkka selässä joko vesisateessa tai mäkäräisten syötävänä. Runsaasti hikoillen tietenkin, tietäen samalla, että seuraava suihku tai sauna on tiedossa joskus viikon päästä.

Kaffepulla kirjoitti:

Lisäksi transnaisilla voi olla vaikeuksia löytää kumppania ja pitää suostua mihin vain, että ylipäänsä saa seuraa.

Et selvästikään tiedä mitään aiheesta. Kalunsa säästäneillä "transnaisilla" on valtava kysyntä.

Mutta siitä olen kanssasi samaa mieltä, että p:n antamisessa ei ole mitään iloa. Mutta miehet siitä näyttävät tykkäävän.